Lue keskustelun säännöt.
Kaapit täynnä turhaa miksei kukaan myönnä tätä?
07.02.2026 |
Oon usein miettinyt, miksi niin moni ostaa hirveän määrän tavaraa, jota ei sitten oikeasti käytä. Kaapit täynnä vaatteita, joissa laput vielä kiinni, keittiökoneita joita kokeiltiin kerran, harrastusvälineitä jotka siirtyy varastosta toiseen.
Onko se ostamisen tuottama hetken tunne ajatus paremmasta itsestä, uudesta alusta, tulevasta elämästä se varsinainen juttu? Että ostamalla tuntuu hetken siltä, että nyt asiat muuttuu, vaikka arki ei oikeasti muutu mihinkään.
Ja kun tavara on hankittu, se muuttuukin taakaksi: säilytys, syyllisyys, tavaravuori jota ei jaksa käydä läpi. Silti seuraavalla kerralla tekee mieli ostaa taas uutta.
Onko tämä nykyajan tapa täyttää tyhjyyttä, tylsyyttä tai epävarmuutta? Vai onko meistä vaan tullut niin hyviä haaveilemaan tavaran kautta, huonoja elämään sitä arkea jota varten tavarat muka ostettiin?
Kommentit (87)
Minä kun siivosin äitini kuolinpesää, niin tajusin, ettei ketään kiinnosta minun tavarani. Äitini oli säästänyt minun kerhopiirustuksia ja valokuvia - roskiin meni. Ei edes kiinnostanut käydä niitä läpi.
Sen jälleen olen raivannut kaikkea. Lasten piirustukset annan lapsille, saaitse päättää, haluavatko säästää. Kaikki, mitä en ole käyttänyt 10 vuoteen, annan pois. Kirjat, joita en usko toiste lukevani, heitän pois. Keittiön purkit ja purnukat, joita en käytä, niin pois. Jne.
Tulee muuten tosi kevyt olo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin iso asunto kuin että joutuisi ostamaan ovh-hinnalla.
Sillekin tulee hintaa kun ajattelee, kuinka monesta neliömetristä maksaa joka kuukausi käyttämättömän tavaran säilytyksessä.
Ihmiset on ahneita materialistisia idiootteja jotka kerää kaikkea turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meillä vaimo on säästäväinen, sanoi että kulta taas säästin kun ostin vain yhden Guccin paidan 2 sijasta.
Tätä olen miehissä aina ihmetellyt. Jos otat prinsessan, saat prinsessan, mitä sitä sitten pitää jälkikäteen itkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläisenä voin sanoa että kaapit on melko täynnä, eivät turhaan vaan muistoja eletystä elämästä, perheestä kaikkine iloineen ja riemuineen.
Itselläni on suuria, perheellisen elämän kokoisia astiastoja. Olisihan se ilon päivä jos omat lapset perheellistyivät ja heille kelpaisivat Suomessa tehdyt astiat. Heistä molemmat ovat kyllä sanoneet suoraan, etteivät aio perheellistyä kun kerran ei ole mahdollisuutta taata lapsilleen yhtään mitään. He ovat realisteja, jotka tajuavat että heidän lapsilleen pitäisi alkaa jo syntyessään säästää rahaa opiskelija varten jne.
Ennen olivat yleisinä juhlapaikkoina kansan- ja kylätalot. Monesti lainattiin astiastoja monilta ihmisiltä juhliin. Ne paikat pitäisi saada uudestaan käyttöön ja niille pitäisi voida antaa astiastojaan tai niiden osia. Ajatelkaa, kuinka paljon helpompaa olisi kun ihmiset voisivat nauttia juhlistaan ja yhteisöllisyydestä enemmän niissä paikoissa.
Sen kun huolehtisivat tiskistä ja siivouksesta sekä maksaisivat jonkun pienen maksun, jotta niiden talojen ylläpito saataisiin hoidettua. Varmaan joka kunnassa ja kaupungissa olisi kiinteistöjä tuollaisiin tarpeisiin. Sinne vaan myös kaikki pöytäliinat, pyyhkeet jne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on ahneita materialistisia idiootteja jotka kerää kaikkea turhaa.
Eiseoleturhaa jos siitä tulee iloiseksi. Se on kulttuuria!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meillä vaimo on säästäväinen, sanoi että kulta taas säästin kun ostin vain yhden Guccin paidan 2 sijasta.
Tätä olen miehissä aina ihmetellyt. Jos otat prinsessan, saat prinsessan, mitä sitä sitten pitää jälkikäteen itkeä?
Veikkaan että postaaja on tosissaan itkenyt eikä yhtään huumorilla ole asiaa sanonut. xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma vaimo ostele vaatteita vähän väliä ja vie vanhat ( muutaman kerran käytetyt) uff laatikkoon. En ole ikinä ymmärtänyt mitä järkeä siinä on, mutta naisen ajatusmaailma on arvaamaton. Kai se jonkun nautinnon siitä saa.
Koska miehiltähän ei todellakaan löydy ties mitä kerran tai kaksi käytettyä hilavitkutinta sieltä pihavaraston/ autotallin puolelta. Tämä on enemmän tyyppikysymys kuin sukupuolikysymys.
