67000 sai kuntoutuspsykoterapiaa. Arvatkaapa kuinka monta prosenttia oli naisia?

Onhan se yleisestikin tiedossa että suomalaiset naiset ovat hulluja juoppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin juuri Kela-korvattavan terapian. Olen ollut Kokoomuksen jäsen vuodesta 2003. Käymällä terapiassa tuen suomalaista yrittäjyyttä. 

 

Imet valtiota eli meitä kuiviin. Kela korvattavuus tarkoittaa sitä, että sinun terapiasi rahoitetaan meidän rahoilla. Jokaisen lompakosta varastetaan esim. sinun takia joku sentin osa. Ja näistä sentin osista kertoo valtameri.

Älä nyt jumaliste lässytä. Minun lompakostani menee maksuun jatkuvasti sinunkin perheellesi ja kersoillesi maksettavia tukia ja palveluita ja se on ihan hitonmoinen loputon suo. 

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan ei sitten saa vain kävelemällä kelaan ja pyytämällä kuntoutustukilappua. Niinkuin ei mitään muutakaan kelan tukemaa kuntoutusta.

Ei, vaan psykiatrin B-lausunnolla, jossa todetaan opiskelu- ja/tai työkyvyn tukemiselle tarve mielenterveydellisen oireilun (usein ahdistus ja/tai masennus) vuoksi. Näillä spekseillä saa jokainen työikäinen tarvittaessa. Mutta kuten edellä mainittu, KELA korvaa vain osan käynnin hinnasta - eikä todellakaan mitään KELA-takseja näihin terapiakäynteihin, kuten trolli huuteli edellä.

Vierailija kirjoitti:

No eihän se terapia toimi monelle naisellekaan. Minulle käynyt suht samoin kuin miehellesi. Olen nainen. 

 

Terapia sopii kevytongelmiin. Ikävä avioero, läheisen menetys kuormittavassa tilanteessa jne. Tai jos on ajatusvääristymiä.

 

 Jos puhutaan oikeista traumoista, ei juuri yksikään Ja eka-terapeutti pysty toimimaan niiden kanssa, etenkään, jos potilas ei ole hädissään tai surullinen vaan jåsennelty ja rauhallinen, ehkä hetkittäin vihainen (syystä, tekijöitä kohtaan - yleensä  vanhemmat). 

Mitä älykkäämpi ihminen, sitä paremmin hyötyy terapiasta. Siitä voit vetää johtopäätökset.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida näyttää kovin hyvältä cvssä joku kuntoutusterapia. Aikamoinen turn off työmarkkinoilla.

Miksi ainä terveystietoja CV:hen laittaisit? Kyllä iso osa käy jo terapian aikana töissä tai opiskelee. Terapian avulla jaksavat suoriutua siitä, eivätkä jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Tai vastaavasti kuntoutuvat takaisin työkykyisiksi.

Minulla ja vertaisryhmäystävällä on terapeuttia vaikea löytää/ vaihtuu/ jää kesken, kun asiat on sitä tasoa, että terapeutti traumatisoituu itse. Ei siitä terapiasta sitten tule mitään, vaikka on etsinyt kauan ja terapeutilla olevinaan traumaosaamista. 

Joku miett myös terapian sisältöä. Valitettavasti se on enemmän sellaista life coaching tyyppistä, ei aitojen vakavien traumojen hoitoon. Mutta kun ei muutakaan paikkaa ole, meidät lähetetään sinne eikä se ole kovin hyvä yhtälö. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset ymmärtävät hakeutua terapiaan, mutta miehet purkaa pahan mielensä ympäristöönsä yleensä tuhoisin seurauksin? 

Tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan ei sitten saa vain kävelemällä kelaan ja pyytämällä kuntoutustukilappua. Niinkuin ei mitään muutakaan kelan tukemaa kuntoutusta.

