Lue keskustelun säännöt.
Hyväksyttekö itsenne sellaisena kuin olette?
06.02.2026 |
Ja mitä se tarkoittaa, oletteko täydellisiä etc.
Kommentit (52)
Hyväksyn ja ihan tykkäänkin. Tähän pääseminen ei ole ollut ihan helppo tie, elämässä on ollut turhan paljon muita ihmisiä huutamassa että "olet vääränlainen". Eihän tämäkään harmonian tila ole välttämättä pysyvä, mutta just nyt on ihan mukavaa itseni kanssa. N50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meditointi helpottaa minulla itseni ja ulkonäön hyväksymistä. Jotenkin tulee tunne että ei ole niin väliä miltä näyttää.
En hyväksy nyt enkä jatkossa.
Vihaan itseäni ja toivoisin olevani kuollut. Joitakin vuosia sitten hölmönä uskoin lääkäreitä, joiden mukaan olisi hyvä saada painoa ylös osteoporoosin välttämiseksi. Minkä virheen teinkään! Edes antiikin kekseliäät tarinaniskijät eivät olisi osanneet luoda kaltaistani hirviötä, ja heidän luomuksiaan sentään ovat Minotauros, Medusa ja Kharybdis.
Minunlaisillani ei ole arvoa.
Hyväksyn. En ole täydellinen tietenkään.
En. ruma suomalaine kuu-naama. Kroppa ihan ok. mutta tuo naama. voi juma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en hyväksy. Olen iljettävä, ruma, vastenmielinen, lihava, tyhmä, mielisairas, jälkeenjäänyt, tylsämielinen, raivohullu, sekopää seksihullu impotentti nekrofiili paskalta haiseva heikkokuntoinen epäsikiö.
Hyväksyn tietenkin, mä oon mikä oon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hyväksyn itsenini epätäydellisenä itsenäni. Osaan myös aika analyyttisesti arvioida heikkouksiani ja vahvuuksiani ja miettimään mitä niistä voi yrittää muuttaa.
Järkihän tässä on se, että se jokainen minuutti jonka vihaat itseäsi on niin helvetin hukattua aikaa elämästi kuin olla ja voi. Se mitä vihaat ei muutu sillä vihalla eikä hampaiden kiristelyllä etkä sinä motivoidu yksin sillä vihallasi muuttumaan vaan sillä katkeaa vain verisuoni päästä
Kukaan meistä ei ei ole täydellinen..
Minullakin lihaksikkaat ja selluliitittömät reidet viisikymppisenä, mutta moni muu juttu ei ole mennyt putkeen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, vaikka en ole täydellinen. Tämä on ollut pitkä tie. Ikääntymisessä on parasta se, että pääsee vihdoin tasapainoon.
En ole täydellinen. Tuskinpa kukaan on? Olen hyväksynyt sen, että kerran täällä eletään ja siitä vähemmän täydellisenkään ihmisen normaalista elämästä ei seuraa mitään kuolemanjälkeistä rangaistusta tai vastaavaa. Niin kauan kuin elän ihmisiksi ja kohtelen muita hyvin, on kaikki ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn, en ole täydellinen mutta ollut kohta 40 vuotta aikaa hyväksyä itseni kun muuta vaihtoehtoa ei ole kuin päivittäin elää tämän tyypin kanssa. Helpottaa kyllä muiden totaalihyväksymistä kun se hyväksyntä on ensin itseä kohtaan.
Tuo on tyytymistä.
Elämästään voi tehdä todella onnettomaksi jos tuota pitää vain tyytymisenä.
Sehän se tässä ongelma onkin, että hyväksyy itsensä, vaikka pitäisi muuttua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy itsessäni mitään , osaamaton , ruma , iljettävä olento olen . En tykkää itsestäni enkä kropastani enkä hiuksista.
Älä hyvä ihminen hukkaa elämääsi turhaan itsevihaan. Keho on vain väline, joka mahdollistaa sinulle elämisen. Sillä ei ole väliä, minkälaisilla jaloilla sinä elämän polkua pitkin tepastelet. Hiukset ovat päätä lämmittämässä ja moni pärjää ilman niitäkin. Ulkonäköpaineet syntyvät monesti ihan kaupallisten puljujen keksimistä jutuista, joilla he lisäävät paineita ostaa heidän tuotteitaan ja palveluitaan. Eihän niitä muuten kovin moni vallitsevaan olotilaansa tyytyväinen ihminen ostaisi.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen ruma, ihmisarka, mt-ongelmainen ja vihaan itseäni.
Oletko ikinä ajatellut, kuinka yleisiä mt-ongelmat ovat? Ne kuuluvat ihmisyyteen.
Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Se tarkoittaa mm. ettei itseä ole; self puuttuu.
Minä hyväksyn itseni tällaisena; erilaisista persoonallisuuden irrallisista, osin keskenään ristiriitaisistakin osista koostuvana yksilönä.
.
Vierailija kirjoitti:
Minä hyväksyn itsenini epätäydellisenä itsenäni. Osaan myös aika analyyttisesti arvioida heikkouksiani ja vahvuuksiani ja miettimään mitä niistä voi yrittää muuttaa.
Järkihän tässä on se, että se jokainen minuutti jonka vihaat itseäsi on niin helvetin hukattua aikaa elämästi kuin olla ja voi. Se mitä vihaat ei muutu sillä vihalla eikä hampaiden kiristelyllä etkä sinä motivoidu yksin sillä vihallasi muuttumaan vaan sillä katkeaa vain verisuoni päästä
Jokainen itsensä vihaamiseen käytetty hetki on pois henkisestä kehittymisestä ja kypsymisestä.
En ehkä täysin hyväksy, mutta on armollisuus itseä kohtaan lisääntynyt sitä mukaa kun vuosia tulee. Parikymppisenä olin missin mitoissa ja silti löysin itsestäni vain vikoja, nyt olen tällainen jenkkakahvoilla varustettu nelikymppinen ja ajattelen kiloja ja liikuntaa lähinnä terveyden kautta. Vähän sama työuran ja muun menestyksen suhteen. Vähempikin riittää ja ihan keskivertona voi olla onnellinen.
Häiritseekö ne rypyt sinua vai muita?