Kokemuksia vanhempien hoitamisesta kotona?
Mun muistisairaan äidin hoito ei onnistu nyt kovin hyvin. Hän on yksityisessä hoivakodissa, koska ei pärjännyt enää kotona, mutta ei ole riittävän huonossa kunnossa julkiselle. Hän on hirveän yksinäinen ja itkuinen koko ajan. Minusta hän voi henkisesti huonommin kuin omassa kodissa. Tuo koti on kyllä olemassa, siellä on nyt vuokralainen. Hoidan jo kaikki äidin asiat edunvalvontavaltuutuksen turvin.
Olen kuitenkin miettinyt, pitäisikö minun alkaa hänen omaishoitajakseen. Meillä on kotona sellainen vähänniinkuin erillinen osio, jossa on oma kylppäri ja huone ja se on sisäkautta yhteydessä muihin tiloihin. Siellä on nyt työhuone, mutta ne toiminnot voisi siirtää.
Ongelmana on, että minulla ei olisi varaa jäädä kokonaan pois töistä, ehkä joku 80% onnistuisi. Onko tämä aivan tuhoontuomittu ajatus? Olen etätöissä 2-3 päivää viikosta, muut konttorilla. Kotona asuu mies ja teini-ikäinen poika. Olen asiantuntijahommissa. Saattaisin voida saada puristettua toimistopäivät yhteen viikossa. Mies on sitä mieltä, että saataisiin asia toimimaan ja hän auttaisi, mutta itse mietin onko rasitus perheelle kuitenkin liian kovaa. POika sanoi, että hänen mielestään olisi parempi, että mummo asuu meidän kanssa, mutta en tiedä ymmärtääkö hän millaista se oikeasti on.
Toisaalta olen aina aivan rikki käytyäni äitini luona. Käyn siellä kahdesti viikossa. Henkisesti ottaa niin koville se tuska mikä hänellä on. Hän tuntee vielä minut ja poikani, mutta ei esimerkiksi muista syödä jos häntä ei haeta ruuan äärelle.
Onko kellään kokemuksia tällaisesta? Mihin pitäisi osata varautua?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaan hoitaminen on sama kuin hoitaisi taaperoa tai vauvaa eli 24/7 hommaa.
Pahempaa. "Aikuisen kokoinen ja mahdollisesti aggressiivinen vauva/uhmaikäinen"
Vierailija kirjoitti:
Voithan ottaa äitisi kotilomalle hoitokodista ihan kokeeksi.
Muistisairas voi muutoksesta mennä ihan sekaisin.
Mä ottaisin, mies ei suostunut.
Hankittiin sellainen turvalaite kaulapuhelin, johon voimme soittaa. Helppo pitää yhteyttä ja muistutella asioista. Siinä linja aukeaa automaattisesti.
Kun muisti menee, niin yksinäisyys lyö.
Millainen ravitsemustila?
Masennus?
Lääkitys?
Anopilla on alkava muistisairaus ja nyt jo pissailee ja kakkailee housuun. Juu ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaan hoitaminen on sama kuin hoitaisi taaperoa tai vauvaa eli 24/7 hommaa.
Pahempaa. "Aikuisen kokoinen ja mahdollisesti aggressiivinen vauva/uhmaikäinen"
Vauvat ei myöskään pääse karkailemaan niin helposti tai aiheuttamaan tulipaloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan ottaa äitisi kotilomalle hoitokodista ihan kokeeksi.
Muistisairas voi muutoksesta mennä ihan sekaisin.
Se tottuttautuminen uuteen vie
Muutaman kuukauden.
Kaikki tuki ja tSemppi siinä alussa on tärkeä.
Kun on asettunut, niin tukea voi suunnat olennaisimpiin ja pudottaa turhat veks.
Omaiset on tärkeät. Turva.
Omaisten pitää olla tosi skarppina hoidon suhteen. Helposti nyo hoitavat tahot ajavat yli.
