Taas parisuhteessa jossa mies ei haluakaan lapsia
Ei ole trolli tai minkään sortin miehet vastaan naiset -aloitus. Haen kohtalotovereita ja keskustelua samassa veneessä olleilta tai olevilta. Olen siis 35v nainen jolla on ollut aikuisiässä muutama pidempi vakava parisuhde suunnilleen ikäisteni tai max. 5 vuotta vanhemman miehen kanssa. Jokaisessa näistä suhteista olen ollut alusta asti avoin siitä miten avioliitto ja perhe ovat minulle tärkeitä asioita ja jokainen poikaystävä on alkuun myötäillyt vieressä. Suhdetta kuluu pari vuotta ja asustellaan yhdessä, mutta mies ei ota aiheita koskaan omatoimisesti puheeksi ja on vallan ahdistuneen ja välttelevän oloinen jos yritän viritellä keskustelua, oli se sitten vähemmän suoraan tai ihan suoraankin. Ja kappas, olen taas suhteessa jossa suhde on vakiintunut ja tasainen mutta mies ei halua keskustella tulevaisuudesta ellei suunnittelu koske valleusmatkaa Norjaan tai jotain kivaa puuhastelua. On kova suunnittelemaan projekteja autoonsa tai kavereiden kanssa, mutta ne perhepuheet lentää automaattisesti johonkin epämääräiseen tulevaisuudessa sitten -kansioon.
En vaan enää jaksa. Ikää on sen verran ettei huvita aloittaa koko rumbaa uudestaan ja mahdollisesti vaan löytää itsensä samasta tilanteesta toisen miehen kanssa. Olen kateellinen niille naisille jotka menevät kivuttomasti naimisiin ja saavat lapsia muutaman vuoden sisään kun omalla kohdallani tuntui olevan mahdoton tehtävä.
Kommentit (673)
Vierailija kirjoitti:
Sä teet nyt niin, että sanot miehellesi, että et ehkäise enää vaan, että lapsi saa tulla jos on tullakseen.
Kuten moni sanoo, niin mitään 100% varmuutta ydinperheestä ei ole. Jos haluat lapsen, tee se nyt. Aika kuluu. Eikä ile edes varmaa saatko lapsia ollenkaan. Mutta parempi on nyt yrittää kun vielä voi. Elämää pitää elää silloin kun sen aika on eikä mamoilla.
Tule yhdeksän kuukauden kuluttua kertomaan saitko tytön vai pojan :) Onnea matkaan! Ps. menkää myös naimisiin kipin kapin.
Vau mitä neuvoja! :D Nauroin ääneen vähän.
"Ap: Mies ei haluakaan lasta eikä naimisiin vaikka muuta väitti.
ParasNeuvoja: Ei hätää! Tehkää nyt äkkiä lapsi ja menkää naimisiin!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kumppanuusvanhemmuus on nykyään paremmin tunnettu mahdollisuus. Suosittelen tutustumaan.
Jos kukaan nainen ei halua asua miehen kanssa niin sulaa hulluutta pakottaa pienikokoinen lapsi asumaan miehen kanssa. Ei noin saa tehdä lapsille.
Ne kumppanuusvanhemmuusperheet, joihin itse olen törmännyt, ovat päätyneet jonkinmalliseen yhteisasumiseen nimenomaan lapsen ensimmäisinä vuosina. Eikä myöskään ole sanottua, että isä olisi ikisinkku, joskus suhteet vain ovat vähän monimuotoisempia kuin ne tyypillisimmät ydinperheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukka keskustelu, ja jos mies ei halua lasta, niin sitten äijä pihalle. Olet alusta asti kertonut, että haluat lapsia. Törkeää valehdella noin tärkeästä asiasta.
Ei kyse välttämättä ole valehtelusta. Joskus kumppanista voi tulla esiin sellaisia piirteitä, ettei lapsen hankkiminen enää välttämättä innosta. Toki siinä vaiheessa pitäisi saada suu auki.
Varmasti näin, mutta silloin varmaan on ihan hyvä, ettei sitä yhteiseloa jatketa. Kumpikin voi tavoitella lapsiunelmaansa omilla tahoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinussa on jotain piirteitä, minkä vuoksi sinua ei haluta omien lapsien äidiksi.
Moni mies lisääntyy aivan kenen kanssa tahansa, naimisiin meno onkin jo toinen juttu. Hyvin usein miehillä ei ole mitään intoa naimisiin lasten äidin kanssa, vaan pidetään takaporttia auki.
Tämä on lähinnä lapsellista ajattelua. Nimenomaan yhteiset lapset tarkoittaa erittäin pitkää sitoumusta ja vaikka tulisi erokin, ei eksästä täysin pääse eroon. Avioliitossa sen sijaan on AINA auki takaportti, ja se takaportti on nimeltään moderni sivistysyhteiskunta, jossa avioero on laillinen ja sen saa pelkästään omalla ilmoituksella.
