Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaista teit/jouduit tekemään lapsena, mitä et enää omien lastesi kanssa tee?
10.02.2026 |
Itse kävin vanhempieni kanssa mustikkametsässä. Vanhemmilla oli kymmenen ämpäriä aina mukana ja pois ei saanut lähteä, ennenkuin ämpärit oli täynnä.
Siinä sitten täytyi yrittää keksiä moneksi tunniksi metsässä tekemistä.
Itse en oo kertaakaan käynyt kunnolla mustikkametsässä lapsen kanssa. Appivanhempien mökkimetsästä ollaan kesäisin vähän mustikoita kerätty muovimukiin, siinä se.
Kommentit (95)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiihtäminen
Toivottavasti annat kuitenkin lapselle mahdollisuuden hiihtää tai jopa tykätä siitä. Kun sitä on tehnyt vapaa-ajalla ja omistaakin sukset, on myös koululiikunnassa kivempaa.
Ketju samasta aiheesta löytyy vuodelta 2020: www.vauva.fi/keskustelu/3835219/asioita-mita-et-tee-mutta-lapsuudenkodi… . Siinäkin on sitä, että jotkut joutuvat perustelemaan, miksei isosisaruksen tehtävä ole olla perheen sisäinen lastenhoitaja.
Ekana ei tullut mieleen mitään, mihin olisi pakotettu. Ihan mielellään lähdin metsään ja etsin sieniä ja niitä marjojakin. Sitten luin tuon läskin syönti kommentin...
Meillä piti syödä lautanen tyhjäksi, koska jossain afrikassa joku muu näkee nälkää. Jos lounas ei maistunut, niin sama lautanen oli iltaan asti pöydässä eikä mitään muuta saanut koko päivänä syödäkseen. En ikinä saanut syötyä maksaruokia, en lanttulaatikkoa (äitini teki aina joululaatikot itse ja aina niin paljon, että pakastimesta niitä sitten syötiin vielä juhannuksenakin). Lihoista jäi juuri ne läskit lautaselle, sitten aloin vihata lihakeittoa ja -kastiketta.
En ole ikinä itse tehnyt mitään maksaruokia, en lanttulaatikkoa jouluksi, en lihakeittoa, karjalanpaistia tai lihakastiketta. Sinänsä sääli, ettei omat lapseni saa niitä makuelämyksiä kokea. Ties vaikka tykkäisivät. Ja ei, heidän ei tarvitse syödä lautasta tyhjäksi.
Pienempien sisarusten pakotettu hoitaminen.
Ensin alkaen 12-vuotiaana 5-vuotiaan sisaruksen hakeminen päiväkodista lähes joka päivä ja pakotetut kaitsemiset, tämä loppui/väheni vasta kun sisko meni kouluun.
Sen jälkeen sitten sama homma uusiksi, kun äitini hommasi uuden miehensä kanssa iltatähden kun olin 15. Pakotetut hoitamiset ja päiväkodista hakemiset, jotka loppui vasta kun muutin 18-vuotiaana pois. Äitini oli vain laiska, eikä jaksanut aina itse esim. hakea omia lapsiaan päiväkodista, vaikka oli kotona kaikki päivät.
En pidä lapsista, ja nuorimpaan iltatähtisisarukseeni en osaa vieläkään suhtautua oikein, traumat on ja pysyy vaikka olen jo pitkälti yli 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienempien sisarusten pakotettu hoitaminen.
Ensin alkaen 12-vuotiaana 5-vuotiaan sisaruksen hakeminen päiväkodista lähes joka päivä ja pakotetut kaitsemiset, tämä loppui/väheni vasta kun sisko meni kouluun.
Sen jälkeen sitten sama homma uusiksi, kun äitini hommasi uuden miehensä kanssa iltatähden kun olin 15. Pakotetut hoitamiset ja päiväkodista hakemiset, jotka loppui vasta kun muutin 18-vuotiaana pois. Äitini oli vain laiska, eikä jaksanut aina itse esim. hakea omia lapsiaan päiväkodista, vaikka oli kotona kaikki päivät.
