Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä joku jolla kokemusta Venlafaxin-lääkkeestä?
08.02.2026 |
Mulla todettiin keskivaikea masennus ja lääkäri määräsi tuon lääkkeen. Aloitin sen vasta tänään aamulla koska mulla todettiin myös yks fyysinen sairaus samaan aikaan johon aloitin lääkkeen heti. En halunnut aloittaa kahta uutta lääkettä samaan aikaan esim haittavaikutuksien osalta
Perjantai-illasta lähtien on taas vaihtelevasti ahdistanut enkä edes tiedä oikein miksi. Tänään aamulla sitten tosiaan aloitin tuon Venlafaxin. Saa nähdä onko siitä apua.
On ollut viimeiset vuodet rankkoja ja nyt vain se stoppi tuli. Ei vain enää pysty. Pakko oli luovuttaa ja ottaa vastaan masennusdiagnoosi vaikka en olisi halunnut. Työterveyden psykologista ei nyt kauhean suurta apua tunnu olevan. Mihinkään psykoterapiaan mulla ei ole varaa.
Kommentit (96)
En ikinä toipunut tuosta lääkkeestä kai kunnolla, mutta mulle sitä alettiinkin syöttää 14-vuotiaana ja vieroitus neuvottiin tehtäväksi kahdessa viikossa. Sanoinkuvaamaton helvetti oli ja vasta kun pääsin irti tajusin miten zombi mutta myös ylivireä olin kun söin tuota myrkkyä. Vei nukkumiskyvyn ja se ei ole palautunut, edelleen 3-4h yöunia. Nukuin ihan hyvin ennen lääkettä, mulla myös se määrättiin silloiseen masennusoireiluun. Söin 6 vuotta ja lopetuksesta 14 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mitään vaikutusta masennukseen. Vieroitusoireita kesti viikon, olin sen ajan vain sisällä ja tein käsitöitä ja popsin rauhoittavia.
En todellakaan usko, että selvisit vieroitusoireista VIIKOSSA ja olit niinkin toimintakykyinen että teit käsitöitä. Millainen annos sulla oli?
En muista annosta. Lääkäri oli nostamassa sitä, mutta päätin silloin lopettaa omin päin. Vähensin kyllä ensin annosta vähitellen tyhjentämällä osan kapselin sisällöstä. Kirjan lukemisesta ei olisi tullut mitään, mutta muistan tehneeni just käsitöitä.
heh, mun annos oli 300 mg ja mun lopettamiseen meni lähemmäs puoli vuotta. vähensin kanssa murusia sieltä sisältä. siksi on vähän vaikea uskoa sun viikon lopettamiseen niin että olit toimintakykyinen samalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla lääkkeen vahvuus on 37,5mg. Ei kyllä nyt huvita käyttää tätä lääkettä, kun lukee joidenkin kokemuksia.
ap
Moni on kehunutkin lääkettä, minäkin. Se toimi oikein hyvin. Olen tuo edellinen kirjoittaja, joka kertoi ettei orgasmeja saa enää. Tuo on hyvin yleinen sivuoire. Miespuolisilta saattaa kadota seisokkikin. Jos siis seksuaalielämä on tärkeää sulle, niin pyydä toista lääkettä.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä on tie paranemisiin ja tuo Venlafax lääke ei sitä kyllä edesauta, reipasta painonnousua, tulee ihan plösöksi, pää on sekaisin ja muuttuu tunnottomaksi, eli lääke on sitä varten, ettet muka enää tuntisi pahoja tunteita ja lopetin saman tien, pahat tunteet pitää selvittää toisella tavalla kuin myrkyttää itsensä.
Mulla se auttoi paranemaan. Lääkkeet ei toimi kaikille samalla tavalla. Kilojakaan ei tullut sillä lääke piristi mua enkä todellakaan ollut tunnoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta se vei täysin voimat. Kaikki pienetkin arkiaskareet, jotka ennen tuli tehtyä ohimennen, piti jakaa useaan osaan. Söin sitä kuukauden, enkä jälkikäteen muistanut tuosta kuukaudesta oikeastaan mitään, en edes joulua.
Oli pakko lopettaa ennen kuin loma loppu, tuon kanssa en olisi jaksanut edes työpaikalle asti, hyvä jos autoon.
