Lue keskustelun säännöt.
Jos rupeisin ruikuttamaan 40-luvun lapsuuttani
08.02.2026 |
Minkähänlaisia vastauksia saisin? En uskalla ees ajatella nykyihmisten vastauksia. Jos vaikka suurin harmi on ollut ottaa itse jääkaapista välipalaa avain kaulassa.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ilkeitäpä kommentteja ap on saanut. Ilmeisesti osui ja uppos. Arvostan sukupolveasi ap.
Paljon ilkeämpiä ja ivallisempia odotin. Arkena olis varmaan tullutkin kun ihmiset työaikana tappaa aikaansa palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilkeitäpä kommentteja ap on saanut. Ilmeisesti osui ja uppos. Arvostan sukupolveasi ap.
Paljon ilkeämpiä ja ivallisempia odotin. Arkena olis varmaan tullutkin kun ihmiset työaikana tappaa aikaansa palstalla.
No toivottavasti ei tule enää, jotkut purkaa tänne pahan olonsa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiihditkö kouluun kesät talvet ylämäkeen kumpaankin suuntaan?
Minä hiihdin 70-luvun puolivälissä ala-asteella talvisin kouluun joka päivä jos ja kun lunta piisasi. Mitään katuvaloja ei ollut pimeinä aamuina missään mutta reitit tiedettiin pimeässäkin. Reitti kulki peltoja pitkin ja metsien läpi koululle. Matkaa oli 3 km suuntaansa. Ei ollut vanhempia suksia voitelemassa. Kynttilää hangattiin suksen pohjiin luistoksi. Vaikka vanhemmat kävi töissä, oltiin niin köyhiä, ettei edes toppahousuja ollut varaa koville pakkasille ostaa. Isä ryyppäsi kaikki tienestinsä. Muistan vieläkin 9-vuotiaana sen valtavan onnen tunteen kun sukulaisrouvan keittiön pöydän päällä oli mustaa toppakangasta, josta kaavojen mukaan leikattiin palat minulle ommeltavia toppahousuja varten. Kyllä tuli hiihdettyä.
En muista että 70-luvulla olisi ollut toppahousuja kenelläkään.
60-luvulla oli naisilla erityiset hiihtohousut, joissa meni lahkeesta "lenksu" jalkapohjan ali. Ne housut eivät olleet paksut vaan alle laitettiin esim. villasukkahousut. Oli lämpimiä sukkahousuja ja villahousuja.
Joku mielikuva noista lenksuista . . . Olin jo unohtanut. tv. 60-luvulla syntynyt
Noista avainkauloista tuli mieleen ne kivat avainkaulapussit, muistatteko? Niitä oli tosi hienoja. Minulla oli sellainen nahkainen kaulapussi, jonka pintaan oli painettu koiranpentu. Sieltä sisältä sai vedettyä avaimet esiin. Kaverilla oli sininen kankainen mutten muista enää, mikä kuva siinä oli. Se oli yhtä tavallinen arkitarvike kuin kännykkä nykyteineillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiihditkö kouluun kesät talvet ylämäkeen kumpaankin suuntaan?
Minä hiihdin 70-luvun puolivälissä ala-asteella talvisin kouluun joka päivä jos ja kun lunta piisasi. Mitään katuvaloja ei ollut pimeinä aamuina missään mutta reitit tiedettiin pimeässäkin. Reitti kulki peltoja pitkin ja metsien läpi koululle. Matkaa oli 3 km suuntaansa. Ei ollut vanhempia suksia voitelemassa. Kynttilää hangattiin suksen pohjiin luistoksi. Vaikka vanhemmat kävi töissä, oltiin niin köyhiä, ettei edes toppahousuja ollut varaa koville pakkasille ostaa. Isä ryyppäsi kaikki tienestinsä. Muistan vieläkin 9-vuotiaana sen valtavan onnen tunteen kun sukulaisrouvan keittiön pöydän päällä oli mustaa toppakangasta, josta kaavojen mukaan leikattiin palat minulle ommeltavia toppahousuja varten. Kyllä tuli hiihdettyä.<
Kyll ala-asteelaisilla oli. Minun pojalla oli kahdet lappuhaalarimalliset toppahousut. Jossain kuvissa kavereillaan oli kanssa. Ei varmaan teineille kelvannut enää.
Nostanpa tämän iltapäivän kitutuntien viihteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sukupolvea X ja siitä puhuttaessa isoin harmi on aina toi että avain oli kaulassa ja piti itse ottaa välipalaa. Lämmittää mikropitsaa jne. Kauheeta.
Niin, äidit ei välittäneet x-polven lapsista vaan menivät töihin.
Tienaamaan rahaa lasten elatukseen. Miten niin se ei ole välittämistä?
Lätskii zenöreissön.