L/over - meneekö narsistinen suhde juuri noin - kokemuksia?

toisaalta, ei kaikki narsistin kanssa parisuhteeseen päätyvät ole traumatisoituneita tai muuten"sairaita". Taustat vaikuttaa ihan takuulla ja jos ei nähnyt normaalia perhedynamiikkaa niin ajautuu helpommin kuvittelemaan, että elää normaalissa suhteessa. Vastasin itse aiemmin tähän ketjuun ja kerroin (niin kuin moni muukin) että jälkeen päin on hämmästellyt sitä, miten päätyi suhteeseen ja miksi siihen jäi. 


=> minä olin narsistisen miehen kanssa naimisissa, vaikka olen ihan normaali. Koska olin oppinut kotoa sen, että joku muu on tärkeämpi kuin minä itse, toisten tarpeita pitää kunnioittaa, että aina pitää katsoa peiliin ja miettiä omaa osuutta, että on ymmärrettävää, kun toinen käyttäytyy kuten käyttäytyy. Ja tähän päälle vieläse, etten edes tiennyt silloin, että pershäiriöisyyttä on olemassa.

Suhteen alussa narsisti ei vedä mitään  super isoa negatiivista överikäytöstä. Jos vetäisi niin vastapuoli juoksisi 100% karkuun. 

Se alkaa niin hienovaraisella säädöllä aluksi, asteikolla 0 ei mitään - 100 sairas käytös. Ensin on se 0, sitten 1, 2, 3.... uhri saattaa aluksi reagoida tyyliin aijaa , kiva kun huomasit, niinpäs on, sori, hyvästi ajateltu sinulta, anteeksi, hupsista, oho, näköjää, sepäs sattu jne... näissä narsisti on tehnyt jo ensimmäisiä peliliikkeitä eikä uhri ymmärrä yhtään mikä peli on alkanut... tätä kun jatkuu tovin ja ollaan numerossa 11, 23, 35 niin uhri on täysin mennyt jo ansaan huomaamatta, koska ne alkaa niin pikkujutuista ettei uhri kiinnitä niihin sen kummempaa kuin sanomalla vaan "niinpäs on".... huomaamatta on menty yli puoli välin kun uhri voi alkaa miettimään että tässä on jotain erikoista ja outoa, mutta voi syyttää lähinnä itseä eikä kumppania... sitten kun ollaan lähempänä 100 mikä on jo todella narsistista pahaa käytöstä niin sitten se uhri on jo niin sotkeutunut lankakerään jokz useassa mytyssä ja solmussa ettei ulospääsyä ole. 

Siinä tilanteessa joku heittää nää klassikot "jätä se", "lähde pois tuosta suhteesta". Se on hitokseen vaikea ulkopuolisen ymmärtää. Ulkopuolinen saattaa tokaista ettei hän olisi narsistin kans alunperinkään alkanut suhteeseen ja kyllä hän olisi huomannut jos manipuloidaan. 

Ei näistä ymmärrä kuin ne jotka tämän ovat kokeneet. 

Vierailija kirjoitti:

En ole se, joka puhui normaaleista, mutta itse vaikeana CPTSD - potilaana puhun normaaleista. He ovat niitä, jotka pystyvät elämään normaalisti normaalia elämää. 

 

Ja toiselle kysyjälle : narsistin ja psykopaatin kanssa ei ole yhteistä huumoria, ellei hän sillä hetkellä halua kontrolloida niin, että suo siihen kohtaan yhteisen huumorin. Takakireämpää ihmistä ei ole kuin narsisti. 

Miten se voikin olla, että niin moni sanoo tuosta narsistin huumorista. Itse olen todella huumorintajuinen ja mielestäni narsistilla sitä ei ollut lainkaan. Otti kaiken tosissaan, eikä ymmärtänyt jos joku heitti vitsillä jotain. Ikinä en kuullut narsistin nauravan aidosti. Jos hän nauroi se oli teeskentelynaurua missä ihan sanoi hahhah. Jotain omia vitsejä hänellä oli, mutta ne eivät naurattaneet ketään, niissä oli usrin viittausta väkivaltaan.

Vierailija kirjoitti:

toisaalta, ei kaikki narsistin kanssa parisuhteeseen päätyvät ole traumatisoituneita tai muuten"sairaita". Taustat vaikuttaa ihan takuulla ja jos ei nähnyt normaalia perhedynamiikkaa niin ajautuu helpommin kuvittelemaan, että elää normaalissa suhteessa. Vastasin itse aiemmin tähän ketjuun ja kerroin (niin kuin moni muukin) että jälkeen päin on hämmästellyt sitä, miten päätyi suhteeseen ja miksi siihen jäi. 


