Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaista teit/jouduit tekemään lapsena, mitä et enää omien lastesi kanssa tee?
10.02.2026 |
Itse kävin vanhempieni kanssa mustikkametsässä. Vanhemmilla oli kymmenen ämpäriä aina mukana ja pois ei saanut lähteä, ennenkuin ämpärit oli täynnä.
Siinä sitten täytyi yrittää keksiä moneksi tunniksi metsässä tekemistä.
Itse en oo kertaakaan käynyt kunnolla mustikkametsässä lapsen kanssa. Appivanhempien mökkimetsästä ollaan kesäisin vähän mustikoita kerätty muovimukiin, siinä se.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Olisin kaivannut enemmän asioihini paneutumista. Nyt jouduin itse päättämään monista asioista, mitkä olisi vanhemmille kuuluneet. Koulusta tuli kotiin kyselyitä mitä kieliä haluaisitte lapsenne opiskelevan. Päätä itse, vanhemmat sanoivat. Kirjoitin sitten siihen lappuun, että kiinaa ja japania. Varmaan opettaja arvasi, kuka lapun oli oikeasti täyttänyt.
Monia muitakin asioita, joista ei välitetty huolehtia.
Minusta tulikin ylihuolehtija ja vastuunkantaja liiallisessa määrin.
No en tiedä kuinka pieni olit mutta mulle kyllä oli itsestäänselvyys että lapset valitsivat itse koulussa valinnaisaineensa, outoa ettå vanhempi sen päättäisi. Toki asiasta yhdessä keskusteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustikkametsä hoidetaan niin, että poimitaan niin kauan kuin huvittaa.
En vie lapsia sähköttömälle ja vesiputkettomalle rähjäiselle mökille, jossa ryteikköisellä pihalla kutee mieletön hyttyspopulaatio (oikeasti mulla oli ihan hauskaa siellä siskojen kanssa, mutta en itse halua tehdä sitä enää).
Hypoteettinen, mutta jos eroaisin, en toisi vierasta miestä asumaan kotiimme ja pakottaisi lapsia sopeutumaan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kaivannut enemmän asioihini paneutumista. Nyt jouduin itse päättämään monista asioista, mitkä olisi vanhemmille kuuluneet. Koulusta tuli kotiin kyselyitä mitä kieliä haluaisitte lapsenne opiskelevan. Päätä itse, vanhemmat sanoivat. Kirjoitin sitten siihen lappuun, että kiinaa ja japania. Varmaan opettaja arvasi, kuka lapun oli oikeasti täyttänyt.
Monia muitakin asioita, joista ei välitetty huolehtia.
Minusta tulikin ylihuolehtija ja vastuunkantaja liiallisessa määrin.
No en tiedä kuinka pieni olit mutta mulle kyllä oli itsestäänselvyys että lapset valitsivat itse koulussa valinnaisaineensa, outoa ettå vanhempi sen päättäisi. Toki asiasta yhdessä keskusteltiin.
Olen eri, mutta itse olisin kaivannut sellaista yhteistä pohdintaa vanhempien kanssa. Vaikka, että mistä kielestä olisi eniten hyötyä tulevaisuudessa. Että niitä vanhempia olisi ees kiinnostunut minun tulevaisuus. Meillä vanhempia ei kiinnostanut yhtään. Eikä mitään mietitty koskaan yhdessä. Kaikki oli vain minun asiani. Nykyisin sentään kaiken voi googlettaa jos osaa, mutta silloin tietoa oli todella heikosti saatavilla ja olin nuorena täysin vanhempien varassa. Jos asioista ei puhuttu kotona tai tullut lehtiä mistä lukea, ei niitä voinut osata tai tietää. Sitten aina hävetti, kun muilla oli monesta asiasta paljon parempi yleissivistys.
En kutsuisi taloa täyteen aikuisia viettämään kosteaa iltaa. Lapsena me nukuttiin viikonloppuna kuka missäkin, näistä on valokuvia. Vanhemmat ei olleet juoppoja, mutta tapana oli pitää juhlia usein. Kippis vaan ja lapset meni siinä sivussa.
