Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä joku jolla kokemusta Venlafaxin-lääkkeestä?
08.02.2026 |
Mulla todettiin keskivaikea masennus ja lääkäri määräsi tuon lääkkeen. Aloitin sen vasta tänään aamulla koska mulla todettiin myös yks fyysinen sairaus samaan aikaan johon aloitin lääkkeen heti. En halunnut aloittaa kahta uutta lääkettä samaan aikaan esim haittavaikutuksien osalta
Perjantai-illasta lähtien on taas vaihtelevasti ahdistanut enkä edes tiedä oikein miksi. Tänään aamulla sitten tosiaan aloitin tuon Venlafaxin. Saa nähdä onko siitä apua.
On ollut viimeiset vuodet rankkoja ja nyt vain se stoppi tuli. Ei vain enää pysty. Pakko oli luovuttaa ja ottaa vastaan masennusdiagnoosi vaikka en olisi halunnut. Työterveyden psykologista ei nyt kauhean suurta apua tunnu olevan. Mihinkään psykoterapiaan mulla ei ole varaa.
Kommentit (96)
Venlafaxinia hävetti ensin hakea apteekista, mutta pakko se on hakea. Oloni on tasaisempi, enkä äkämysty inhottavalle ukolleni niin äkkiä. 😄. Tosissaan se on minulle toiminut tässä karussa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sen nyt ottaa. Tyttäreni teki Venlafaxinilla itsemurhan.
Otan osaa , voimia sinulle ja läheisillesi.
Ei auttanu mihinkään,muttei tullu kummempia lopetusoireitakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä on tie paranemisiin ja tuo Venlafax lääke ei sitä kyllä edesauta, reipasta painonnousua, tulee ihan plösöksi, pää on sekaisin ja muuttuu tunnottomaksi, eli lääke on sitä varten, ettet muka enää tuntisi pahoja tunteita ja lopetin saman tien, pahat tunteet pitää selvittää toisella tavalla kuin myrkyttää itsensä.
Ja minulla ei mitään tuon kaltaistakaan...
Ei se heti siltä tunnukaan, se vaatii pitempiaikaisen käytön. Olisi hienoa mikäli masennukseen saisi jotain muuta apua kuin lääkityksien koska se vie tuntemukset ja KUVITTELEE olevansa OK. Itse irtaannuin kaikesta sellaisesta mikä masensi ja ahdisti ja se auttoi, siksi se on pitkä tie että löytää sen oikean "sävelen" omaan elämään, jos masennusta hoitaa ainoastaan lääkkein, ei se ehkä ole paras tapa, mutta ehkä masennuksen vaikeus ratkaisee paljon, lääkärit yleensä määräävät heti lääkkeen tai lääkecombon ja nuo sekajutut on ihan itsemurhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mitään vaikutusta masennukseen. Vieroitusoireita kesti viikon, olin sen ajan vain sisällä ja tein käsitöitä ja popsin rauhoittavia.
En todellakaan usko, että selvisit vieroitusoireista VIIKOSSA ja olit niinkin toimintakykyinen että teit käsitöitä. Millainen annos sulla oli?
En muista annosta. Lääkäri oli nostamassa sitä, mutta päätin silloin lopettaa omin päin. Vähensin kyllä ensin annosta vähitellen tyhjentämällä osan kapselin sisällöstä. Kirjan lukemisesta ei olisi tullut mitään, mutta muistan tehneeni just käsitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lääkkeen vahvuus on 37,5mg. Ei kyllä nyt huvita käyttää tätä lääkettä, kun lukee joidenkin kokemuksia.
ap
Minulta se vei täysin voimat. Kaikki pienetkin arkiaskareet, jotka ennen tuli tehtyä ohimennen, piti jakaa useaan osaan. Söin sitä kuukauden, enkä jälkikäteen muistanut tuosta kuukaudesta oikeastaan mitään, en edes joulua.
Oli pakko lopettaa ennen kuin loma loppu, tuon kanssa en olisi jaksanut edes työpaikalle asti, hyvä jos autoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta se vei täysin voimat. Kaikki pienetkin arkiaskareet, jotka ennen tuli tehtyä ohimennen, piti jakaa useaan osaan. Söin sitä kuukauden, enkä jälkikäteen muistanut tuosta kuukaudesta oikeastaan mitään, en edes joulua.
