Lue keskustelun säännöt.
67000 sai kuntoutuspsykoterapiaa. Arvatkaapa kuinka monta prosenttia oli naisia?
12.02.2026 |
Aika hämmentvä tilasto. Jo määrä herättää ihmetystä, mutta enemmän pöyristyttää naisten määrä. Lopuista kahdesta kymmenestäkin osa on miehen ja naisen väliltä. Mikä Suomen naisia oikein vaivaa?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon yksi näistä naisista. Ja mä hakeuduin terapiaan, koska mut kasvatettiin kiltiksi, siis liian kiltiksi. Laitoin muut ihmiset edelle enkä huolehtinut omista tarpeista. Jopa kampaajalla tai hierojalla käynti oli mulle vaikeaa, koska en kokenut ansaitsevani muiden huolenpitoa. Pahimmillaan tuntui pahalta kävellä kadulla, kun ajattelin niitä, jotka sen kiveyksen ovat tehneet. Että mikä minä olen tässä kulkemaan. Tällainen ajattelutapa sai mut tekemään työt ja kotihommat aivan viimeisen päälle hyvin, stressasin että kelpaako, enkä sallinut itselleni lepoa. Lopputulos burnout ja terapian avulla pyrin nyt pääsemään alemmuudentunteesta eroon. Ja uskon, että meitä kiltiksi, huomaamattomaksi ja palvelualttiiksi kasvatettuja naisia on paljon.
Olen 60v nainen, enkä tunne yhtään liian kiltiksi kasvatettu naista. Niitä kyllä tunnen, jotka hokevat olevansa liian kilttejä. Ja huonolla its
Ne oikeasti liian kiltiksi kasvatetut käyttäytyvät aina hyvin, eivätkä myöskään pidä ääntä siitä asiasta. Joten vain läheisestä ystävästä voi tietää, onko näin tai seuraamalla käytöstä, taipuuko ihminen asioihin, joihin ei pitäisi.
Nuo kuvaamasi ovat niitä, jotka ratkaisevat ongelmansa ilman terapiaa, muita kuormittaen. Oikeasti liian kiltti ei halua kuormittaa edes terapeuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heistä neljä viidesosaa oli naisia.
Ja varmuudella pääosa vasemmiston ja vihreiden äänestäjiä,näin tämä menee.
Linkki tuohon "tietoon".
Kukaan muu kuin hullu ei näitä äänestä,siinä sulle linkki.
Kukaan muu kuin persu ei kommentoi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon yksi näistä naisista. Ja mä hakeuduin terapiaan, koska mut kasvatettiin kiltiksi, siis liian kiltiksi. Laitoin muut ihmiset edelle enkä huolehtinut omista tarpeista. Jopa kampaajalla tai hierojalla käynti oli mulle vaikeaa, koska en kokenut ansaitsevani muiden huolenpitoa. Pahimmillaan tuntui pahalta kävellä kadulla, kun ajattelin niitä, jotka sen kiveyksen ovat tehneet. Että mikä minä olen tässä kulkemaan. Tällainen ajattelutapa sai mut tekemään työt ja kotihommat aivan viimeisen päälle hyvin, stressasin että kelpaako, enkä sallinut itselleni lepoa. Lopputulos burnout ja terapian avulla pyrin nyt pääsemään alemmuudentunteesta eroon. Ja uskon, että meitä kiltiksi, huomaamattomaksi ja palvelualttiiksi kasvatettuja naisia on paljon.
Olen 60v nainen, enkä tunne yhtään liian kiltiksi kasvatettu naista. Niitä kyllä tunnen, jotka hokevat olevansa liian kilttejä. Ja huonolla itsetunnolla varustettuja tunnen, sellaisia jotka kompensoivat tilannettaan esim. työpaikalla käyttäytymällä huonosti.