Meidän äiti oli meillä kaksi viikkoa pandemian aikaan, kun isä kuoli. Luulin kilttiluontoisen, mutta muistisairaan äitini pärjäävän meidän kotikeskeisessä elämässämme edes sen koronatalven. Toisin kävi. Hänestä tuli ensin rauhaton, illat menivät vaikeiksi ja lopulta hän yritti karata ulos pimeään talveen. Kun olin jämäkkä, hän pelkäsi minua. Pesulle saunaan meno ei onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan ottaa äitisi kotilomalle hoitokodista ihan kokeeksi.
Muistisairas voi muutoksesta mennä ihan sekaisin.
Se tottuttautuminen uuteen vie
Muutaman kuukauden.
Kaikki tuki ja tSemppi siinä alussa on tärkeä.Kun on asettunut, niin tukea voi suunnat olennaisimpiin ja pudottaa turhat veks.
Omaiset on tärkeät. Turva.
Omaisten pitää olla tosi skarppina hoidon suhteen. Helposti nyo hoitavat tahot ajavat yli.
Muutama kuukausi on muistisairaalla pitkä aika, voi siinä ajassa mennä jo täysin autettavaksi. Moniko on oikeasti valmis pesemään päivittäin aikuisen ulosteita jne.
Ei niitä horiskoja pirukaan kestä ! Onneksi on tehokkaat tainnutuspillerit.
Ap tässä. Kiitos kaikille pointeista. Vaikuttaa siltä, että on ehkä kuitenkin parempi jatkaa vain näin.
Ehkä mulla on ollut meidän perheessä se realistisin kuva ja olen siksi ollut aika epäilevällä kannalla asian suhteen. Pitää keksiä joku muu keino sen ahdistuksen vähentämiseen, puolin ja toisin. Melkein toivoisin, että unohtaisi jo meidätkin. Eipä olisi hänellä ketään jota kaivata. Minun näkövinkkelistä se mun äiti on jo kadonnut. Tätini kun meni siihen vaiheeseen, niin lakkasi itkut ja porut ja eleli jossain menneisyydessä hyvinkin iloisena.
Hoito on ilmeisesti ihan hyvää, mutta hitostako sitä tietää. Ja hän oli jo siellä kotona yhtä onneton, mutta myös enemmän heitteillä fyysisesti koska ei muistanut syödä, sotki lääkkeet yms. Nyt sentään ne hoituu.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitos kaikille pointeista. Vaikuttaa siltä, että on ehkä kuitenkin parempi jatkaa vain näin.
Ehkä mulla on ollut meidän perheessä se realistisin kuva ja olen siksi ollut aika epäilevällä kannalla asian suhteen. Pitää keksiä joku muu keino sen ahdistuksen vähentämiseen, puolin ja toisin. Melkein toivoisin, että unohtaisi jo meidätkin. Eipä olisi hänellä ketään jota kaivata. Minun näkövinkkelistä se mun äiti on jo kadonnut. Tätini kun meni siihen vaiheeseen, niin lakkasi itkut ja porut ja eleli jossain menneisyydessä hyvinkin iloisena.
Hoito on ilmeisesti ihan hyvää, mutta hitostako sitä tietää. Ja hän oli jo siellä kotona yhtä onneton, mutta myös enemmän heitteillä fyysisesti koska ei muistanut syödä, sotki lääkkeet yms. Nyt sentään ne hoituu.
Ei pitkälle edenneen muistisairauden kanssa elävän ihmisen elämänlaatu ole missään ympäristössä hyvä. Eikä tosiaan tiedä viihtyisikö yhtään paremmin kotihoidossa. Turvallinen ympäristö on tärkein. Hoitokodista ei kuitenkaan pääse toikkaroimaan ulos ja päivät ovat hyvin rytmitettyjä, mikä on tosi tärkeää muistisairaalle.
Vierailija kirjoitti:
Älä!
Samoin. Olet täysin itse silloin vastuussa ja mistään et apua saa vaikka pyytäisit. Kokemuksella sanon. Muistisairas on vaikea hoidettava, ikävä kyllä
Onko äitisi siellä hoivakodissa itsemaksavana, vai onko hän päässyt sinne palvelutarpeen arvion kautta?
