Eronnut vanhempi, tuliko sinusta onnellinen eron myötä?

Kyllä tuli. Erittäin onnellinen. 

Elin lapsen kanssa kahden pitkään ja nautin siitä ja rauhasta ja ennakoitavuudesta, mikä elämässämme oli. Minulla oli erittäin helppo, huumorintajuinen ja järkevä lapsi, joka sopeutui eroon helposti. Nykyään hän on jo aikuinen, mutta samoilla luonteenpiirteillä.

Se helpotus ja vapaus oli ihana tunne heti muuttaessani omaan kotiin. Olin vuosia ollut jännittynyt exän reaktioista. Ex oli kireä. Ei kestänyt lasten ääntä, oli minulle tyly. Mietin etukäteen exä reaktioita asioihin ja jännitin. Kaikki se loppui. Olin vapaa 20 vuoden jälkeen. 

Joo, en enään jaksanut sitä jatkuvaa valittamista, ylireagoiti, mikään ei koskaan ollut hyvin. Lapset ovat vuoroviikoin minun luonani ja ovat kertoneet että äiti on yhä negatiivinen oma itsensä.

Vaihtamalla paranee.

M44

Kyllä tuli, vaikka elämässä aina onni vaihteleekin, niin nyt on kaiken kaikkiaan parempi olla silloinkin, kun huolet painavat.

Vierailija kirjoitti:

Tuli.

Ex-vaimo oli hirviö.

Jäikö lapset vaimolle vai miten kävi?

Ehdottomasti olen nyt onnellisempi, kuin aviossa alkoholistin kanssa. Uutta parisuhdetta ei ole eikä tule.

Kyllä tuli. Ankeuttaja hävisi elämästä ja nyt oma elo on aktiivisempaa ja täynnä ystäviä, tanssia ja iloa. Eks löysi uuden naisen, jonka kanssa voi istua sohvalla ja vihata elämää. Lapset ovat oireilleet eroa kyllä, siitä olen pahoillani, mutta uskon että heilläkin on enemmän sisältöä elämässä nyt, kun me päästään kulkemaan ja kokemaan maailmaa paljon entistä enemmän. 

Erosin 12 vuotta sitten. Lapset oli teini-ikäisiä. Kyllä tulin onnelliseksi tosin vieläkin tulee vatsa kipeäksi jos joudun ajattelemaan ex-miestä. Uusi mies on turvallinen ja luotettava. 

Ainakin mä olen Tinderissä tutustunut eronneisiin sinkkuisä miehiin jotka haikailevat ydinperhemeininkiä uuden kumppanin kanssa.

Ei tullut. Elämä nyt haastavaa taloudellisesti ja henkisesti kun ex löysi uuden naisen ja muutti pois 2 viikon varoitusajalla. Nuoret oireilee ja minä yksin vastuussa heistä. Varmaan loppuiän traumat saivat. 

Pitkällä tähtäimellä tuli. Alkuun toki oli haastavaa kun täytyi selvitellä erot, uusi koti jne.

Ehdottomasti, mutta tämä vaati sen että miehellä ei ole mitään pääsyä elämääni tai valtaa sen yli, eli luovuin myös lapsesta. Niin kauan kun oli yhteistyötä niin hän hankaloitti elämääni, pahoinpiteli minua ja teki tuhoa sitä mukaa verkostoissani kun ei päässyt enää käsiksi minuun. Sille tielle jäi, sukulaisteni kanssa minua vastaan, mikä on aika järkkyä

Pari vuotta tuosta hirveästä ajasta meni aika lailla vaan selviytymiseen, mutta nykyään olen onnellinen. Miehestä eroon pääseminen oli jopa lapsen jättämisen arvoista by 1000%

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuli. Ankeuttaja hävisi elämästä ja nyt oma elo on aktiivisempaa ja täynnä ystäviä, tanssia ja iloa. Eks löysi uuden naisen, jonka kanssa voi istua sohvalla ja vihata elämää. Lapset ovat oireilleet eroa kyllä, siitä olen pahoillani, mutta uskon että heilläkin on enemmän sisältöä elämässä nyt, kun me päästään kulkemaan ja kokemaan maailmaa paljon entistä enemmän. 

