Mitä sellaista teit/jouduit tekemään lapsena, mitä et enää omien lastesi kanssa tee?

Kun vanhemmat sanoivat tai käskivät jotain, ei ollut neuvottelun varaa. Omien lasteni kanssa kyllä aina keskustelen asioista ja otan heidän mielipiteensä huomioon. Olen silti se, joka lopulta ottaa vastuun ja päättää asioista. 

Hillamettässä olo, eikä me kyllä keräillä enää mitään marjoja. Sienestyksestä taas tykkäsin ja sitä ollaan tehty omien lasten kanssa myös. 

Vierailija kirjoitti:

En pakota huonolla säällä pihalle. Koulussa tietysti pitää tehdä mitä käsketään ja harrastuksiin on mentävä, mutta inhottavalla kelillä saa jäädä sisälle leikkimään.

Sama. Omalle äidille oli lähes uskonnon kaltainen asia, että säällä kuin säällä käydään kaksi kertaa päivässä ulkona. Itse olen ihan hyvällä omalla tunnolla ollut sisällä huonolla säällä. Varsinkin, jos on ollut kylmäkin. Nyt lapsen ollessa isompi, harrastuksessa joutuu olemaan ties millä koiran ilmalla ulkona itsekin kentän laidalla eikä yhtään harmita, ettei tehty sitä lapsen ollessa alle kouluikäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri laittaa säännöllisesti esikoisensa, nyt 16-vuotiaan, kaitsemaan kuutta vuotta nuorempaa veljeään. Tätä on jossain muodossa tapahtunut koko ajan, kun veli on ollut olemassa. Olen siitä kerran huomauttanut, ja kaverini lähinnä hymyili tyyliin "eipä sitä lapsilta yleensäkään kysellä, mitä he haluavat tehdä".

Jos haluat oikeasti auttaa niin tee lasu. Ties mitä muuta sitten paljastuukaan.

Oletko tosissasi? Se, että 16-vuotias joutuu auttamaan sisaruksensa hoidossa, on sinusta lastensuojeluilmoituksen paikka?

Koska minä sanon-tyyppinen määräily. Olen pitänyt periaatetta, että esim. kiellot ja käskyt pitää oikeasti pystyä perustelemaan.

Muksuna mä en tykänny marjametsässä olosta, teininä en sinne edes suostunut, mutta marjat mulle maistuu, joten nykyään kerään kaikki marjat mitkä syötäviä on. Onneksi omat muksut tykkää olla metsässä, leikkivät ja tutkivat ötököitä. Marjoja en pakota keräämään, mutta vanhin eli 7 vuotias on ahkera kerääjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikoittaiset kahvi kyläilyt sisarusten perheiden luona. Lapsena kävi serkut meillä ja me heillä(3 eri paikkaa) käytännössä joka viikko.

Voi harmi, oikeasti. Itse nimittäin nautin serkkujen seurasta valtavasti, ja onneksi olimme heidän kanssaan paljon tekemisissä. Valitettavasti perheeni oli aika riitainen, ja kaikki toisilleen etäisiä. Sitten kun kohtasin sukulaislapsia, halusin heti heidän kanssaan tehdä jotain kaukana vanhemmista ja sisaruksista.

Ei harmi. Oltiin serkkujen kanssa niin erilaisia ja eri kaupungeista vaikka lähekkäin että ei ollut paljon yhteistä. Kaikki olisi varmaan ollut ennemmin omien kavereiden kanssa. Sitten piti raahata jotain 2vuotta nuorempaa nörtti serkkua mukana kun lapset ulos leikkimään. Ei siitä kukaan lapsista nauttinut.

