Jos rupeisin ruikuttamaan 40-luvun lapsuuttani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sukupolvea X ja siitä puhuttaessa isoin harmi on aina toi että avain oli kaulassa ja piti itse ottaa välipalaa. Lämmittää mikropitsaa jne. Kauheeta.

 

 

 

Niin, äidit ei välittäneet x-polven lapsista vaan menivät töihin.

 

 

Niin, silloin oli työpaikka, johon mennä.

 

Olisi menettänyt muuten työpaikkansa. Mä oon ollut AINA vieraiden hoidossa. Outoa, jos joku perhe on tuolloin pärjännyt yhden hengen liksalla. 

 

 

Aika moni pärjäsi sillä kotiäitiys oli hyvin yleistä, perheverotus auttoi myös. Mulla oli duunariperhe ja äiti meni töihin vasta kun nuorin oli 8 v. 

Paljonko sitä matkaa sinne kouluun oli yhteen suuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole pyytänyt sinua ruikuttamaan 40-luvun lapsuuttasi. Olet varmasti tuutannut sitä omille lapsillesi ja lastenlapsillesi silmät korvat täyteen.

 

 

Enpä juuri ole heille kertonut kun mitä lapsenlapset koulutehtävissään:  haastattele isovanhempaasi hänen lapsuudestaan.

 

Lapsuus jäi taakse 15-vuotiaana kun ikäluokkamme aloitti itsensä elättämisen, minä lähikaupungissa.  Se oli hyvä köyhä lapsuus.  Työtä ja kuria oli mutta eteenpäin oli mieli, en ole sitä märehtinyt.  Kuten x-polvi valittaa täällä omastaan koko ajan.

 

Ai kukaan ei opiskellut? Älä valehtele. 

Ja toisaalta oliko se työntekokaan aina niin raskasta vaikka lukiolaisiin verrattuna? Mun vanhemmat valitsivat 6-12 kk:n ammattikoulutuksen koska eivät jaksan

Tietystt opiskeli , n 11 %  ylioppilaaksi, osa ammattikouluissa.  Mieheni oli juoksupoiksna tehtaalla teininä, sitten kokoonpanolinjalla kun ikää tuli.  Ite olin ruokalan keittiössä ensin, sitten kauppaharjoittelijana.  Monet ikäiseni tytöt olivat kotiapulaisina.    

Eihön se työ tietenkään raskasta ole opiskeluun verrattuna.  Ammattikoulu oli kyllä 2-vuotinen niihin aikoihin.

Sen eron sanosin lukiolaisiin, heitä tuettiin kotoaan, me tyoläisnuoret elätimme itsemme 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole pyytänyt sinua ruikuttamaan 40-luvun lapsuuttasi. Olet varmasti tuutannut sitä omille lapsillesi ja lastenlapsillesi silmät korvat täyteen.

 

 

Enpä juuri ole heille kertonut kun mitä lapsenlapset koulutehtävissään:  haastattele isovanhempaasi hänen lapsuudestaan.

 

Lapsuus jäi taakse 15-vuotiaana kun ikäluokkamme aloitti itsensä elättämisen, minä lähikaupungissa.  Se oli hyvä köyhä lapsuus.  Työtä ja kuria oli mutta eteenpäin oli mieli, en ole sitä märehtinyt.  Kuten x-polvi valittaa täällä omastaan koko ajan.

Kaikki 40-luvun lapsuuden viettäneet sukulaiseni ovat kyllä käyneet vähintään lukion, nekin jotka ovat syntyneet maalla.

Vierailija kirjoitti:

Paljonko sitä matkaa sinne kouluun oli yhteen suuntaan?

Autoteitä 7 km.  Esim pyörällä.  Koska olimme kylän laidalla järven takana  meiltä lähti tie toiseen suuntaan.

Noita metsäteitä n  4 - 5 km riippuen mitä kautta sen salmen/lahden mutkan kiersi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sukupolvea X ja siitä puhuttaessa isoin harmi on aina toi että avain oli kaulassa ja piti itse ottaa välipalaa. Lämmittää mikropitsaa jne. Kauheeta.

Niin, äidit ei välittäneet x-polven lapsista vaan menivät töihin.

Niin, silloin oli työpaikka, johon mennä.

Melkein 90 prosentilla on se työpaikka edelleen.

Ei aivan noin monella. Työikäisestä työvoimasta noin 72 %:lla on työpaikka (työllisyysaste n. 72 %). Aika paljon on nykyään myös työvoiman ulkopuolella olevia, jotka eivät ole töissä eivätkä työttöminä. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko he kaikki lottomiljonäärejä vai miten he elävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole pyytänyt sinua ruikuttamaan 40-luvun lapsuuttasi. Olet varmasti tuutannut sitä omille lapsillesi ja lastenlapsillesi silmät korvat täyteen.

 

 

Enpä juuri ole heille kertonut kun mitä lapsenlapset koulutehtävissään:  haastattele isovanhempaasi hänen lapsuudestaan.

 

Lapsuus jäi taakse 15-vuotiaana kun ikäluokkamme aloitti itsensä elättämisen, minä lähikaupungissa.  Se oli hyvä köyhä lapsuus.  Työtä ja kuria oli mutta eteenpäin oli mieli, en ole sitä märehtinyt.  Kuten x-polvi valittaa täällä omastaan koko ajan.

