Lue keskustelun säännöt.
67000 sai kuntoutuspsykoterapiaa. Arvatkaapa kuinka monta prosenttia oli naisia?
12.02.2026 |
Aika hämmentvä tilasto. Jo määrä herättää ihmetystä, mutta enemmän pöyristyttää naisten määrä. Lopuista kahdesta kymmenestäkin osa on miehen ja naisen väliltä. Mikä Suomen naisia oikein vaivaa?
Kommentit (381)
141/381
|
12.02.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käynyt kuntoutuspsykoterapiassa väkivaltaisen liiton takia. Olen työssäkäyvä enkä ole ollut pitkillä sairaslomilla.
Miesten pitäisi käydä terapiassa. Olisi säästänyt minultakin loppuelämän pilalle menemisen. Uhrithan ne siellä terapiassa käy, ei tekijät.
Loppuelämäsi ei ole pilalla, ellet anna sen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei miehiä kiinnosta hoito, joka pitää maksaa itse siinä mielessä, että tuettuunkin terapiaan menee helposti lähemmäs kymppitonni. Lisäksi terapeutti pitää etsiä itse ja siihen voi mennä vuosi tai pari helpostikin.
Ja terapiassa pitää olla valmis kohtaamaan oma itsensä.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heistä neljä viidesosaa oli naisia.
Ja varmuudella pääosa vasemmiston ja vihreiden äänestäjiä,näin tämä menee.
Voin ammattilaisena vahvistaa tämän. Mt-kroonikot voivat olla sitten mitä vaan. Ja heidän kanssaan onkin ihana työskennellä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin juuri Kela-korvattavan terapian. Olen ollut Kokoomuksen jäsen vuodesta 2003. Käymällä terapiassa tuen suomalaista yrittäjyyttä.
Poikkeus vahvistaa säännön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heistä neljä viidesosaa oli naisia.
Ja varmuudella pääosa vasemmiston ja vihreiden äänestäjiä,näin tämä menee.
Voin ammattilaisena vahvistaa tämän. Mt-kroonikot voivat olla sitten mitä vaan. Ja heidän kanssaan onkin ihana työskennellä.
Paskat mikään ammattilainen olet. Ammattilainen ei ole niin typerä, että keskittyy asiakkaan puoluekantoihin. Tai sitten olet vaan ääliö ja väärällä alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen kokoomuslainen terapiassa kävijä. Se on rakenteellinen vika yhteiskunnassa, ettei vasemmisto hörhöillä ole siihen varaa. Eikä työtä vieroksuvan työkykyä varten ole kuntoutuspsykoterapia. Ehkä joku ilmainen vaativa lääkinnällinen kuntoutus.
Koko aloitus ja nämä idioottimaisimmat kommentit tulee juuri niiltä, joiden takia joku entinen kumppani tai muu läheinen joutuu nyt käymään terapiassa. Alhainen ÄO yhdistettynä epäempaattisuuteen ja henkisen kypsyyden puutteeseen on vastenmielisintä mitä tiedän. Onneksi voi valita, ettei päästä tällaisia elämäänsä. Mutta valitettavasti verovaroilla näitä elätetään sankoin joukoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun im tilastoista katsoo miesten osuutta niin on selvää että miehet tarttis rutkasti enemmän mielenterveysapua, mutta ei kehtaa hakeutua avun piiriin kun se on akkamaista tai jotain. Näin heidän kasvatettiin uskomaan, ja miehet ennen heitä jne.
Terapeuteista ja psyk sairaanhoitajista valtaosa on naisia, joilla se ns osaaminen sopii ahdistuneeseen naishenkilöön. Joka pirauttaa itkut. Seurasin kun mieheni haki terapiaa: neljäs terapeutti oli jollakin tapaa hyödyllinen. Väkisin yritettiin tyrkyttää uhriasemaa, vaikka mies pyrki ottamaan vastuun omasta käytöksestään. Ei sillä, myös kovin moni mieskin varmaan haluaa "parantaa" pahan olonsa identifioitumalla uhriksi.
