Taas parisuhteessa jossa mies ei haluakaan lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin jouduin myös haaveista puhumaan paljon ja lopulta toistamaan, myös usea kaverinikin, lopulta kaikki suostuneet kun on puhunut järkeä iästä ja tulevaisuudesta. Kellään mies ei ole ollut kiivaasti halukas lapsiin tai naimisiin, mutta lopputulokseen ovat lopulta olleet erittäin tyytyväsiä. Se on joku jäätävä turha pelko ja siihen autta vain jatkuva puhuminen.

Ei kuullosta hyvälle että mies painostetaan perheelliseksi.

Selittänee perheet, joissa ukkoa ei kiinnosta paskaakaan lapsensa ja vaimonsa tekemiset. Kunhan roikkuu taustalla ja hyötyy palvelusta.

Oot kyllä väärässä; monet miehet haluaa lapsia (ja painostaa naisia niitä hankkimaan), mutta jättää sen hoitopuolen sit naiselle kokonaan kun lapset on tullut maailmaan lupauksista ja aiemmasta innostuksesta huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne naiset ei mene sinne töihin ja tienaamaan, ja miehet vuorostaan jää kämpille kersojen kanssa lojumaan ja akka maksaa kaiken?

Koska miehet eivät tätä halua kun huomaavat, että se homma ei olekaan kämpillä lojumista. Silloin he kiireesti vaihtavat jo sovitun isyyslomansa toimistolla notkumiseen.

Suurimmassa osassa perheitä on jo naisella suurempi palkka kuin miehellä. Vain tosirikkaat miehet voi huoltaa naista kotiin ilman, että nainenkin on töissä.

 

Naisen euro 80 senttiä

Suurimmassa osassa perheitä naisella suurempi palkka

Jokin tässä ei nyt täsmää

Naisista eniten tienaavat saavat eniten lapsia. Ennen lapsia naisten palkka on suurempi kuin miesten. Lapsisakko sitten aiheuttaa sen, että myöhemmin lapsiperheissä on isällä usein parempi palkka kuin äidillä.

Ikävä sanoa, mutta eiköhän tämä juna jo osaltasi mennyt tuossa iässä. Tuskin pystyisit enää lapsia saamaan ainakaan luonnollisin keinoin yli 35-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se pontiaalinen kakara on sinulle tärkeämpi kuin miehesi? Vai onko miehellä sinulle vain välinearvo? 

Miksi kummassa mies olisi tärkeämpi kuin oma lapsi? Eihän semmoinen ole normaalia. Kyllä aikuisen pitää kestää se, ettei aina ole etusijalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa ettet oikeastaan halua lapsia? Valitettavasti on realismia, että naisen kannattaa aina kuvitella lapsen kanssa pärjääminen omillaan. Mies voi jättää, sairastua tai kuolla joka tapauksessa, eikä lasta voi noissa tilanteissa palauttaa.

Halusin aina lapsia, mutta yh-perheessä kasvaneena halusin edes lähtökohtaisesti perustaa perheen rakastavaan ydinperheeseen sekä avioliittoon. Lapsettomaksi jääminen surettaa, mutta olen nähnyt äidin stressin ja kärsimyksen yksinhuoltajana ilman turvaverkkoja ja rahan ollessa paikoin tiukalla enkä halua laittaa itseäni tai lasta sellaiseen tilanteeseen. Olen ainoa lapsi, joten ilman sitä isää mitään turvaverkkojakaan ei ole joten kaikki olisi täysin omilla niskoilla. Se ettei mies halua naimisiin saa myös minut tuntemaan oloni epävarmaksi suhteessa. Eikä mies halua lapsia joten minkäs teet. -Aloittaja

Mikä siis on syysi olla tuon miehen kanssa yhdessä? Odotatko sitä päivää, että mies potkaisee sinut ulos ja vaihtaa nuorempaan?

Jätä miehet. Itse lopetin seurustelun tästä syystä. Jos suhde ei ikinä etene seurustelusta mihinkään ja pettymys alkaa vallata mieltä niin sehän on sitten sama olla yksinkin. Paljon helpompaa. Ei tarvitse sietää mitään eikä tehdä kompromisseja. Ihan oikein miehille että jos haluavat vain kevyitä suhteita niin joutuvat sitten etsimään niitä pienenevästä joukosta ja kilpailemaan enemmän keskenään. 

Vierailija kirjoitti:

Fiksuja miehiä sulla ollu. Nythän ne exänä joutus elareita maksamaan. 

