Huomasin, että on jo yli 10 vuotta siitä kun katkaisin välit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette

Niin hyviä

Ihmisiä ettei ole tosikaan. Toivottavasti löydätte

riittävän hyviä ihmisiä

Ystäviksenne.

 

Samaa mieltä. Itsetyytyväisyys paistaa näistä. Taatusti ei ole ketään ystäviä näillä. Oikeaa.

 

 

Mikä siinä on vikana, jos on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä? Outo ajatus, ettei itseensä saisi olla tyytyväinen. Mikä ei tietenkään tarkoita, että pitäisi itseään täydellisenä. 

 

Se että ystävyys katkeaa voi olla aika useinkin kiinni elämänasenteen eroista, jotka näkyvät vaikkapa tämänkaltaisissa asioissa. Toisen mielestä on normaalia elää elämäänsä tyytyväisenä, kun taas toinen näkee sen kielteisenä itsetyytyväisenä. 

 

Tämä! Sellainen ihminen, joka kokee aina olevansa uhri ja jotenkin päähänpotkittu on erittäin raskas ystävä. Tai siis hän ei kykene olemaan ystävä ollenkaan. Jos hänelle kertoo jostain vastoinkäymisestä, niin myötätunto on pyöreä nolla, koska hän on aina se todellinen uhri. "Helppohan sinun on..."

Jos läheisesi kuolee, hän kadehtii perintöä. Jos lapsesi on sairas, hän kadehtii, että sinulla on lapsi. Jos puolisosi pettää, hän kadehtii että sinulla on puoliso. Koska hänellä ei ole näistä mitään. Mutta annas olla jos olet tyytyväinen elämääsi, vastoinkäymisistä huolimatta. Silloin olet omahyväinen. Marttyyri hallitsee syyllistämällä.

Loppujen lopuksi on tosi vähän niitä ihmisiä, joita olen halunnut ystäviksi, enemmän se on ollut heidän aktiivisuuttaan. Vanhemmiten jaksan ihmisiä vielä vähemmän kuin nuorempana.  Osa ystävistä ja tuttavista on myös jo kuollut. Varsinaisesti en ole kenenkään kanssa välejä pannut poikki, mutta olen vain jättänyt heidät taakse enkä tiedä esimerkiksi nuoruuden ystävistä enää mitään. Yksi heistä olisi halunnut olla yhteyksissä keski-iässä, mutta minä en halunnut. Meillä oli sama sairaus, mutta en halunnut jakaa sitä enkä muutakaan enää hänen kanssaan. 

Vanhenemisessa on se juttu, että tarpeeksi vanhaksi kun elää, niin ei ole enää yhtäkään ystävää jäljellä, koska he ovat kaikki kuolleet. Omat vanhemmat ovat siinä tilanteessa. Mutta heillä on tuttavia ja sosiaalista elämää sitä kautta, vaikkei kunto enää salli tapaamisia entiseen malliin. Ikää siis lähemmäs 90.

"Mutta annas olla jos olet tyytyväinen elämääsi, vastoinkäymisistä huolimatta. Silloin olet omahyväinen. Marttyyri hallitsee syyllistämällä."

Kaikkein isoin juttu mistä kateellinen on kateellisin on kuulemma se, että joku on tyytyväinen elämäänsä. Taitaa pitää paikkansa.

Tommonen ihminen mitä 81 kuvaa on myrkyllinen tapaus. Kannattaa pysyä kaukana, voi oikeasti aiheuttaa harmeja. 

Heii