Lue keskustelun säännöt.
67000 sai kuntoutuspsykoterapiaa. Arvatkaapa kuinka monta prosenttia oli naisia?
12.02.2026 |
Aika hämmentvä tilasto. Jo määrä herättää ihmetystä, mutta enemmän pöyristyttää naisten määrä. Lopuista kahdesta kymmenestäkin osa on miehen ja naisen väliltä. Mikä Suomen naisia oikein vaivaa?
Kommentit (191)
161/191
|
12.02.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Tässä vuosien mittaan omasta ystäväpiiristäni on 4 käynyt terapiassa. 1 sen takia kun aikuinen tytär kuoli lääkäreitten törkeän hoitovirheen takia. Sanoi, ettei olisi selvinnyt ilman niitä sairaalan järjestämiä terapia käyntejä joissa voi purkaa asiaa ammatti-ihmisen kanssa.
Toinen sai apua tapaturmaisesti kuolleen puolison jälkeen
Kolmas lapsensa vammauduttua väkivaltatilanteessa
Neljäs puolison ja lapsen kuoltua veneillessä.
Ei sitä terapiaa syyttä suotta kellekään tarjota, itse asiassa on hyvin vaikeaa päästä, mikäli on joku huuhaa juttu jonka takia sinne luulotautiset haleutuu ja vie tilaa em. tapausten kaltaisilta oikeilta avun tarvitsijoilta.
Niitä on erilaisia terapeutteja ja terapioita, ne huuhaa jutut on vain ja pelkästään muotioikku, on hienoa kun käy terapiassa. Näitä ei pidä laskea mukaan ollenkaan mihinkään tilastoihin.
Tuo on juuri se, mihin kuntoutuspsykoterapia on tarkoitettu. Silti sinne lähetetään myös kehitystraumaiset, vakavan väkivallan uhrit, rakenteellisesti dissosioivat, ne, joiden traumat syntyneet ennen ikää, jolloin tapahtumaa on voinut käsitellä kielellisesti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surettaa noiden naisten puolesta.
Monella suomalaisella naisella on kiltin tytön-syndrooma, tehdään siis miten neuvotaan ja ohjataan. Voi olla myös henkilön edun mukaista, vaan lähinnä mietitään työllistämistä. Itsekin olin vuosia keskustelu avun piirissä, lopputulemana suoraan lukiosta eläkkeelle!
Nuo mielenterveyshoidot on aika lailla tyhjän kanssa, mm. askartelupuuhastelua ja vesiteema ajanvietettä tarjotaan potilaille, jotka monesti olleet opinnoissansa huippuoppilaita yms. Joten kannattaa sekin aika käyttää järkevämpään, kuten itsensä kehittämiseen ja opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle näytetään helpommin ovea.
"Ryhdistäydy nyt vaan hyvä mies" asenne on tiukassa, vaikka miehillä avun haun kynnys tutkitusti paljon naisia korkeampi ts. jos sitä hakee niin on jo tosi kyseessä. Tästä taas seuraa, että miehet hakevat apua entistäkin harvemmin, koska olettavat että tuontapainen vastaus sieltä taas tulee.
Itselläkin kokemusta...
Vierailija kirjoitti:
Aloitin juuri Kela-korvattavan terapian. Olen ollut Kokoomuksen jäsen vuodesta 2003. Käymällä terapiassa tuen suomalaista yrittäjyyttä.
Imet valtiota eli meitä kuiviin. Kela korvattavuus tarkoittaa sitä, että sinun terapiasi rahoitetaan meidän rahoilla. Jokaisen lompakosta varastetaan esim. sinun takia joku sentin osa. Ja näistä sentin osista kertoo valtameri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehiä kiinnosta hoito, joka pitää maksaa itse siinä mielessä, että tuettuunkin terapiaan menee helposti lähemmäs kymppitonni. Lisäksi terapeutti pitää etsiä itse ja siihen voi mennä vuosi tai pari helpostikin.
