Hyväksyttekö itsenne sellaisena kuin olette?
Ja mitä se tarkoittaa, oletteko täydellisiä etc.
Kommentit (22)
En hyväksy itsessäni mitään , osaamaton , ruma , iljettävä olento olen . En tykkää itsestäni enkä kropastani enkä hiuksista.
Hyväksyn, en ole täydellinen mutta ollut kohta 40 vuotta aikaa hyväksyä itseni kun muuta vaihtoehtoa ei ole kuin päivittäin elää tämän tyypin kanssa. Helpottaa kyllä muiden totaalihyväksymistä kun se hyväksyntä on ensin itseä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn, en ole täydellinen mutta ollut kohta 40 vuotta aikaa hyväksyä itseni kun muuta vaihtoehtoa ei ole kuin päivittäin elää tämän tyypin kanssa. Helpottaa kyllä muiden totaalihyväksymistä kun se hyväksyntä on ensin itseä kohtaan.
Tuo on tyytymistä.
Hyväksyn. En ole täydellinen, mutta olen koko ikäni kehittänyt itsessäni sitä, mitä pidän tärkeänä ja se on aika hyvää. Toki kehittymisen mahdollisuus on aina, ja oikeastaan sitä suurempana, mitä paremi kehitys takana jo on. Toivon kehittyväni jatkossakin, mutta pidän itsestäni kehittyvänä.
nin kauan kun kieltäydyn uskoontulosta, en voine alkaa löytää itseäni enkä siten voi myöhkään ryhtyä jalostumaan siksi, kuksi munt on tarkootettu
Hyväksyn. Olen kaukana täydellisestä, mutta tiedän olevani hyvä ystävä ja vaimo, hyvä äiti, mukava työkaveri. Otan ihmiset sellaisena kuin he ovat, annan kaikille tilaa, enkä tykkää tuomita muita. Huumoria löytyy, enkä stressaa tai kitise turhista. Mulla on itseni kanssa hyvä olla
En. Olen ruma, ihmisarka, mt-ongelmainen ja vihaan itseäni.
Kyllä ja en. Kyllä: hyväksyn sen, että olen tässä kohtaa nyt missä olen, niin hyvinvointini kuin elämäntilanteeni suhteen. En: tiedostan esim. luonteessani ja reagointitavoissani sekä esim. rahankäyttötottumuksissa kehityskohteita, ja pyrin asettamaan itselleni tavoitteita tullakseni tulevaisuudessa vähän paremmaksi versioksi itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn. Olen kaukana täydellisestä, mutta tiedän olevani hyvä ystävä ja vaimo, hyvä äiti, mukava työkaveri. Otan ihmiset sellaisena kuin he ovat, annan kaikille tilaa, enkä tykkää tuomita muita. Huumoria löytyy, enkä stressaa tai kitise turhista. Mulla on itseni kanssa hyvä olla
Tosi kauniisti puhut itsestäsi! Se on harvinaista ja arvostettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn. Olen kaukana täydellisestä, mutta tiedän olevani hyvä ystävä ja vaimo, hyvä äiti, mukava työkaveri. Otan ihmiset sellaisena kuin he ovat, annan kaikille tilaa, enkä tykkää tuomita muita. Huumoria löytyy, enkä stressaa tai kitise turhista. Mulla on itseni kanssa hyvä olla
Tosi kauniisti puhut itsestäsi! Se on harvinaista ja arvostettavaa.
Kiitos kivasta viestistäsi!
Olin itsesni kanssa ihan ok n. 53-vuotiaaksi.
Nyt, 55-vuotiaana tuottaa hieman hankaluuksia hyväksyä muuttunut kroppa kaikkine poimuineen ja ryppyineen. Alamäkin on alkanut, mutta kai tähän jossain vaiheessa tottuu.
En. Olen jo keski-ikäinen, mutta olen kauhean arka ja yliherkkä. Lisäksi mulla on taipumus selviytyä sosiaalisista tilanteista jotka jännittää keksimällä kaikkia älyttömiä valheita, joita sitten kadun jälkeenpäin ja pelkään kiinni jäämistä.
En hyväksy, mutta yritän sietää. Vaikeaa on välillä sekin.
Vuosien hyväksikäyttö lapsena, seksuaalirikoksen kohde nuorena, pitkä suhde väkivaltaisen psykopaatin kanssa. Ei ole ehtinyt miettiä kuin eloonjäämistä hetki kerrallaan.
Mutta minusta ei tullut heidän kaltaistaan! Joten arvostan.
Yritän tyytyä osaani melkein kaikilla ulkonäkövirheillä, mitä naisella saattaa olla. Perityt geenit eivät menneet ihan kohdalleen. Parantelen vikojani mahdollisuuksien mukaan ja hoidan itseäni. Olen kuitenkin hyväluontoinen ja huumorintajuinen optimisti. Neuvokas ja ahkera vaimo ja siedettävä äiti.
Hyväksyn vaikka olen ruma, tyhmä ja lihava.
Tottakai. Olen itseni paras ystävä.
En. Olen ruma, tyhmä ja vakavasti mt-ongelmainen. Mikään mitä teen ei ikinä johda mihinkään.