Taas parisuhteessa jossa mies ei haluakaan lapsia

"Suhdetta kuluu pari vuotta ja asustellaan yhdessä, mutta mies ei ota aiheita koskaan omatoimisesti puheeksi ja on vallan ahdistuneen ja välttelevän oloinen jos yritän viritellä keskustelua, oli se sitten vähemmän suoraan tai ihan suoraankin. "

Ja tämä ei siis ole sinulle merkki siitä että näitä ei tule? Jos mies haluaa sitoutua ja haluaa lapsia niin hän ei välttele aihetta vaan on päinvastoin innoissaan. Se ei sen monimutkaisempaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin jouduin myös haaveista puhumaan paljon ja lopulta toistamaan, myös usea kaverinikin, lopulta kaikki suostuneet kun on puhunut järkeä iästä ja tulevaisuudesta. Kellään mies ei ole ollut kiivaasti halukas lapsiin tai naimisiin, mutta lopputulokseen ovat lopulta olleet erittäin tyytyväsiä. Se on joku jäätävä turha pelko ja siihen autta vain jatkuva puhuminen.

Ei kuullosta hyvälle että mies painostetaan perheelliseksi.

Sekö sitten kuulostaa että mies nalkittaa hedelmällisen naisen seksuaalisen hyväksikäytön suhteeseen valhein ja jatkaa mieslapsielämää?

Tuon tyyppiset miehet haluavat lapsia sitten kun kaikilla kavereillakin on. Ja silloin se on ällöä koska tiedät ettei hän edes halua niitä sinun kanssasi vaan kavereidensa kanssa

Teet toki omat päätöksesi mutta omasta mielestäni miesten ja varsinkin mieslasten seksuaalikäytös on oksettavaa

"Ihan jokainen parisuhteeni on lähtenyt aidosta ihastumisesta ja rakastumisesta ja vaikka olen aina ollut avoin perhekeskeisyyden suhteen, olen aina halunnut asua muutaman vuoden yhdessä ja katsoa rauhassa sen sijaan että olisin kiirehtimässä liittoon ja hankkimaan lapsia impulsiivisesti."

Minusta sinä sekoitat tuossa nyt kaksi asiaa, kiirehtimisen lasten hankinnassa ja sen että tulevaisuudesta puhutaan vakavasti. Tietenkään lasta ei pidä rynnätä hankkimaan jonkun kanssa saman tien tai paukahtaa avioon puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Mutta se ei ole sama asia kuin että vain "kattellaan" muutama vuosi ilman mitään kunnon vakavia keskusteluja tulevaisuudesta.

Kyllä minulle on ollut selvää että jos olen jonkun kanssa, se tulevaisuus puhutaan valmiiksi selväksi jo aika pian. Eikä se ole sama asia kuin että sen tarvitsisi tapahtua heti. Katsotaan sitten että tuntuuko se suhde vaikka parin vuoden päästä siltä että edelleen ne suunnitelmat ovat silloin toteuttamiskelpoisia. Ja sitten onkin helpompi tehdä päätöksiä kun noita asioita on jo valmiiksi kypsytelty ja makusteltu se pari vuotta muun suhteen ohella. Mutta puhua siis kannattaa ihan alusta saakka niin näkee miten se toinen suhtautuu ja pystyykö hän yleensä puhumaan näistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin jouduin myös haaveista puhumaan paljon ja lopulta toistamaan, myös usea kaverinikin, lopulta kaikki suostuneet kun on puhunut järkeä iästä ja tulevaisuudesta. Kellään mies ei ole ollut kiivaasti halukas lapsiin tai naimisiin, mutta lopputulokseen ovat lopulta olleet erittäin tyytyväsiä. Se on joku jäätävä turha pelko ja siihen autta vain jatkuva puhuminen.

Eikö tuo ole melkoista manipulointia ja painostusta? Ei kai sitten ihme, että nämä painostetut tyypit nostavat kytkintä pikkulapsiaikana, kun eivät ole sitä alun perinkään halunneet.

Tuossahan oli, että miehet ovat olleet tyytyväisiä. Siitä ei voi aina päätellä lopputulosta, haluaako joku etukäteen lapsia. Tuli mieleen sekin yksi "parisuhdebloggaaja".