Jos hänet on arvioitu ympärivuorokautisen palveluasumisen tarpeessa olevaksi, niin silloin hän todellakin tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa 24/7. Eli et voisi jättää häntä yksin kotiin työpäiviesi ajaksi, vaan sinun pitäisi olla hänen kanssaan koko ajan. Sama koskisi kauppareissuja, harrastuksia, ystävien tapaamista jne. äiti pitäisi ottaa joka kerta mukaan tai järjestää mummovahti kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Voithan ottaa äitisi kotilomalle hoitokodista ihan kokeeksi.
Tämä on hyvä idea. Jos luovutte hoivakotipaikasta, silloin äitiä ei voi enää viedä takaisin sinne jos et pärjääkään hänen kanssaan.
Mutta voit ottaa hänet kotilomalle vaikka viikoksi ja katsoa miten menee. Muista ottaa vapaata töistä siksi aikaa ja perua kaikki kodin ulkopuoliset menot.
Antaa hänen olla hoitopaikassa kun on sinne päässyt! Voit etsiä jonkun ystäväpalvelun kautta vapaaehtoisen juttelukaveriksi.
Olen muistisairaita hoitanut ja tiedän mitä se on.
Jossakin vaiheessa alkaa ulosteella sotkeminen, vaippa revitään pois kun ei ymmärrä mikä se on.
Kyllä siinä oma perhe-elämä kärsii. Ajatuksena tietysti kaunis että hoitaa itse vanhempansa mutta realisti on oltava.
Parempi on tosiaan antaa äidin olla hoitokodissa, kun hän on sinne päässyt. Kun käyt äitisi luona, vie vaikka joka kerta hänet ulkoilemaan (sään salliessa). Ulkoilukin on mukavaa yhteistä ajanviettoa, joka piristää vanhusta.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aiheeseen liittyen; onko Suomessa mahdollista itse palkata lähihoitaja huolehtimaan useammasta vanhuksesta kodinomaisessa ympäristössä? Mietin, kun nuo laitokset ovat niin hirveitä ja kalliita. Mikseivät omaiset palkkaisi kotiin omaa yksityistä hoitajaa?
Jos hoivan tarve on jatkuvaa niin ei se yksi hoitaja riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan ottaa äitisi kotilomalle hoitokodista ihan kokeeksi.
Muistisairas voi muutoksesta mennä ihan sekaisin.
Sitähän ei voi tietää ennen kuin tuota on kokeillut.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitos kaikille pointeista. Vaikuttaa siltä, että on ehkä kuitenkin parempi jatkaa vain näin.
Ehkä mulla on ollut meidän perheessä se realistisin kuva ja olen siksi ollut aika epäilevällä kannalla asian suhteen. Pitää keksiä joku muu keino sen ahdistuksen vähentämiseen, puolin ja toisin. Melkein toivoisin, että unohtaisi jo meidätkin. Eipä olisi hänellä ketään jota kaivata. Minun näkövinkkelistä se mun äiti on jo kadonnut. Tätini kun meni siihen vaiheeseen, niin lakkasi itkut ja porut ja eleli jossain menneisyydessä hyvinkin iloisena.
Hoito on ilmeisesti ihan hyvää, mutta hitostako sitä tietää. Ja hän oli jo siellä kotona yhtä onneton, mutta myös enemmän heitteillä fyysisesti koska ei muistanut syödä, sotki lääkkeet yms. Nyt sentään ne hoituu.
Kaipaaminenhan tai ahdistus siitä että hoitopaikassa mikään ei ole tuttua ei poistu vaikka hän ei teitä tuntisikaan. Voi tietysti oll että kaipauksrn kohde muuttuu. Kun ei muista kaivata lapsiaan voi kaivata äitiä. Ahdistus ehkä vain lisääntyy jos ne läheisetkin muuttuu vieraiksi.
Voithan ottaa äitisi kotilomalle hoitokodista ihan kokeeksi.