Lue keskustelun säännöt.
Kysymys naisille (kelpaako kitaristimies, joka ei pysty enää esiintymään)
13.02.2026 |
Olen mies joka harrastaa kitaransoittoa, ERITTÄIN intohimoisesti. Ennen se oli ajoittain työkin. Nyt vain harrastus. Tavallaan suurin osa vapaa-ajasta sulaa siihen, koska rakastan kitaraani ja useimmat muut asiat elämässä tuntuvat tylsiltä ja (omalta kannaltani) turhilta. En kuitenkaan rakasta esiintymistä ja olen menettänyt kykyni soittaa esiintymislavoilla. Esiintymisjännitys on päässyt muodostumaan helvetilliseksi. Pienemmät intiimit keikatkin ahdistaa. Olen jäänyt pois esiintyvistä kokoonpanoista
Olen kuitenkin soittanut menneisyydessä paljon keikkoja. Sadoille ihmisille kerrallaan usein, ehkä tuhannen rajakin on ylitetty jollakin keikalla, pienempiä festareita ja baarikeikkoja. Mutta olen menettänyt sen tatsin totaalisesti. Soittotaitoni oli (ja on) ammattitasoa
Tavallaan toivon että löytäisin musikaalisen naisen joka esim. laulaisi hyvin, rakastaisi laulamista, ja olisi tyytyväinen siihen että teemme musiikkia kahdestaan. Eikä olisi pakko tunkea heti takaisin esiintymään
Mutta helposti tulee mieleen että muusikkonaiset pitävät luuserina sellaista kitaristia, joka jää himaan soittelemaan.
Mä en ole hirveän paljoa ilman tota kitaraani, olen duunissa niin mitättömässä työpaikassa huonolla palkalla, ettei sillä kehenkään mitään vaikutusta tehdä. Duunia teen vain siksi, että odotan pääseväni kotiin soittimen ääreen. Kitara on identiteettini suuri osa, omanarvontunnonkin, siksi en suostu luopumaan taidosta
Toivonko mahdottomia? Pakko kai olla jossakin joku muusikkotyttö, joka vihaa esiintymistä myös, mutta haluaa silti tehdä musaa kotona? Ehkä mä pystyn vielä takaisin lavoille, mutta tällä hetkellä tuntuu silti että haluaisin tehdä musaa vain yksin/kaksin/pienellä porukalla korkeintaan. Eikä sillä iänikuisella esiintymistavoitteella
Se on tavallan niin kumma odotus, että rakastaakseen musiikkia pitää myös muka rakastaa esiintymistä. Mä en rakasta kuin toista niistä. En ikinä ole ollut mikään "hei katsokaa mua" -tyyppi. Osaan sovittaa musaa, säveltää, säestää hyvin. Olisi upeaa löytää joku laulajamimmi (tai miksei joku soittajakin) joka haluaisi tällaisen miehen. Mutta tuntuu että monet muusikot ajattelee, että esiintymään on pakko mennä tai muuten on jotenkin epäonnistunut muusikkona
Tietenki voisi ajatella, että pakkoko olla "muusikkotyttö", mutta en usko että kovin moni muu ymmärtäisi tai jaksaisi katsella sellaista vapaa-ajankäyttöä, missä musiikki on periaatteessa melkein ainoa asia mikä oikeasti kiinnostaa. Joskus harvon katson jonkun leffan mielelläni, mutta esim. TV-sarjojen tai somen tuijotus tai jotkut videopelit ärsyttää mua, kun senkin ajan voisi soittaa.
Sitten taas sellaiset muusikkotytöt (joita tunnen monia) yleensä kokee hyvin vahvasti, että jos he eivät esiinny, he ovat ns. luusereita ja haluavat sinne lavoille hinnalla millä hyvänsä. Monihan kyllä kamppailee esiintymisjännityksen kanssa koko ajan, mutta tuntuu että moni ajattelee, että on pakko vain kamppailla
Kommentit (32)
Olet siis musiikin harrastaja, et kitaristi tai muusikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muillekin tiedoksi, että tämä on copypasta ylikseltä. Ei mikään oikea aloitus, vaan näitä jankutuksia joita ilmaantuu välillä, kun joku taas jakaa samaa.
