Hoitajien työvuorot ihan kauheita
Olen miettinyt kouluttautumista sairaanhoitajaksi mutta nuo työajat mietityttää. Työvuorot on miten sattuu, ei mitään säännöllisyyttä. Aamut ja illat sekaisin ja ehkä vain yksi vapaapäivä välissä. Miksi vuorot ei voisi vapaiden välissä olla vaikka aamuja tai iltoja? Miten jaksatte tuollaista epäsäännöllistä työtä? Ei voi tehdä mitään suunnitelmiakaan tulevaisuuteen?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellasta se on kun naiset on puikoissa.
Mene tehtaaseen, niin näet vuorokalenterista työvuorosi ja vapaasi vuoden loppuun asti.
Työväen tarve on erilainen tehtaassa eri vuorokauden aikaan verrattuna sairaaloihin.
Ei ole juurikaan eroa. Kaikkia vuorosysteemejä menee rinnakkain.
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen sitä, että kun työskentelin Norjassa joskus parikymmentä vuotta sitten sairaanhoitajana, niin siellä oli semmoinen valmis kuuden viikon työvuorolista jokaisella. Se sama lista alkoi aina alusta. Kirjoitin työvuorot kalenteriin kuukausiksi eteenpäin. Toki sielläkin loma-aikoina oli poikkeuksia ja jonkun sairastaessa saattoi joutua vaihtamaan vuoroa, mutta paljon enemmän pystyi suunnittelemaan omaa elämäänsä sen listan avulla. Ilmeisesti tämmöistä ei haluta Suomessa käyttää.. jostain syystä vaan käytetään näitä lyhyitä kolmen viikon listoja, joihin saa yrittää joitain vähäisiä toiveita esittää. En kylläkään ole tällä hetkellä itse hoitoalalla, joten asia ei onneksi koske minua.
Kannatetaan :) Eikö täälläkin voisi kokeilla tätä systeemiä ja viedä eteenpäin muutosta parempaan.
Minä olen tehnyt aina hoitajan kolmivuorotyötä. Vuorot voivat olla mitä tahansa ja välissä on ns ykkösvapaita. Olen yh ja lapseni vuorohoitopäiväkodissa. Suurin osa työstä on 100% työaikaa ja vuorotyötä. Arkiaamupainotteista työtä riittää vain harvoille. Asenne ratkaisee, hyvin tätä jaksaa ja pitää jaksaa vielä pitkään. Täytyy oppia sietämään ja vaatimaan itseltään. Tuntuu, että moni ihminen olettaa työelämän olevan hieman liian helppoa. Ei se ole helppoa ja siksi siitä palkkaa maksetaan.
Itse tykkään tehdä iltoja ja olenkin löytänyt toisen hoitajan. joka haluaa tehdä aamuja. Pomokin on tietoinen, niin olemme saaneet sitten meille mukavampia työvuoroja. Hänellä pienet lapset, minulla jo isommat. Ja mun työpaikalla aamut ovat kiireisempiä ,joten ehkä iltavuoroja toivotaan nyt enemmän.
Eikö tehdastyössä ole monesti aamuviikot, iltaviikot ja yöviikot? Miksi tosiaan hoitajilla ei voisi olla samoin?
Ei hoitotyötä voi tehdä tehdastyövuoroin. Työn luonne on aivan eri ja johan se on täällä jo kerrottu.
Työn luonne: aamuvuorossa tapahtuu asioita, joita ei tapahdu esim yövuorossa. Mitoitus voi olla esim aamu 4, ilta 2, yö 1. Tämä pakottaa työvuorot olemaan sikin sokin.
Siskoni on lähihoitaja, tekee 3 vuorotyötä, ei käy kateeksi, unirytmi sekaisin, hoidettavat välillä agressiivisia, yövuorossa vain yksi joskus harvoin 2 , kireä ilmapiiri, työnantaja jättänyt oman onnensa nojaan sanoo vaan et pärjäilkää,, minä joka olen siivoojana pidän myös omaa työtäni raskaana mutta hoitajana vielä raskaampaa.