 

Kaikki 40-luvun lapsuuden viettäneet sukulaiseni ovat kyllä käyneet vähintään lukion, nekin jotka ovat syntyneet maalla.

Sehän on hienoa.  Sisältyvät siihen 11 prosenttiin.

Vierailija kirjoitti:

Hiihditkö kouluun kesät talvet ylämäkeen kumpaankin suuntaan?

Minä hiihdin 70-luvun puolivälissä ala-asteella talvisin kouluun joka päivä jos ja kun lunta piisasi.  Mitään katuvaloja ei ollut pimeinä aamuina missään mutta reitit tiedettiin pimeässäkin. Reitti kulki peltoja pitkin ja metsien läpi koululle. Matkaa oli 3 km suuntaansa. Ei ollut vanhempia suksia voitelemassa. Kynttilää hangattiin suksen pohjiin luistoksi. Vaikka vanhemmat kävi töissä, oltiin niin köyhiä, ettei edes toppahousuja ollut varaa koville pakkasille ostaa. Isä ryyppäsi kaikki tienestinsä. Muistan vieläkin 9-vuotiaana sen valtavan onnen tunteen kun sukulaisrouvan keittiön pöydän päällä oli mustaa toppakangasta, josta kaavojen mukaan leikattiin palat minulle ommeltavia toppahousuja varten. Kyllä tuli hiihdettyä.

Kun synnyin, olin aivan yksin. Jääkaapin ovessa oli vain lappu: ota voileipää kaapista.

Täysin menetetty on nykyajan suomalaiset. Kaikkia vaan ahdistaa. 

Ei kukaan suomessa ole voinut välttyä suurten ikäluokkien sankarikertomuksilta. Kuultu onnja moneen kertaan. Niillä sitten oikeutatte sen että saatte olla vuosikymmeniä lomalla muiden rahoilla. 

Ilkeitäpä kommentteja ap on saanut. Ilmeisesti osui ja uppos. Arvostan sukupolveasi ap. 

Vierailija kirjoitti:

Täysin menetetty on nykyajan suomalaiset. Kaikkia vaan ahdistaa. 

Juu normaali talvikin, kun on pakkasta

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan suomessa ole voinut välttyä suurten ikäluokkien sankarikertomuksilta. Kuultu onnja moneen kertaan. Niillä sitten oikeutatte sen että saatte olla vuosikymmeniä lomalla muiden rahoilla. 

Sinua tänne houkuttelinkin mutta enpäs ala.

Ei se ole mikään kilpailu kenen kokemukset ovat olleet raskaimpia. Vaikea niitä on muutenkin verrata. Samassa perheessäkin eläneet lapset voivat kokea lapsuutensa kovin eri tavalla.

En lähtisi kenenkään kokemuksia vähättelemään tai mitätöimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei, tajusin juuri että olen kultalusikka suussa syntynyt. Meillä oli kotiapulainen ja äiti kotona. Minulla ei ollut avainta kaulassa. Mikroahan meillä ei 70-luvulla ollutkaan. 

Missäs sun avain oli, jollei kaulassa?

 

Minulla ei ollut henkilökohtaista avainta. Ei tarvinnut, kun meillä oli aina joku kotona. Joskus vähän isompana koululaisena kävin ostoskeskuksella kaupassa ja otin eteisen naulasta avaimen mukaan taskuun. 

Ok, kiva kun vastasit. 

Meillä oli myös kotona aina joku, mutta aina oli kuitenkin oma avain ja kaulassahan se. Näin myös kavereiden kohdalla. Vähän oudolta kuulostanut, kun se näyttää olevan ongelma joillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan suomessa ole voinut välttyä suurten ikäluokkien sankarikertomuksilta. Kuultu onnja moneen kertaan. Niillä sitten oikeutatte sen että saatte olla vuosikymmeniä lomalla muiden rahoilla. 

Mee töihin niin ei tartte olla toisten rahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sukupolvea X ja siitä puhuttaessa isoin harmi on aina toi että avain oli kaulassa ja piti itse ottaa välipalaa. Lämmittää mikropitsaa jne. Kauheeta.

 

 

 

Niin, äidit ei välittäneet x-polven lapsista vaan menivät töihin.

Välittivät niin paljon että menivät töihin parantaakseen perheen elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse sukupolvea X ja siitä puhuttaessa isoin harmi on aina toi että avain oli kaulassa ja piti itse ottaa välipalaa. Lämmittää mikropitsaa jne. Kauheeta.

Niin, äidit ei välittäneet x-polven lapsista vaan menivät töihin.

Niin, silloin oli työpaikka, johon mennä.

Melkein 90 prosentilla on se työpaikka edelleen.

 

Ei aivan noin monella. Työikäisestä työvoimasta noin 72 %:lla on työpaikka (työllisyysaste n. 72 %). Aika paljon on nykyään myös työvoiman ulkopuolella olevia, jotka eivät ole töissä eivätkä työttöminä. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko he kaikki lottomiljonäärejä vai miten he elävät. 

Työvoiman ulkopuolella on esim, opiskelijat, eläkeläiset, vanhempainvapailla olevat, sairaat jne.

Vuonna 1936 syntynyt äitini on viettänyt lapsuutensa 40-luvulla, mutta ei hän tänne enää osaisi kirjoitella, eivätkä hänen muistikuvansa ole luotettavia.