Lue keskustelun säännöt.
Kaapit täynnä turhaa miksei kukaan myönnä tätä?
07.02.2026 |
Oon usein miettinyt, miksi niin moni ostaa hirveän määrän tavaraa, jota ei sitten oikeasti käytä. Kaapit täynnä vaatteita, joissa laput vielä kiinni, keittiökoneita joita kokeiltiin kerran, harrastusvälineitä jotka siirtyy varastosta toiseen.
Onko se ostamisen tuottama hetken tunne ajatus paremmasta itsestä, uudesta alusta, tulevasta elämästä se varsinainen juttu? Että ostamalla tuntuu hetken siltä, että nyt asiat muuttuu, vaikka arki ei oikeasti muutu mihinkään.
Ja kun tavara on hankittu, se muuttuukin taakaksi: säilytys, syyllisyys, tavaravuori jota ei jaksa käydä läpi. Silti seuraavalla kerralla tekee mieli ostaa taas uutta.
Onko tämä nykyajan tapa täyttää tyhjyyttä, tylsyyttä tai epävarmuutta? Vai onko meistä vaan tullut niin hyviä haaveilemaan tavaran kautta, huonoja elämään sitä arkea jota varten tavarat muka ostettiin?
Kommentit (87)
Ketään ei pysty aina ostaan napakymppejä, huteja tulee ja ihminen oppii niistä tai sitten ei opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma vaimo ostele vaatteita vähän väliä ja vie vanhat ( muutaman kerran käytetyt) uff laatikkoon. En ole ikinä ymmärtänyt mitä järkeä siinä on, mutta naisen ajatusmaailma on arvaamaton. Kai se jonkun nautinnon siitä saa.
Siitä saa dopamiinikiksejä. Siihenhän nykyajan shoppailu perustuu. Tiktokit ja muu some opettaa ihmisaivot janoamaan niitä kiksejä yhä helpommin ja useammin. Vierottautujallw voin suositella sitä, että tekee erikseen linkin sähköpostiosoitteeseen, jonne linkittää haluamansa kamppeet. Aivot saavat siitä samat kiksit kuin nettishoppailusta kun käy session jälkeen tarkastamassa sen sähköpostin.
On tutkittu, että shoppaillessa aivot pitävät parhaimpana hetkenä ja arvottavat saalista noin 5-10 sekuntiin ennen maksua. Maksun jälkeen dopamiinitasot ja tyytyväisyys laskevat todella jyrkästi alle sen kihelmöivimmän dopamiinihuipun.
Kauppaan voi mennä milloin tahansa ja on rahaa ostamiseen, nykynuoret eivät pysty käsittämään etteikö niin olisi aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap. hieno avaus!
Itse huomasin asiantilan, kun paljon matkusteleva lapseni sanoi, että
mä en oo tavaran kerääjä. Tiesi että odottelin matkoilta pieniä matkamuistoja. :D
Itse en koskaan pääsyt matkoilta kotiin ilman kaiken maailman lautasia, kippoja nutukoita. Nyt on nurkat täynnä astiastoja, laseja ym ym.
Lapset muuttivat kotoa, mutta mikään ei kelvannut.
Kaikki rakkaudella säilömäni ROINA on nyt sitten riesana ja tiedän, että mentyäni tilaavat roskalavan. Voisin heitä auttaa ja tehdä sen itse, mutta en raaski en sitten millään.
Jalometalli ja kristalli mahtuvat yhteen pussukkaan.
Nyt minua, meitä eläkeläisiä arvostellaan siitä kun emme kuluta ja ostele.
Teki mitä teki, aina se menee väärin :(
Kuluttaa voi muuhunkin kuin krääsään. Ostakaa palveluita, kul
Totta, unohdin manita, että lapseni eivät osta minulle lahjoja, koska eivät kerää roinaa, he hemmottelevat minua kaikin tavoin. Minulle niin rakkaat!