Miten tuollaiseen sitten suhteutuu esimerkiksi kolme pientä lasta? Millaista on kasvaa, kun äitiä ei näe juuri koskaan?
Kannattaa opiskella lähihoitajaksi, jos sote-alalle mielit. Sairaanhoitajalla on vastuuta ja velvollisuuksia huomattavasti enemmän kuin lähihoitajalla, mutta ero palkassa naurettavan pieni. Lue Lotta Tuohinon kirja Sairaanhoitajan paikka, ennen kuin teet päätöstä alalle hakeutumisesta. Samoin Kaarina Davisin Rankka kutsumus on hyvä lukea. Edellä mainitut kertovat totuudenmukaisesti sairaanhoitajan asemasta ja työnkuvasta. Valitettavasti sairaanhoitajien ammattijärjestö Suomen Sairaanhoitajat eikä ammattiliitto Tehy tee riittävästi sairaanhoitajien työhyvinvoinnin parantamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva saa valita työvuoronsa. Hoitajapula on kääntynyt irtisanomisiksi, määräaikaisuuksia jatketaan. Ala siinä sitten valikoimaan...
Usko pois,jo muutaman vuoden kuluttua tilanne kääntyy päälaelleen,tsemppiä ja jaksamista arvokkaaseen työhön.
Vierailija kirjoitti:
En kanssa millään ymmärrä, että miksi tästä vuorotyöstä on tehty hoitoalalla niin käsittämättömän vaikeaa. Muilla aloilla on ymmärtääkseni normaalia tehdä yhtä vuoroa kerrallaan esim viikko putkeen niin että aamu- ilta- ja yövuorot toistuvat pitkän putken ennen vaihtoa toiseen rytmiin. Tämä hoitoalan kolmivuorosekoilu on aivan painajaismaista ja en itse enää pysty siihen lainkaan, se väsymyksen määrä on jotain aivan hirveää ja tappavaa mitä seuraa kun iltavuorosta tulet kotiin ja päriset ylivireänä yöhön asti kun seuraavana päivänä pitäisi olla taas seitsemältä töissä. En haluaisi mitään muuta kuin tasaisen rytmin. Kaksivuoropaikkoja on aivan häviävän vähän, saati sitten yksivuoropaikkoja, suurin osa työpaikoista on kolmivuoroa.
Olen ihmetellyt miksi emme tappelisi ja vaatisi enemmän muutoksen suhteen, mutta kaipa kaikki vaan makaa ihan soossina puolinukuksissa sohvalla sipsipussin ääressä eikä jaksa
Ravintola-alalla samaa sekoilua. Työvuorojen välillä voi olla 8 tuntia. Siitä - ylityöt 1h. Jäljellä 7 tuntia - matkat (illalla kotiin+aamulla töihin) 1 tunti, jää 6 tuntia. Jossain välissä pitää syödä ilta/yöpalaa, käydä suihkussa, aamullakin pitää syödä, koska töissä ei ehdi. Ja sitten ne adrenaliini-pärinät, joiden takia unta ei saa pariin tuntiin työvuoron jälkeen millään. Hyvällä tuurilla unta 4 tuntia. Jos et jaksa noilla unilla olla skarppi ja hymyilevä koko työpäivää (huom. et voi pitää edes taukoja), olet huono työntekijä ja otetaan uusi tilallesi. Onko millään miesvaltaisella alalla tällaista sekoilua?
Niin ovat ! Usein jäävät Emmerlade, Salkkarit ja kahvit kesken kun joku vaivainen häiritsee hälykellolla :( Ja tietysti minä " nuoremmakseni" joudun jonkun horiskon kusikummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt aina hoitajan kolmivuorotyötä. Vuorot voivat olla mitä tahansa ja välissä on ns ykkösvapaita. Olen yh ja lapseni vuorohoitopäiväkodissa. Suurin osa työstä on 100% työaikaa ja vuorotyötä. Arkiaamupainotteista työtä riittää vain harvoille. Asenne ratkaisee, hyvin tätä jaksaa ja pitää jaksaa vielä pitkään. Täytyy oppia sietämään ja vaatimaan itseltään. Tuntuu, että moni ihminen olettaa työelämän olevan hieman liian helppoa. Ei se ole helppoa ja siksi siitä palkkaa maksetaan.