=> minä olin narsistisen miehen kanssa naimisissa, vaikka olen ihan normaali. Koska olin oppinut kotoa sen, että joku muu on tärkeämpi kuin minä itse, toisten tarpeita pitää kunnioittaa, että aina pitää katsoa peiliin ja miettiä omaa osuutta, että on ymmärrettävää, kun toinen käyttäytyy kuten käyttäytyy. Ja tähän päälle vieläse, etten edes tiennyt silloin, että pershäiriöisyyttä on olemassa.

 

Tuo kasvatus ei kyllä ole normaali eikä lopputuloskaan. Juurihan itse luettelit siinä ongelmat, joita se on synnyttänyt. Eikä olisi mahdotonta, että lapsuus perheestäsi löytyisi narsisti, koska juuri noin ge kasvattavat lapsensa. 

Tämä on aika hyvä kanava. Asia esitetään selkeästi. 

L/OVER on Nina Honkasen omasta elämästään kirjoittamansa Pohjakosketus- romaanin mukaisesti mukailtu tarina. Totuudenmukaista siis ja näitä suhteita on PALJON: Narsisti voi myös olla nainen ! Muistetaan sekin pointti.

Ja se, että holhoaminen ja alistaminen EI ole huolenpitoa.

204

en sanonut, että kasvatus olisi ollut normaalia,

 vaan sanoin, että minä olen normaali. En ole traumatisoitunut eikä minulla triggereitä.

Siinä mielessä kasvatukseni oli tavallista, että se oli normaalia 1950-luvun pikkuvaimo-kasvatusta. Mies oli perheen pää. Vanhempani syntyivät ennen sotia ja minä 60-luvulla.

Todettakoon vielä, että ex-mies ei ollut narsisti, vaan narsistinen. 

Pitkä ketju enkä tiedä onko tästä puhuttu, mutta oon ollut vastaavissa suhteissa enkä huomaa mitään varomerkkejä kommunikoinnissa. 
Luulin että osaisin varoa, mutta en näköjään vieläkään. 

Vierailija kirjoitti:

204

en sanonut, että kasvatus olisi ollut normaalia,

 vaan sanoin, että minä olen normaali. En ole traumatisoitunut eikä minulla triggereitä.

Siinä mielessä kasvatukseni oli tavallista, että se oli normaalia 1950-luvun pikkuvaimo-kasvatusta. Mies oli perheen pää. Vanhempani syntyivät ennen sotia ja minä 60-luvulla.

Todettakoon vielä, että ex-mies ei ollut narsisti, vaan narsistinen.

 

Et sinä ole normaali. Juuri luettelit ne piirteet, mitkä eivät ole normaaleja, siinä mielessä mitä pidetään terveenä omanarvontuntona ja kykyä pitää puoliaan. Jotkut menevät tuollaisten takia terapiaan.,jotta oppivat toimimaan "normaalisti". 

Kiitos tuosta kirjavinkistä. Aloin kuunnella.

Tulipa heti alkupäässä tuttua settiä. Jättäminen oman onnen nojaan ulkomailla ja tahalliset tapaturmat lapsille. Niistä olen kuullut harvemmin puhuttavan ääneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

204

en sanonut, että kasvatus olisi ollut normaalia,

 vaan sanoin, että minä olen normaali. En ole traumatisoitunut eikä minulla triggereitä.

Siinä mielessä kasvatukseni oli tavallista, että se oli normaalia 1950-luvun pikkuvaimo-kasvatusta. Mies oli perheen pää. Vanhempani syntyivät ennen sotia ja minä 60-luvulla.

Todettakoon vielä, että ex-mies ei ollut narsisti, vaan narsistinen.

 

Et sinä ole normaali. Juuri luettelit ne piirteet, mitkä eivät ole normaaleja, siinä mielessä mitä pidetään terveenä omanarvontuntona ja kykyä pitää puoliaan. Jotkut menevät tuollaisten takia terapiaan.,jotta oppivat toimimaan "normaalisti". 

 

kylläpä sinä teet olettamuksia. 

Ensinnäkin, kyllä ihminen pystyy parantumaan. Erosin jo liki 20 vuotta sitten ja todellakin käänsin joka kiven siitä, mikä oli oma osallisuuteni dynamiikkaan. Ei, en ole traumatisoitunut ja olen aivan normaali. Yksi osoitus siitä on tasavertainen ja tasapainoinen nykyinen avioliittoni.