Onpa ikävä tilanne, ja ap:lla alkaa tosiaan aika loppua - ellei ole loppunut jo. Kannattaa tiedostaa, että monet yli nelikymppisinä äidiksi tulleet ovat käyttäneet lahjasoluja. Ja älkää käsittäkö väärin, se on yhtä lailla äitiyttä, mutta moni ei tunnu uskovan ettei se omilla soluilla aina onnistu enää.

Minulle äitiys on ollut maailman paras juttu, olisin lähtenyt tavoittelemaan unelmaani jo paljon aiemmin, jos olisin tiennyt miten onnelliseksi äitiys minut tekee. Lapseni ei edes ole täysin terve, eli edes tuollaisetkaan haasteet eivät ole saaneet katumaan päätöstä. Nykykumppanin kanssa asia puheeksi ja jos ei haaveet kohtaa, ei muuta kuin skermaklinikalle.

""Suhdetta kuluu pari vuotta ja asustellaan yhdessä, mutta mies ei ota aiheita koskaan omatoimisesti puheeksi ja on vallan ahdistuneen ja välttelevän oloinen jos yritän viritellä keskustelua"

Mies jolle on hankalaa puhua elämän suurista päätöksistä on kyllä ihan oikeasti huonoin kumppanityyppi mitä on olemassa. Vaikka kyse ei olisikaan vaikka lapsista niin on todella raivoistuttavaa jos elämässä ja suhteessa on jatkuvasti asioita joista ei miehen mielestä tarvitse tai saa puhua.

Samoin tyyppi joka on aina "en oikein tiedä" on samalla tavalla huono valinta. Elämässä täytyy pystyä tekemään päätöksiä ja selvittämään itselleen mitä haluaa ja mitä ei. Niitä saa pohtia hetken mutta vuosien vatvominen ja sitten päätyminen siihen että "ehkä sitten myöhemmin" ei ole mitään vastuun ottamista omasta tai toisten elämistä.

Ap, mulla melkein samanlainen tilanne sillä erotuksella, että olen seurustellut/ollut naimisissa viimeiset viisi vuotta saman miehen kanssa. Tuona aikana hänen mielensä lapsiasian suhteen on muuttunut monta kertaa. Välillä ollaan yritetty ja sitten hän on halunnut lopettaa. Tuntuu ihan hirveältä, koska mulle on lääkärit sanoneet, että raskaudella olisi kiire. Ja mies tietää tämän. Pari kuukautta sitten hän ilmoitti, että on tehnyt lopullisen päätöksen, eikä halua lasta. Siitä lähtien olen pohtinut eroa päivittäin. 

Ihan ekana ala puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Jos te asutte yhdessä samaa taloutta, niin teillähän on jo perhe. Olette perustaneet perheen. Sinä kuitenkin ilmeisesti haluat tehdä lapsia siihen perheeseen. Puhu siis lasten tekemisestä, älä perheen perustamisesta. Tulee asia selväksi ja konkreettiseksi, eikä jää epäselväksi mitä tarkoitat. 

Kaikki tuollaiset monitulkintaiset kiertoilmaisut vaan tekevät asiasta höttöisen ja epäselvän, ja ehkä miehenkin mielestä teillä on jo perhe, eikä hän käsitä mitä sinä vielä asiasta rankutat. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla melkein samanlainen tilanne sillä erotuksella, että olen seurustellut/ollut naimisissa viimeiset viisi vuotta saman miehen kanssa. Tuona aikana hänen mielensä lapsiasian suhteen on muuttunut monta kertaa. Välillä ollaan yritetty ja sitten hän on halunnut lopettaa. Tuntuu ihan hirveältä, koska mulle on lääkärit sanoneet, että raskaudella olisi kiire. Ja mies tietää tämän. Pari kuukautta sitten hän ilmoitti, että on tehnyt lopullisen päätöksen, eikä halua lasta. Siitä lähtien olen pohtinut eroa päivittäin. 