Oli pakko lopettaa ennen kuin loma loppu, tuon kanssa en olisi jaksanut edes työpaikalle asti, hyvä jos autoon.
No mitään tällaista en todellakaan kaipaa koska olen jo valmiiksi voimaton ja saamaton. Toki asiaan vaikuttaa se fyysinenkin sairaus koska ei sen lääkitys ole vielä täydessä tehossa.
ap
Olo huononi alkuun, aiheutti myös unettomuutta, sen jälkeen muutaman viikon sisällä olo palautui entisenlaiseksi. Unettomuuteen määrättiin ketipinoria. Auttoi jonkin verran toimintakykyyn, mutta ei mielialaan. Lakkasin lopulta ottamasta lääkettä itsenäisesti, ja ne sähköiskut aivoissa oli epämiellyttäviä, mutta haipuivat kokonaan pois lopulta. Katkaisin myös hoitosuhteen. En aio enää koskaan hakea apua psyykkisiin ongelmiin, tai ottaa sen kaltaisiin vaivoihin kehitettyjä "lääkkeitä". Ihan sama mikä on olo, ei ne lääkkeet ainakaan sitä paranna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi kun ihmettelen miten tällä lääkkeellä voi riistää oman hengen? Omissa tiedoissa varmaan iso aukko mutta eikö nämä "uuden polven" lääkkeet ole sellaisia että yliannostusta on lähes mahdoton ottaa? Mutta surullista silti, osanottoni.
Mullekin tätä halusi lääkäri määrätä, oli kuulemma "täydellinen" lääke mulle. Harmi vaan kun osasin itsekin käydä lukemassa verikokeiden tulokset ja kaksi eri tutkimusta kehotti välttämään kyseistä lääkettä. Onneksi en aloittanut.
Tehot mielialalääkkeestä tulee viiveellä, voi kestää jopa 6 viikkoa. Ekat pari viikkoa on (kai) pahimmat alkuoireet, sitten helpottaa. Kaikille lääkkeet eivät sovi mutta moni saa niistä apua.
Turruttaa. Ei mitään tunteita. Tuossa tilassa bonukseksi ei voi laskea edes sitä, että erektion kestävyys oli huomattavasti pidempi. Ei mikään erektiolääke. Seksiä ei tehnyt itse mieli, eikä millään ollut merkitystä. Lopetin käytön. Negatiiviset tunteetkin ovat sentään tunteita, suru ja ahdistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Söin vuosia tuota lääkettä. Alussa oli n viikon ajan kamalat aloitusoireet, mutta ne menivät pois. Lääke piristi minua, olin iloinen ja se piti masennuksen poissa. Minulla siis tuo lääke toimi tosi hyvin.
Miinuspuolena on se, että sen syömisen kanssa pitää olla tarkka. Jo yhden pillerin unohtaminen saa aikaan pahat viekkarit. Toinen miinuspuoli on se, etten sitä syödessäni kyennyt saamaan orgasmia. Olin silloin sinkku, joten se ei niin haitannut. Kun aloin seurustella, jätin lääkkeen pois. Lopettaminen oli hirveää.
En kyllä halua mitään orgasmivaikeuksia, kun mun on muutenkin vaikea saada orgasmin jos toinen on läsnä.
Jokainen on yksilö, sun pitää syödä lääkettä lääkärin ohjeilla noin 3-6kk että näet sopiiko se . Tuollainen lääke ei vaikuta heti. Ja haittavaikutukset on yleensä aluksi pahempia, ajan kanssa lääkkeeseen tottuu, mutta kaikki eivät saa haittavaikutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sen nyt ottaa. Tyttäreni teki Venlafaxinilla itsemurhan.
Otan osaa , voimia sinulle ja läheisillesi.
Lääkitys yksin ei ole riittävä hoitomuoto. Tuo tyttö olisi tarvinnut paljon enemmän tukea.
Vierailija kirjoitti:
Mulla lääkkeen vahvuus on 37,5mg. Ei kyllä nyt huvita käyttää tätä lääkettä, kun lukee joidenkin kokemuksia.
ap
Tuollainen on väärä tapa toimia. Sä et voi elää elämääsi toisten ihmisten kokemusten perusteella. Kokeile rohkeasti lääkettä. Jos se on sopiva saat siitä avun, jos ei ole on olemassa paljon muitakin vaihtoehtoja. Mutta sun pitää kokeilla mikä lääke sopii juuri sinulle.