 

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju enkä tiedä onko tästä puhuttu, mutta oon ollut vastaavissa suhteissa enkä huomaa mitään varomerkkejä kommunikoinnissa. 
Luulin että osaisin varoa, mutta en näköjään vieläkään. 

 

Se on helppoa, kun opiskelee miten ne sen tekevät. Sitten näet. YouTube on täynnä videoita aiheesta. 

 

Tärkeintä on, että älä ikinä ole sinisilmäinen. Katso ihmistä ja hänen tekojaan objektiivisesti, ei hyväuskoisesti. Ja määrittele ennalta oma rima suhteelle ja asiat, jotka johtavat siihen, että lähdet. Ja sitten myös lähdet. 

Onko ihminen normaali ennen kuin hän kasvaa normaaliksi. On sairaassa liitossa. Omaa vääriä käsityksiä itsestään kasvatuksen myötä. Hmmmmm. 

Kai nyt lähes kaikki ovat potentiaalisesti normaaleja. Osa saa tuen sinne ja osa ei. Mutta se normaalius alkaa vasta kun se alkaa. 

Kohteleeko ulkopuolisia paremmin kuin läheistä kumppania? 

Tunnistin liiankin hyvin kohtauksen missä Juha vetää hirveet rageet kun nainen ollut ilman miestä juhlimassa ja tulee tuiterissa kotiin. Profiiliin kuuluu myös manipuloiminen lasten kustannuksella, tässä tekastu kalareissu. Niin tarkkaan kuvattu että joku vissiin meillä käynyt ottamassa vinkkiä.

En tiedä pystynkö sittenkään katsomaan sarjaa loppuun. 

"Kohteleeko ulkopuolisia paremmin kuin läheistä kumppania?"

 

 

No todellakin. Tämä on yksi selvimmistä piirteistä, joista narsistisen ihmisen tunnistaa. Muille ollaan kyllä niin mielin kielin ja kohteliaita ja ystävällisiä ja pidetään julkisivu kunnossa, mutta kotona kumppania kohdellaan kuin halpaa makkaraa tai kynnysmattoa. Omassa suhteessani tämä näkyi myös niin että kun meillä oli ollut vieraita, eksä alkoi usein vieraiden lähdettyä raivota ja haukkua minua, kun olin hänen mielestään sanonut jotain tyhmää tai väärää tai ihan vain ilmeeni oli ollut jossakin tilanteessa vääränlainen - ja aina ei ollut edes tällaista näennäistä syytä. Opinkin pelkäämään sitä hetkeä, kun vieraat lähtivät, että mistähän se meteli nyt nousee tai mitä "väärää" olen tällä kertaa tehnyt, mikä vaikutti luonnollisesti myös siihen, etten pystynyt olemaan täysin rennosti ja luontevasti vieraiden aikanakaan, kun pelkäsin koko ajan tekeväni tai sanovani jotain, mistä saisin taas huudot.

 

Näitä perusteettomia syytöksiä tuli toki muutenkin kuin vierailujen yhteydessä, ja suhteen loppuvaiheessa en tehnyt eksän mielestä yhtään mitään oikein. Seisoma-asentoni oli väärä, se miten sormeni olivat kun seisoin paikallani oli väärä, jos olimme samassa huoneessa, katsoin väärään suuntaan tai väärällä tavalla ja totta kai myös ilmeeni oli aina vääränlainen. En saanut itkeä, sillä siitä seurasi huutoa, haukkumista ja pilkkaamista, mutta sama koski myös nauramista, ja iloisuuteni tuntui ärsyttävän eksää kaikkein eniten. Piti olla ilmeetön ja eleetön patsas, mutta kun sekään ei ollut hyvä vaan siitäkin tuli haukkumista. Yksi oudoimmista syytöksistä koski ylähampaitani: jos sanoin jotain, eksä alkoi aina irvailla ja valittaa, kuinka näyttelin rumia hampaitani ja puhuin hampaat irvessä jne. Kesti pitkään suhteen päättymisen jälkeen ennen kuin tajusin, että eiväthän ylähampaani edes näy puhuessani.

 

Tässä loppuvaiheessa mukana oli jo toistuvia tappouhkauksia ja pelkäsin eksää tosissani, etenkin sitä mitä eron jälkeen tapahtuu, ja samaa pelkäsivät myös kaikki muut, jotka tiesivät tilanteesta siinä vaiheessa. Lähteminen ei siis todellakaan ollut tällaisessa tilanteessa mikään pikkujuttu.

