Lue keskustelun säännöt.
67000 sai kuntoutuspsykoterapiaa. Arvatkaapa kuinka monta prosenttia oli naisia?
12.02.2026 |
Aika hämmentvä tilasto. Jo määrä herättää ihmetystä, mutta enemmän pöyristyttää naisten määrä. Lopuista kahdesta kymmenestäkin osa on miehen ja naisen väliltä. Mikä Suomen naisia oikein vaivaa?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapia on uususkonto. Sekä vanhat että uudet uskonnot ovat olleet hyvin naisvaltaisia. Kyse on siis samasta ilmiöstä. Siksi psykoterapiaan hakeutuvista on naisia 80 - 90 %. Tavallisille miehille se on herkkäuskoinen iljetys.
Kelan myöntamien tukien määrää kiintoisampi olisi HAKIJOIDEN sukupuolijakauma.
Ei terapia ole mitään magiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
108.
Koko elämäsi on tätä palstaa. Riittääkö perusteluksi?
Täällä ollaan anonyymeinä. Ennemminkin sun koko elämäsi tuntuu palsta olevan.
Anonyymi. Just. Sun kirjoitustyylisi on helppo tunnistaa. Siinä olet oikeassa että olen täällä liikaa. Tosin, rajaan "palstailun" vain työmatkan ajaksi.
Sivustolla käy noin 1-4 miljoonaa käyttäjää kuukausitasolla joten et todellakaan tiedä kaikkien kirjoitustyyliä, varsinkin jos käyt palstalla vain satunnaisesti kuten väität.
Vain pieni murto-osa osallistuu "keskusteluun". Vain pieni murto-osa heistä käyttäytyy tietyllä tavalla. Vain pieni murto-osa heistä reagoi tiettyihin asioihin tietyllä tavalla. Aika helppo nähdä ne muutamat, jotka täällä koko ajan valittaa.
Mutta nyt minäkin poistun jotain järkevää tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon yksi näistä naisista. Ja mä hakeuduin terapiaan, koska mut kasvatettiin kiltiksi, siis liian kiltiksi. Laitoin muut ihmiset edelle enkä huolehtinut omista tarpeista. Jopa kampaajalla tai hierojalla käynti oli mulle vaikeaa, koska en kokenut ansaitsevani muiden huolenpitoa. Pahimmillaan tuntui pahalta kävellä kadulla, kun ajattelin niitä, jotka sen kiveyksen ovat tehneet. Että mikä minä olen tässä kulkemaan. Tällainen ajattelutapa sai mut tekemään työt ja kotihommat aivan viimeisen päälle hyvin, stressasin että kelpaako, enkä sallinut itselleni lepoa. Lopputulos burnout ja terapian avulla pyrin nyt pääsemään alemmuudentunteesta eroon. Ja uskon, että meitä kiltiksi, huomaamattomaksi ja palvelualttiiksi kasvatettuja naisia on paljon.
olisit ihan itsekin kyennyt lopettamaan turhan alemmuuden tunteesi. Ei sitä muutenkaan kukaan muu voi muuttaa Se on oma pääsisisäinen ajatus. Yhteiskunnan ei pidä maksaa tuommosesta. Ymmärrän vakavien tapahtumien uhreiksi joutuneiden terapiat, esim. rask...., taponyri.....onnettomuudet mikä muuttaa loppuelämää ym. Mut tommonen mihin voi itsekin vaikuttaa, vaikka lukemalla pari psykologin kirjaa riittä
No ei riitä. Ei ihmisaivot toimi niin, että kun luet jonkun kirjan, asiat vaan maagisesti korjaantuu, varsinkin jos vatvot niitä asioita itseksesi vain oman pääsi sisällä.
Mun veikkaus on 100%. Mitä mä voitan?
