67000 sai kuntoutuspsykoterapiaa. Arvatkaapa kuinka monta prosenttia oli naisia?

Vierailija kirjoitti:

Oon yksi näistä naisista. Ja mä hakeuduin terapiaan, koska mut kasvatettiin kiltiksi, siis liian kiltiksi. Laitoin muut ihmiset edelle enkä huolehtinut omista tarpeista. Jopa kampaajalla tai hierojalla käynti oli mulle vaikeaa, koska en kokenut ansaitsevani muiden huolenpitoa. Pahimmillaan tuntui pahalta kävellä kadulla, kun ajattelin niitä, jotka sen kiveyksen ovat tehneet. Että mikä minä olen tässä kulkemaan. Tällainen ajattelutapa sai mut tekemään työt ja kotihommat aivan viimeisen päälle hyvin, stressasin että kelpaako, enkä sallinut itselleni lepoa. Lopputulos burnout ja terapian avulla pyrin nyt pääsemään alemmuudentunteesta eroon. Ja uskon, että meitä kiltiksi, huomaamattomaksi ja palvelualttiiksi kasvatettuja naisia on paljon.

Eiks kaikki ajattelekaan noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miehiä kiinnosta hoito, joka pitää maksaa itse siinä mielessä, että tuettuunkin terapiaan menee helposti lähemmäs kymppitonni. Lisäksi terapeutti pitää etsiä itse ja siihen voi mennä vuosi tai pari helpostikin. 

 

Ja terapiassa pitää olla valmis kohtaamaan oma itsensä. 

 

Esimerkki: miespuolinen henkilö on kuntouttavan psykoterapian tarpeessa. On vuosi 1. Hän hakeutuu hoitoon. Muutama kuukausi myöhemmin saa pari kuukautta "keskusteluapua" hoitajan kanssa ja kokeillaan paria lääkettä, joista ensimmäinen ei tee yhtään mitään. Vieroitusoireet kyllä olivat huomattavat. "Keskusteluapu" päättyy hoitajan sanoihin "sä et varmaan enää tätä tarvii, joten voidaan varmaan lopettaa".

 

Kuntouttavan psykoterapian (eli sen vaaditun hoidon) alkuun on 11 vuotta aikaa. Siinä välissä menee useampikin erilainen kokeilu lääkkeiden k

Olen nainen ja mulla meni suunnilleen yhtä kauan saada terapiaa. Jonot on pitkät. Välillä olin niin lääkittynä etten tiennyt mikä päivä on, vaikka sairastin vain masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Avun pyytäminen on yksi maailman vaikeimpia asioita. Naiset uskaltavat hakea apua toisin kuin omia tunteitaan pelkäävät miehet.

Yleisellä tasolla ehkä, mutta omassa tuttavapiirissä on enemmän miehiä, jotka ovat pyytäneet apua kuin naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kun im tilastoista katsoo miesten osuutta niin on selvää että miehet tarttis rutkasti enemmän mielenterveysapua, mutta ei kehtaa hakeutua avun piiriin kun se on akkamaista tai jotain. Näin heidän kasvatettiin uskomaan, ja miehet ennen heitä jne.

Onhan tässäkin ketjussa jo miehiä huutelemassa, että terapia on vaan nössöille eikä miehille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karua, naisten päät ei kestä somea eikä töissä käymistä, kotiin hoitamaan lapsia kuuluisivat

Miesten päät taas eivät kestä opiskelua. Äly ei riitä.

Miehet ovat fyysisesti kyvykkäämpiä, kun taas naiset ovat kyvykkäämpiä henkisesti. Terapiassa käyminen kertoo halusta kehittyä, sekä kyvystä itsereflektioon.

Älä yleistä tän palstan perusteella.

Iso osa miehistä on täysin kyvykkäitä opiskelemaan ja fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdepotilaat tukkivat sairaaloiden yö-- ja viikonloppupäivystykset. 

Psykoterapia ei ole päihdekuntoutusta. Sille on ihan omat metodinsa ja asiantuntijansa. Psykoterapia keskittyy ajatusmaailman muokkaamiseen, jota voi käyttää päihdetyön tukena. Mutta psykoterapiaa käytetään suurimmalta osin ihmisiin, joilla EI ole päihdetaustaa!

Ei kukaan väittänytkään, että se olisi. Keskustelussa nyt mennään sillä linjoilla, että naiset hakee apua ja miehet juo. Tuo viesti viittasi siihen, että miehet tukkivat päivystykset.

Naiset hakevat apua toisin kuin ap. 

Mitä pahaa on pyrkimyksessä voida paremmin. 