Joo ja lapsille on tärkeää saada malli siitä, että ei tarvitse elää kurjuudessa ja väkivallassa, vaikka sellaiseen ihmiseen on vahingossa sekaantunutkin

Lapsilla siinä on oma dilemmansa käsitellä asia, kuten sekin että kantaa itse osittain tuota paskaperimää, mutta kun he tekevät sen työn omalta osaltaan niin ovat itsekin vapaita tuosta hirviön vaikutuksesta. Se että toinen vanhempi on tehnyt työn omalta osaltaan helpottaa myös lasten irtaantumista

Elämäni paras päätös. Siis avioero. Ei mitään järkeä olla rakkaudettomassa, riitaisassa suhteessa vain lasten tai elintason takia. Mieluummin oma mielenrauha.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mä olen Tinderissä tutustunut eronneisiin sinkkuisä miehiin jotka haikailevat ydinperhemeininkiä uuden kumppanin kanssa.

Joo lol. Näiltä tekisi mieli kysyä aina, että mitäs teit sille edelliselle ydinperheelle ja vaimolle, kun hän ei sinua enää kestä. 

Mutta ei ole sen arvoista, parempi pysyä erossa ja olla edes mätsäämättä :D Parisuhteeseen ei tuollaisesta miehestä ole, sen hän on jo osoittanut ja todisteita kantaa mukanaan (lapset)

Ei tullut, päinvastoin. Lapsen isä halusi erota. 

Pitääpä muuten mainita tässä vähän ohiksena erään miehen julkinen kirjoitus siitä, kuinka lapset eivät saa "mallia rakkaudesta" kun isä on sinkku. Teki mieli sanoa, että saavat varmasti sen äidin luona, se ettei sinun luonasi ole rakkautta kertoo vain sinusta. Mutta aika törkeää julkisesti tuolla tavalla yrittää mustamaalata lasten äitiä. Näitä on tullut useampi vastaan, kukaan ei koskaan ota vastuuta itse siitä että perhe on hajonnut, vaan aina kuvitellaan että naista vaihtamalla ongelmat korjaantuvat. Mutta vain aniharvassa tapauksessa edes saavat uutta naista ja se nainen jonka saavat on yleensä jollakin tavalla häiriintynyt. Ja pakkohan sen on olla, kuka nyt lähtee katkeran polygamisen ukon vaimoksi, ellei ole päässä vikaa

No tuota lopulta kyllä. Menihän siinä aikaa. Minä en itse ehdottanut eroa, mutta näin 3 vuotta myöhemmin olen kiitollinen että ex-puolisollani oli pokkaa sanoa että haluaa eron.

Meistä kumpikaan ei ollut enää onnellinen avioliitossa, vaikka joskus olimme olleet. Onneksi on kauniit muistot ja hyvät mutkattomat välit exään ja yhteisiin lapsiin.

Pääsin eroon mustasukkaisesta kyylääjästä. Ihanaa. Meni tosi kauan, että pääsin eroon tunteesta, että minua vahditaan mustasukkaisesti koko ajan. 

Hyvä pointti tuo "mustamaalaus". 

Vanhemmat erosivat, kun olin jotain 9-10v. Jäin sitten äidille. Isän kanssa oli kohtuuhyvät välit. Murrosikä alkoi ja se "teiniangsti", välit sillälailla vaan väheni ja viileni.

Siitä olen hyvilläni, ettei kumpikaan koskaan kieltäneet käymästä toisen luona eivätkä mustamaallanneet toisiaan. Jos jompikumpi olisi tehnyt niin, niin siinä angstissa olisin tehnyt päinvastoin.

Siitä en pitänyt, että koko pikkukaupunki meni jotenkin sekaisin siitä, että vanhemmat avioerosivat. Tuli se "kumman puolella olet". Ne entiset ns. ystävät eivät enää pitäneet yhteyttä. Eikä mikään sukupuolikysymys, sitä teki sekä miehet että naiset.