Vierailija kirjoitti:
En tunnista ilmiötä, oletan, että se liittyy kaupungistumiseen ja helppoon elämään. Kun minkään takia ei tarvitse nähdä vaivaa, niin kaikenlaisen tavaran hankkiminen täyttää kaapit ja tekemisen puutteen. Ihan varmasti pelaan tennistä, kunhan hankin mailan.
Jokainen päättää itse omien kaappiensa sisällön. Olin vast'ikään tyhjentämässä erään vanhuksen kotia ja kaapeistaan löytyi muinaissukulaisten kirjeenvaihtoa 1800-luvun alkupuolelta. Siinä piti hetki miettiä, että roskiin vai ei, kysehän oli nykymallilla ajalteltuna turhasta polttokelpoisesta jätteestä.
Tuollaisella kirjeenvaihdolla on historiallista arvoa. Se kannattaa laittaa Museovirastolle tai ainakin kysyä, minne se kannattaa lahjoittaa. Sama juttu vanhojen valokuvien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisilla vaan on hamsteri syndrooma eli mitään ei voi myydä tai heittää pois.
Pakko säästää kaikki kun ei ole rahaa ostaa tarpeeseen. Kyllä ne tulee käyttöön kun muut hajoaa.
Itse ostan jonkun tavaran ainoastaan tarpeesta, en huvin vuoksi. Kaikki vaatteet ovat menneet käyttöön, eivät ole jääneet käyttämättömiksi kaappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemmin iso asunto kuin että joutuisi ostamaan ovh-hinnalla.
En koskaan ole ostanut mitään turhaa, ei ole ollut rahaakaan. Vaatteet on käytössä, vain hautajaisasu on kaapissa vähemmällä käytöllä.
Siksipä kun. Piakkoin kun piakkoin kuolen ( yli 80) ei oo isoa hommaa petkunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläisenä voin sanoa että kaapit on melko täynnä, eivät turhaan vaan muistoja eletystä elämästä, perheestä kaikkine iloineen ja riemuineen.
Itselläni on suuria, perheellisen elämän kokoisia astiastoja. Olisihan se ilon päivä jos omat lapset perheellistyivät ja heille kelpaisivat Suomessa tehdyt astiat. Heistä molemmat ovat kyllä sanoneet suoraan, etteivät aio perheellistyä kun kerran ei ole mahdollisuutta taata lapsilleen yhtään mitään. He ovat realisteja, jotka tajuavat että heidän lapsilleen pitäisi alkaa jo syntyessään säästää rahaa opiskelija varten jne.
Naapuri maksaa 30e/kk parkkipaikasta jossa on seisottanut renkaat tyhjänä olevaa autoa varmaan vuoden
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläisenä voin sanoa että kaapit on melko täynnä, eivät turhaan vaan muistoja eletystä elämästä, perheestä kaikkine iloineen ja riemuineen.
Niissä tavaroissako ne muistot on?
Kyllä niiden tavaroiden kautta palaavat monet muistot mieleen. Ajattele nyt vaikka valokuva-albumia.
Kon ma ti tin ekan kerran 10 vuotta sitten. Ei ole juuri ylimääräistä. Kertyvä kama on helppo jakaa tarvitseville tai konttiin vuoden välein. On myös helppo siivota. Satsaan esim. mattoihin ja verhoihin sisustuksessa, jotta ei näytä karsiutulta. Kaapit eivät tursua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunta muuttuu kokoajan turvattomammaksi maa hanmuuton ja sitä myöden työttömyyden kasvun myötä. Viimeaikoina on eduskunta alkanut tukistaa kansalta pois kovbauksetkin ja jakaa ne tulijoille. Tottakai ihmiset pitää roinasta kiinni kun varautuu syvään henkilökohtaiseen lamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläisenä voin sanoa että kaapit on melko täynnä, eivät turhaan vaan muistoja eletystä elämästä, perheestä kaikkine iloineen ja riemuineen.
Niissä tavaroissako ne muistot on?
