Lue keskustelun säännöt.
Kaapit täynnä turhaa miksei kukaan myönnä tätä?
07.02.2026 |
Oon usein miettinyt, miksi niin moni ostaa hirveän määrän tavaraa, jota ei sitten oikeasti käytä. Kaapit täynnä vaatteita, joissa laput vielä kiinni, keittiökoneita joita kokeiltiin kerran, harrastusvälineitä jotka siirtyy varastosta toiseen.
Onko se ostamisen tuottama hetken tunne ajatus paremmasta itsestä, uudesta alusta, tulevasta elämästä se varsinainen juttu? Että ostamalla tuntuu hetken siltä, että nyt asiat muuttuu, vaikka arki ei oikeasti muutu mihinkään.
Ja kun tavara on hankittu, se muuttuukin taakaksi: säilytys, syyllisyys, tavaravuori jota ei jaksa käydä läpi. Silti seuraavalla kerralla tekee mieli ostaa taas uutta.
Onko tämä nykyajan tapa täyttää tyhjyyttä, tylsyyttä tai epävarmuutta? Vai onko meistä vaan tullut niin hyviä haaveilemaan tavaran kautta, huonoja elämään sitä arkea jota varten tavarat muka ostettiin?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Minä myönnän! Olen yrittänyt päästä turhasta tavarasta eroon pikkuhiljaa, aloitin miehestä. Mitä itseasiassa teen miehellä joka on alkoholisti, uhkailee koko ajan muilla naisilla ja haukkuu mut muutenkin joka asiasta?
Jännämiehestä eroon pääse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi meillä vaimo on säästäväinen, sanoi että kulta taas säästin kun ostin vain yhden Guccin paidan 2 sijasta.
Miksei kukaan myönnä?
Monikin myöntänyt vuosien mittaan jopa tällä palstalla, joten puhu vain omasta puolestasi.
Eipä ole turhaa tauhkaa päässyt kertymään. Tänä vuonna en ole vielä ostanut muuta kuin polttoainetta ja elintarvikkeita. Temustakaan en ole koskaan ostanut mitään.
M52
Se voittaa, jolla on kuollessaan eniten leluja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole kaapeissa yhtään tavaraa tai vaatetta, jossa olisi vielä "laput kiinni". Otan kaiken ostamani heti käyttöön. Ap voisi tosiaan puhua vain omasta puolestaan, koska väittää, ettei kukaan myönnä tällaista. Hömp hömp, taas saa ap öyhöttää!
Luin otsikosta ensin että kaupat täynnä turhaa ja ehdin ajatella että se on juurikin niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen kun itse on päässyt turhasta ostelusta yli, toivoisi että myös läheiset ja tuttavat ymmärtäisi kun sanon etten tarvitse mitään lahjoja enkä mitään tuliaisia. Tai jos on pakko jotain tuoda niin vaikka kahvia tai vessapaperia.
Suurin taakka itselle on nyt tavarat joita muut tuovat kotiimme. Eivät huoli takaisin vaikka yritän selittää että en tarvitse. Sitten niiden turhien tavaroiden hävitys jää omalle vastuulleni kun en raaski roskiinkaan heittää. Kärrään uffiin tai lahjoitan kirppispöytiin yhdistyksille. Tai jemmaan kaappiin "jos nyt sitten vaikka joskus tarvitsen tätä".. huoh.
En ymmärrä ihmisiä jotka tuovat kysymättä toisten kotiin tavaraa. Aikuinen ihminen ostaa itse mitä tarvitsee ja mitä ei osta, tuskin myöskään tarvitsee. Lapsikaan ei tarvitse loputtomasti uusia leluja ja vaatteita. Ostan hänelle itse sellaisia vaatteita jotka miellyttävät omaa silmää ja sopivat lapseni kehotyypille ja vielä oikeaan aikaan vuodesta. Olen yrittänyt sanoa että kirjoja ja palapelejä saa ostaa, muuta ei tarvita. Ei mene perille. Huoh jälleen kerran.