90 luvulla jouduin itse hakemaan risun jolla sitten lyötiin. Omien ei tarvitse hakea eikä heitä piestä muutenkaan. Mustikassa käymme kyllä, teinikin kerää edelleen mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnon harjoitus ja puhumattomuus. Kyllä, tulemme kertomaan eri uskonnoista ja lapsi saa uskoa kunhan kasvaa ja ymmärtää, mutta lapsuudenperheeni on hyvin himouskovaista eikä asioista tai negatiivisista tunteista saa puhua. Sain vielä vuosituhannen vaihteessa selkääni jos näytin negatiivisia tunteita, opin pelkäämään. Mieheni on myös saanut lapsuudessaan selkäänsä, mutta isänsä ei myönnä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnon harjoitus ja puhumattomuus. Kyllä, tulemme kertomaan eri uskonnoista ja lapsi saa uskoa kunhan kasvaa ja ymmärtää, mutta lapsuudenperheeni on hyvin himouskovaista eikä asioista tai negatiivisista tunteista saa puhua. Sain vielä vuosituhannen vaihteessa selkääni jos näytin negatiivisia tunteita, opin pelkäämään. Mieheni on myös saanut lapsuudessaan selkäänsä, mutta isänsä ei myönnä asiaa.
Huonoa käytöstä on alettu oikeuttaa kutsumalla sitä "negatiivisten tunteiden näyttämiseksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnon harjoitus ja puhumattomuus. Kyllä, tulemme kertomaan eri uskonnoista ja lapsi saa uskoa kunhan kasvaa ja ymmärtää, mutta lapsuudenperheeni on hyvin himouskovaista eikä asioista tai negatiivisista tunteista saa puhua. Sain vielä vuosituhannen vaihteessa selkääni jos näytin negatiivisia tunteita, opin pelkäämään. Mieheni on myös saanut lapsuudessaan selkäänsä, mutta isänsä ei myönnä asiaa.
Huonoa käytöstä on alettu oikeuttaa kutsumalla sitä "negatiivisten tunteiden näyttämiseksi".
Lasten lyöminen on huonoa käytöstä ja negatiivisten tunteiden näyttämistä.
Syömään ruokia jolle olin allerginen ja käyttään villavaatteita vaikka sain niistä ihottumaa.
Minäkin olin vastuussa 5v nuoremman pikkuveljen vahtimisesta, tekemisestä ja läksyistä + kokeista. Jopa silloin kun pikkuveli oli samanikäinen kuin minä saadessani hoitovastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 60-70-luvuilla oli ihan yleistä, että lapset hoitavat pienempiä sisaruksiaan. Ei sitä mitenkään edes kyseenalaistettu. Ei siitä moni myöskään valittanut.
Joskus kuitenkin liian pitkäksi aikaa lapset jätettiin keskenään. Vaikka mitä olisi voinut sattua.
Minä jouduin jo seitsemän vuotiaana jäämään pikkusiskon kanssa joka oli vauva kahdestaan kotiin kun äiti ja isäpuoli läksivät kauppaan ja asioille. Rattaissa jouduin siskoa ulkoiluttamaan useasti vaikka aikuiset oli kotona. Siskon ollessa kaksi olimme usein kesällä leikkikentällä kahdestaan. Kerran kävi vahinko että sisko kiipesi liukumäkeen ja putosi alas. Hän sai vertavuotavia haavoja. Kotiin mentyämme oltiin vihaisia. Äiti alkoi putsata siskon haavoja. Isäpuoli vei minut huoneeseeni jossa hän antoi minulle vyöllä selkäsaunan koska en ollut vahtinut siskoa kunnolla.
Mustikkametsä, puolukkakangas, karpalosuo ja sienimetsä. Ajatuksen tasolla mukavia, mutta muistot ei niinkään kun mukaan oli mentävä halusi tai ei. Hirvikärpäset, käärmeet ja kylmyys. Päivän päätteeksi kotiin kun yö hämärsi. Suon jälkeen paleltiin pitkälle yöhön tai nähtiin painajaisia käärmeistä. Hrrr.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnon harjoitus ja puhumattomuus. Kyllä, tulemme kertomaan eri uskonnoista ja lapsi saa uskoa kunhan kasvaa ja ymmärtää, mutta lapsuudenperheeni on hyvin himouskovaista eikä asioista tai negatiivisista tunteista saa puhua. Sain vielä vuosituhannen vaihteessa selkääni jos näytin negatiivisia tunteita, opin pelkäämään. Mieheni on myös saanut lapsuudessaan selkäänsä, mutta isänsä ei myönnä asiaa.