No mitään tällaista en todellakaan kaipaa koska olen jo valmiiksi voimaton ja saamaton. Toki asiaan vaikuttaa se fyysinenkin sairaus koska ei sen lääkitys ole vielä täydessä tehossa.
ap
Lääke ei toimi kaikille samalla tavalla. Minusta tuli pirteä ja iloinen, sellainen kuin olin ollut ennen masennustakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olo huononi alkuun, aiheutti myös unettomuutta, sen jälkeen muutaman viikon sisällä olo palautui entisenlaiseksi. Unettomuuteen määrättiin ketipinoria. Auttoi jonkin verran toimintakykyyn, mutta ei mielialaan. Lakkasin lopulta ottamasta lääkettä itsenäisesti, ja ne sähköiskut aivoissa oli epämiellyttäviä, mutta haipuivat kokonaan pois lopulta. Katkaisin myös hoitosuhteen. En aio enää koskaan hakea apua psyykkisiin ongelmiin, tai ottaa sen kaltaisiin vaivoihin kehitettyjä "lääkkeitä". Ihan sama mikä on olo, ei ne lääkkeet ainakaan sitä paranna.
Kommentoin vaan, että on typerää katkaista hoitosuhdetta. Psyykkiset ongelmat voi olla vakavia ja niihin oikeasti tarvitsee apua. Niin, ja on muitakin hoitomuotoja kuin lääkkeet, terapia olisi niistä se paras. Lääkkeiden ei olekaan tarkoitus parantaa esim masennusta vaan minimoida sen oireita.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kun ihmettelen miten tällä lääkkeellä voi riistää oman hengen? Omissa tiedoissa varmaan iso aukko mutta eikö nämä "uuden polven" lääkkeet ole sellaisia että yliannostusta on lähes mahdoton ottaa? Mutta surullista silti, osanottoni.
Mullekin tätä halusi lääkäri määrätä, oli kuulemma "täydellinen" lääke mulle. Harmi vaan kun osasin itsekin käydä lukemassa verikokeiden tulokset ja kaksi eri tutkimusta kehotti välttämään kyseistä lääkettä. Onneksi en aloittanut.
Tehot mielialalääkkeestä tulee viiveellä, voi kestää jopa 6 viikkoa. Ekat pari viikkoa on (kai) pahimmat alkuoireet, sitten helpottaa. Kaikille lääkkeet eivät sovi mutta moni saa niistä apua.
Suuret yliannokset voivat aiheuttaa vakavia komplikaatioita: rytmihäiriöitä, kouristuksia, tajuttomuutta, hengityslamaa, mutta vain harvinaisissa tilanteissa kuoleman.
Alkoholi, muut lääkkeet (esim. rauhoittavat, kipulääkkeet) tai perussairaudet voivat tehdä tilanteesta hengenvaarallisen. Ulkopuoliselle tarina voi silti sitten jäädä muotoon kuoli Efexoriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turruttaa. Ei mitään tunteita. Tuossa tilassa bonukseksi ei voi laskea edes sitä, että erektion kestävyys oli huomattavasti pidempi. Ei mikään erektiolääke. Seksiä ei tehnyt itse mieli, eikä millään ollut merkitystä. Lopetin käytön. Negatiiviset tunteetkin ovat sentään tunteita, suru ja ahdistus.
Mutta tuohan on masennuslääke. Sähän olit jo masentunut eli millään ei ollut merkitystä jo ilman sitä lääkettä. Kuten joku kirjoittaja sanoi aikaisemmin, nämä lääkkeet toimivat viiveellä. Muutama kuukausi ainakin pitäisi odottaa vastetta, ja mahdollisesti nostaa annosta sopivammaksi. Tähän voi mennä puoli vuottakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Söin vuosia tuota lääkettä. Alussa oli n viikon ajan kamalat aloitusoireet, mutta ne menivät pois. Lääke piristi minua, olin iloinen ja se piti masennuksen poissa. Minulla siis tuo lääke toimi tosi hyvin.
Miinuspuolena on se, että sen syömisen kanssa pitää olla tarkka. Jo yhden pillerin unohtaminen saa aikaan pahat viekkarit. Toinen miinuspuoli on se, etten sitä syödessäni kyennyt saamaan orgasmia. Olin silloin sinkku, joten se ei niin haitannut. Kun aloin seurustella, jätin lääkkeen pois. Lopettaminen oli hirveää.
En kyllä halua mitään orgasmivaikeuksia, kun mun on muutenkin vaikea saada orgasmin jos toinen on läsnä.
En väitä, että jokaiselle tulisi orgasmivaikeuksia, mutta se on yleinen sivuoire. Enkä halua pelotella liikaa, mutta joillekin tuo orgasmikyvyttömyys jää päälle lääkkeen lopettamisen jälkeenkin joksikin aikaa, joillekin vuosiksi, ehkä loppuelämäksi.
Onneksi on muitakin masennuslääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sen nyt ottaa. Tyttäreni teki Venlafaxinilla itsemurhan.
Otan osaa , voimia sinulle ja läheisillesi.
Lääkitys yksin ei ole riittävä hoitomuoto. Tuo tyttö olisi tarvinnut paljon enemmän tukea.