Jotain inhimillisyyttä pitäisi työelämässä olla, varsinkin kun siellä pitäisi jaksaa painaa 70-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt aina hoitajan kolmivuorotyötä. Vuorot voivat olla mitä tahansa ja välissä on ns ykkösvapaita. Olen yh ja lapseni vuorohoitopäiväkodissa. Suurin osa työstä on 100% työaikaa ja vuorotyötä. Arkiaamupainotteista työtä riittää vain harvoille. Asenne ratkaisee, hyvin tätä jaksaa ja pitää jaksaa vielä pitkään. Täytyy oppia sietämään ja vaatimaan itseltään. Tuntuu, että moni ihminen olettaa työelämän olevan hieman liian helppoa. Ei se ole helppoa ja siksi siitä palkkaa maksetaan.
Sinultakin näyttää jääneen lukematta hoitajien työehtosopimukset kokonaan. Niissä ei ole mitään mainintaa kolmivuorotöistä, nämä mainitsevat vain jaksotyön. Tuolla kolmivuorovöyhäämisellä vain saat kuulijasi ja lukijasi yhä enemmän sekaisin.
Ravintola- alalla tuo oli normaalia ainakin silloin kun itse olin työssä siellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee pelkkää päivävuoroa, mutta älä sitten ihmettele huonoa palkkaa.
Itse otan mieluummin pienemmän palkan. Teen pelkästään päivävuoroa enkä vaihtaisi tätä pois. Elämänlaatu ja arki on miellyttävämpää, kun on koko ajan sama rytmi. Vähemmän stressiä.
...teen pelkästään öitä ja rytmi on aika sama. Yöputkissa klo 8 nukkumaan ja vapailla about klo 4. Joka tapauksessa ei ole mitään syytä miksi olisin hereillä klo 8-14 välillä. Työvuoroja on se 10-12 kuussa ja 18-20 vapaapäivää. Todella paljon vähemmän stressiä mistään.
- yökkö -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku Z-sukupolven kermapersekö siellä itkee? Vai joku tekosyitä kehittelevä pitkäaikaistyötön?
Äitini teki 40 vuotta hoitotyötä ja koko ajan vuorotyössä, enkä muista että olisi juurikaan valittanut vaikka rankkaa olikin.
Ei vuorotyö sinänsä, mutta työvuorojen lyhyt ennakointi.
Yksi tuntemani alanvaihtaja ei osaa sanoa, kuinka sairaanhoitajan työtä voisi tehdä, jos olisi pieniä lapsia.
Sitä ei ihmeteltäisi, jos kyseessä olisi miessairaanhoitaja.
Vartiointialalla on aivan samanlaista työvuorojen suhteen. Ja huomattavasti paskemmalla palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opiskella lähihoitajaksi, jos sote-alalle mielit. Sairaanhoitajalla on vastuuta ja velvollisuuksia huomattavasti enemmän kuin lähihoitajalla, mutta ero palkassa naurettavan pieni. Lue Lotta Tuohinon kirja Sairaanhoitajan paikka, ennen kuin teet päätöstä alalle hakeutumisesta. Samoin Kaarina Davisin Rankka kutsumus on hyvä lukea. Edellä mainitut kertovat totuudenmukaisesti sairaanhoitajan asemasta ja työnkuvasta. Valitettavasti sairaanhoitajien ammattijärjestö Suomen Sairaanhoitajat eikä ammattiliitto Tehy tee riittävästi sairaanhoitajien työhyvinvoinnin parantamiseksi.
Kiitos vinkistä :) /AP
Itse otan mieluummin pienemmän palkan. Teen pelkästään päivävuoroa enkä vaihtaisi tätä pois. Elämänlaatu ja arki on miellyttävämpää, kun on koko ajan sama rytmi. Vähemmän stressiä.