En pidä lapsista, ja nuorimpaan iltatähtisisarukseeni en osaa vieläkään suhtautua oikein, traumat on ja pysyy vaikka olen jo pitkälti yli 40v.
Mulla hoitovastuu alkoi jo kuusivuotiaana, siis heti kuin sisko syntyi. Myöhemmin se oli monta tuntia kerrallaan. Eikä se loppunut siskon kouluun menoon, vaikka niin oletin. Se jatkui siihen asti, kun muutin kotoa pois. Sisko oli siis ikäisekseen aika lapsellinen ja ihan eri maata kuin minä olin saman ikäisenä. Jouduin olemaan hänen kanssaan vaikka iltaisin, koska pelkäsi pimeää.
Olen miettinyt, että mitä jos sisko olisi syntynyt kuusi vuotta ennen kuin minä. Olisiko hän voinut kaitsea minua? En voisi kuvitella, että olisi kyennyt. Toisaalta jos häneltä olisi vaadittu, niin hänen olisi ollut pakko itsenäistyä nopeasti ja minä olisin saanut olla se hoidettava niin kauan kuin haluan.
Tuo on varmasti hirveää, että jos äiti löytää uuden miehen, niin sitten joutuu hoitamaan uutta tulokasta. Luulisi, että siinä on jo riittävästi kestämistä, kun kotiin asettuu vieras aikuinen.
Viimeinen kirjoituksesi kappale on sataprosenttisesti totta. Jos on ajatellut pikkusisaruksen olevan ikävä riesa, joka rajoittaa vapautta, on omaa suhtautumistaan vaikea muuttaa aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Viikoittaiset kahvi kyläilyt sisarusten perheiden luona. Lapsena kävi serkut meillä ja me heillä(3 eri paikkaa) käytännössä joka viikko.
Meillä oli tämä sama ja voi kyllä tykkäsin. Osa serkuistani on edelleen parhaimpia ystäviäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pakota huonolla säällä pihalle. Koulussa tietysti pitää tehdä mitä käsketään ja harrastuksiin on mentävä, mutta inhottavalla kelillä saa jäädä sisälle leikkimään.
Harrastus on lapsen työtä. Harrastuksessa lapsi oppii kurinalaisuutta ja ryhmässä toimimista jotka ovat tärkeitä oppeja tulevaisuuden kannalta.
Lapsen työtä ovat myös kotiaskareet, ja se lastaan vihaa, joka kotiaskareita ei lapselleen määrää. Sellainen lapsi ei tajua aikuisenakaan, että hommat pitää tehdä.
Aika jyrkkä asenne sinulla. Omat lapset olivat koko sen ajan kun kotona asuivat erään yksilölajin sm-tason urheilijoita, treenejä 20 h viikossa ja koulut siihen päälle. Hyvin vähän kotona heitä kotitöillä vaivattiin, mutta ihmeekseen nyt, kun omillaan asuvat, siivoavat ja pitävät kodistaan huolta, tekevät ruokaa ja pesevät itse pyykkinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pakota huonolla säällä pihalle. Koulussa tietysti pitää tehdä mitä käsketään ja harrastuksiin on mentävä, mutta inhottavalla kelillä saa jäädä sisälle leikkimään.
Harrastus on lapsen työtä. Harrastuksessa lapsi oppii kurinalaisuutta ja ryhmässä toimimista jotka ovat tärkeitä oppeja tulevaisuuden kannalta.
Lapsen työtä ovat myös kotiaskareet, ja se lastaan vihaa, joka kotiaskareita ei lapselleen määrää. Sellainen lapsi ei tajua aikuisenakaan, että hommat pitää tehdä.