Nainen , se vähemmän älykäs sukupuoli. Horoskooppi tunne sekopäät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan kertoo siitä, että suomalaisilla naisilla ei todellakaan ole aitoa yhteyttä toisiinsa, eivätkä voi keskustella keskenään oikeista asioista. Tämä ei kylläkään yllätä ollenkaan, sillä naisena näen valtaosan suomalaisista naisista juuri sellaisina, ettei heidän kanssa voi keskustella syvällisesti mistään. Ovat hyvin käytännönläheisiä, ja keskustelu pyörii arkisissa asioissa ja/tai tyyliin politiikassa.
Ja joo, jotkut terapian tarpeisista naisista ovat aidosti sen tarpeessa, mutta tiedän omastakin tuttavapiiristä useita Kelan terapiassa käyviä, ja he kaikki ovat hyväosaisia milleniaaleja. Eli käyvät terapiassa jaappastelemassa itseään ja elämäänsä koskevat syvällisemmät kysymykset. Kavereiden kanssa sitten sitä arkista ja käytännönläheistä "keskustelua".
Osa myös turhan ihastuneita itseensä, siis ääri-individualismin seuraus. Elelevät liikaa omassa peräsuolessaan, omia pierujaan haistellen.
No eihän se terapia toimi monelle naisellekaan. Minulle käynyt suht samoin kuin miehellesi. Olen nainen.
Terapia sopii kevytongelmiin. Ikävä avioero, läheisen menetys kuormittavassa tilanteessa jne. Tai jos on ajatusvääristymiä.
Jos puhutaan oikeista traumoista, ei juuri yksikään Ja eka-terapeutti pysty toimimaan niiden kanssa, etenkään, jos potilas ei ole hädissään tai surullinen vaan jåsennelty ja rauhallinen, ehkä hetkittäin vihainen (syystä, tekijöitä kohtaan - yleensä vanhemmat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän se terapia toimi monelle naisellekaan. Minulle käynyt suht samoin kuin miehellesi. Olen nainen.
Terapia sopii kevytongelmiin. Ikävä avioero, läheisen menetys kuormittavassa tilanteessa jne. Tai jos on ajatusvääristymiä.
Jos puhutaan oikeista traumoista, ei juuri yksikään Ja eka-terapeutti pysty toimimaan niiden kanssa, etenkään, jos potilas ei ole hädissään tai surullinen vaan jåsennelty ja rauhallinen, ehkä hetkittäin vihainen (syystä, tekijöitä kohtaan - yleensä vanhemmat).
Ja juuri noista ns. kevytongelmista pitäisi pystyä puhumaan läheisten kanssa. Surkeaa on, että tuollaisia normaaleja elämään kuuluvia asioita joutuu puimaan terapeutilla.
Yhteydettömät ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käynyt kuntoutuspsykoterapiassa väkivaltaisen liiton takia. Olen työssäkäyvä enkä ole ollut pitkillä sairaslomilla.
Miesten pitäisi käydä terapiassa. Olisi säästänyt minultakin loppuelämän pilalle menemisen. Uhrithan ne siellä terapiassa käy, ei tekijät.
Eli tuntemusta uhrina (puoliso tai äiti käy, ehkä molemmat) olemisesta vahvistetaan? Mites se vastuun ottaminen omista aikuisista valinnoistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille helpompaa päästä tuen piiriin?
Paljon helpompaa
Ei ole. Väittäisin, että päinvastoin. Tässäkin ketjussa näkee, kuinka naisten ongelmia vähätellään. Pidetään herkkinä ja liian herkästi hoitoon juoksevina luulosairaina, kärjistetysti sanottuna.