Valitettavasti Suomessa yritetään ratkaista näitä ongelmia pilleripurkilla, vaikka ihmiset tarvitsisi tukea ja terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turruttaa. Ei mitään tunteita. Tuossa tilassa bonukseksi ei voi laskea edes sitä, että erektion kestävyys oli huomattavasti pidempi. Ei mikään erektiolääke. Seksiä ei tehnyt itse mieli, eikä millään ollut merkitystä. Lopetin käytön. Negatiiviset tunteetkin ovat sentään tunteita, suru ja ahdistus.
Mutta tuohan on masennuslääke. Sähän olit jo masentunut eli millään ei ollut merkitystä jo ilman sitä lääkettä. Kuten joku kirjoittaja sanoi aikaisemmin, nämä lääkkeet toimivat viiveellä. Muutama kuukausi ainakin pitäisi odottaa vastetta, ja mahdollisesti nostaa annosta sopivammaksi. Tähän voi mennä puoli vuottakin.
Siinä ajassa voi jo parantua ilman lääkettäkin ja todellinen vaste jää kuvitelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla lääkkeen vahvuus on 37,5mg. Ei kyllä nyt huvita käyttää tätä lääkettä, kun lukee joidenkin kokemuksia.
ap
Tuollainen on väärä tapa toimia. Sä et voi elää elämääsi toisten ihmisten kokemusten perusteella. Kokeile rohkeasti lääkettä. Jos se on sopiva saat siitä avun, jos ei ole on olemassa paljon muitakin vaihtoehtoja. Mutta sun pitää kokeilla mikä lääke sopii juuri sinulle.
Olen samaa mieltä. Tuo annos on vielä pienikin, aloitusannos. Sopiva annostus on henkilökohtaista ja sen löytämiseen menee aikaa.
Huomaa, että tässä ketjussa on positiivisiakin kokemuksia tuosta lääkkeestä.
Pidä silti omia puoliasi. Jos huomaat, että lääke ei vaan sovi sulle, tulee jotain sivuvaikutuksia esimerkiksi, niin sano siitä lääkärille ja pyydä pienentämään annosta tai kokeilemaan toista lääkettä. Mutta ne alkuvaiheen aloitusoireet on ohimeneviä, kestävät viikosta pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olo huononi alkuun, aiheutti myös unettomuutta, sen jälkeen muutaman viikon sisällä olo palautui entisenlaiseksi. Unettomuuteen määrättiin ketipinoria. Auttoi jonkin verran toimintakykyyn, mutta ei mielialaan. Lakkasin lopulta ottamasta lääkettä itsenäisesti, ja ne sähköiskut aivoissa oli epämiellyttäviä, mutta haipuivat kokonaan pois lopulta. Katkaisin myös hoitosuhteen. En aio enää koskaan hakea apua psyykkisiin ongelmiin, tai ottaa sen kaltaisiin vaivoihin kehitettyjä "lääkkeitä". Ihan sama mikä on olo, ei ne lääkkeet ainakaan sitä paranna.
Olisit pyyätänyt vaihtamaan valmistetta. Hoitosuhdetta ei kannata katkaista.
Totta. Etenkin jos on onnistunut pääsemään psykiatriselle poliklinikalle, en tiedä oliko ap, niin ei kannata katkaista hoitosuhdetta. Noille poliklinikoille on pitkät jonot ja niihin on tosi hankala päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pari kuukautta tapailin miestä , joka oli puoli vuotta käyttänyt venlafaxiinia. Hän ei kyennyt laukeamaan seksissä eikä myöskään ihastunut minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turruttaa. Ei mitään tunteita. Tuossa tilassa bonukseksi ei voi laskea edes sitä, että erektion kestävyys oli huomattavasti pidempi. Ei mikään erektiolääke. Seksiä ei tehnyt itse mieli, eikä millään ollut merkitystä. Lopetin käytön. Negatiiviset tunteetkin ovat sentään tunteita, suru ja ahdistus.
Mutta tuohan on masennuslääke. Sähän olit jo masentunut eli millään ei ollut merkitystä jo ilman sitä lääkettä. Kuten joku kirjoittaja sanoi aikaisemmin, nämä lääkkeet toimivat viiveellä. Muutama kuukausi ainakin pitäisi odottaa vastetta, ja mahdollisesti nostaa annosta sopivammaksi. Tähän voi mennä puoli vuottakin.
Siinä ajassa voi jo parantua ilman lääkettäkin ja todellinen vaste jää kuvitelmaksi.
Ei sen lääkkeen olekaan tarkoitus parantaa masennusta vaan minimoida sen oireita, jotta ihminen jaksaa elää ja pysyy mahdollisimman toimintakykyisenä.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä toipunut tuosta lääkkeestä kai kunnolla, mutta mulle sitä alettiinkin syöttää 14-vuotiaana ja vieroitus neuvottiin tehtäväksi kahdessa viikossa. Sanoinkuvaamaton helvetti oli ja vasta kun pääsin irti tajusin miten zombi mutta myös ylivireä olin kun söin tuota myrkkyä. Vei nukkumiskyvyn ja se ei ole palautunut, edelleen 3-4h yöunia. Nukuin ihan hyvin ennen lääkettä, mulla myös se määrättiin silloiseen masennusoireiluun. Söin 6 vuotta ja lopetuksesta 14 vuotta.