Vierailija kirjoitti:
Voin haistaa hien ja vanhan viinan tänne asti.
No tiedoksesi, olen raitis ja savuton. Ja itseasiassa aika sporttinen ihminen. Jaksaakseen niin toimeliasta arkea kuin minulla, on pakko harrastaa liikuntaa. Teen töitä ja sen jälkeen kun tulen kotiin, alkaa toinen "työpäivä" kitaran parissa. Mun päivissä ei ole aikaa tosiaankaan mihinkään viinanjuontiin, olen kurinalainen ja järjestelmällinen ihminen, aina ollut. Esiintymisjännitys voi romuttaa kenen tahansa muusikon uran ja pakottaa sen (joillakin väliaikaisesti, ehkä minullakin) harrastukseksi. Helppo sellaiselle on naureskella, jos ei asiasta mitään ymmärrä.
AP
Ooh olisipa kitaristi, jonka kanssa laulaa koko ajan. Suhteesta en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis musiikin harrastaja, et kitaristi tai muusikko.
Niinhän minä sanoin. Olen ollut puoliammattilainen. Ja entisistä opiskelukavereistani monet ovat ammattilaisia. Tunnen paljon ammattilaisia. Soittotaidoltani olen parempi kuin moni joita näet telkkarissa, tai kuulet Suomen listabiiseissä vetämässä. Onko 20 vuotta ajanut rekkakuski vieläkin rekkakuski, jos ei pysty enää ajamaan sen jälkeen kun joku ajoi tahallaan keulaan? On, sillä on edeleen rekkakuskin ammattitaito.
Eikä ole mikään hemmetin copypasta mistään ylilaudalta.
AP
Jos on naimisissa noin vahvasti niin ei siihen kolmatta pyörää mahdu. Ihan sama onko naimisissa tietokoneen, kaveripiirin, päihteiden, työn, harrastuksen tai kitaran kanssa, saisi unohtaa ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on täynnä ihmisiä ilman mitään intohimoja tai lahjoja, ja olet kitaristina todella vahvoilla parisuhdemarkkinoilla monella tapaa: sehän kertoo siitä että olet myös sinnikäs ja älykäs, että olet tuohon tilanteeseen päässyt. Tässä on nyt pari juttua. Ensinnäkin: suurin osa ihmisistä EI pysty esiintymään isoille ihmisjoukoille. Toiseksi: kaikillahan on jotain ongelmia. Ja, paniikkihäiriö tms. ahdistuneisuus esiintymiseen liittyen ei liene sille oikealle ihmiselle mikään ongelma. Etkä edes haluaisi sellaista ihmistä, jolle se sitä olisi!
Tärkeää on kuitenkin se, että itse aktiivisesti pidät terveydestäsi huolta, myös mielenterveydestä. Sun ei tarvitse soittaa enää lavalla, mutta suhteessa on tärkeä että otat muuten vastuun itsestäsi, siis myös henkisesti ja hyvinvoinnin kannalta.
Huomaa, että haluat itseasiassa kaksi eri asiaa: parisuhteen ja soittokumppanin.
Näiden ei tarvitse olla välttämättä sama henkilö. Tiedän parikin tyyppiä, jotka laulaa harrastukseksi toisinaan jonkun kitaristin kanssa - eli tämäkin on yksi mahdollisuus. Voit löytää myös ehkä jonkun lahjakkaan nuoren laulajan (opiskelija?) joka haluaa harjoitella kitaristin kanssa. Tai päästä soittamaan ilman esiintymistä, jos vaikka autat jotain laulajaa tekemään biisejä.
Vaihtoehtoja on siis enemmän kuin nyt päässäsi mietit: että jos et löydä ammattilauluajatyttöystävää, joka inhoaa esiintymistä, olet ikuisesti yksin. Tämä ei ole totta.