''Lähes kaikki joutuvat käymään useammalla terapeutilla, ennenkuin se sopiva löytyy. Jos terapeutti tarjoaa jotakin, joka ei asiakkaalle sovi, on hän sit väärä terapeutti tälle asiakkaalle. Terapeutteja ja suuntauksia on moneen lähtöön, eivätkä kaikki sovi kaikille.''

Siis onko terapian tarkoitus nyt muuttunutkin siihen, että itselle tulee hyvä olo ja tsemppaa eikä niiden vaikeiden tunteiden läpikäyminen, niiden syiden tunnistaminen ja ongelmiin ratkaisun löytäminen? Ei mikään ihme, että miehet jättivät koko alan taakseen, kun alasta tuli naisvaltainen ja alettiin keskittyä olemaan potilaan 'yes-man' vaikka potilaan käytösmallit olisivat haitallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset ymmärtävät hakeutua terapiaan, mutta miehet purkaa pahan mielensä ympäristöönsä yleensä tuhoisin seurauksin? 

Naiset ne purkaa pahan olonsa ympäristöön. Miestrn paha olo johtuu pelkästään naisista. Sitten vasta kun miehen paha olo manifestoituu, niin nainen uhriutuu ja hakee apua, mutta ei siltikään ymmärrä, että vika löytyy vain ja ainoastaan itsestä.

Täyttä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun im tilastoista katsoo miesten osuutta niin on selvää että miehet tarttis rutkasti enemmän mielenterveysapua, mutta ei kehtaa hakeutua avun piiriin kun se on akkamaista tai jotain. Näin heidän kasvatettiin uskomaan, ja miehet ennen heitä jne.

Terapeuteista ja psyk sairaanhoitajista valtaosa on naisia, joilla se ns osaaminen sopii ahdistuneeseen naishenkilöön. Joka pirauttaa itkut. Seurasin kun mieheni haki terapiaa: neljäs terapeutti oli jollakin tapaa hyödyllinen. Väkisin yritettiin tyrkyttää uhriasemaa, vaikka mies pyrki ottamaan vastuun omasta käytöksestään. Ei sillä, myös  kovin moni mieskin varmaan haluaa "parantaa" pahan olonsa identifioitumalla uhriksi.

Lähes kaikki joutuvat käymään useammalla terapeutilla, ennenkuin se sopiva löytyy. Jos terapeutti tarjoaa jotakin, joka ei asiakkaalle sovi, on

Niin on. Ja niihin suuntauksiin ja terapeutteihin voi tutustua etukäteen netissä. Ihan sokkona ei tarvi alkaa terapeuttia etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset ymmärtävät hakeutua terapiaan, mutta miehet purkaa pahan mielensä ympäristöönsä yleensä tuhoisin seurauksin? 

Naiset ne purkaa pahan olonsa ympäristöön. Miestrn paha olo johtuu pelkästään naisista. Sitten vasta kun miehen paha olo manifestoituu, niin nainen uhriutuu ja hakee apua, mutta ei siltikään ymmärrä, että vika löytyy vain ja ainoastaan itsestä.

Hih, jaa naisten syy, kun mies käyttäytyy huonosti. Jepjep. Mitään vastuuta siis miehillä ei ole. Sinun mukaasi.

Vierailija kirjoitti:

Naiset hakevat apua toisin kuin ap. 

Mitä pahaa on pyrkimyksessä voida paremmin. 

Ja mikseivät miehet tue kavereitaan ja kannusta menemään terapiaan? Miksi pitävät yllä vanhanaikaista kulttuuria, että miesten pitää pärjätä yksin? Kun ei tarvitse!

Vierailija kirjoitti:

''Lähes kaikki joutuvat käymään useammalla terapeutilla, ennenkuin se sopiva löytyy. Jos terapeutti tarjoaa jotakin, joka ei asiakkaalle sovi, on hän sit väärä terapeutti tälle asiakkaalle. Terapeutteja ja suuntauksia on moneen lähtöön, eivätkä kaikki sovi kaikille.''

Siis onko terapian tarkoitus nyt muuttunutkin siihen, että itselle tulee hyvä olo ja tsemppaa eikä niiden vaikeiden tunteiden läpikäyminen, niiden syiden tunnistaminen ja ongelmiin ratkaisun löytäminen? Ei mikään ihme, että miehet jättivät koko alan taakseen, kun alasta tuli naisvaltainen ja alettiin keskittyä olemaan potilaan 'yes-man' vaikka potilaan käytösmallit olisivat haitallisia.

