Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaista teit/jouduit tekemään lapsena, mitä et enää omien lastesi kanssa tee?
10.02.2026 |
Itse kävin vanhempieni kanssa mustikkametsässä. Vanhemmilla oli kymmenen ämpäriä aina mukana ja pois ei saanut lähteä, ennenkuin ämpärit oli täynnä.
Siinä sitten täytyi yrittää keksiä moneksi tunniksi metsässä tekemistä.
Itse en oo kertaakaan käynyt kunnolla mustikkametsässä lapsen kanssa. Appivanhempien mökkimetsästä ollaan kesäisin vähän mustikoita kerätty muovimukiin, siinä se.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Olisin kaivannut enemmän asioihini paneutumista. Nyt jouduin itse päättämään monista asioista, mitkä olisi vanhemmille kuuluneet. Koulusta tuli kotiin kyselyitä mitä kieliä haluaisitte lapsenne opiskelevan. Päätä itse, vanhemmat sanoivat. Kirjoitin sitten siihen lappuun, että kiinaa ja japania. Varmaan opettaja arvasi, kuka lapun oli oikeasti täyttänyt.
Monia muitakin asioita, joista ei välitetty huolehtia.
Minusta tulikin ylihuolehtija ja vastuunkantaja liiallisessa määrin.
No en tiedä kuinka pieni olit mutta mulle kyllä oli itsestäänselvyys että lapset valitsivat itse koulussa valinnaisaineensa, outoa ettå vanhempi sen päättäisi. Toki asiasta yhdessä keskusteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustikkametsä hoidetaan niin, että poimitaan niin kauan kuin huvittaa.
En vie lapsia sähköttömälle ja vesiputkettomalle rähjäiselle mökille, jossa ryteikköisellä pihalla kutee mieletön hyttyspopulaatio (oikeasti mulla oli ihan hauskaa siellä siskojen kanssa, mutta en itse halua tehdä sitä enää).
Hypoteettinen, mutta jos eroaisin, en toisi vierasta miestä asumaan kotiimme ja pakottaisi lapsia sopeutumaan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kaivannut enemmän asioihini paneutumista. Nyt jouduin itse päättämään monista asioista, mitkä olisi vanhemmille kuuluneet. Koulusta tuli kotiin kyselyitä mitä kieliä haluaisitte lapsenne opiskelevan. Päätä itse, vanhemmat sanoivat. Kirjoitin sitten siihen lappuun, että kiinaa ja japania. Varmaan opettaja arvasi, kuka lapun oli oikeasti täyttänyt.
Monia muitakin asioita, joista ei välitetty huolehtia.
Minusta tulikin ylihuolehtija ja vastuunkantaja liiallisessa määrin.
No en tiedä kuinka pieni olit mutta mulle kyllä oli itsestäänselvyys että lapset valitsivat itse koulussa valinnaisaineensa, outoa ettå vanhempi sen päättäisi. Toki asiasta yhdessä keskusteltiin.
Olen eri, mutta itse olisin kaivannut sellaista yhteistä pohdintaa vanhempien kanssa. Vaikka, että mistä kielestä olisi eniten hyötyä tulevaisuudessa. Että niitä vanhempia olisi ees kiinnostunut minun tulevaisuus. Meillä vanhempia ei kiinnostanut yhtään. Eikä mitään mietitty koskaan yhdessä. Kaikki oli vain minun asiani. Nykyisin sentään kaiken voi googlettaa jos osaa, mutta silloin tietoa oli todella heikosti saatavilla ja olin nuorena täysin vanhempien varassa. Jos asioista ei puhuttu kotona tai tullut lehtiä mistä lukea, ei niitä voinut osata tai tietää. Sitten aina hävetti, kun muilla oli monesta asiasta paljon parempi yleissivistys.
En kutsuisi taloa täyteen aikuisia viettämään kosteaa iltaa. Lapsena me nukuttiin viikonloppuna kuka missäkin, näistä on valokuvia. Vanhemmat ei olleet juoppoja, mutta tapana oli pitää juhlia usein. Kippis vaan ja lapset meni siinä sivussa.
90 luvulla jouduin itse hakemaan risun jolla sitten lyötiin. Omien ei tarvitse hakea eikä heitä piestä muutenkaan. Mustikassa käymme kyllä, teinikin kerää edelleen mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnon harjoitus ja puhumattomuus. Kyllä, tulemme kertomaan eri uskonnoista ja lapsi saa uskoa kunhan kasvaa ja ymmärtää, mutta lapsuudenperheeni on hyvin himouskovaista eikä asioista tai negatiivisista tunteista saa puhua. Sain vielä vuosituhannen vaihteessa selkääni jos näytin negatiivisia tunteita, opin pelkäämään. Mieheni on myös saanut lapsuudessaan selkäänsä, mutta isänsä ei myönnä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnon harjoitus ja puhumattomuus. Kyllä, tulemme kertomaan eri uskonnoista ja lapsi saa uskoa kunhan kasvaa ja ymmärtää, mutta lapsuudenperheeni on hyvin himouskovaista eikä asioista tai negatiivisista tunteista saa puhua. Sain vielä vuosituhannen vaihteessa selkääni jos näytin negatiivisia tunteita, opin pelkäämään. Mieheni on myös saanut lapsuudessaan selkäänsä, mutta isänsä ei myönnä asiaa.
Huonoa käytöstä on alettu oikeuttaa kutsumalla sitä "negatiivisten tunteiden näyttämiseksi".
Kuitenkin tuonikäiset voivat olla esimerkiksi 4H:n lastenvahteina. Ikäraja taisi olla 14 v.
Ja se saako 16-vuotias hakea pikkusisaruksen päivähoidosta on kunta- ja tapauskohtaisesti päätettävissä, ei mikään laki. Voihan jopa lapsen äitikin olla vasta 16 v.
Sinänsä olen samaa mieltä ettei tuollaiseen saa sisaruksia pakottaa.