Eläkeläisenä voin sanoa että kaapit on melko täynnä, eivät turhaan vaan muistoja eletystä elämästä, perheestä kaikkine iloineen ja riemuineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Löytyy vaatteita joita en ole käyttänyt
On liikaa astioita
On paljon mattoja ja verhoja
Kosmetiikkaa
Sisustustavaraa
Kun ihminen on 56-vuotias on matkaan tarttunut kaikenlaista ja tyylikin vuosien varrella päivittynyt. Uutta tulee hankittua vaikka matkoilta tai muuten vaan kun näyttää kaupoissa kivalta ja sitten ne vanhat ihanuudet saavat kuitenkin olla vielä kaapissa. Näin se menee.
Piristys. Rakkaus kotiin ja sisustamiseen sekä riittävästi rahaa on se oma juurisyy että joitakin juttuja on ihan liikaa. Ei tässä auta kuin jatkossa huolellellisempi harkinta.
Onnekseni osaan luopuakin ja ostelu on vähentynyt mutta omistan varmaan 30 tyynynpäällistä edelleen...
Ei ole helppo rasti tämä.
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläisenä voin sanoa että kaapit on melko täynnä, eivät turhaan vaan muistoja eletystä elämästä, perheestä kaikkine iloineen ja riemuineen.
Niissä tavaroissako ne muistot on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ap. hieno avaus!
Itse huomasin asiantilan, kun paljon matkusteleva lapseni sanoi, että
mä en oo tavaran kerääjä. Tiesi että odottelin matkoilta pieniä matkamuistoja. :D
Itse en koskaan pääsyt matkoilta kotiin ilman kaiken maailman lautasia, kippoja nutukoita. Nyt on nurkat täynnä astiastoja, laseja ym ym.
Lapset muuttivat kotoa, mutta mikään ei kelvannut.
Kaikki rakkaudella säilömäni ROINA on nyt sitten riesana ja tiedän, että mentyäni tilaavat roskalavan. Voisin heitä auttaa ja tehdä sen itse, mutta en raaski en sitten millään.
Jalometalli ja kristalli mahtuvat yhteen pussukkaan.
Nyt minua, meitä eläkeläisiä arvostellaan siitä kun emme kuluta ja ostele.
Teki mitä teki, aina se menee väärin :(
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole kaapeissa yhtään tavaraa tai vaatetta, jossa olisi vielä "laput kiinni". Otan kaiken ostamani heti käyttöön. Ap voisi tosiaan puhua vain omasta puolestaan, koska väittää, ettei kukaan myönnä tällaista. Hömp hömp, taas saa ap öyhöttää!
Minulla on laput yhdessä mekossa ja yksissä kengissä, mitkä ostin alesta kesää varten. Nuo kengät ovat etenkin tarpeeseen. Tulevat käyttöön, kunhan pakkaset ja lumet lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on aiheesta hyvä pitkä ketju Tavarapaljous. Ketjussa keskustelu toki lainehtii sinne ja tänne. Perusajatus on liiasta tavarasta eroonpääseminen, mutta paljon on pohdittu myös tavarapaljouden juurisyitä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin ja osuvasti kirjoitettu. Myönnän kaiken.
Ajattelin juuri samaa ap:n aloituksen luettuani. Pitäisi oppia elämään tässä hetkessä eikä jossain kuvitellussa hetkessä, jossa elämä olisi jotenkin toisin. Tosiasia on, ettei kukaan meistä tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Minä vammauduin onnettomuudessa juuri kun olin hankkinut uudet harrastusvälineeet. Olin päässyt siinä tavallaan askeleen verran korkeammalle tasolle. Kyllä on surku katsoa niitä välineitä, joille ei tullutkaan käyttöä. Mitään jälleenmyyntiarvoa niillä ei ole, koska ne eivät ole tämän eivätkä viime vuoden mallia. Yhtään vähävaraista, joka niitä tarvisi tai huolisi, en myöskään tunne. Sen vuoksi niitä ei huolita edes kierrätykseen tai kirpputorille. Kukaan ei kai ostaisi niitä juuri vuosimallista johtuen, vaikkei niissä olisi mitään turvallisuuteen vaikuttavia puutteita.