 

Ei, vaan psykiatrin B-lausunnolla, jossa todetaan opiskelu- ja/tai työkyvyn tukemiselle tarve mielenterveydellisen oireilun (usein ahdistus ja/tai masennus) vuoksi. Näillä spekseillä saa jokainen työikäinen tarvittaessa. Mutta kuten edellä mainittu, KELA korvaa vain osan käynnin hinnasta - eikä todellakaan mitään KELA-takseja näihin terapiakäynteihin, kuten trolli huuteli edellä.

 

Saa kyllä matkakorvaukset halvimman mukaan, jos ylittää omavastuut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se terapia toimi monelle naisellekaan. Minulle käynyt suht samoin kuin miehellesi. Olen nainen. 

 

Terapia sopii kevytongelmiin. Ikävä avioero, läheisen menetys kuormittavassa tilanteessa jne. Tai jos on ajatusvääristymiä.

 

 Jos puhutaan oikeista traumoista, ei juuri yksikään Ja eka-terapeutti pysty toimimaan niiden kanssa, etenkään, jos potilas ei ole hädissään tai surullinen vaan jåsennelty ja rauhallinen, ehkä hetkittäin vihainen (syystä, tekijöitä kohtaan - yleensä  vanhemmat). 

 

Mitä älykkäämpi ihminen, sitä paremmin hyötyy terapiasta. Siitä voit vetää johtopäätökset.

Niinpä. Se on aika ikävä paikka, kun on älykkäämpi kuin terapeutti. Osannut jäsentää asioita omatoimisesti vuosien saatossa ja vielä hermostokin on vahvempi kuin terapeutilla. Siinä kääntyy osat hyvin nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taida näyttää kovin hyvältä cvssä joku kuntoutusterapia. Aikamoinen turn off työmarkkinoilla.

 

Miksi ainä terveystietoja CV:hen laittaisit? Kyllä iso osa käy jo terapian aikana töissä tai opiskelee. Terapian avulla jaksavat suoriutua siitä, eivätkä jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Tai vastaavasti kuntoutuvat takaisin työkykyisiksi.

Jos töissä tai opiskelussa selviäminen vaatii terapiaa, pitäisi osata vetää johtopäätökset.

Niin, se sometrendihän menee jotenkin niin "minä menen terapiaan, koska sinä et mennyt". Miehillähän on yleisempää käytöshäiriöt ja suunnilleen kaikki pahimmat psykiatriset sairaudet, joiden oireista kärsivät eniten kanssaihmiset.

Jos töissä tai opiskelussa selviäminen vaatii terapiaa, pitäisi osata vetää johtopäätökset.

Miehet tekee naiset hulluiksi. Riivaavat, kiusaavat, raivoavat, rääkäävät ja hakkaavat kotona.  Ne jotka pääsevät pakoon ennen tappamista hakeutuvat terapiaan. 

Naiset eivät saa tukea miehiltä. Opiskelu ja työnteko rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon yksi näistä naisista. Ja mä hakeuduin terapiaan, koska mut kasvatettiin kiltiksi, siis liian kiltiksi. Laitoin muut ihmiset edelle enkä huolehtinut omista tarpeista. Jopa kampaajalla tai hierojalla käynti oli mulle vaikeaa, koska en kokenut ansaitsevani muiden huolenpitoa. Pahimmillaan tuntui pahalta kävellä kadulla, kun ajattelin niitä, jotka sen kiveyksen ovat tehneet. Että mikä minä olen tässä kulkemaan. Tällainen ajattelutapa sai mut tekemään työt ja kotihommat aivan viimeisen päälle hyvin, stressasin että kelpaako, enkä sallinut itselleni lepoa. Lopputulos burnout ja terapian avulla pyrin nyt pääsemään alemmuudentunteesta eroon. Ja uskon, että meitä kiltiksi, huomaamattomaksi ja palvelualttiiksi kasvatettuja naisia on paljon.

 

Eiks kaikki ajattelekaan noin?

Häh? Ei ole koskaan tullut mieleenkään ajatella noin. Olen nainen. Ei myöskään äitini, isoäitini, siskoni, tätini, serkkutytöt jne. lapsuudenkaverit, aikuisuuden ystävättäret ynnä muut ajattele noin. Eivätkä toimi noin.