En itse ole koskaan halunnut naimisiin, mutta silti kuulostaa lapselliselta tuollainen ajattelu. Omituista ajatella, että lapsia voisi tehdä kenen tahansa kanssa, mutta avi
Lapsellista tai ei, mutta monelle miehelle naimisiinmeno on isompi sitoumus kuin lasten hankinta. Selittyy osittain varmaan sillä, ettei miehen tarvitse uhrata kehoaan, revetä kikkelistä ja imettää ja aina voi häipyä kuvioista mikäli lapsiperhearki ei nappaakaan. Avoliitosta häipyminen on helpompaa kuin avioeron läpikäyminen. Liian moni aliarvioi kuinka laskelmoivia miehet on.
Vau mitä neuvoja! :D Nauroin ääneen vähän.
"Ap: Mies ei haluakaan lasta eikä naimisiin vaikka muuta väitti.
ParasNeuvoja: Ei hätää! Tehkää nyt äkkiä lapsi ja menkää naimisiin!"
Samaa nauroin. Oikeasti ihmiset eivät välttämättä ole valmiita lopettamaan suhdetta sen vuoksi, että toinen ei halua lapsia. Niin tekee vain ihmiset, joille se oman lapsen saaminen on tositositärkeää. Nauratti sekin, kun tuolla yksi sääli miestä, joka oli jäänyt velan kanssa suhteeseen: ettei vaan olis mies pyyhkäissyt monta kertaa otsaa ja ajatellut, että minkä luodin väisti.
Monelle käy myös niin, että vaikka periaatteessa on lapsia halunnut, mieli muuttuu, kun siitä pitäisi tehdä totta. Naisillekin voi käydä näin. Väkisinkö siihen pitäisi sitten se lapsi tehdä? Meillä tosin kävi toisinpäin, aloimme myöhemmin lasta haluta.
Lyönpä lähes vetoa, että velan mies on onnellisempi ihminen kuin nämä, jotka sen lapsihaaveen perässä vaihtaa parisuhdetta. Kun ei siitäkään mitään takeita ole.
Vela voisi tosin kertoa, ovatko naimisissa kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kumppanuusvanhemmuus on nykyään paremmin tunnettu mahdollisuus. Suosittelen tutustumaan.
Jos kukaan nainen ei halua asua miehen kanssa niin sulaa hulluutta pakottaa pienikokoinen lapsi asumaan miehen kanssa. Ei noin saa tehdä lapsille.
Ja siis kyllähän jokainen haluaa lapselleen ensisijaisesti ydinperheen. Ap ei ole vielä mikään ikäloppu. Hän ehtii löytää vielä hyvin miehen, joka haluaa perheen.
Tää on vaarallista puhetta. Yli 35-vuotiaalla alkaa lapsentekovuodet olla jo todella vähissä ja komplikaatioiden riski kasvaa samassa suhteessa. Ne ovat aniharvoja, jotka omilla soluillaan raskautuvat tuosta vaan yli nelikymppisinä, ja se kannattaa kyllä jokaisen naisen tiedostaa ja ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Jepjep. Naisten ratkaisu asiaan tuntuu olevan: tee lapsi yksin. Eli lisää isättömiä ja juurettomia mielenterveysongelmaisia ihmisiä tulevaisuuden mailmaan omien mielihalujen takia. Lähinnä rikos ihmisyyttä vastaan
Ainakin minun tuttavapiirissä ne yksin tehdy, hartaasti toivotut lapset ovat kaikki menestyneet hyvin elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös kumppanuusvanhemmuus on nykyään paremmin tunnettu mahdollisuus. Suosittelen tutustumaan.
Jos kukaan nainen ei halua asua miehen kanssa niin sulaa hulluutta pakottaa pienikokoinen lapsi asumaan miehen kanssa. Ei noin saa tehdä lapsille.
Ja siis kyllähän jokainen haluaa lapselleen ensisijaisesti ydinperheen. Ap ei ole vielä mikään ikäloppu. Hän ehtii löytää vielä hyvin miehen, joka haluaa perheen.
Ehtii, ja toivottavasti löytää ja vaihtaa. Ei ole hyvä jäädä suhteeseen, jossa toiselle kelpaamattomuus tuottaa epävarmuutta. Toinen vaihtoehtohan on, että puhuvat asiat kuntoon, mutta sitähän ap ei näytä haluavan tehdä.
Vela arvasi, että tullaan säälimään miestä. On sanottu niin livenäkin ihan päin naamaa. Mies on kuitenkin aikuinen ihminen, joka on itse tehnyt omat ratkaisunsa omaa elämäänsä koskien. Tietenkään näitä ratkaisuja kuten mitään muutakaan ei ole tehty tyhjiössä, vaan monia asioita elämässä pohdiskellen. Hän nyt kuitenkin tuli siihen tulokseen, että ei halua lähteä etsimään uutta suhdetta lähtökohtanaan lapsen tekeminen. Siis ajatuksella, että varmasti löytää yhtä hyvän suhteen kuin meidän ainoastaan sillä erolla, että siinä suhteessa tehdään lapsia.