Vierailija kirjoitti:

Kohteleeko ulkopuolisia paremmin kuin läheistä kumppania? 

Voi kyllä; mitä hurmaavin seura- ja myyntimies. 

Minulla sama kokemus kuin 216:lla. Joko puhuin miehen mielestä liikaa, ja hän sanoi, ettei saanut suunvuoroa. Seuraavan kerran puhuin vähemmän, ja sitten kuulin, kuinka hän oli joutunut kannattelemaan keskustelua. Tein niin tai näin, aina se oli väärin päin. 

Sama koski kaikke muutakin. Muistan, kun muuttaessa laitoimme tauluja seinälle. Pitelin taulua ja mallasin sitä oikeeseen paikkaan. Kuulin, että mitä sä sähellät siinä. Sitten päätin odottaa, että apua pyydetään ja seisoin taulu sylissäni. Kuulin, että mitä sä tumput suorina siinä seisot.

Huh, tämä sarja nostaa paljon vanhoja muistoja.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tuosta kirjavinkistä. Aloin kuunnella.

 

Tulipa heti alkupäässä tuttua settiä. Jättäminen oman onnen nojaan ulkomailla ja tahalliset tapaturmat lapsille. Niistä olen kuullut harvemmin puhuttavan ääneen. 

Tahalliset tapaturmat ovat ihan perusjuttuja, joilla narsistit uhkailevat sekä läheisiään että vihollisiaan. Vihjaillaan uhrille yliajosta ja avataan keskustelupalstalle, jossa narsku tietää uhrien käyvän, heti perään aloitus miten pienillä tuomioilla yliajon ajaja pääsee ja että se on oikea suomalainen tapa tehdä täydellinen murha ja kuka tahansa voi tappaa vihamiehensä ja naamioida sen vahingoksi, kyttää vaan jossain ja vaanii uhria, kunnes tilaisuus tulee, eikä kameroita ole mailla halmeilla...

"Minulla sama kokemus kuin 216:lla. Joko puhuin miehen mielestä liikaa, ja hän sanoi, ettei saanut suunvuoroa. Seuraavan kerran puhuin vähemmän, ja sitten kuulin, kuinka hän oli joutunut kannattelemaan keskustelua. Tein niin tai näin, aina se oli väärin päin. 

Sama koski kaikke muutakin. Muistan, kun muuttaessa laitoimme tauluja seinälle. Pitelin taulua ja mallasin sitä oikeeseen paikkaan. Kuulin, että mitä sä sähellät siinä. Sitten päätin odottaa, että apua pyydetään ja seisoin taulu sylissäni. Kuulin, että mitä sä tumput suorina siinä seisot."

Joo, se oli juuri tätä. Niin tai näin, aina meni väärin. Jos lapsi ei pienenä syönyt ruokapöydässä, eksä haukkui minua siitä ja valitti, että siksi lapsi ei kasvakaan (neuvolassa mentiin koko ajan +2-käyrällä), ja jos lapsi söi, eksä haukkui, etten ole antanut lapselle ruokaa, kun se on niin nälkäinen. Kun eksä tuli töistä kotiin ja kyseli kuukauden ikäisen vauvan kuulumisia ja luonnollisesti vastasin vauvan puolesta, hän äyskäisi, että ei kysynyt minulta vaan lapselta. Kun sama tilanne toistui seuraavana päivänä, olin sitten hiljaa, kun kerran en saanut vastata vauvan puolesta. Tästä tuli tietysti valitusta, että miksen puhu mitään, onko minusta tullut mykkä.

Kerran taas oli puhetta, miten minun olisi järkevintä matkustaa erääseen tilaisuuteen. Esitin eksälle vaihtoehdon A, ja hän lyttäsi sen täysin: miksi ihmeessä tekisin niin, sehän olisi ihan hölmöä, ehdottomasti kannattaa tehdä asia tavalla B. Vaihdoin sitten omia suunnitelmiani ja kerroin myöhemmin, että matkustan sinne tavalla B. Tästä eksä pillastui, että miksi ihmeessä teen niin, ihan hölmöä, paljon järkevämpää olisi käyttää vaihtoehtoa A.

216 (vaihdoin lainaustapaa, kun tämä lainaustoiminto ei vain toimi eikä edellinen kiertoyrityskään auttanut)