Aika jyrkkä asenne sinulla. Omat lapset olivat koko sen ajan kun kotona asuivat erään yksilölajin sm-tason urheilijoita, treenejä 20 h viikossa ja koulut siihen päälle. Hyvin vähän kotona heitä kotitöillä vaivattiin, mutta ihmeekseen nyt, kun omil
Niin. Mustikoiden poimiminen ja lastenhoito eivät edes ole sellaisia normaaleja kotitöitä, joita jokainen aikuinen tekee. Näin ollen ei voi vedota siihen, että "osaat sitten, kun asut omillasi".
Vierailija kirjoitti:
Viikoittaiset kahvi kyläilyt sisarusten perheiden luona. Lapsena kävi serkut meillä ja me heillä(3 eri paikkaa) käytännössä joka viikko.
Kuulostaa kivalta.
Etkö sellaista jatka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessani 60-70-luvuilla oli ihan yleistä, että lapset hoitavat pienempiä sisaruksiaan. Ei sitä mitenkään edes kyseenalaistettu. Ei siitä moni myöskään valittanut.
Joskus kuitenkin liian pitkäksi aikaa lapset jätettiin keskenään. Vaikka mitä olisi voinut sattua.Minä jouduin jo seitsemän vuotiaana jäämään pikkusiskon kanssa joka oli vauva kahdestaan kotiin kun äiti ja isäpuoli läksivät kauppaan ja asioille. Rattaissa jouduin siskoa ulkoiluttamaan useasti vaikka aikuiset oli kotona. Siskon ollessa kaksi olimme usein kesällä leikkikentällä kahdestaan. Kerran kävi vahinko että sisko kiipesi liukumäkeen ja putosi alas. Hän sai vertavuotavia haavoja. Kotiin mentyämme oltiin vihaisia. Äiti alkoi putsata siskon haavoja. Isäpuoli vei minut huoneeseeni jossa hän antoi minulle vyöllä selkäsaunan koska en ollut vahtinut siskoa kunnolla.
Kauheaa ja tosi surullista.
Vastuuton äijä lyö lasta. Itse jättänyt lapsensa heiteille. Ei seitsemänvuotias voi olla vastuussa. Lapsi hän on.
Vierailija kirjoitti:
Pienempien sisarusten pakotettu hoitaminen.
Ensin alkaen 12-vuotiaana 5-vuotiaan sisaruksen hakeminen päiväkodista lähes joka päivä ja pakotetut kaitsemiset, tämä loppui/väheni vasta kun sisko meni kouluun.
Sen jälkeen sitten sama homma uusiksi, kun äitini hommasi uuden miehensä kanssa iltatähden kun olin 15. Pakotetut hoitamiset ja päiväkodista hakemiset, jotka loppui vasta kun muutin 18-vuotiaana pois. Äitini oli vain laiska, eikä jaksanut aina itse esim. hakea omia lapsiaan päiväkodista, vaikka oli kotona kaikki päivät.
En pidä lapsista, ja nuorimpaan iltatähtisisarukseeni en osaa vieläkään suhtautua oikein, traumat on ja pysyy vaikka olen jo pitkälti yli 40v.
Niinpä vaikka syytön se pieni on ollut.
Vanhempien moka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli/on sellainen luonnollisia asioita ei pidä häpeillä tyyppi, joka puhuu sujuvasti eritteistä joka yhteydessä ja on aina käynyt vessassa ovi täysin selällään jne. Oli todella kivaa teininä. Lisäksi on aina tehnyt kummallisia ylitulkintoja ihmisten tunnetiloista ja lukenut rivien välistä asioita, joita siellä ei ole ollut ja kertonut näitä kuvitelmiaan totuuksina eteen päin. Hämmentävällä tavalla raskas ihminen siis. On myös jotenkin liian kiinnostunut itselleen tuntemattomista ihmisistä ja tekee niistä tulkintoja vaan kuulemansa perusteella. Esim. lapsuudessani kavereistani ja näiden vanhemmista.