Vierailija kirjoitti:
Sen jälkeen kun itse on päässyt turhasta ostelusta yli, toivoisi että myös läheiset ja tuttavat ymmärtäisi kun sanon etten tarvitse mitään lahjoja enkä mitään tuliaisia. Tai jos on pakko jotain tuoda niin vaikka kahvia tai vessapaperia.
Suurin taakka itselle on nyt tavarat joita muut tuovat kotiimme. Eivät huoli takaisin vaikka yritän selittää että en tarvitse. Sitten niiden turhien tavaroiden hävitys jää omalle vastuulleni kun en raaski roskiinkaan heittää. Kärrään uffiin tai lahjoitan kirppispöytiin yhdistyksille. Tai jemmaan kaappiin "jos nyt sitten vaikka joskus tarvitsen tätä".. huoh.
En ymmärrä ihmisiä jotka tuovat kysymättä toisten kotiin tavaraa. Aikuinen ihminen ostaa itse mitä tarvitsee ja mitä ei osta, tuskin myöskään tarvitsee. Lapsikaan ei tarvitse loputtomasti uusia leluja ja vaatteita. Ostan hänelle itse sellaisia vaatteita jotka miellyttävät omaa silmää ja sopivat lapseni kehotyypille ja vielä oikea
Teen samaa, kaikki Pentik astiat, pellava liinat ym. kihla- ja syntymäpäivälahjoiksi mitä tulee.
Olen myös osto lakossa ollut jo vuosia, suunta on vaan poispäin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap. hieno avaus!
Itse huomasin asiantilan, kun paljon matkusteleva lapseni sanoi, että
mä en oo tavaran kerääjä. Tiesi että odottelin matkoilta pieniä matkamuistoja. :D
Itse en koskaan pääsyt matkoilta kotiin ilman kaiken maailman lautasia, kippoja nutukoita. Nyt on nurkat täynnä astiastoja, laseja ym ym.
Lapset muuttivat kotoa, mutta mikään ei kelvannut.
Kaikki rakkaudella säilömäni ROINA on nyt sitten riesana ja tiedän, että mentyäni tilaavat roskalavan. Voisin heitä auttaa ja tehdä sen itse, mutta en raaski en sitten millään.
Jalometalli ja kristalli mahtuvat yhteen pussukkaan.
Nyt minua, meitä eläkeläisiä arvostellaan siitä kun emme kuluta ja ostele.
Teki mitä teki, aina se menee väärin :(
Kuluttaa voi muuhunkin kuin krääsään. Ostakaa palveluita, kulttuuria ja ravintolaruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Helpoiten pääsee turhasta krääsästä kun tuikkaa koko asunnon tuleen, sitä ennen sinun tulee vakuuttaa viinipullosi jotka ovat miljoonien eurojen arvoisia.Nostat vakuutusmanit ja rakennat huippuökyasunnon joka suorastaan vaatii tyhjää romua tiloihinsa.
Ylen MOT:n asuntojen paloturvallisuusjaksossa kävi ilmi, että yksi oli saanut vakuutuksesta irtaimistostaan 6000€:n korvauksen. Ei vakuutusyhtiö maksa käytetyistä tavaroista mitään jättikorvauksia. Asia on erikseen, jos on palonkestävissä kassakaapeissa todistuksin validioituja taideaarteita jne, jotka tuhoutuvat kaikesta huolimatta.
Miten niin ei myönnä. Täälläkin on varmaan 10v vanha ketju jossa tuhansia viestejä just tästä aiheesta.
Mikä siinä on vaikeaa? Itse voisin heittää koko irtaimistoni vaikka roskalavalle, kun en muodosta tavaroihin mitään tunnesidettä.