Ja terapiassa pitää olla valmis kohtaamaan oma itsensä.
Esimerkki: miespuolinen henkilö on kuntouttavan psykoterapian tarpeessa. On vuosi 1. Hän hakeutuu hoitoon. Muutama kuukausi myöhemmin saa pari kuukautta "keskusteluapua" hoitajan kanssa ja kokeillaan paria lääkettä, joista ensimmäinen ei tee yhtään mitään. Vieroitusoireet kyllä olivat huomattavat. "Keskusteluapu" päättyy hoitajan sanoihin "sä et varmaan enää tätä tarvii, joten voidaan varmaan lopettaa".
Kuntouttavan psykoterapian (eli sen vaaditun hoidon) alkuun on 11 vuotta aikaa. Siinä välissä menee useampikin erilainen kokeilu lääkkeiden k
Psykologit eivät määrää mitään lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle näytetään helpommin ovea.
"Ryhdistäydy nyt vaan hyvä mies" asenne on tiukassa, vaikka miehillä avun haun kynnys tutkitusti paljon naisia korkeampi ts. jos sitä hakee niin on jo tosi kyseessä. Tästä taas seuraa, että miehet hakevat apua entistäkin harvemmin, koska olettavat että tuontapainen vastaus sieltä taas tulee.
Itselläkin kokemusta...
Kyllä se on tapahtunut minullekin. Nainen olen. Miesterapeutti ei nähnyt mitään aihetta terapiaan ja käski lopettamaan uhriutumisen. Naisiin psyk sh taas kehoitti etsimään netistä seuraa ja ohjeita.
Seuraus: kaikki jatkoi pahenemistaan työkyvyttömyyteen asti.
Kyllähän sitä terapiaa pitää saada jos kynsi katkeaa, nyky nuoret on piloille paapottuja kerma perseitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos katsotaan vaikka noita seksuaaliväkivallan uhreja ja mikä prosentti on miesten ja naisten välillä, niin onko tuo nyt niin iso juttu, että varmasti apua tästäkin johtuen hakee enemmän naiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Täydellinen" ylisjonne kumppaneineen suoltamassa aamupaskaa.
80 prosenttia naisia, 80 kymmentä! Huh huh!
Samaa mieltä, mutta todennäköisesti ihan eri syystä kuin sinä.
En nimittäin ikinä enää tässä elämässä ala minkäänlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolle ei ole luontevaa mennä terapiaan selvittämään oman päänsä ongelmat. Ja ei, kavereille puhuminen ei ole millään muotoa sama asia. Saati kännissä itkeminen.
Toki ei tarvitse mennä mhinkään, jos on sattunut niin onnekas elämä, että ei suurempia kolhuja ole tullut. Mutta ihan kaikki sellainen traumasonta mikä vaikuttaa lopulta jatkuvasti yhteiselämään, ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On psyykkisesti rasittavaa elää suomalaiseten miesten kanssa. Se käy hermoille ja joskus jopa fysiikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se terapia toimi monelle naisellekaan. Minulle käynyt suht samoin kuin miehellesi. Olen nainen.
Terapia sopii kevytongelmiin. Ikävä avioero, läheisen menetys kuormittavassa tilanteessa jne. Tai jos on ajatusvääristymiä.
Jos puhutaan oikeista traumoista, ei juuri yksikään Ja eka-terapeutti pysty toimimaan niiden kanssa, etenkään, jos potilas ei ole hädissään tai surullinen vaan jåsennelty ja rauhallinen, ehkä hetkittäin vihainen (syystä, tekijöitä kohtaan - yleensä vanhemmat).
Vaikeissa traumoista johtuvissa oireissa keskusteluterapia ei aina olekaan paras vaihtoehto. Itse sain vaikeisiin traumoihin apua EMDR -terapiasta.
Ei auta kaikkia, jos ei ole muistoja. Eikä tunnetta, jota muuttaa.