Perheessä yksi on vaativassa asiantuntijatyössä. Pääsi terapiaan, tosin ryöpaikan maksamaan, heti uran aluksi. Lähinnä ennaltaehkäisemään odotettavissa olevia vaikeuksia. Oli hyödyllinen. On miespuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan ei sitten saa vain kävelemällä kelaan ja pyytämällä kuntoutustukilappua. Niinkuin ei mitään muutakaan kelan tukemaa kuntoutusta.
Ei saa ei. Kun on saanut lähetteen terapiaan, pitää käydä itse tutustumassa eri terapiamuotoihin. Ja ne pitää maksaa itse. Vasta tämän jälkeen alkaa kelatuki juosta. Tämän takia monilta jää koko terapia välistä, kun ei ole varaa edes aloittaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
No eihän se terapia toimi monelle naisellekaan. Minulle käynyt suht samoin kuin miehellesi. Olen nainen.
Terapia sopii kevytongelmiin. Ikävä avioero, läheisen menetys kuormittavassa tilanteessa jne. Tai jos on ajatusvääristymiä.
Jos puhutaan oikeista traumoista, ei juuri yksikään Ja eka-terapeutti pysty toimimaan niiden kanssa, etenkään, jos potilas ei ole hädissään tai surullinen vaan jåsennelty ja rauhallinen, ehkä hetkittäin vihainen (syystä, tekijöitä kohtaan - yleensä vanhemmat).
Vaikeissa traumoista johtuvissa oireissa keskusteluterapia ei aina olekaan paras vaihtoehto. Itse sain vaikeisiin traumoihin apua EMDR -terapiasta.
Tässä vuosien mittaan omasta ystäväpiiristäni on 4 käynyt terapiassa. 1 sen takia kun aikuinen tytär kuoli lääkäreitten törkeän hoitovirheen takia. Sanoi, ettei olisi selvinnyt ilman niitä sairaalan järjestämiä terapia käyntejä joissa voi purkaa asiaa ammatti-ihmisen kanssa.
Toinen sai apua tapaturmaisesti kuolleen puolison jälkeen
Kolmas lapsensa vammauduttua väkivaltatilanteessa
Neljäs puolison ja lapsen kuoltua veneillessä.
Ei sitä terapiaa syyttä suotta kellekään tarjota, itse asiassa on hyvin vaikeaa päästä, mikäli on joku huuhaa juttu jonka takia sinne luulotautiset haleutuu ja vie tilaa em. tapausten kaltaisilta oikeilta avun tarvitsijoilta.
Niitä on erilaisia terapeutteja ja terapioita, ne huuhaa jutut on vain ja pelkästään muotioikku, on hienoa kun käy terapiassa. Näitä ei pidä laskea mukaan ollenkaan mihinkään tilastoihin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset puhuu ja lörpöttelee omia ajatuksiaan, helpompi tehdä diagnooseja. Miehet tuskin höpöttelee päivät pitkät että voivoi kun ahdistaa.
Kaikki terapiapotilaat eivät ole ahdistuneita tai depressiivisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se terapia toimi monelle naisellekaan. Minulle käynyt suht samoin kuin miehellesi. Olen nainen.
Terapia sopii kevytongelmiin. Ikävä avioero, läheisen menetys kuormittavassa tilanteessa jne. Tai jos on ajatusvääristymiä.
Jos puhutaan oikeista traumoista, ei juuri yksikään Ja eka-terapeutti pysty toimimaan niiden kanssa, etenkään, jos potilas ei ole hädissään tai surullinen vaan jåsennelty ja rauhallinen, ehkä hetkittäin vihainen (syystä, tekijöitä kohtaan - yleensä vanhemmat).
Vaikeissa traumoista johtuvissa oireissa keskusteluterapia ei aina olekaan paras vaihtoehto. Itse sain vaikeisiin traumoihin apua EMDR -terapiasta.
Ei auta kaikkia, jos ei ole muistoja. Eikä tunnetta, jota muuttaa.