Ja ehkä kannattaa päästää irti tuosta häpeästä siitä, ettet pysty soittaa enää lavalla. On ihan normaali ja tavallinen asia esim. sanoa muusikkotuttaville että etsit tyyppiä jonka kanssa voisi soittaa treenikämpällä ylläpitääksesi ammattitaitoasi. Voit myös ihan hyvin vielä sanoa että tällä hetkellä et halua esiintyä, tai että olet saanut tarpeeksesi esiintymisestä - veikkaan ettet ole ainoa muusikko joka on kyllästynyt keikkailuun. Eikä sun tarvitse jokaisella avata kaikkia syitä siitä miksi et halua keikkailla, sanot vaan ettei tunnu siltä ja haluat rauhaa elämääsi.
Eli avaa suusi, ja etsi tällaista musakumppania eka, ihan rauhassa ja ajan kanssa. Ja jos sulla on sellainenkin palanen elämässä, ehkä se tyttiskin löytyy helpommin, kun olet onnellisempi koska toteutat itseäsi.
Onnea matkaan!
En voisi olla miehen kanssa, jolle kitaran rämpyttäminen on noin pakkomielteistä. Olen seurustellut yhdessä bändissä soittavan kitaristin kanssa, mutta se ei ollut noin pakkomielteinen, eikä odottanut mun olevan musiikillisesti lahjakas. Yhdessä teimme ihan muita juttuja, ei siihen musisointi kuulunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis musiikin harrastaja, et kitaristi tai muusikko.
Missähän se raja menee? Aika moni muusikko tekee jotakin leipätyötä. Esim. Heikki Silvennoinen (blues-kitaristi) teki välillä talkkarin hommia, vaikka saikin Kummelista rahaa. Ei millään bluesilla elä. Suomessa on paljon bändejä, joiden jäsenellä on joku päivätyö. Varsinkin genreissä jotka eivät ole valtavirtaa. Mikähän Suomen tunnetuimpiin kuuluva punk-bändi oli, jonka keulakuva on päivisin lähihoitaja.
Eikä se esiintyminenkään mikään mittari ole. Leevi & The Leavings ei esiintynyt koskaan. Syy muistaakseni juuri sama, Gösta ei tykännyt esiintyä. Sibeliuksellakin oli kammottava esiintymisjännitys, minkä takia hän jäi pois esiintymislavoilta (viulisti) ja keskittyi säveltämään
AP:lle, tsemppiä löytämiseen uskon että tällaisia musiikin harrastaja -naisia on. Itse en ole laulaja, mutta näin naisena ainakin mielelläni kuuntelisin taitavaa soittoa kotona, kuin katselen kun äijä rötvää sohvalla, katsoo urheilua mutta ei urheile, pelaa videopelejä ja kaivaa kassejaan. Aktiivinen ja intohimoinen mies on aina parempi, kuin passiivinen ruudun tuijottelija. Laulaja-tytöt varmasti osaavat arvostaa ihan erityisen paljon. Miksi musiikin pitäisi aina tarkoittaa lavoilla olemista, eihän moni menestyvääkin konemusiikkia julkaisevakaan koskaan esiinny missään.
Miksi sinun on saatava suhde musiikista pitävän naisen kanssa? Minä pidän musiikista ja laulan, mutta voihan sitä harrastaa ilman suhdettakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käänsin tuo "ei kykene enää esiintymään" automaattisesti englanniksi "can't perform anymore", ja asia sai uuden valitettavan ulottuvuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu luonteesta yms myös. Kelpaa jos on ystävällinen, eläinrakas, haluaa joskus hankkia lapsia sekä osallistuu myös kotitöihin jne eikä oleta että minä teen aivan kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Jos on naimisissa noin vahvasti niin ei siihen kolmatta pyörää mahdu. Ihan sama onko naimisissa tietokoneen, kaveripiirin, päihteiden, työn, harrastuksen tai kitaran kanssa, saisi unohtaa ihmiset.