Ei kai noin nuorille pitäisikään antaa noin vahvoja lääkkeitä! Tsemppiä sulle
Mä ymmärrän täysin, että pahalta tuntuvat aloitusoireet ja netistä löytyvät jutut pelästyttää. Monilla masennuslääkkeillä alussa olo voi hetkeksi pahentua tai tuntua oudolta, mutta se on tosi yleistä ja yleensä menee ohi muutamassa viikossa, joskus jopa päivissä. Ne aloitusoireet ei kerro siitä, millainen lääke on pidemmällä aikavälillä.
Netissä kirjoittaa eniten ne, joilla meni huonosti. Ne, joille lääke auttoi tai oli ihan ok, ei yleensä käy kirjoittamassa kokemuksiaan. Pari päivää on vielä tosi lyhyt aika, eikä tässä vaiheessa tarvitse päättää mitään lopullista. Riittää, että katsoo päivän kerrallaan, tasaantuuko olo.
Ja tärkeintä: et ole loukussa tässä. Jos lääke ei tunnu sopivalta, sen voi aina vaihtaa tai lopettaa lääkärin kanssa. Se, että nyt tuntuu jotain, tarkoittaa usein vain sitä, että hermosto reagoi muutokseen, ei sitä, että jotain olisi pysyvästi vialla.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän täysin, että pahalta tuntuvat aloitusoireet ja netistä löytyvät jutut pelästyttää. Monilla masennuslääkkeillä alussa olo voi hetkeksi pahentua tai tuntua oudolta, mutta se on tosi yleistä ja yleensä menee ohi muutamassa viikossa, joskus jopa päivissä. Ne aloitusoireet ei kerro siitä, millainen lääke on pidemmällä aikavälillä.
Netissä kirjoittaa eniten ne, joilla meni huonosti. Ne, joille lääke auttoi tai oli ihan ok, ei yleensä käy kirjoittamassa kokemuksiaan. Pari päivää on vielä tosi lyhyt aika, eikä tässä vaiheessa tarvitse päättää mitään lopullista. Riittää, että katsoo päivän kerrallaan, tasaantuuko olo.
Ja tärkeintä: et ole loukussa tässä. Jos lääke ei tunnu sopivalta, sen voi aina vaihtaa tai lopettaa lääkärin kanssa. Se, että nyt tuntuu jotain, tarkoittaa usein vain sitä, että hermosto reagoi muutokseen, ei sitä, että jotain olisi pysyvästi vialla.
Toivottavasti ap tulee sitten kertomaan, miten hyvin lääkkeen vaihtaminen/lopettaminen meni.
Vierailija kirjoitti:
Vielä vuoden päästä lopettamisesta mulla tuli niitä sähköiskumaisia tuntemuksia päähän. Ja lopetin sen avaamalla kapseli, muru kerrallaan vähensin. Luulin kuolevani niihin vieroitusoireisiin. Helvtistä tuo lääke. Pahin kaikista masennuslääkkeistä joita olen käyttänyt, ja niitä lääkkeitä on paljon.
Yläpeukutin, koska lopetin itsekin masennuslääkkeiden ottamisen juuri noin, vaikke ei kai "saisi": avasin kapselin, poistin sisällöstä osan, suljin kapselin ja nielin sen. Poistamani murut heitin pois.
Venlafaxinia käytin jonkin aikaa, mutta mielialalääkkeitä käytin kaikkiaan noin 20 vuotta, työurani loppuun. Jostain syystä pääni ei kestänyt työelämää ilman niitä. En kuitenkaan ottanut lääkettä säännöllisesti, koska masennuslääkkeet minulla yleensä väsyttivät ja keräsivät nestettä. Olo niiden kanssa oli silti parempi kuin kokonaan ilman, joten otin tarpeen mukaan.
Venlafaxinissa oli kohdallani - ja yhden tuttavani kohdalla - sellainen sivuoire, että pakkasella kasvojen ihoon tuli punertavia läikkiä. Ne eivät näyttäneet samoilta kuin pakkasen punoitus nuorempana. Ensin luulin sen johtuvan ikääntymisestä, mutta oire loppui, kun lääke vaihdettiin.
Kyllä ehdottomasti kannattaa kokeilla lääkkeettömiä keinoja, varsinkin jos masennus on lievä, vakavissa tapauksissa lääkkeet on kyllä pakko ottaa käyttöön osaksi hoitoa.