Ehkä ne ei olisi eksiä jos suhde olisi täyttänyt ap:n ajatuksen siitä mitä kahden aikuisen ihmisen suhde on. Ap halusi lapsia, miehet ei - aika selkeä syy tehdä miehestä eksä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 26vuotias, kun aloin yhteen nykyisen aviomieheni kanssa. Käytiin heti suhteen alussa vakava keskustelu siitä, mitä halutaan tulevaisuudelta ja halutaanko lapsia jne. Oikeasti käytiin kaikki läpi, koska olin eronnut paskasta suhteesta ja en halunnut tuhlata turhaa aikaa enää edes sen ikäisenä, jos tulevaisuuden haaveet ei kohtaa. Eikä mitään sellaista, että mies myötäili yms. vaan oikeasti todella puhuttiin!

Noh, tässä ollaan edelleen. Lapset tehtiin, kun ikää oli 30+ ja ollaan onnellisia. Naimisissa, omakotitalo, lapset, koira yms kaikki mitä silloin puhuttiinkin.

Pakottakaa kumppani puhumaan heti alusta saakka ja jos hänestä ei siihen ole, niin ei se suhteen edetessä muutu!

N40

 

Ongelma ei taida monenkaan kohdalla olla se, että asioista ei olisi puhuttu, vaan se, etä kun on puhuttu, mies on sanonut haluavansa lapsia, mutta käytännössä on tarkoi

Ongelma on, että asioista on puhuttu suurin piirtein puolitiehen ja jätetty vaikeat asiat kannen alle tulehtumaan. Ei ole puhuttu selkeisiin vastauksiin asti, ja niin ei ole saavutettu mitään, minkä pohjalta tehdä ratkaisuja. 

Puhuminen voi olla pelottavaa. Isot elämänmuutokset voivat nekin pelottaa. Jos nämä jättää tekemättä, tuskin saa elämältään sitä, mitä eniten haluaa. 

Minä en voisi alkaa suhteeseen, jossa olisi ensin määritelmät ja sitten vasta me ihmiset. Eli mulle jos joku sanoisi, että jollet muuta kanssani kotipaikkakunnalleni perustamaan perhettä jätän sut niin kyllä toteaisin, että et taida ennättää jättää, kun emme ole enää yhdessä. Tai ylipäätään mitään tuollaista, eli tämä suhde johtaa sitten siihen ja siihen. Tulisi tunne, että minulla henkilönä ei ole mitään väliä, olen vain väline siihen, että toinen saa toteuttaa mikä haaveensa sitten onkaan.

Minusta suhteen aloittaa kaksi ihmistä, jotka kulkevat jonkunlaisen polun, joka ei voi olla tarkoin speksattu ja määrätty etukäteen. Yhdessä se tulevaisuus rakennetaan niistä elementeistä ja asioista, mitä kummallakin on ja mitä ympärillä on. Yhdessä arvioiden, minkä aika on milloinkin ja missä kohtaa on mitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin jouduin myös haaveista puhumaan paljon ja lopulta toistamaan, myös usea kaverinikin, lopulta kaikki suostuneet kun on puhunut järkeä iästä ja tulevaisuudesta. Kellään mies ei ole ollut kiivaasti halukas lapsiin tai naimisiin, mutta lopputulokseen ovat lopulta olleet erittäin tyytyväsiä. Se on joku jäätävä turha pelko ja siihen autta vain jatkuva puhuminen.

Eikö tuo ole melkoista manipulointia ja painostusta? Ei kai sitten ihme, että nämä painostetut tyypit nostavat kytkintä pikkulapsiaikana, kun eivät ole sitä alun perinkään halunneet.

Miksi ne miehet eivät osaa sanoa ei? Heillä on täysi oikeus kieltäytyä lapsenteosta ja erota. Ei ole mikään pakko taipua painostuksen alla. Mutta miehethän ovat tunnetusti lapsia, jotka syyttävät naisia kaikesta, kun eivät osaa ottaa v

Ai miksi miehet eivät ole puhuneet? Olisiko ehkä viiden tähden hotelli nollamaksulla vastaus? 

Vierailija kirjoitti:

Minä en voisi alkaa suhteeseen, jossa olisi ensin määritelmät ja sitten vasta me ihmiset. Eli mulle jos joku sanoisi, että jollet muuta kanssani kotipaikkakunnalleni perustamaan perhettä jätän sut niin kyllä toteaisin, että et taida ennättää jättää, kun emme ole enää yhdessä. Tai ylipäätään mitään tuollaista, eli tämä suhde johtaa sitten siihen ja siihen. Tulisi tunne, että minulla henkilönä ei ole mitään väliä, olen vain väline siihen, että toinen saa toteuttaa mikä haaveensa sitten onkaan.