Mutta ymmärrät kai, että musiikia voi tehdä ja soittaa yhdessä? Minulla on ollut joskus kauan sitten tällainen tyttökaveri, ei kumpikaan halunnut tehdä muuta. Se oli meidän laatuaikaa, äänittelimme lauluideoita myöhään yöhön asti, se oli tavattoman ihanaa aikaa. Eikä jotakin sellaista jota toinen tekee "jossakin toisaalla, poissa kotoa" tai "toisen mieliksi". Sen takia se on juuri niin tärkeää, että se toinen on samanlainen musahullu. Se ei todellakaan ole sama asia pelata jotain videopelejä (paitsi jos molemmat pelaa yhdessä samaa peliä, ja todella nauttii siitä). Musiikki on hyvin kehittävä harrastus, ihan aivojenkin kannalta
AP
Ei ei ja ei. Ei mun ja mun soittimien väliin mitään puolisoa mahdu. Kun ei mahdu, niin ei mahdu.
Kuulostat symppikseltä tyypiltä. Eiköhän tyttöystäväkin löydy. Onko jotain muusikkopiirejä, joissa voisit hengailla?
Vierailija kirjoitti:
Maailma on täynnä ihmisiä ilman mitään intohimoja tai lahjoja, ja olet kitaristina todella vahvoilla parisuhdemarkkinoilla monella tapaa: sehän kertoo siitä että olet myös sinnikäs ja älykäs, että olet tuohon tilanteeseen päässyt. Tässä on nyt pari juttua. Ensinnäkin: suurin osa ihmisistä EI pysty esiintymään isoille ihmisjoukoille. Toiseksi: kaikillahan on jotain ongelmia. Ja, paniikkihäiriö tms. ahdistuneisuus esiintymiseen liittyen ei liene sille oikealle ihmiselle mikään ongelma. Etkä edes haluaisi sellaista ihmistä, jolle se sitä olisi!
Tärkeää on kuitenkin se, että itse aktiivisesti pidät terveydestäsi huolta, myös mielenterveydestä. Sun ei tarvitse soittaa enää lavalla, mutta suhteessa on tärkeä että otat muuten vastuun itsestäsi, siis myös henkisesti ja hyvinvoinnin kannalta.
Huomaa, että haluat itseasiassa kaksi eri asiaa: parisuhteen ja soittokumppanin.
Näiden ei tarvitse olla välttämättä
Kiitos! Tämä oli rakentava ja kannustava kirjoitus. Ja totta, soittokumppani voi olla eri kuin elämänkumppani, mutta, olisi niin kätevää kun voisi nämä yhdistää. Tällöin kumpikaan ei koe että "olet poissa minun luotani, vaikka oletkin huoneessa" ja "et vietä minun kanssani aikaa" kun sitä musaa tehdään yhdessä. Kahdestaan on ihan älyttömän hauskaa soitella kaikkea, covereita tai omia. Siinä tulee katsekontakti, voi olla jopa läheisyyttä samalla (laulaja voi istua kitaraa soittavan takana hyvinkin lähellä, kun osaa oikean tyylin), välissä voi heittää huumoria, pussailla, keitellä kahvia ja sellaista.
Ehkä voisi syntyä biisejä, jotka menevät muuhunkin kuin pöytälaatikkoon. Ehkä voisi perustaa taas bändin, jossa molemmat ovat jäseniä. Ja kerää siihen sitten muita soittajia mukaan. Mutta tuo on unelmieni parisuhde. Minulla oli nuorempana tällainen joka kaatui eri kaupunkeihin muuttamiseen, se oli kuin taivaassa olisi ollut. Kun kaikki hyvät asiat yhdistyi upeaksi symbioosiksi, jossa molempien ajantaju katosi ilta toisensa jälkeen. Ei voimakkaan musikaaliset ihmiset oikeasti kaipaa paljoa muuta.. jos ei seksiä lasketa, mutta ei siihen nyt koko päivää mene. Telkkari ym. asiat tuntuu tosi tylsiltä ja yhdentekeviltä, kun pääsee sellaiseen luovaan olotilaan.
AP
Laita Tinderiin ilmoitus. Voisi herättää positiivista huomiota. Tai sitten voi etsiskellä muusikkokaveria ja katsoa lähteekö siitä jotain.
Voin haistaa hien ja vanhan viinan tänne asti.