Avun pyytäminen on yksi maailman vaikeimpia asioita. Naiset uskaltavat hakea apua toisin kuin omia tunteitaan pelkäävät miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehiä kiinnosta hoito, joka pitää maksaa itse siinä mielessä, että tuettuunkin terapiaan menee helposti lähemmäs kymppitonni. Lisäksi terapeutti pitää etsiä itse ja siihen voi mennä vuosi tai pari helpostikin.
Ja terapiassa pitää olla valmis kohtaamaan oma itsensä.
Esimerkki: miespuolinen henkilö on kuntouttavan psykoterapian tarpeessa. On vuosi 1. Hän hakeutuu hoitoon. Muutama kuukausi myöhemmin saa pari kuukautta "keskusteluapua" hoitajan kanssa ja kokeillaan paria lääkettä, joista ensimmäinen ei tee yhtään mitään. Vieroitusoireet kyllä olivat huomattavat. "Keskusteluapu" päättyy hoitajan sanoihin "sä et varmaan enää tätä tarvii, joten voidaan varmaan lopettaa".
Kuntouttavan psykoterapian (eli sen vaaditun hoidon) alkuun on 11 vuotta aikaa. Siinä välissä menee useampikin erilainen kokeilu lääkkeiden k
Eli mies ei tehnyt itse sitä työtä, mikä pitää tehdä, eli etsinyt sitä terapeuttia, mikä vaaditaan Kelan tukemaan terapiaan? Kelan tukemaan terapiaan pääsy vaati ainakin itseltäni paljon selvittelyä, kymmeniä yhteydenottoja terapeutteihin ja kyllä, piti odottaa puolisen vuotta, että paikka vapautui.
Naiset hulluja, valittavat kaikesta ja raskaana niiden kuuluisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset hulluja, valittavat kaikesta ja raskaana niiden kuuluisi olla.
Korkki kiinni.
Kun im tilastoista katsoo miesten osuutta niin on selvää että miehet tarttis rutkasti enemmän mielenterveysapua, mutta ei kehtaa hakeutua avun piiriin kun se on akkamaista tai jotain. Näin heidän kasvatettiin uskomaan, ja miehet ennen heitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen käynyt kuntoutuspsykoterapiassa väkivaltaisen liiton takia. Olen työssäkäyvä enkä ole ollut pitkillä sairaslomilla.
Miesten pitäisi käydä terapiassa. Olisi säästänyt minultakin loppuelämän pilalle menemisen. Uhrithan ne siellä terapiassa käy, ei tekijät.
Sosiaalihuollon myllynratasta pyörittää maailman tehokkain vesivoimala: naisen kyyneleet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käynyt kuntoutuspsykoterapiassa väkivaltaisen liiton takia. Olen työssäkäyvä enkä ole ollut pitkillä sairaslomilla.
Miesten pitäisi käydä terapiassa. Olisi säästänyt minultakin loppuelämän pilalle menemisen. Uhrithan ne siellä terapiassa käy, ei tekijät.
Sama kokemus. Lapsistamme toinen käy myös.
Naiset puhuu ja lörpöttelee omia ajatuksiaan, helpompi tehdä diagnooseja. Miehet tuskin höpöttelee päivät pitkät että voivoi kun ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida näyttää kovin hyvältä cvssä joku kuntoutusterapia. Aikamoinen turn off työmarkkinoilla.
Kuntoutusterapiaa, sairaslomaa tai muita terveydellisiä poissaoloja ei tarvitse eikä yleensä kannata eritellä ansioluettelossa (CV). CV:n ensisijainen tarkoitus on esitellä ammatillinen osaaminen, työkokemus ja koulutus, ei terveydentilaa.
Yleensä asiat tulevat selville tavalla tai toisella. Työnantajat mitään idiootteja ole.
Ja miten tämä asia tulisi selville?