Mistä sä noin päättelit? Eihän tuo eka kirjoittaja sanonut mitään tuohon suuntaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon yksi näistä naisista. Ja mä hakeuduin terapiaan, koska mut kasvatettiin kiltiksi, siis liian kiltiksi. Laitoin muut ihmiset edelle enkä huolehtinut omista tarpeista. Jopa kampaajalla tai hierojalla käynti oli mulle vaikeaa, koska en kokenut ansaitsevani muiden huolenpitoa. Pahimmillaan tuntui pahalta kävellä kadulla, kun ajattelin niitä, jotka sen kiveyksen ovat tehneet. Että mikä minä olen tässä kulkemaan. Tällainen ajattelutapa sai mut tekemään työt ja kotihommat aivan viimeisen päälle hyvin, stressasin että kelpaako, enkä sallinut itselleni lepoa. Lopputulos burnout ja terapian avulla pyrin nyt pääsemään alemmuudentunteesta eroon. Ja uskon, että meitä kiltiksi, huomaamattomaksi ja palvelualttiiksi kasvatettuja naisia on paljon.

 

Voi v###n kyynel. Kaikkea paskaa se valtio rahoittaakiin.

Ei se sinunkaan henkinen tilasi kehuttava ole. Sinun kohdallasi taas voisi sanoa, että kaikkea paskaa verorahoilla elätetäänkin.

-eri

Vierailija kirjoitti:

"Ihan mielenkiinnosta, miten se trauma sitten ilmenee, jos siitä ei ole muistoa eikä siihen liity tunnetta?"

Kyllä taitava psykoterapeutti auttaa muodostamaan muiston ja tuntemaan voimakkaita tunteita! Sitä voi sitten työstää terapiassa. Esimerkkinä vaikka tuo alle 5v tapahtunut raiskaus, josta ei ollut muistijälkeä. Eikä sen puoleen todisteitakaan.

Kuvittelet, ettei alle viis vuotiaana tapahtuneet traumatisoivat asiat aiheuta ongelmia ihmisen elämälle, jos niistä ei ole todisteita? Tuolla logiikalla lapset vois paketoida ensimmäiseksi viideksi vuodeksi. Kunhan saavat ruokaa ja kuivan vaipan. Muuta ei tarvita. Kun eivät mitään edes muista. 

Harvinaisen typerä kommentti typerien kommenttien keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taida näyttää kovin hyvältä cvssä joku kuntoutusterapia. Aikamoinen turn off työmarkkinoilla.

 

Miksi laittaisit sen cv:hen? Laitatko siihen jokaisen puhelinsoiton äitillesikin?

Se laittaa kaikki panonsakin (alle 2) siihen cv:hen, kun luulee, että se on joku työnhaun kannalta oleellinen meriitti.

Älkää miehet käyttäkö väkivaltaa naisia kohtaan niin ei tarvitse niin paljon terapiaa. 

T: Lapsena hyväksikäytetty ja aikuisena myös

Mikä nyky naiset feministi mt ongelmasia, jotka hokee incelia joka paikassa ja joka palstalla.🤔🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karua, naisten päät ei kestä somea eikä töissä käymistä, kotiin hoitamaan lapsia kuuluisivat

Miesten päät taas eivät kestä opiskelua. Äly ei riitä.

Miehet ovat fyysisesti kyvykkäämpiä, kun taas naiset ovat kyvykkäämpiä henkisesti. Terapiassa käyminen kertoo halusta kehittyä, sekä kyvystä itsereflektioon.

Terapiassa käynti kertoo vain hulluudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

''Lähes kaikki joutuvat käymään useammalla terapeutilla, ennenkuin se sopiva löytyy. Jos terapeutti tarjoaa jotakin, joka ei asiakkaalle sovi, on hän sit väärä terapeutti tälle asiakkaalle. Terapeutteja ja suuntauksia on moneen lähtöön, eivätkä kaikki sovi kaikille.''

Siis onko terapian tarkoitus nyt muuttunutkin siihen, että itselle tulee hyvä olo ja tsemppaa eikä niiden vaikeiden tunteiden läpikäyminen, niiden syiden tunnistaminen ja ongelmiin ratkaisun löytäminen? Ei mikään ihme, että miehet jättivät koko alan taakseen, kun alasta tuli naisvaltainen ja alettiin keskittyä olemaan potilaan 'yes-man' vaikka potilaan käytösmallit olisivat haitallisia.

 

 

Mistä sä noin päättelit? Eihän tuo eka kirjoittaja sanonut mitään tuohon suuntaankaan.

No olettaisin, että jos joutuu vaihtamaan terapeuttia niin syyt ovat joko:

1. Terapeutti oli epäpätevä

2. Terapeutti sairastui/kuoli tai välimatka kasvoi liikaa esim. muuton takia

3. Terapeutti sai potilaan jatkuvasti vihaiseksi, kun käsitellään vaikeita asioita eikä toiminut siinä potilaan halutussa jees-ihmisen roolissa.

Jos joutuu jatkuvasti taas vaihtamaan terapeuttia niin syy on varmaan kolmas.