Ei tuo ap:n kuvailema ole normaalia saati hyväksi ihmiselle, ja hyvä kun hän hakeutui terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä nyky naiset feministi mt ongelmasia, jotka hokee incelia joka paikassa ja joka palstalla.🤔🤔

Mitä kieltä toi on?

Vierailija kirjoitti:

Heistä neljä viidesosaa oli naisia. 

Ja loput tosiaan jotain muuta kuin miehiä, varamaan jotain määrittelemätön sukupuoli tapauksia.

No sauna taakse kaikki ja ongelma ratkaistu ja kaikki voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikein on kuntoutuspsykoterapia?

Hermoheikon luuserin pään silittelyä, toisin sanoen rahan ja ajan haaskausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

''Lähes kaikki joutuvat käymään useammalla terapeutilla, ennenkuin se sopiva löytyy. Jos terapeutti tarjoaa jotakin, joka ei asiakkaalle sovi, on hän sit väärä terapeutti tälle asiakkaalle. Terapeutteja ja suuntauksia on moneen lähtöön, eivätkä kaikki sovi kaikille.''

Siis onko terapian tarkoitus nyt muuttunutkin siihen, että itselle tulee hyvä olo ja tsemppaa eikä niiden vaikeiden tunteiden läpikäyminen, niiden syiden tunnistaminen ja ongelmiin ratkaisun löytäminen? Ei mikään ihme, että miehet jättivät koko alan taakseen, kun alasta tuli naisvaltainen ja alettiin keskittyä olemaan potilaan 'yes-man' vaikka potilaan käytösmallit olisivat haitallisia.

 

 

Mistä sä noin päättelit? Eihän tuo eka kirjoittaja sanonut mitään tuohon suuntaankaan.

 

"No olettaisin, että jos joutuu vaihtamaan terapeuttia niin syyt ovat joko:

1. Terapeutti oli epäpätevä

2. Terapeutti sairastui/kuoli tai välimatka kasvoi liikaa esim. muuton takia

3. Terapeutti sai potilaan jatkuvasti vihaiseksi, kun käsitellään vaikeita asioita eikä toiminut siinä potilaan halutussa jees-ihmisen roolissa.

Jos joutuu jatkuvasti taas vaihtamaan terapeuttia niin syy on varmaan kolmas."

Ei. Syy ei ole välttämättä mikään noista. Yleisimmät syyt ovat esimerkiksi se, että terapeutti ei tarjoa asiakkaalle sopivaa terapiasuuntausta, ei ole erikoistunut juuri siihen ongelmaan mitä asiakas haluaa käsitellä, aikataulut eivät kohtaa tai henkilökemiat eivät yksinkertaisesti toimi. Terapiasuhde perustuu luottamukseen ja yhteistyöhön, ja jos sitä ei synny, vaihto on ihan järkevää  vaikka terapeutti olisi täysin pätevä.

Eikä tuossa puhuttu "jatkuvasta terapeuttien vaihtamisesta" kesken hoidon, vaan siitä että etsitään itselle sopivaa terapeuttia. Sitä varten on nimenomaan tutustumis- tai arviointikäyntejä. On täysin normaalia, ettei sopiva löydy heti ensimmäisellä kerralla.

Se, että terapeutti ei ole sopiva juuri tälle asiakkaalle, ei tarkoita että hän olisi epäpätevä  eikä se tarkoita myöskään, että asiakas etsisi jotain "jees-miestä". Terapiasuuntauksia ja työskentelytapoja on monia, eivätkä kaikki sovi kaikille.. Voisit mutuilujesi sijaan keskittyä kuuntelemaan ihmisiä, joilla on oikeasti kokemusta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten? Miehet eivät muutoinkaan hakeudu terveydenhuoltoon. Mun appiukko poltti itsensä kiukaaseen, eikä suostunut kirveelläkään menemään lääkäriin, vaikka oli puolikas persus palanut.

Mun appiukko = MiEHET