Kaapit täynnä turhaa miksei kukaan myönnä tätä?
Oon usein miettinyt, miksi niin moni ostaa hirveän määrän tavaraa, jota ei sitten oikeasti käytä. Kaapit täynnä vaatteita, joissa laput vielä kiinni, keittiökoneita joita kokeiltiin kerran, harrastusvälineitä jotka siirtyy varastosta toiseen.
Onko se ostamisen tuottama hetken tunne ajatus paremmasta itsestä, uudesta alusta, tulevasta elämästä se varsinainen juttu? Että ostamalla tuntuu hetken siltä, että nyt asiat muuttuu, vaikka arki ei oikeasti muutu mihinkään.
Ja kun tavara on hankittu, se muuttuukin taakaksi: säilytys, syyllisyys, tavaravuori jota ei jaksa käydä läpi. Silti seuraavalla kerralla tekee mieli ostaa taas uutta.
Onko tämä nykyajan tapa täyttää tyhjyyttä, tylsyyttä tai epävarmuutta? Vai onko meistä vaan tullut niin hyviä haaveilemaan tavaran kautta, huonoja elämään sitä arkea jota varten tavarat muka ostettiin?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin 5 vuotta sitten sellaiset kaapinpohjaan ruuvattavat pyörät kun arvelin että joskus vielä tarvitsen niitä.
No, nyt olen aamun niitä etsinyt kun tarvitsisin, eikä tunnu mistään kaapinperältä löytyvän.
Ärsyttää...
Kuulostaa siltä ettäkannattaa siivota ja järjestää kamoja.
Meitä on kaksi 55-vuotiasta eronnutta, ja meillä on kahden kodin irtaimisto. Kaikki ihan hyvää ja käyttökelpoista.
Ongelmana ei ole se, että tavara olisi huonoa vaan se, että sitä on liikaa. Kahdet astiat, kahdet huonekalut, kahdet työkalut, kaapit täynnä varmuuden vuoksi säästettyä.
Tätä katsellessa on helppo ymmärtää, miksi tavaraa kertyy: elämä muuttuu, mutta tavara jää. Sitä on helpompi ostaa kuin luopua. Ja luopuminen vaatisi päätöksiä, aikaa ja vähän selkärankaa.
Lopulta suurin osa ei ole tarpeellista eikä rakasta vaan vain olemassa. Ja silti se vie tilaa, rahaa ja ajatuksia.
Mulla ei ainakaan oo. Oon konmarittanu kaiken ja ostan vain harvoin mitään. Vaatteet on kaikki vanhoja. Sitä paitsi pienessä asunnossa kaappitila on kortilla, joten mitään turhaa sinne ei mahdu.
Sellaisesta kaapista tekee ilmaisia löytöjä! Juuri siivosin keittiökaapin, löysin sieltä unohtamani kahvipaketin, suodatinpusseja ja keittimen. Sopivasti juuri eilen se vakiokäytössä ollut keitin hajosi, että tarpeeseen tuli <3
Pieneen 20 m2 opiskelija-asuntoon muut ovat roudanneet vuosien saatossa varmaan tuhansia kiloja krääsää. Kieltäydyin ottamasta vastaan kun en muutenkaan ole väleissä niin oli dumpattu terasille jätesäkeissä.
Vierailija kirjoitti:
Moni on tehnyt kuolinsiivouksen kuuskymppisenä ja elää nyt kituutellen yhdellä vaatekerralla tyhjässä asunnossa mitään tekemättä mahdollisesti vielä seuraavat 20 vuotta.
Mutta eipä tarvitse pelätä, että perikunta väsyy kirjojen tai harrastusvälineiden pois heittämiseen.
Eihän kuolinsiivous tätä tarkoita. Mutta toki asioita voi aina kärjistää.
Minä ostin 5 vuotta sitten sellaiset kaapinpohjaan ruuvattavat pyörät kun arvelin että joskus vielä tarvitsen niitä.
No, nyt olen aamun niitä etsinyt kun tarvitsisin, eikä tunnu mistään kaapinperältä löytyvän.
Ärsyttää...