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessa syyllistettiin kaikesta mihin meihin lapsiin meni rahaa. Oltiin vaan rahareikä. Ja vanhemmilla ei tosiaan ollut rahasta pulaa. Varsinkin isäni olisi halunnut vain käyttää ne rahat itseensä. Nyt olen itse hyväpalkkaisessa työssä ja ylpeä siitä, että voin tarjota lapselleni kivan elämän, johon kuuluu mieluinen harrastus, kivoja vaatteita ja mukavia matkoja. Enkä ikinä syyllistä lasta siitä, että häneen menee rahaa. On ollut myös itselle korjaava kokemus, kun on voinut tarjota omalle lapselle lapsuuden ja nyt nuoruuden, josta itse vain haaveili lapsena.

Tämä. Omilla vanhemmillakin oli rahaa, mutta jos toivoin vaikka barbin auto, sain lahjaksi sen halvemman kopion. Kaikesta mahdollisesta sain aina sen halvimman version.  Omalle lapselle osta toiveen mukaan, toki kohtuudella, mutta en mitään Temu-kopiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neljännen kommentin viimeinen kappale on siis vastaus ykköselle. Tommoset pakotetut hoitamiset ovat kyllä omiaan pilaamaan sisarussuhteet aikuisikään asti. Toinen on sidottu pienempään, ja toinen saman ikäisenä vapaa eikä voi kuvitellakaan miten helpompi lapsuus hänellä on isompaan verrattuna

Syystäkin se on lasun paikka nykyään jos isosisarus laitetaan pienen hoitajaksi.

Voi hyvänen aika.

Se nyt tosiaan onkin rikos ihmiskuntaa kohtaan, jos lapset laitetaan tekemään jotain hyödyllistä. Ei ihme, ettei niitä nykymaailmaan enää haluta tehdä, kun niiltä ei voi odottaa yhtään mitään apuja mihinkään.

Voi hyvänen aika itsellesi. Me puhumme vain yhdestä asiasta: siitä, ettei lasta saa laittaa lapsen hoitajaksi. Sinä yleistät ja väität, ettei meidän mukaamme lasta saisi laittaa tekemään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri laittaa säännöllisesti esikoisensa, nyt 16-vuotiaan, kaitsemaan kuutta vuotta nuorempaa veljeään. Tätä on jossain muodossa tapahtunut koko ajan, kun veli on ollut olemassa. Olen siitä kerran huomauttanut, ja kaverini lähinnä hymyili tyyliin "eipä sitä lapsilta yleensäkään kysellä, mitä he haluavat tehdä".

Miksi huomautit asiasta? Missä vika?

Lue koko ketju. On jo aiemmin puhuttu siitä, miksi noin ei saisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri laittaa säännöllisesti esikoisensa, nyt 16-vuotiaan, kaitsemaan kuutta vuotta nuorempaa veljeään. Tätä on jossain muodossa tapahtunut koko ajan, kun veli on ollut olemassa. Olen siitä kerran huomauttanut, ja kaverini lähinnä hymyili tyyliin "eipä sitä lapsilta yleensäkään kysellä, mitä he haluavat tehdä".

Jos haluat oikeasti auttaa niin tee lasu. Ties mitä muuta sitten paljastuukaan.

Oletko tosissasi? Se, että 16-vuotias joutuu auttamaan sisaruksensa hoidossa, on sinusta lastensuojeluilmoituksen paikka?

Lasta ei saa jättää alaikäisen vastuulle. Siksi myöskään varhaiskasvatusyksiköistä ei luovuteta lapsia alaikäiselle hakijalle. T: vakaope

Olisin kaivannut enemmän asioihini paneutumista. Nyt jouduin itse päättämään monista asioista, mitkä olisi vanhemmille kuuluneet. Koulusta tuli kotiin kyselyitä mitä kieliä haluaisitte lapsenne opiskelevan. Päätä itse, vanhemmat sanoivat. Kirjoitin sitten siihen lappuun, että kiinaa ja japania. Varmaan opettaja arvasi, kuka lapun oli oikeasti täyttänyt. 
Monia muitakin asioita, joista ei välitetty huolehtia. 
Minusta tulikin ylihuolehtija ja vastuunkantaja liiallisessa määrin. 