Jatkan vielä, että päätös on hankala. Eron jälkeen mun pitäisi löytää nopeasti uusi kumppani, joka suostuu yrittämään lasta pian. Oikeasti pian, melkein heti. Mulla on kohdunpoistokin ollut suunnitteilla, jos raskautta ei ala kuulumaan. Mutta ajatus lähes vieraan ihmisen kanssa yrittämisestä on outoa, ja minulla kesti aikoinaan nykyisenkin puolison löytämisessä vuosia. Lisäksi on epävarmaa, tulisinko edes raskaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin jouduin myös haaveista puhumaan paljon ja lopulta toistamaan, myös usea kaverinikin, lopulta kaikki suostuneet kun on puhunut järkeä iästä ja tulevaisuudesta. Kellään mies ei ole ollut kiivaasti halukas lapsiin tai naimisiin, mutta lopputulokseen ovat lopulta olleet erittäin tyytyväsiä. Se on joku jäätävä turha pelko ja siihen autta vain jatkuva puhuminen.

Eikö tuo ole melkoista manipulointia ja painostusta? Ei kai sitten ihme, että nämä painostetut tyypit nostavat kytkintä pikkulapsiaikana, kun eivät ole sitä alun perinkään halunneet.

Miksi ne miehet eivät osaa sanoa ei? Heillä on täysi oikeus kieltäytyä lapsenteosta ja erota. Ei ole mikään pakko taipua painostuksen alla. Mutta miehethän ovat tunnetusti lapsia, jotka syyttävät naisia kaikesta, kun eivät osaa ottaa vastuuta omista tekemisistään.

Miehet on kyllä kummallisia. Minä olen eronnut 38 v. nainen ja minulla on 11 v. tytär. En halua enempää lapsia. Jostain syystä deittailessa miehet alkaa puhumaan minulle lapsista jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Kun kerron etten ole hankkimassa lisää lapsia niin vaikuttavat hyvin pettyneiltä ja suhde päättyy siihen. 

Miehet haluaa lapsia "vaikeiden" naisten kanssa. Jos itse olet se joka niitä haluaa niin mies juoksee. 

Oman lapseni olen saanut ulkomaalaisen miehen kanssa. Hän itse halusi lapsia. Tosin ei kyllä sit hoitanut enää kun lapsi täytti 6 viikkoa, joten.. eipä noista koskaan tiedä. 

Ei kannata jäädä odottelemaan. Tinderissä on paljon lapsia haluavia miehiä. Kunhan et itse ole liian innokas alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ekana ala puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Jos te asutte yhdessä samaa taloutta, niin teillähän on jo perhe. Olette perustaneet perheen. Sinä kuitenkin ilmeisesti haluat tehdä lapsia siihen perheeseen. Puhu siis lasten tekemisestä, älä perheen perustamisesta. Tulee asia selväksi ja konkreettiseksi, eikä jää epäselväksi mitä tarkoitat. 

 

Kaikki tuollaiset monitulkintaiset kiertoilmaisut vaan tekevät asiasta höttöisen ja epäselvän, ja ehkä miehenkin mielestä teillä on jo perhe, eikä hän käsitä mitä sinä vielä asiasta rankutat. 

Ei ole perhettä, jos joku siinä perheessä ei ole saanut lapsia.

Se, että 4 ihmisä asuu samassa asunnossa ei tee niistä perhettä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ekana ala puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Jos te asutte yhdessä samaa taloutta, niin teillähän on jo perhe. Olette perustaneet perheen. Sinä kuitenkin ilmeisesti haluat tehdä lapsia siihen perheeseen. Puhu siis lasten tekemisestä, älä perheen perustamisesta. Tulee asia selväksi ja konkreettiseksi, eikä jää epäselväksi mitä tarkoitat. 

 

Kaikki tuollaiset monitulkintaiset kiertoilmaisut vaan tekevät asiasta höttöisen ja epäselvän, ja ehkä miehenkin mielestä teillä on jo perhe, eikä hän käsitä mitä sinä vielä asiasta rankutat. 

 

Ei ole perhettä, jos joku siinä perheessä ei ole saanut lapsia. Se, että 4 ihmisä asuu samassa asunnossa ei tee niistä perhettä

Yhdessä asuva pariskunta on perhe. Sinä tarkoitat lapsiperhettä, se on eri asia. Melkoisia lisääntyjiä olette kun ihan perussanatkin on hukassa... 

Vierailija kirjoitti:

Ihan ekana ala puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Jos te asutte yhdessä samaa taloutta, niin teillähän on jo perhe. Olette perustaneet perheen. Sinä kuitenkin ilmeisesti haluat tehdä lapsia siihen perheeseen. Puhu siis lasten tekemisestä, älä perheen perustamisesta. Tulee asia selväksi ja konkreettiseksi, eikä jää epäselväksi mitä tarkoitat. 