Huonoa käytöstä on alettu oikeuttaa kutsumalla sitä "negatiivisten tunteiden näyttämiseksi".
Lasten lyöminen on huonoa käytöstä ja negatiivisten tunteiden näyttämistä.
Kukaan asiantuntija ei suosittele lasten rankaisemista.
Saunoin. En koskaan tykännyt olla kuumassa, se oli tukalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
syömään läskit lihasta. istuin kylmän lautasen ääressä joskus yli tunnin, kunnes äiti vapautti. isä maalta köyhistä oloista.
....oli lisäksi liiaanpieni pipo, nälkää kylmää, likaista kamalaa aaaaa
Itsellä traumatisoi ainakin tuo läskin pakkosyöttö. En kestä sen suutuntumaa, vaan aina piti yökkäillen niellä ne. En pysty vieläkään syömään läskiä enkä tiedä, miksi pitäisi.
Lihakeittoa syödessä jostain lihapalasta tuli aina se "purkka", jota ei saanut sitten millään jauhettua eikä nielaistua...
Vierailija kirjoitti:
90 luvulla jouduin itse hakemaan risun jolla sitten lyötiin. Omien ei tarvitse hakea eikä heitä piestä muutenkaan. Mustikassa käymme kyllä, teinikin kerää edelleen mielellään.
Ja se risu oli jatkuvasti näytillä kirjahyllyssä, jotta muisti käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Neljännen kommentin viimeinen kappale on siis vastaus ykköselle. Tommoset pakotetut hoitamiset ovat kyllä omiaan pilaamaan sisarussuhteet aikuisikään asti. Toinen on sidottu pienempään, ja toinen saman ikäisenä vapaa eikä voi kuvitellakaan miten helpompi lapsuus hänellä on isompaan verrattuna
Juuri näin!
En ottaisi lapsesta valokuvaa, kun hän on nukahtanut alasti liian pieneen muoviammeeseen enkä esittelisi kuvaa huvittuneena aina kun vieraita tulee käymään.
Vierailija kirjoitti:
Olisin kaivannut enemmän asioihini paneutumista. Nyt jouduin itse päättämään monista asioista, mitkä olisi vanhemmille kuuluneet. Koulusta tuli kotiin kyselyitä mitä kieliä haluaisitte lapsenne opiskelevan. Päätä itse, vanhemmat sanoivat. Kirjoitin sitten siihen lappuun, että kiinaa ja japania. Varmaan opettaja arvasi, kuka lapun oli oikeasti täyttänyt.
Monia muitakin asioita, joista ei välitetty huolehtia.
Minusta tulikin ylihuolehtija ja vastuunkantaja liiallisessa määrin.
Tervetuloa kerhoon! Kävin erään terveystutkimuksen tässä taannoin. Siinä haastateltiin vanhempia ja lopputuloksena haastattelija sanoi minulle, että ymmärrän varmaan, että noin huono vanhemmuus johtaisi nykyään lastensuojeluilmoitukseen. Yhdenkään lapsen vanhemman ei pitäisi sanoa lähes jokaiseen kohtaan: en muista, en tiedä, hän itse hoiti, muista lapsen yhtäkään harrastusta ja todeta lopuksi: hän on sellainen näkymätön ja hajuton. Ei muistettu syntymästä oikein mitään, koulusta vanhemmat olivat sanoneet, että heillä ei ole mitään tietoa kun he eivät olleet vastuussa siitä. Keskustelu oli kuulemma jatkuvasti ajautunut sisaruksiini. Heidän asiat vanhemmat muistivat ja kertoivat ja kyselivät heihin liittyviä asioita.
Polttopuita, sikojen ruokintaa ja karsinoiden putsausta, sonnan ajoa, heinäntekoa, kivien ajoa, perunoiden istutusta, kaivamista ja kellariin köijäämistä... muun muassa. 11 veenä pakenin paikalta.
Kuitenkin tuonikäiset voivat olla esimerkiksi 4H:n lastenvahteina. Ikäraja taisi olla 14 v.
Ja se saako 16-vuotias hakea pikkusisaruksen päivähoidosta on kunta- ja tapauskohtaisesti päätettävissä, ei mikään laki. Voihan jopa lapsen äitikin olla vasta 16 v.
Sinänsä olen samaa mieltä ettei tuollaiseen saa sisaruksia pakottaa.