Minusta suhteen aloittaa kaksi ihmistä, jotka kulkevat jonkunlaisen polun, joka ei voi olla tarkoin speksattu ja määrätty etukäteen. Yhdessä se tulevaisuus rakennetaan niistä elementeistä ja asioista, mitä kummallakin on ja mitä ympärillä on. Yhdessä arvioiden, minkä aika on milloinkin ja missä kohtaa on mitäkin.

 

Näin minäkin joskus ajattelin. Mutta muutin mieltäni ja lapsi on tärkeämpi kuin parisuhde.  Lapsi pysyy, mies välttämättä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisit kysynyt heti alussa.

 

 

 

"Jokaisessa näistä suhteista olen ollut alusta asti avoin siitä miten avioliitto ja perhe ovat minulle tärkeitä asioita ja jokainen poikaystävä on alkuun myötäillyt vieressä."

Alkuun myötäillyt vieressä. Juuri tässä on se virhe. Jos mies ei itse, omaehtoisesti puhu sinulle tulevaisuudesta, se tarkoittaa, että hän ei näe sinua sen tulevaisuuden osana. Itse olen tullut lopulta jätetyksi kahdessa edellisessä miessuhteessani ja ennen kuin luin tuon erään amerikkalaisen suhdeneuvojan palstalta, en ollut tajunnut, että todisteet kummassakin tapauksessa lojuivat suoraan silmieni edessä enkä osannut lukea niitä. Kyllä, miehen on puhuttava painostamatta, spontaanisti, omasta tahdostaan tulevaisuudesta, koska muuten hänen suunnitelmansa eivät sisällä sinua ja teitä jne. 

Näin minäkin joskus ajattelin. Mutta muutin mieltäni ja lapsi on tärkeämpi kuin parisuhde.  Lapsi pysyy, mies välttämättä ei.

Ja tässä tapauksessa lapsi kannattaa sitten tehdä alun perinkin yksin, eikä hakea ihmistä tärkeän lapsen välineeksi. Mihin sitä miestä lopulta edes tarvitaan, jos hän ihmisenä ei ole tärkeä?

Eikä lapsi pysy, eikä lapsen ole tarkoitus pysyä. Lapsen on tarkoitus kasvaa, itsenäistyä, tulla omaksi ihmisekseen, olla irrallinen äidistään.

Vierailija kirjoitti:

Näin minäkin joskus ajattelin. Mutta muutin mieltäni ja lapsi on tärkeämpi kuin parisuhde.  Lapsi pysyy, mies välttämättä ei.

Ja tässä tapauksessa lapsi kannattaa sitten tehdä alun perinkin yksin, eikä hakea ihmistä tärkeän lapsen välineeksi. Mihin sitä miestä lopulta edes tarvitaan, jos hän ihmisenä ei ole tärkeä?

Eikä lapsi pysy, eikä lapsen ole tarkoitus pysyä. Lapsen on tarkoitus kasvaa, itsenäistyä, tulla omaksi ihmisekseen, olla irrallinen äidistään.

Tietenkin on tärkeä, mutta ihmiset eivät ole täydellisiä (varsinkaan kommunikoimisessa) eikä kehenkään ei voi täysin luottaa. Lapsen on tarkoitus pysyä ja kasvaa. Jos muuttaa kasvettuaan toiselle puolelle maapalloa, se on ihan okei, mutta lapsi on siellä, olemassa. Ja on aina tervetullut kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinussa on jotain piirteitä, minkä vuoksi sinua ei haluta omien lapsien äidiksi.

Moni mies lisääntyy aivan kenen kanssa tahansa, naimisiin meno onkin jo toinen juttu. Hyvin usein miehillä ei ole mitään intoa naimisiin lasten äidin kanssa, vaan pidetään takaporttia auki. 

 

Tämä on lähinnä lapsellista ajattelua. Nimenomaan yhteiset lapset tarkoittaa erittäin pitkää sitoumusta ja vaikka tulisi erokin, ei eksästä täysin pääse eroon. Avioliitossa sen sijaan on AINA auki takaportti, ja se takaportti on nimeltään moderni sivistysyhteiskunta, jossa avioero on laillinen ja sen saa pelkästään omalla ilmoituksella.

En itse ole koskaan halunnut naimisiin, mutta silti kuulostaa lapselliselta tuollainen ajattelu. Omituista ajatella, että lapsia voisi tehdä kenen tahansa kanssa, mutta avi

Eihän tuossa noin sanottu vaan huomautettiin että tosielämässä miehet laittavat lapsia alulle keveämmin kuin suostuvat menemään naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä sama ongelma toistuu eri miesten kanssa niin jokso se ongelma ei olekkaan miehet vaan se ongelma sinä eikä miehet halua heidän lasten äidiksi sinun kaltaista naista? 