Lapsuudessani 60-70-luvuilla oli ihan yleistä, että lapset hoitavat pienempiä sisaruksiaan. Ei sitä mitenkään edes kyseenalaistettu. Ei siitä moni myöskään valittanut. 
Joskus kuitenkin liian pitkäksi aikaa lapset jätettiin keskenään.  Vaikka mitä olisi voinut sattua. 

Varhaislapsuudessa taputin paskaa lattialla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessani 60-70-luvuilla oli ihan yleistä, että lapset hoitavat pienempiä sisaruksiaan. Ei sitä mitenkään edes kyseenalaistettu. Ei siitä moni myöskään valittanut. 
Joskus kuitenkin liian pitkäksi aikaa lapset jätettiin keskenään.  Vaikka mitä olisi voinut sattua. 

Minä hoidin pientä taapero serkkuani ja naapurin vauvaa jo 13-vuotiaana. Sain vähän taskurahaa. 

Äitini oli/on sellainen luonnollisia asioita ei pidä häpeillä tyyppi, joka puhuu sujuvasti eritteistä joka yhteydessä ja on aina käynyt vessassa ovi täysin selällään jne. Oli todella kivaa teininä. Lisäksi on aina tehnyt kummallisia ylitulkintoja ihmisten tunnetiloista ja lukenut rivien välistä asioita, joita siellä ei ole ollut ja kertonut näitä kuvitelmiaan totuuksina eteen päin. Hämmentävällä tavalla raskas ihminen siis. On myös jotenkin liian kiinnostunut itselleen tuntemattomista ihmisistä ja tekee niistä tulkintoja vaan kuulemansa perusteella. Esim. lapsuudessani kavereistani ja näiden vanhemmista. 

En ole jatkanut samaa linjaa. Oma teinityttö juuri sanoi, että mummo (äitini) on kyllä paljon ärsyttävämpi kuin sä, jonka otan kyllä kehuna. Ainoa tavoitteeni äitinä on ollut olla mahdollisimman vähän kuin oma äitini.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessani 60-70-luvuilla oli ihan yleistä, että lapset hoitavat pienempiä sisaruksiaan. Ei sitä mitenkään edes kyseenalaistettu. Ei siitä moni myöskään valittanut. 
Joskus kuitenkin liian pitkäksi aikaa lapset jätettiin keskenään.  Vaikka mitä olisi voinut sattua. 

Varmaan joo mutta meillä ei ollut noin.

Ei todennäköisesti joudu perunapellolle, koska perunat niin halpoja kaupassa. Jos ei nyt ajat muutu. Ei sillä että itselle olisi siitä mitään traumoja jäänyt.

Katsomaan kovaa pornoa isän ja isoveljen kanssa 12-vuotiaana tyttönä. 

Sairasta. 

Äitini oli pitkään kotiäiti ja on uhriutunut siitä niin kauan kuin muistan. Mietin jo teininä, että miten kukaan nainen voi jättäytyä vaan miehen tulojen varaan 15 vuodeksi, kun sitten saa vaan pätkätöitä sieltä täältä. Nykyisin äidilläni on todella pieni eläke. Siitäkin uhriutuu jatkuvasti kuin se olisi meidän muiden vika, että hoiti meidät kotona. Kaiken lisäksi en koskaan lapsena saanut oikein kunnolla kavereita, kun kaikki muut olivat olleet samassa päiväkodissa ja vanhemmat tunsivat toisensa. Jäin ulkopuolelle, kun olin se oudon äidin ja ison perheen kotihoidettu lapsi.

Omat lapset meni päiväkotiin 2- ja 3-vuotiaina. Olen tehnyt uraa ja panostanut lapsiin tässä samalla. Lapsilla on hyvät kaveriverkostot koulussa ja harrastuksissa, vaikka molemmat ovat aika introverttejä. Olen tehnyt etätöitä Koronan alusta asti, joten periaattessa lapset eivät ole koskaan joutuneet olemaan koulun jälkeen yksin kotona (ovat 5. ja 6.-luokkalaisia).