Sitten sun sosiaalinen silmäsi ei ole kehittynyt sen vertaa, että näkisit heidät. Et ole ollut se, jolle puhua avoimesti omista haavoista. Ylikiltit eivät nimittäin halua näkyä, varsinkaan heikkona tai vaivana. He ovat niitä helppoja ihmisiä, joille sopii aina kaikki, jotka eivät tee numeroa itsestään tai tekemisistään, vähättelevät itseään, eikä tee itsestään numeroa. Ei tuollaista näekään, jos ei halua nähdä tai jos ei ole itse tarpeeksi empatiakykyinen. Ja ne huonolla itsetunnolla varustetut voivat hyvinkin olla ylikilttejä, mutta iän karttuessa katkeroituneet ja siten tulleet hankaliksi. Heidän haavansa on se, etteivät ole saaneet tunnustusta teoistaan, taidoistaan ja persoonastaan. Ja vaikutat siltä, että olet yksi syy katkeroitumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn psykoterapiassa ex-miehen aiheuttaman ptsd:n ja ahdistuksen takia. Vastaavasti ex on sairaudentunnoton, vaikka tarvitsisi itse apua.
Teit vielä exästäsikin hullun,voi voi.
Tarkistuta lääkityksesi.-eri
"Olen 60v nainen, enkä tunne yhtään liian kiltiksi kasvatettu naista. Niitä kyllä tunnen, jotka hokevat olevansa liian kilttejä. Ja huonolla itsetunnolla varustettuja tunnen, sellaisia jotka kompensoivat tilannettaan esim. työpaikalla käyttäytymällä huonosti."
Olet oikeassa. "Liian kilttejä" naisia ei juuri ole. Sellaiseksi itseään väittäviä taas pilvin pimein. Syy lienee ihan toisissa naisissa. Olen huomannut, miten julmia tytöt osaavat olla toisiaan kohtaan. Se sama julmuus kohdistetaan myöhemmin sit niitä miehenalkuja kohtaan. Paitsi tietty niiden suosituimpien poikien kohdalla. Niitä suosituimpia palvotaan porukalla. Ne suosituimmat saavat tehdä mitä haluavat, kenelle haluavat, milloin haluavat ja tytöt hyväksyy ja vieläpä kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miehiä kiinnosta hoito, joka pitää maksaa itse siinä mielessä, että tuettuunkin terapiaan menee helposti lähemmäs kymppitonni. Lisäksi terapeutti pitää etsiä itse ja siihen voi mennä vuosi tai pari helpostikin.
Ja terapiassa pitää olla valmis kohtaamaan oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille helpompaa päästä tuen piiriin?
Paljon helpompaa
Mihin tilastoon perustat kommenttisi?
Henkilökohtaiseen kokemukseen. Tilastosi voit tunkea vaikka perseeseesi
Yritä kovemmin niin pääset hoitoon, tunnut sitä todella tarvitsevan.
Tollolta (kutsun teitä trolleja jatkossa tolloiksi, ihan tiedoksi) en tuon parempaa odotakaan. Muuten, sinä olet meistä kahdesta pahemmassa hoidon tarpeessa.
Perustele.
Koko elämäsi on tätä palstaa. Riittääkö perusteluksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian kiltti ei välttämättä tule edes katkeraksi vaan ei yksinkertaisesti jaksa enää, kun hän on se, joka aina joustaa hankalien ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oon yksi näistä naisista. Ja mä hakeuduin terapiaan, koska mut kasvatettiin kiltiksi, siis liian kiltiksi. Laitoin muut ihmiset edelle enkä huolehtinut omista tarpeista. Jopa kampaajalla tai hierojalla käynti oli mulle vaikeaa, koska en kokenut ansaitsevani muiden huolenpitoa. Pahimmillaan tuntui pahalta kävellä kadulla, kun ajattelin niitä, jotka sen kiveyksen ovat tehneet. Että mikä minä olen tässä kulkemaan. Tällainen ajattelutapa sai mut tekemään työt ja kotihommat aivan viimeisen päälle hyvin, stressasin että kelpaako, enkä sallinut itselleni lepoa. Lopputulos burnout ja terapian avulla pyrin nyt pääsemään alemmuudentunteesta eroon. Ja uskon, että meitä kiltiksi, huomaamattomaksi ja palvelualttiiksi kasvatettuja naisia on paljon.