 

Tiedän tiedän, tähänkin kommenttiin tulee naisia huutamaan kuinka nainen on aina täydellinen ja vika on aina miehissä mutta se ei ole totta. 

Nainen ei täydelliseksi muuta vain sillä että nainen itse omien ystävien ja vanhempien kanssa kehuu naista täydelliseksi

-

Miksi miehet eivät sitten sano tälle naiselle heti alussa, että eivät nimenomaan sellaisen naisen kanssa halua lapsia? Nainen oli kuitenkin toiveensa heti avoimesti ilmoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tämä sama ongelma toistuu eri miesten kanssa niin jokso se ongelma ei olekkaan miehet vaan se ongelma sinä eikä miehet halua heidän lasten äidiksi sinun kaltaista naista? 

 

Tiedän tiedän, tähänkin kommenttiin tulee naisia huutamaan kuinka nainen on aina täydellinen ja vika on aina miehissä mutta se ei ole totta. 

Nainen ei täydelliseksi muuta vain sillä että nainen itse omien ystävien ja vanhempien kanssa kehuu naista täydelliseksi

-

Miksi miehet eivät sitten sano tälle naiselle heti alussa, että eivät nimenomaan sellaisen naisen kanssa halua lapsia? Nainen oli kuitenkin toiveensa heti avoimesti ilmoittanut. 

1. Mies valehtelee, johdattelee ja erehdyttää saadakseen pillua ja muita rahanarvoisia ja statusta korottavia etuja

2. Mies saattaa haluta lapsia siivellä eikä laittaa tikkua ristiin asian eteen vaan teettää kaiken työn ja vähän päälle naisella

Usein nämä keissit ovat vielä sellaisia että kun se lapsia haluava nainen on imetty kuiviin niin haluavatkin lapsia seuraavan naisen kanssa. 

Jatka parisuhdetta ja hanki lapsi jonkun toisen kanssa. Kumppanuusvanhemmuus jonkin lapsettoman miehen tai naisen kanssa.

Tietenkin on tärkeä, mutta ihmiset eivät ole täydellisiä (varsinkaan kommunikoimisessa) eikä kehenkään ei voi täysin luottaa. Lapsen on tarkoitus pysyä ja kasvaa. Jos muuttaa kasvettuaan toiselle puolelle maapalloa, se on ihan okei, mutta lapsi on siellä, olemassa. Ja on aina tervetullut kotiin.

Miten sellainen ihminen voi luottaa, joka tietää, että hänet jätetään heti, ellei hän noudata toisen toivomuksia? Miksi hän panostaa suhteeseen, jossa tietää, että alun perin hänen arvonsa on siinä, että hän suostuu tekemään lapsen ja sen jälkeen se lapsi on aina tärkein? Siis aina, myös silloin, kun lapsi on jo aikuinen ja elää omaa elämäänsä.

En tajua tätä kuviota. Tajuan, että erotaan, koska toinen haluaa lapsen ja toinen ei. Sitä en tajua, että tehdään yhdessä se lapsi vain toisen toivomuksesta ja odotetaan, että suhteella olisi mitään järkevää perustaa enää sen jälkeen. En tajua, että suhde alkaa sillä, että toinen ilmoittaa, että haluan sitten lapsen ja perheen.

Voit ilmoittaa, että haluat lapsen ja saadakin sen. Mutta älä tosiaan noilla perusteilla luota, että saat perheen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en voisi alkaa suhteeseen, jossa olisi ensin määritelmät ja sitten vasta me ihmiset. Eli mulle jos joku sanoisi, että jollet muuta kanssani kotipaikkakunnalleni perustamaan perhettä jätän sut niin kyllä toteaisin, että et taida ennättää jättää, kun emme ole enää yhdessä. Tai ylipäätään mitään tuollaista, eli tämä suhde johtaa sitten siihen ja siihen. Tulisi tunne, että minulla henkilönä ei ole mitään väliä, olen vain väline siihen, että toinen saa toteuttaa mikä haaveensa sitten onkaan.

Minusta suhteen aloittaa kaksi ihmistä, jotka kulkevat jonkunlaisen polun, joka ei voi olla tarkoin speksattu ja määrätty etukäteen. Yhdessä se tulevaisuus rakennetaan niistä elementeistä ja asioista, mitä kummallakin on ja mitä ympärillä on. Yhdessä arvioiden, minkä aika on milloinkin ja missä kohtaa on mitäkin.

 

Tuo toimii hyvin, jos molemmilla sattuu olemaan ainakin suurpiirteisesti samat tulevaisuudensuunnitelmat. Aikaa tuhlaantuu, jos toinen haluaa lapsia ja toinen elää pariskuntana ilman niitä.