Soittimissa, kirjoissa, kymmenissä tuhansissa paperi- dia- ja digikuvissa, cd-levyissä, tauluissa jne.
Itse muutin ja muuton yhteydessä nakoin roskiin ja myin ja lahjoitin ihan kaiken mitä en tarvitse. Nykyään sen verran omaisuutta että sopisi yhteen paketti autoon kaikki. Ei mitään tarvetta ole ollut lisä krääsälle. Ja vieläkin on hieman turhaa tavaraa. Muan vuojen olen ihan hyvin pärjännyt eikä ole ollut ikävä en edes muista mitä kaikkea tuli nakattua roskiin ja menemään. Pettävä eksäkin lensi ennen muuttoa roskiin.
Olen keski-ikäinen akka ja oi että se tekee onnelliseksi kun saa ostaa. XD Ostin tänään kaksi päällystakkia uutena hintaan 150 euroa! Sain vielä kauluspaidan kaupan päälle!
Vielä haluaisin ostaa sisustukseen täysin turhan mutta nätin Pentikin hopeisen ison kristallipuun, erivärisiä kaulahuiveja, kotimaisia, ulkomaisia jne., hanskoja, marimekon nahkalaukkuja, ruskeita ja mustia tyylikkäitä nahkalaukkuja, erivärisiä kenkiä ja ties mitä!
Olisi myös ihanaa jos olisi erilaisia hajuvesiä lisää ja tietyt asut ulkovaatteineen tuoksuisivat aina tietyiltä hajuvesiltä.
Tahdon ostaa ainakin majestic Vanillen ja ysärituoksuja esim. Poemen ja Diorin joita haistelin lentokentällä, Cartierin Pantheren, Pink sugarin ja ties mitä vielä.
Tyyliltäni olen monityylinen.
Kaapit on ihan täynnä ja niissä on vaatteita teini-iästäni asti vaikka olen keski-ikäinen. Vaikea luopua mistään. Se vasta onnelliseksi tekee kun joskus saa ostaa isomman asunnon johon saan kunnolla säilöttyä KAIKEN!
Lapset muuttivat kotoa, mutta mikään ei kelvannut.
Kaikki rakkaudella säilömäni ROINA on nyt sitten riesana ja tiedän, että mentyäni tilaavat roskalavan. Voisin heitä auttaa ja tehdä sen itse, mutta en raaski en sitten millään.
Jalometalli ja kristalli mahtuvat yhteen pussukkaan.
Nyt minua, meitä eläkeläisiä arvostellaan siitä kun emme kuluta ja ostele.
Teki mitä teki, aina se menee väärin :(
Kuluttaa voi muuhunkin kuin krääsään. Ostakaa palveluita, kulttuuria, ravintolaruokaa
Täällä on varmaan satoja avauksia, mitä tavaralahjaa voi viedä tuliaisiksi tai lahjoiksi. Ehdotetaan sitä iänikuista herkkukoria jne. Sekin on vaikea rasti, koska ihmiset syövät ja juovat eri asioita. Ei ymmärretä sitä, että noissa tapauksissa, joissa halutaan päästä sisustamaan toisen kotia tai päättää, mitä hän syö, rikotaan toisen rajoja. Asia olisi eri jos toinen ihan oikeasti tarvisi jotain.
Mikä siinä on, ettei voida iloita kohtaamisesta ilman materiarallia?
Mä olen vähän yllättynyt tästä, että kirppikset tuntuvat nykyään kilpailevan sillä, että myyvät nykyaikaista ja muodikasta tavaraa. Katselin juuri itsepalvelukirppisten tietoja myyntimielessä. Mihin se vanhanaikainen ja vähemmän trendikäs on tarkoitus laittaa, ellei kirppikselle? No, aina voi onneksi lahjoittaa. Tuntuu vaan kummalta, ettei sinänsä hyvälaatuisella tavaralla ole mitään arvoa, missä välissä näin kävi ja miksi?