Ei sillä, kuka olen moralisoimaan? Mullakin on huoneen verran turhaa taidetta. Se tuotti iloa silloin, kun sitä teki ja myymättömät jäivät pyörimään laatikoihin. Osaan liittyy tärkeitä muistoja, mutta todellisuudessa yli 90 prosenttia pitäisi viedä kaatopaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta muuttuu kokoajan turvattomammaksi maa hanmuuton ja sitä myöden työttömyyden kasvun myötä. Viimeaikoina on eduskunta alkanut tukistaa kansalta pois kovbauksetkin ja jakaa ne tulijoille. Tottakai ihmiset pitää roinasta kiinni kun varautuu syvään henkilökohtaiseen lamaan.
No, olisihan se tyhmää lempata pakkasvaatteet siksi, ettei ole ympäri vuoden pakkasia tai alusvaatteet siksi, etteivät ne ole nyt muodikkaita. Se on ollut totta jo ennen tätä hallitusta, ettei kaikilla ole artikkelien mukaisia siistejä vaatteita työhaastetteluja varten. Silloin joutuu menemään niillä vaatteilla, joita muutenkin käyttää. Osalla on pakko valita vaatteiden, lääkkeiden ja ruoan välillä. Jatkossa vielä useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on ahneita materialistisia idiootteja jotka kerää kaikkea turhaa.
Eiseoleturhaa jos siitä tulee iloiseksi. Se on kulttuuria!
:D ihan vaan kysymisen vuoksi miten jotku reikäset farkut jossain varston ö laatikon pohjalla jonka olemassa oloa ei edes muista tekee jonkun iloiseksi enää?
Vierailija kirjoitti:
Kenelle se pitäisi myöntää?
Itselleen, tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluaisin ostella kauneimpia ja kalleimpia kristallikruunuja hirveän läjän ja sitten laittaa ne kaikki yhtaikaa valaisemaan asuntoni kattoon ja joka huoneeseen. Olis muranot, turun kristallit, böömiläiset ja muut siellä sulassa sovussa roikkumassa. Olen työtön sossupummi.
Dopamiiniryöppy saa ihmisen ostamaan. Lähipiirissäni tämmöinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 vuotta asuttu tässä ja sinä aikana ehtinyt kertyä yhtä sun toista. Enää en ostele useinkaan mitään uutta, jotain paistinpannua tms, kun vanhat kulahtaa. Meen periaatteella "kuivurin kautta takaisin käyttöön kunnes hajoaa". Toki matkoilta saattaa tulla ostettua jotain erikoista tai kiva vaate.
Mies etsi lihasvasaran laturia (ei ole käytetty oston jälkeen, kun ihan turha vehje) Siis monessa eri paikassa ties mitä piuhaa ties mihin elektroniikkaan sotkuisessa läjässä, jokainen ikivanha läppärin ja kännykän laturikin säästetty. Vaan ei löytynyt oikeaa piuhaa ja jää kokeilematta auttaako tuo turha vehje selkäkipuun. Kuvainnollisesti mies säilyttää reiittimen reiätkin.
Jos kerran on ostettu, miksi pitäisi heitgä pois, että alkaisi uudelleen niitä täyttämään? Kovin nuoti ja kokenematon olet vielä, koska et osaa otta huomion eletthjä vuosikymmeniä, millokn tavaraa kartuu puoleen tai toisiin. Jos itse tykkäät meditoidaa ja eläö neljän tyhjän seinän sisällä, niin siitä vaan, kukaan ei kiellä. On se säälittävä, jos karkkirahasta pitää pakostakin keksiä aiheittä, mikä voi luokitelka toisten elämään tunkeuttumiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi meillä vaimo on säästäväinen, sanoi että kulta taas säästin kun ostin vain yhden Guccin paidan 2 sijasta.
Tätä olen miehissä aina ihmetellyt. Jos otat prinsessan, saat prinsessan, mitä sitä sitten pitää jälkikäteen itkeä?
Kyllä hän ihan omilla rahoillaan osti vaatteensa, en itke.
Moni on tehnyt kuolinsiivouksen kuuskymppisenä ja elää nyt kituutellen yhdellä vaatekerralla tyhjässä asunnossa mitään tekemättä mahdollisesti vielä seuraavat 20 vuotta.
Mutta eipä tarvitse pelätä, että perikunta väsyy kirjojen tai harrastusvälineiden pois heittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran on ostettu, miksi pitäisi heitgä pois, että alkaisi uudelleen niitä täyttämään? Kovin nuoti ja kokenematon olet vielä, koska et osaa otta huomion eletthjä vuosikymmeniä, millokn tavaraa kartuu puoleen tai toisiin. Jos itse tykkäät meditoidaa ja eläö neljän tyhjän seinän sisällä, niin siitä vaan, kukaan ei kiellä. On se säälittävä, jos karkkirahasta pitää pakostakin keksiä aiheittä, mikä voi luokitelka toisten elämään tunkeuttumiseksi.
:D onko pari skumppaa alla kenties?
Mä olen sitä mieltä että hyvin moni nainen on sellainen että "kämpän tulee olla vähintään 100m2 per henkilö, muuten se on ahdistava koirankoppi missä ei mahdu olleen!"
Sitten kun selvittelet tilantarpeen perusteita niin kaikenmaailman kippoo, kuppii, rytkyy, tyynyt, peittoo on pöydät ja kaapit täynnä.
Ymmärrän toki tavaroiden tarpeen, mutten sellaisten tavaroiden mitkä makaavat vuosikausia kaappien pohjalla ja niistä sanotaan "ai hitsi unohdin et mul on tämäkin, mä sain tän ylppäreissä vuonna 2008! Älä heitä pois!!"