67000 sai kuntoutuspsykoterapiaa. Arvatkaapa kuinka monta prosenttia oli naisia?
Aika hämmentvä tilasto. Jo määrä herättää ihmetystä, mutta enemmän pöyristyttää naisten määrä. Lopuista kahdesta kymmenestäkin osa on miehen ja naisen väliltä. Mikä Suomen naisia oikein vaivaa?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle näytetään helpommin ovea.
"Ryhdistäydy nyt vaan hyvä mies" asenne on tiukassa, vaikka miehillä avun haun kynnys tutkitusti paljon naisia korkeampi ts. jos sitä hakee niin on jo tosi kyseessä. Tästä taas seuraa, että miehet hakevat apua entistäkin harvemmin, koska olettavat että tuontapainen vastaus sieltä taas tulee.
Itselläkin kokemusta...
Ennemminkin monille miehille terapia on akkojen lässytystä. Ongelmat hoidetaan päihteillä. Tai siis yritetään hoitaa.
ihan kahdelta vanhemmalrta miespsykiatrilta olen kuullut sen, että miehenä ei ole muita vaihtoehtoja kuin kestää ja "apu" tarkoittaa vain työkaluja kestää enempi epäreiluutta ja epäinhimillistä kohtelua
tyhjän saa pyytämättäkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin juuri Kela-korvattavan terapian. Olen ollut Kokoomuksen jäsen vuodesta 2003. Käymällä terapiassa tuen suomalaista yrittäjyyttä.
Imet valtiota eli meitä kuiviin. Kela korvattavuus tarkoittaa sitä, että sinun terapiasi rahoitetaan meidän rahoilla. Jokaisen lompakosta varastetaan esim. sinun takia joku sentin osa. Ja näistä sentin osista kertoo valtameri.
Tuota terapiaa tarjotaan vain niille, joilta toivotaan sen jälkeen saatavan veroeuroja. Se on terapian edellytys ja ehkä sulkee siksi pois osan miehistä. Ja lisäksi kävijän pitää maksaa siitä ihan reilusti itse.
Oma osuuteni kelan jälkeen oli 45 e kerta ja kun sen kertoo 200 kerralla, päästään 9 000 euroon. Miehet eivät ole yhtä motivoituneita tällaisiin panostuksiin.
miksi meidän pitäisi panostaa naisten itseaiheuttamiin ongelmiin?
Vierailija kirjoitti:
On psyykkisesti rasittavaa elää suomalaiseten miesten kanssa. Se käy hermoille ja joskus jopa fysiikalle.
Tuosta prosenttiosuudestakin näkyy, kuinka miehet hakevat apua Alkosta. Siitä johtuva toinen prosenttiosuus näkyy perhe- ja muissa väkivaltaluvuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä terapiaa pitää saada jos kynsi katkeaa, nyky nuoret on piloille paapottuja kerma perseitä.
Onneksi tälläinen saastainen sosiaalisyöpä ja demaripaska loppuu kun valtio on konkurssissa.
Juuri teikäläisten porukoissa sitä terapiaa pitäisi todellakin saada.
"Ihan mielenkiinnosta, miten se trauma sitten ilmenee, jos siitä ei ole muistoa eikä siihen liity tunnetta?"
Kyllä taitava psykoterapeutti auttaa muodostamaan muiston ja tuntemaan voimakkaita tunteita! Sitä voi sitten työstää terapiassa. Esimerkkinä vaikka tuo alle 5v tapahtunut raiskaus, josta ei ollut muistijälkeä. Eikä sen puoleen todisteitakaan.
Siis jos vaikka tiedät, että vanhempi hakkasi toista veitsellä ja sinä katsoit vierestä, sitä ei tapahtunut, koska et itse muista? Muut kyllä tietävät ja ovat siitä kertoneet ja lisäksi hermostosi on paskana.
Ei terapiassa kuulu keksiä tarinoita, joten ei siellä keskitytä miettimään mitähän ja miten tapahtui vaan sitä, miten se nyt tuhoaa elämää ja miten sitä voisi parantaa.
Keskustelusta näkyy, että naiset ovat taipuvampia humanistiseen kasvatusopilliseen näkemykseen, miehet taas luonnontieteelliseen, joka perusteena on empiirinen havainto ja looginen teoria.
Nämä ajattelutavat eivät koskaan kohtaa, mutta niistä kiistellään loputtomasti.
Vierailija kirjoitti:
Siis jos vaikka tiedät, että vanhempi hakkasi toista veitsellä ja sinä katsoit vierestä, sitä ei tapahtunut, koska et itse muista? Muut kyllä tietävät ja ovat siitä kertoneet ja lisäksi hermostosi on paskana.
Ei terapiassa kuulu keksiä tarinoita, joten ei siellä keskitytä miettimään mitähän ja miten tapahtui vaan sitä, miten se nyt tuhoaa elämää ja miten sitä voisi parantaa.
Se toinen vanhempi jota hakattiin veitsellä, varmaan kuoli ja itse päädyit noin dramaattisen tapahtuman vuoksi sijoitukseen? Älä satuile
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos vaikka tiedät, että vanhempi hakkasi toista veitsellä ja sinä katsoit vierestä, sitä ei tapahtunut, koska et itse muista? Muut kyllä tietävät ja ovat siitä kertoneet ja lisäksi hermostosi on paskana.
Ei terapiassa kuulu keksiä tarinoita, joten ei siellä keskitytä miettimään mitähän ja miten tapahtui vaan sitä, miten se nyt tuhoaa elämää ja miten sitä voisi parantaa.
Se toinen vanhempi jota hakattiin veitsellä, varmaan kuoli ja itse päädyit noin dramaattisen tapahtuman vuoksi sijoitukseen? Älä satuile
Ja meinaat, että sitten kaikki olisi ok, kun olisi ollut lapsena sijoitettuna? Eiköhän heillä ole keskimääräistä enemmän tarvetta terapialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos vaikka tiedät, että vanhempi hakkasi toista veitsellä ja sinä katsoit vierestä, sitä ei tapahtunut, koska et itse muista? Muut kyllä tietävät ja ovat siitä kertoneet ja lisäksi hermostosi on paskana.
Ei terapiassa kuulu keksiä tarinoita, joten ei siellä keskitytä miettimään mitähän ja miten tapahtui vaan sitä, miten se nyt tuhoaa elämää ja miten sitä voisi parantaa.
Se toinen vanhempi jota hakattiin veitsellä, varmaan kuoli ja itse päädyit noin dramaattisen tapahtuman vuoksi sijoitukseen? Älä satuile
Ja meinaat, että sitten kaikki olisi ok, kun olisi ollut lapsena sijoitettuna? Eiköhän heillä ole keskimääräistä enemmän tarvetta terapialle.
Arvelen, että koko tarina on muheva valemuisto, joka on syntynyt seuraamalla kuuluisaa oikeudenkäyntiä. Sijoitettu omaan kehittyvään tarinaan. Tuossa kohtaa terapeutilla pitäisi olla järkeä viheltää peli poikki
Naiset ne purkaa pahan olonsa ympäristöön. Miestrn paha olo johtuu pelkästään naisista. Sitten vasta kun miehen paha olo manifestoituu, niin nainen uhriutuu ja hakee apua, mutta ei siltikään ymmärrä, että vika löytyy vain ja ainoastaan itsestä.