olisit ihan itsekin kyennyt lopettamaan turhan alemmuuden tunteesi. Ei sitä muutenkaan kukaan muu voi muuttaa Se on oma pääsisisäinen ajatus. Yhteiskunnan ei pidä maksaa tuommosesta. Ymmärrän vakavien tapahtumien uhreiksi joutuneiden terapiat, esim. rask...., taponyri.....onnettomuudet mikä muuttaa loppuelämää ym. Mut tommonen mihin voi itsekin vaikuttaa, vaikka lukemalla pari psykologin kirjaa riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
108.
Koko elämäsi on tätä palstaa. Riittääkö perusteluksi?
Täällä ollaan anonyymeinä. Ennemminkin sun koko elämäsi tuntuu palsta olevan.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehiä kiinnosta hoito, joka pitää maksaa itse siinä mielessä, että tuettuunkin terapiaan menee helposti lähemmäs kymppitonni. Lisäksi terapeutti pitää etsiä itse ja siihen voi mennä vuosi tai pari helpostikin.
Ja terapiassa pitää olla valmis kohtaamaan oma itsensä.
Esimerkki: miespuolinen henkilö on kuntouttavan psykoterapian tarpeessa. On vuosi 1. Hän hakeutuu hoitoon. Muutama kuukausi myöhemmin saa pari kuukautta "keskusteluapua" hoitajan kanssa ja kokeillaan paria lääkettä, joista ensimmäinen ei tee yhtään mitään. Vieroitusoireet kyllä olivat huomattavat. "Keskusteluapu" päättyy hoitajan sanoihin "sä et varmaan enää tätä tarvii, joten voidaan varmaan lopettaa".
Kuntouttavan psykoterapian (eli sen vaaditun hoidon) alkuun on 11 vuotta aikaa. Siinä välissä menee useampikin erilainen kokeilu lääkkeiden kanssa, kunnes yksi psykologi keksii kokeilla toista lääkettä siinä rinnalla. Tämän uuden lääkkeen aloituksen jälkeen psykoterapian alkuun alle vuosi.
Psykoterapia päättyy alle vuosi alkamisensa jälkeen. Mieshenkilö on nyt vakituisessa työssä ensimmäistä kertaa elämässään.
Ja kyllä, mulla kävi säkä, että meni "vain" 18 vuotta elämästä hukkaan...
Että tällaista se miesten saama apu tässä maassa on. En ihmettele lainkaan, että moni päätyy päättämään oman elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian kiltti ei välttämättä tule edes katkeraksi vaan ei yksinkertaisesti jaksa enää, kun hän on se, joka aina joustaa hankalien ihmisten kanssa.
Totta
-nimimerkki "Kuinka kauan vielä jaksaa?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon yksi näistä naisista. Ja mä hakeuduin terapiaan, koska mut kasvatettiin kiltiksi, siis liian kiltiksi. Laitoin muut ihmiset edelle enkä huolehtinut omista tarpeista. Jopa kampaajalla tai hierojalla käynti oli mulle vaikeaa, koska en kokenut ansaitsevani muiden huolenpitoa. Pahimmillaan tuntui pahalta kävellä kadulla, kun ajattelin niitä, jotka sen kiveyksen ovat tehneet. Että mikä minä olen tässä kulkemaan. Tällainen ajattelutapa sai mut tekemään työt ja kotihommat aivan viimeisen päälle hyvin, stressasin että kelpaako, enkä sallinut itselleni lepoa. Lopputulos burnout ja terapian avulla pyrin nyt pääsemään alemmuudentunteesta eroon. Ja uskon, että meitä kiltiksi, huomaamattomaksi ja palvelualttiiksi kasvatettuja naisia on paljon.