 

Kaikki tuollaiset monitulkintaiset kiertoilmaisut vaan tekevät asiasta höttöisen ja epäselvän, ja ehkä miehenkin mielestä teillä on jo perhe, eikä hän käsitä mitä sinä vielä asiasta rankutat. 

Tosissasiko väität, että kun nainen puhuu perheen perustamisesta miehensä kanssa, mies ei tajua mitä tarkoitetaan? :D

Toki jos mies on jollain tapaa kehitysvammainen tai muutoin holhottava, niin ymmärrysvaikeudet ovat mahdollisia.

Vierailija kirjoitti:

Miehet on kyllä kummallisia. Minä olen eronnut 38 v. nainen ja minulla on 11 v. tytär. En halua enempää lapsia. Jostain syystä deittailessa miehet alkaa puhumaan minulle lapsista jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Kun kerron etten ole hankkimassa lisää lapsia niin vaikuttavat hyvin pettyneiltä ja suhde päättyy siihen. 

 

Miehet haluaa lapsia "vaikeiden" naisten kanssa. Jos itse olet se joka niitä haluaa niin mies juoksee. 

 

Oman lapseni olen saanut ulkomaalaisen miehen kanssa. Hän itse halusi lapsia. Tosin ei kyllä sit hoitanut enää kun lapsi täytti 6 viikkoa, joten.. eipä noista koskaan tiedä. 

 

Ei kannata jäädä odottelemaan. Tinderissä on paljon lapsia haluavia miehiä. Kunhan et itse ole liian innokas alkuun.

Tämä. Minä en halua lapsia, ja suhteet kaatuvat pääsääntöisesti siihen että mies alkaa haluta niitä aika nopeasti. Vaikka olen ollut alusta asti rehellinen asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla melkein samanlainen tilanne sillä erotuksella, että olen seurustellut/ollut naimisissa viimeiset viisi vuotta saman miehen kanssa. Tuona aikana hänen mielensä lapsiasian suhteen on muuttunut monta kertaa. Välillä ollaan yritetty ja sitten hän on halunnut lopettaa. Tuntuu ihan hirveältä, koska mulle on lääkärit sanoneet, että raskaudella olisi kiire. Ja mies tietää tämän. Pari kuukautta sitten hän ilmoitti, että on tehnyt lopullisen päätöksen, eikä halua lasta. Siitä lähtien olen pohtinut eroa päivittäin. 

Lähdepä. Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen mätisäkkiin. Erosta täytyy olla vuosi että pääset hedelmöityshoitoihin itsellisenä. Vuosi hyvää aikaa keräillä ja valmistautua vauvaan

Vierailija kirjoitti:

Miehet on kyllä kummallisia. Minä olen eronnut 38 v. nainen ja minulla on 11 v. tytär. En halua enempää lapsia. Jostain syystä deittailessa miehet alkaa puhumaan minulle lapsista jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Kun kerron etten ole hankkimassa lisää lapsia niin vaikuttavat hyvin pettyneiltä ja suhde päättyy siihen. 

 

Miehet haluaa lapsia "vaikeiden" naisten kanssa. Jos itse olet se joka niitä haluaa niin mies juoksee. 

 

Oman lapseni olen saanut ulkomaalaisen miehen kanssa. Hän itse halusi lapsia. Tosin ei kyllä sit hoitanut enää kun lapsi täytti 6 viikkoa, joten.. eipä noista koskaan tiedä. 

 

Ei kannata jäädä odottelemaan. Tinderissä on paljon lapsia haluavia miehiä. Kunhan et itse ole liian innokas alkuun.