Olemme nyt olleet naimisissa jo 30+ vuotta, mutta huomisestahan ei edelleenkään tiedä. Täälläkin on nyt kerrottu taas, kuten monet monet ovat muistaneet minua vuosien varrella varoitella, että miehethän voi tehdä lapsia vaikka satavuosiaksi. Että kyllä se nainen vielä tulee, jonka vuoksi mies minut jättää, koska haluaa tämän kanssa lapsia.
Voihan se olla. Siihen saakka katson kuitenkin meidän eläneen onnellista ja hyvää elämää ihan tavallisessa parisuhteessa.
Usein mies vain alistuu naisen tahtoon jotta saa jotkossakin pillua.
Harvempi mies mitenkään hinkuu isäksi (lue: maksajaksi).
Vierailija kirjoitti:
Usein mies vain alistuu naisen tahtoon jotta saa jotkossakin pillua.
Harvempi mies mitenkään hinkuu isäksi (lue: maksajaksi).
Tämä on aivan jäätävää höpöhöpöä. Valtaosa miehistä haluaa lapsia, vaikka aluksi muuta puhuvatkin. Myös tilastollisesti miehet haluavat isiksi useammin kuin naiset äideiksi.
Avioliitosta häipyminen on 100 kertaa helpompaa kuin lapsiperheen ero. Laskelmoiva tyyppi siis nimenomaan voisi mennä naimisiin, mutta ei tekisi lapsia. Siis jos yhtään perustaa järkeen ratkaisujaan. Antaa ihmisestä todella yksinkertaisen vaikutelman, jos pitää avioliittoa isompana sitoumuksena kuin lasten hankintaa. Tätä juuti tarkoitin sillä lapsellisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä teet nyt niin, että sanot miehellesi, että et ehkäise enää vaan, että lapsi saa tulla jos on tullakseen.
Kuten moni sanoo, niin mitään 100% varmuutta ydinperheestä ei ole. Jos haluat lapsen, tee se nyt. Aika kuluu. Eikä ile edes varmaa saatko lapsia ollenkaan. Mutta parempi on nyt yrittää kun vielä voi. Elämää pitää elää silloin kun sen aika on eikä mamoilla.
Tule yhdeksän kuukauden kuluttua kertomaan saitko tytön vai pojan :) Onnea matkaan! Ps. menkää myös naimisiin kipin kapin.
Vau mitä neuvoja! :D Nauroin ääneen vähän.
"Ap: Mies ei haluakaan lasta eikä naimisiin vaikka muuta väitti.
ParasNeuvoja: Ei hätää! Tehkää nyt äkkiä lapsi ja menkää naimisiin!"
Eihän tuo sitä tarkoita. Jos miehelle kertoo jättäneensä ehkäisyn pois, hän ymmärtää olevansa konkreettisen valinnan edessä. Jos vetskari pysyy kiinni, on varmaankin hyvä myös jakaa lusikat.
Tällä hetkellä ap roikkuu itse hyväksymässään löysässä hirressä tekemättä asialle mitään. Jos hän päättää jäädä siihen, hän ei halua lasta. Tai haluaa sitä samalla tavalla kuin minä haluan asuttavaksi rempattua pakettiautoa: ihana ajatus, mutta minulla ei ole edes ajokorttia :)
Vierailija kirjoitti:
Olisit kysynyt heti alussa.
"Jokaisessa näistä suhteista olen ollut alusta asti avoin siitä miten avioliitto ja perhe ovat minulle tärkeitä asioita ja jokainen poikaystävä on alkuun myötäillyt vieressä."
Ihmiset kun muuttavat mieltään. On ihan älytöntä ajatella, että jokin suhteessa alussa puhuttu asia olisi satavarmasti loppuelämän samalla tavalla. Sen vuoksi pitää keskustella! Mutta selvästi aloittaja ei halua suhteen loppuvan, ei jaksa alkaa etsiä uutta.
Eli myöntääpä aloittaja sitä tai ei, hän itsekin miettii, miten paljon oikeastaan sitä lasta ja perhettä haluaa. Haluaako todella niin paljon, että on valmis repimään auki tämänhetkisen, ilmeisesti ihan ok elämän. Aloittamaan alusta tai yksin.
Kenties ei. Mutta sekin on sitten oma valinta, josta ei pidä syytellä muita jälkeenpäin. Emme oikeasti voi olettaa, että ihmiset tulevat antamaan meille lapsia ja perheen, halusivatpa sitä itse tai ei.
No tossa nyt ei varmaan ole kyse siitä, että se mies ei ollenkaan haluaisi lapsia ja perhettä. Hän on vaan mukavustunut nykytilaan ja ajattelee, että ei vielä, ehtiihän sitä. Sitten 10 vuoden kuluttua hän ihmettelee, kun ei löydä naista, joka voisi vielä saada lapsia JA haluaisi niitä hänen kanssaan.
Ei kyse välttämättä ole valehtelusta. Joskus kumppanista voi tulla esiin sellaisia piirteitä, ettei lapsen hankkiminen enää välttämättä innosta. Toki siinä vaiheessa pitäisi saada suu auki.