Oisko kannattanut miettiä masennuksen juurisyitä, ennekuin noi myrkkyjä syö. Noi lääkkeet ei saa mitää hyvää aikaan, muutut zombieksi ja jos olet parisuhteessa niin eron riski kasvaa potenssissa.
Lopettaminen yhtä helvettiä, itsellä vei kuukausia ja vasta kolmannella yrityksellä onnistui.
Jos oisin tiennyt etukäteen niin en olisi koskenut, mulla oli sama diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kun ihmettelen miten tällä lääkkeellä voi riistää oman hengen? Omissa tiedoissa varmaan iso aukko mutta eikö nämä "uuden polven" lääkkeet ole sellaisia että yliannostusta on lähes mahdoton ottaa? Mutta surullista silti, osanottoni.
Mullekin tätä halusi lääkäri määrätä, oli kuulemma "täydellinen" lääke mulle. Harmi vaan kun osasin itsekin käydä lukemassa verikokeiden tulokset ja kaksi eri tutkimusta kehotti välttämään kyseistä lääkettä. Onneksi en aloittanut.
Tehot mielialalääkkeestä tulee viiveellä, voi kestää jopa 6 viikkoa. Ekat pari viikkoa on (kai) pahimmat alkuoireet, sitten helpottaa. Kaikille lääkkeet eivät sovi mutta moni saa niistä apua.
Luultavasti ottanut yliannostuksen monia erilaisia lääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Olo huononi alkuun, aiheutti myös unettomuutta, sen jälkeen muutaman viikon sisällä olo palautui entisenlaiseksi. Unettomuuteen määrättiin ketipinoria. Auttoi jonkin verran toimintakykyyn, mutta ei mielialaan. Lakkasin lopulta ottamasta lääkettä itsenäisesti, ja ne sähköiskut aivoissa oli epämiellyttäviä, mutta haipuivat kokonaan pois lopulta. Katkaisin myös hoitosuhteen. En aio enää koskaan hakea apua psyykkisiin ongelmiin, tai ottaa sen kaltaisiin vaivoihin kehitettyjä "lääkkeitä". Ihan sama mikä on olo, ei ne lääkkeet ainakaan sitä paranna.
Olisit pyyätänyt vaihtamaan valmistetta. Hoitosuhdetta ei kannata katkaista.
Vierailija kirjoitti:
Olen syönyt sitä lääkettä varmaan liki 10 vuotta. Luulisin, että aluksi se auttoi ja tasoitti olotilaa. Paransi untakin. Nyt en sitten tiedä, onko juurikaan enää apua. Elämässä on tullut sellaisia vaikeuksia, ettei niihin mikään lääke auta.
Jos syö Venlafaxinia, niin ei sitä saa itse yhtääkkiä lopettaa. Silloin tulee noita sähköiskuja päähän. Myös jos unohdan lääkkeen ottamisen tulee vapinakohtauksia. Lopettaminen tapahtuu vähitellen lääkärin määräämällä pienemmällä annoksella. Ei itse aleta avaamaan kapseleita.
Sinä et tiedä miten hirveät vieroitusoireet mulle tuli tuosta lääkkeestä. Lopettaminen vaihtamalla annostusta, siis avaamatta sitä kapselia, ei toiminut mun kohdalla. Ne sähköiskutuntemukset päässä oli niin pahoja, että vieroittautuminen onnistui minulla ainoastaan avaamalla kapselit ja vähentämällä muru kerrallaan. Ja siitä huolimatta vielä vuoden päästä tuli niitä sähköiskutuntemuksia. Niin että älä sinä ala neuvoa kun et voi tietää toisten kokemuksista. Ja vielä vähättelet muiden kokemia vieroitusoireita.
Mulla toimii masennukseen, joskus unohdan ottaa lääkkeen ja siitä ainoa seuraus on tosi elävät ja täysin hullulla juonella varustetut yöunet joista aina herään sänky märkänä. Hikoilusta siis, muuten ei esiinny yöhikoilua.