Tuon ikäisillä mieslapsilla on samanlainen suhtautuminen lapsiin kuin nuoremmilla seksiin. Nainen on mälli ämpäri ja seksi nukke, vanhempi nainen kohtu tehdas. Ja sen jälkeen siltä voi kupata rahaa ja muita etuja

Kerta kaikkiaan ei kannata käyttää vähääkään aikaa tällaisiin tyyppeihin, se kohtutehtaana hyväksikäytetyksi tuleminen on tuhat kertaa pahempaa kuin seksin vuoksi hyväksikäyttö. Ja sekin on inhottavaa, ettei voi rakastaa omaa lastaan täysillä koska inhoaa tämän isää

Itse ihmettelen kyllä tuota, että minkälainen yhteys oikeasti suhteessa on, jos näin iso asia pysyy epäselvänä vuosikausia. Itse jos ehdotan miehelle jotain tekemistä vaikka, niin kyllähän minä oitis näen innostuuko asiasta vai suostuuko vain minun mieliksi tms. Eli en tiedä, minkälaiset psykopaatit oikein pystyy larppaamaan jotain lasten haluamista jos ei kuitenkaan halua.

Alkuhuumassa ja sen hormonimyrskyissä tietysti kaikki puhuu läpiä päähänsä jonkin verran, mutta toisaalta myös siinä halutaan kiivaasti rakentaa yhteistä pohjaa. Ja haluaa toiselle pelkkää hyvää, minkä vuoksi on tietysti rehellinen. 

En siis kiellä tietenkään näitä kokemuksia ja aika yleistäkin tuntuu olevan. Mutta tulee sitten kuitenkin valitettavasti se olo, että molemmat on vähän mukavuudenhaluisia, eli toinen uskottelee, että haluaa lapsia ja toinen on uskovinaan ja molemmat siirtää asian pöydälle nostamista, jotta ei keikuta venettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla melkein samanlainen tilanne sillä erotuksella, että olen seurustellut/ollut naimisissa viimeiset viisi vuotta saman miehen kanssa. Tuona aikana hänen mielensä lapsiasian suhteen on muuttunut monta kertaa. Välillä ollaan yritetty ja sitten hän on halunnut lopettaa. Tuntuu ihan hirveältä, koska mulle on lääkärit sanoneet, että raskaudella olisi kiire. Ja mies tietää tämän. Pari kuukautta sitten hän ilmoitti, että on tehnyt lopullisen päätöksen, eikä halua lasta. Siitä lähtien olen pohtinut eroa päivittäin. 

Lähdepä. Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen mätisäkkiin. Erosta täytyy olla vuosi että pääset hedelmöityshoitoihin itsellisenä. Vuosi hyvää aikaa keräillä ja valmistautua vauvaan

Kiitos kannustuksesta. En ollutkaan tietoinen tästä, että erosta täytyy olla vuosi. 
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ekana ala puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Jos te asutte yhdessä samaa taloutta, niin teillähän on jo perhe. Olette perustaneet perheen. Sinä kuitenkin ilmeisesti haluat tehdä lapsia siihen perheeseen. Puhu siis lasten tekemisestä, älä perheen perustamisesta. Tulee asia selväksi ja konkreettiseksi, eikä jää epäselväksi mitä tarkoitat. 

 

Kaikki tuollaiset monitulkintaiset kiertoilmaisut vaan tekevät asiasta höttöisen ja epäselvän, ja ehkä miehenkin mielestä teillä on jo perhe, eikä hän käsitä mitä sinä vielä asiasta rankutat. 

 

 

 

 

Tosissasiko väität, että kun nainen puhuu perheen perustamisesta miehensä kanssa, mies ei tajua mitä tarkoitetaan? :D

Toki jos mies on jollain tapaa kehitysvammainen tai muutoin holhottava, niin ymmärrysvaikeudet ovat mahdollisi

"Perheen perustaminen" on tosi höttö ilmaisu, eikä se painota tarpeeksi sitä että niitä lapsia on pakko tehdä kyseiseen perheeseen. Sama kuin puhuisi haluavansa elää kansainvälistä elämää, mutta tarkoittaa sillä muuttamista mantereelta toiselle muutaman vuoden välein kun taas toiselle se on kanarian loma kerran vuodessa. 

Höttöilmaisuun "haluan joku päivä perheen" on paljon helpompi sanoa ajattelematta "joojoo", kuin vaatimukseen "haluan ehdottomasti tehdä lapsia x vuoden kuluessa". Siitä, ettei todellista tavoitetta sano suoraan, tulee mielikuva ettei sanoja oikein itsekään tiedä tarkalleen mitä haluaa, kunhan heittää jotain epämääräistä sinnepäin. Siksi ei uskalla myöskään sanoittaa sitä tarkasti.