olisit ihan itsekin kyennyt lopettamaan turhan alemmuuden tunteesi. Ei sitä muutenkaan kukaan muu voi muuttaa Se on oma pääsisisäine
Terapeutti toimii peilinä, joka näyttää ja sanoo ne asiat, joita en itse huomaa olevan ajatusmaailmassani vikana. Sitä ei pysty tekemään yksin, vaan turvallisessa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Älä puutu asioihin, joita et ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon yksi näistä naisista. Ja mä hakeuduin terapiaan, koska mut kasvatettiin kiltiksi, siis liian kiltiksi. Laitoin muut ihmiset edelle enkä huolehtinut omista tarpeista. Jopa kampaajalla tai hierojalla käynti oli mulle vaikeaa, koska en kokenut ansaitsevani muiden huolenpitoa. Pahimmillaan tuntui pahalta kävellä kadulla, kun ajattelin niitä, jotka sen kiveyksen ovat tehneet. Että mikä minä olen tässä kulkemaan. Tällainen ajattelutapa sai mut tekemään työt ja kotihommat aivan viimeisen päälle hyvin, stressasin että kelpaako, enkä sallinut itselleni lepoa. Lopputulos burnout ja terapian avulla pyrin nyt pääsemään alemmuudentunteesta eroon. Ja uskon, että meitä kiltiksi, huomaamattomaksi ja palvelualttiiksi kasvatettuja naisia on paljon.
Olen 60v nainen, enkä tunne yhtään liian kiltiksi kasvatettu naista. Niitä kyllä tunnen, jotka hokevat olevansa liian kilttejä. Ja huonolla its
Minä ajattelin vielä reilu 10 vuotta sitten noin. Kunnes tajusin itse olevani liian kiltti.
Veikkaan, että sinä itse olet joko se "liian kiltti", tai sitten kuulut heihin, jotka hyötyvät toisten naisten liiallisesta kiltteydestä. Sinua loukkaa se, jos joku ystäväsi, joka on aina auttanut sinua, kun olet pyytänyt, laittaakin yhtäkkiä jonkun oman tai perheenjäsenensä tarpeensa sinun tarpeesi edelle.
Vierailija kirjoitti:
108.
Koko elämäsi on tätä palstaa. Riittääkö perusteluksi?
Täällä ollaan anonyymeinä. Ennemminkin sun koko elämäsi tuntuu palsta olevan.
Anonyymi. Just. Sun kirjoitustyylisi on helppo tunnistaa. Siinä olet oikeassa että olen täällä liikaa. Tosin, rajaan "palstailun" vain työmatkan ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
108.
Koko elämäsi on tätä palstaa. Riittääkö perusteluksi?
Täällä ollaan anonyymeinä. Ennemminkin sun koko elämäsi tuntuu palsta olevan.
Anonyymi. Just. Sun kirjoitustyylisi on helppo tunnistaa. Siinä olet oikeassa että olen täällä liikaa. Tosin, rajaan "palstailun" vain työmatkan ajaksi.
Sivustolla käy noin 1-4 miljoonaa käyttäjää kuukausitasolla joten et todellakaan tiedä kaikkien kirjoitustyyliä, varsinkin jos käyt palstalla vain satunnaisesti kuten väität.
Karua, naisten päät ei kestä somea eikä töissä käymistä, kotiin hoitamaan lapsia kuuluisivat
Vierailija kirjoitti:
Ei taida näyttää kovin hyvältä cvssä joku kuntoutusterapia. Aikamoinen turn off työmarkkinoilla.
Miksi se pitäisi CV:hen laittaa? Ei se mitään kokopäivähommaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Joka noihin hoitoihin joutuu niin voi laittaa samalla työkyvyttömyyspaperit vetämään.
Miksi? Kun tälläisia heittelee, olisi syytä laittaa ne perustelut perään.
Naisilla normaaliuden raamit ovat tiukemmat kuin miehillä, mutta naisten on vaikeampi saada nepsydiagnooseja. Diagnosoimattomia ADHD ja autisti naisia yritetään kuntouttaa normaaleiksi.