En ole jatkanut samaa linjaa. Oma teinityttö juuri sanoi, että mummo (äitini) on kyllä paljon ärsyttävämpi kuin sä, jonka otan kyllä kehuna. Ainoa tavoitteeni äitinä on ollut olla mahdollisimman vähän kuin oma äitini.
Luin tätä ketjua aiemmin viikolla, mutta en ehtinyt itse kirjoittaa. Nyt palasin asiaan, koska tämä lainaamani kirjoitus olisi voinut olla omasta äidistäni.
Samalla tavalla raskas ihminen, joka myös istui koko lapsuuteni ja nuoruuteni wc:ssä ovi auki ja kertoi kaiken intiimin ja yksityisen. Meidän tyttöjen kuukautiset, terveysasiat, ihan kaikki oli vapaata riistaa äidille. Paukkasi vessaan ja suihkuun samaan aikaan ja loukkaantui kun panimme oven lukkoon, emmekä päästäneet äitiä sisään.
Samalla tavalla kiinnostunut ihmisistä, mutta teki ja tekee yhä villejä päätelmiä milloin kenestäkin ja uskoo nämä päätelmät täydeksi todeksi. Eikä epäröi julistaa näitä totuuksiaan ääneen.
Takertuu joihinkin asioihin raivokkaasti ja jauhaa niistä loputtomiin. Saattaa esimerkiksi päivitellä nuoruuteni painonvaihteluita ja kuinka hoikka olinkaan ja nyt en enää nelikymppisenä näytä edes itseltäni enää, ja blaah blaah blaah. Enkä tietenkään ole niin kiva ja ihana enää, lapsena olit niin kiltti Juu ehkäpä nelikymppinen sairaanhoitaja on oppinut pitämään puoliaan ja oppinut jotain rajoista ja jaksamisensa vaalimisesta.
Äiti tietysti haluaisi edelleen kertoa kaiken intiimin ja eritteet ja vatsantoiminnat ja verikoetulokset, kun on niin kätevää kun tytär on sairaanhoitaja. Tästä on tullut riitakim useasti, kun en halua näitä kommentoida, vaan kehottanut puhumaan lääkärissä ja hoitajan vastaanotolla. Samoin äiti haluaisi että puhuisin omista terveysasioistani, toki minulla ei tietenkään saisi olla mitään vaivaa, koska äiti huolestuu ja takertuu sitten huolestumiseensa. Omat vaivani ovat vain minun ja työteveyslääkärin,- ja hoitajan välisiä asioita.
Äitiini pidän nykyisin etäisyyttä, en jaksa kuinka raskasta kanssakäyminen on.
Omat lapseni ovat lukiolaisia ja meillä on keskustelevat ja avoimet välit, koska rajoista on huolehdittu. Kaikilla on vessarauha ja tietyt intiimit asiat ovat yksityisiä ja hoidetaan hienotunteisesti. Ihmisiin suhtaudutaan kunnioittavasti, eikä kenenkään asioista jauheta ja vieraisiin ihmisiin ei juuri kiinnitetä huomiota.
Oma itsenäistyminen oli aika kivikkoista äitini rajattomuuden vuoksi, olen yrittänyt antaa omille lapsilleni vahvat siivet.
Tulipas pitkä kirjoitus, taisin tarvita avautumista!
Sivuaa aihetta ja traumadumppaan hiukan, mutta jos koskaan omalle osalle siunaantuu puoliso ja lapset niin mahd. kahden keskiset kiistat puhutaan lapsien kuulemattomissa ja rauhallisesti.
Ei tehnyt mielelle erityisen hyvää kuunnella yli tusinan vuotta melkein jokavuotisia erokiistoja ja siihen liittyviä jopa kuukauden kestäviä mykkäkouluja, "äitis on jossain h*oraamassa/isäs lähti ryyppäämään kun ei muuta osaa" yms ja läpinäkyviä yrityksiä ostaa minun ja veljeni suosiota.