Valitettavasti se menee niin, että aina joku tuntee jonkun, joka "tietää" tai "on kuullut" toisesta sitä ja tätä, eikä se suu pysy kiinni, se kun on niin kivaa saada vähän säpinää ja tilanteita tulille, lisätä vähän toisen ahdinkoa ja laittaa kapuloita rattaisiin. "Kyllä toiselle ihmiselle voi saada pahaa aikaan, jos haluaa", tällä tiedolla valisti minua eräs ex esihenkilö, varsinainen käärme.
Vierailija kirjoitti:
Karua, naisten päät ei kestä somea eikä töissä käymistä, kotiin hoitamaan lapsia kuuluisivat
Miesten päät taas eivät kestä opiskelua. Äly ei riitä.
Miehet ovat fyysisesti kyvykkäämpiä, kun taas naiset ovat kyvykkäämpiä henkisesti. Terapiassa käyminen kertoo halusta kehittyä, sekä kyvystä itsereflektioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehiä kiinnosta hoito, joka pitää maksaa itse siinä mielessä, että tuettuunkin terapiaan menee helposti lähemmäs kymppitonni. Lisäksi terapeutti pitää etsiä itse ja siihen voi mennä vuosi tai pari helpostikin.
Ja terapiassa pitää olla valmis kohtaamaan oma itsensä.
Esimerkki: miespuolinen henkilö on kuntouttavan psykoterapian tarpeessa. On vuosi 1. Hän hakeutuu hoitoon. Muutama kuukausi myöhemmin saa pari kuukautta "keskusteluapua" hoitajan kanssa ja kokeillaan paria lääkettä, joista ensimmäinen ei tee yhtään mitään. Vieroitusoireet kyllä olivat huomattavat. "Keskusteluapu" päättyy hoitajan sanoihin "sä et varmaan enää tätä tarvii, joten voidaan varmaan lopettaa".
Kuntouttavan psykoterapian (eli sen vaaditun hoidon) alkuun on 11 vuotta aikaa. Siinä välissä menee useampikin erilainen kokeilu lääkkeiden k
Voitko avata vähån tarkemmin, mihin tuo 11 vuotta meni? Julkisella ei saa mitään hoitoa. Minäkin kävin julkisella 11 vuotta sitten. Sain muutaman keskustelukerran. Vuoden 2022 ostin terapiaa ihan ilman tämän yhteiskunnan puuttumista. 2023 menin yksityiselle psykiatrille, mistä sai heti lausunnon KELA:n kuntoutuspsykoterapiaa varten. En usko sen johtuneen sukupuolestani. Psykiatri oli mies, vaikea uskoa, että syrjisi omaa sukupuoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Avun pyytäminen on yksi maailman vaikeimpia asioita. Naiset uskaltavat hakea apua toisin kuin omia tunteitaan pelkäävät miehet.
Miehet turruttavat mielensä päihteillä, kuten alkoholilla. Oma isäni olisi tarvinnut terapiaa, mutta hän terapoi itsensä alkoholilla hautaan.
Uskon että hormonitkin vaikuttavat paljon. Olin on aika optimistinen ennen murrosikää. Teini-ikä muutti olotilan pysyvästi. Miesten käytökseen vaikuttaa testosteroni. Luulen että se antaa energiaa mutta myös lisää aggressiivisuutta. Että mieluummin vaikka kilpaillaan ja kamppaillaan kuin mennään höpisemään mihinkään terapiaan.
Tämäkin ketju täynnä kommentteja, joiden perusteella tarvittaisiin todellakin enemmän mielenterveyspalveluja.
Varsinaiseen aloituksen aiheeseen...naiset ovat lähtökohtaisesti fiksumpia. Fiksu ihminen tunnistaa ongelmansa ja tekee niille jotain. Ja hei, vauva-palstalla wt-tyylisesti muiden solvaaminen ja öyhöttäminen ei ole asioille jotain tekemistä. Se on vaan tyypillistä hiekkalaatikkotasoisille miehille. Mutta mikä ikinä vaan teille toimii.
Ja miten tämä asia tulisi selville?