Ihan mielenkiinnosta, miten se trauma sitten ilmenee, jos siitä ei ole muistoa eikä siihen liity tunnetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On psyykkisesti rasittavaa elää suomalaiseten miesten kanssa. Se käy hermoille ja joskus jopa fysiikalle.
Onhan sinullakin nykyään varaa valita Suomessa eri kansallisuuksien välillä, ei tarvitse ottaa perusjamppaa. Voit valita kumppanisi kansallisuuden aivan vapaasti Aan ja Öön väliltä, näitä kyllä riittää. ;)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä terapiaa pitää saada jos kynsi katkeaa, nyky nuoret on piloille paapottuja kerma perseitä.
Vihasta, joka selvästi kohdistuu itseään nuorempiin, voisi päästä terapian avulla. Ilman tuollaista elämäniloa jäytävää ja kalvavaa tuholaista, vointi ja vanhuus olisi mielekkäämpi, ehkä jopa tyydyttävä. T. Leppoisa mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkea ja oikea arvauslukema on 99,9%.
Miksi tämä on sinulle ongelma, ap?
Mistä olet tuon hämmentävän tiedon napannut?
Trauma, johon ei liity muistoa on vaikka se, että olet elänyt perhehelvetissä alle viisivuotiaana, tullut rais""tuksi (lapsena), olet ollut ilman yhtään aikuista lapsena tms.
Se tuhoaa koko terveyden. Lopulta jossain vaiheessa monelle tulee romahdus. Se trauma vaikuttaa koko ajan käytökseen, oloon, kykyyn ja tapaan olla ihmissuhteissa, voi olla dissosiaatiota niin, että on kulissiminä ja tunneosia, autoimmuunisairauksia, uupumusta, fobioita ja ahdistusta jne jne.
Ace-pistesysteemi ennakoi sitä, miten vakavia seurauksia lapsuuden tapahtumista seuraa, muistaa niitä tai ei.
Toki muisti voi mennä tapahtumakohtaisesti aikuuseltakin, kun tilanne ylittää sietokyvyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle näytetään helpommin ovea.
"Ryhdistäydy nyt vaan hyvä mies" asenne on tiukassa, vaikka miehillä avun haun kynnys tutkitusti paljon naisia korkeampi ts. jos sitä hakee niin on jo tosi kyseessä. Tästä taas seuraa, että miehet hakevat apua entistäkin harvemmin, koska olettavat että tuontapainen vastaus sieltä taas tulee.
Itselläkin kokemusta...
Ennemminkin monille miehille terapia on akkojen lässytystä. Ongelmat hoidetaan päihteillä. Tai siis yritetään hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä terapiaa pitää saada jos kynsi katkeaa, nyky nuoret on piloille paapottuja kerma perseitä.
Onneksi tälläinen saastainen sosiaalisyöpä ja demaripaska loppuu kun valtio on konkurssissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin juuri Kela-korvattavan terapian. Olen ollut Kokoomuksen jäsen vuodesta 2003. Käymällä terapiassa tuen suomalaista yrittäjyyttä.
Imet valtiota eli meitä kuiviin. Kela korvattavuus tarkoittaa sitä, että sinun terapiasi rahoitetaan meidän rahoilla. Jokaisen lompakosta varastetaan esim. sinun takia joku sentin osa. Ja näistä sentin osista kertoo valtameri.
Tuota terapiaa tarjotaan vain niille, joilta toivotaan sen jälkeen saatavan veroeuroja. Se on terapian edellytys ja ehkä sulkee siksi pois osan miehistä. Ja lisäksi kävijän pitää maksaa siitä ihan reilusti itse.
Oma osuuteni kelan jälkeen oli 45 e kerta ja kun sen kertoo 200 kerralla, päästään 9 000 euroon. Miehet eivät ole yhtä motivoituneita tällaisiin panostuksiin.