Lehtolapsi perinnönjaossa
Jos naimaton, lapseton veljeni kuolee, joudunko minä hoitamaan hänen perunkirjoitukset sun muut? Millä tasolla minulla tulee ottaa selvää onko hänellä mahdollisesti aviottomia lapsia, jotta myöhemmin ei kävisi niin että jostain ilmestyy perillisiä vaatimaan osuuttaan? Veljelläni ei ole oikeastaan omaisuutta, mutta äidillämme on, eli jos veljeni kuolee ensin, ja siinä kohti lehtolapsia ei ilmaannu, voiko vielä myöhemmin äitimme kuollessa olla mahdollista että veljeni osuutta tulee hänen lehtolapsi vaatimaan osuuttaan? Onko kellään kokemusta vastaavasta? Olen yhdessä perinnönjaossa ollut mukana ja se oli erittäin stressaava kokemus enkä vastaavaan enää haluaisi uudelleen.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeltäsi vaaditaan virkatodistus kirkkoherran virastosta kaikilta paikkakunnilta joissa veljesi on asunut. Siitä selviää mahdolliset lapset jotka veljesi on tunnustanut, jos hän on asunut ulkomailla, sitten voi olla vaikeampaa.
Meillä oli vaikeaa hakea tiedot, koska isäni oli siirtokarjalainen ja hän on muuttanut niin paljon ja tiedot on keskitetty luovutetuilta alueilla muuttaneilta Mikkelissä ja tietoja oli hankala saada.
Tämä on vanhentunutta tietoa. Nykyisin riittää tilata sukuselvitys viimeisen kotiseurakunnan käyttämästä keskusrekisteristä, jos vainaja kuului kirkkoon.
Ei välttis voi olla kimuranttia hakea tietoja ulkomailta tänäkin päivänä. Kokemusta on.
Jos veljesi on lapseton, niin yleensä viranomaiset hoitavat hänelle edunvalvojan, jos hän ei enää pysty huolehtimaan asioitaan tai kuolee.
Ja veljesi terveyden tilaa lääkärit seuraavat, kun hän käy lääkärissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla tunnustettu. Voi ilmestyä missä vaan ja milloin vaan ja vaatia dna-testiä (hautojakin on jo avattu tästä syystä) ja jos dna osoittaa, että veljesi on siittäjä, niin lapsi menee edellesi ja perii kaiken.
Eräällä miehellä on 5 lasta ja 3 heistä tunnustettu, vain tunnustetut kuuluivat perikuntaan.
No näin jos ne 2 ovat hiljaa ja tyytyvät osaansa.
Olisivat voineet myös nostaa isyyskanteen ja sen jälkeen kun isyys on vahvistettu, niin olisi mennyt jakokirja ja jako uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos veljesi on lapseton, niin yleensä viranomaiset hoitavat hänelle edunvalvojan, jos hän ei enää pysty huolehtimaan asioitaan tai kuolee.
Ja veljesi terveyden tilaa lääkärit seuraavat, kun hän käy lääkärissä.
Edunvalvojan tehtävä päättyy päämiehen kuolemaan, joten hän ei hoida perunkirjoitusta tai perinnönjakoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on isä ja monet tietävät kuka hän on. Mutta en ikinä tule häntä perimään vaikka olen ainoa lapsensa.
Ei tunnustanut, kun oli uusinnan aika joskus 70-luvulla, kun laki muuttui. Ei sen jälkeen ole myöskään elareita äidilleni maksanut.
Sinähän voit perinnön riitauttaa, pyydä jo nyt testiin.
Kaksi eri asiaa. Ensin isyyskanne, sitten vasta jaon riitauttaminen.
Ei kai riitauttamiselle olisi mitään perusteita ennenkuin isyys on todennettu?
Siitä kyllä olen samaa mieltä että eihän tuo edellisen asia ole sen isän käsissä, isyyskanteen voi nostaa ihan isän mielipiteestä riippumatta, oli hän elossa tai ei. Ja jos asia noin kaihertaa niin ehkä olisi parempikin näin tehdä niin asia saisi virallisen pisteen.
Nykyään on paha kun aviottomat ja aivottomat lapset meinaa mennä sekaisin?
Voit vaatia isyyden tunnustamista edelleen. Testi vaan ja hups, olet perillinen. Luulisi hänenkin haluavan että perillinen on, ettei mene valtiolle omaisuus, jos sitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos veljelläsi on lapsi(a) perimässä, niin eiköhän ne hoida perukirjat. Sinä et silloin kuulu veljesi kuolinpesään.
Ei kuulu muutenkaan. Perintö menee aina vertikaalisesti.
Paitsi, jos vertikaalisesti ei ole sukulaisia eli ei lapsia ja vanhemmat ja isovanhemmat jne. kuolleet. Silloin sisarukset perivät ja jos sisarukset ovat kuolleet, niin sisarusten lapset jne. Jos sisaruksia on ollut paljon ja heillä paljon lapsia, niin perillisiä voi olla monta kymmentä ja parhaimmillaan joku heistä on oikeutettu vain sadasosaan pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Siellä ollaan jo kärkkymässä lapsettoman perintöä.
Tai halutaan ettei veljen äidiltään saama perintö mene ulkopuoliselle kenestä ei ole ollut tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos veljelläsi on lapsi(a) perimässä, niin eiköhän ne hoida perukirjat. Sinä et silloin kuulu veljesi kuolinpesään.
Ei kuulu muutenkaan. Perintö menee aina vertikaalisesti.
Paitsi, jos vertikaalisesti ei ole sukulaisia eli ei lapsia ja vanhemmat ja isovanhemmat jne. kuolleet. Silloin sisarukset perivät ja jos sisarukset ovat kuolleet, niin sisarusten lapset jne. Jos sisaruksia on ollut paljon ja heillä paljon lapsia, niin perillisiä voi olla monta kymmentä ja parhaimmillaan joku heistä on oikeutettu vain sadasosaan pesästä.
Ei ole vertikaalista perintöä. Esimerkki. Jos lapseton sisaruksesi kuolee, perintö mene taaksepäin vanhemmille. Jos nämä ovat kuolleet, perintö menee vertikaalisesti sinulle (ja mahdollisille sisaruksillesi). Se ei siis tule sisarukseltasi sinulle vaan sisarus-vanhemmat-sinä eli ensin ylös sitten alas. Ei suvusuunnassa. Aina vertikaalisesti. Tämä on perusperiaate. Noudattaa biologista polveutumista.
Vierailija kirjoitti:
Perukirjan laatija kerää suvun tiedot.
Jos väestöreksteritiedoista ilmenee veljesi perillinen, niin hän menee tietysti edellesi.
Joo itse ei tarvi selvitellä yhtään mitään. Kyllä ne jaossa kerrotaan kuka kukin on ja miksi. Monella on myös kirje kirjoitettu, että terve, teidän edessä on nyt sitten Sini, kun ihmettelette siinä kukas hän on. Näin kävi meille. Tosin sain siskon vuosien takaa. En ollut vihoissani vaan ihan hyvilläni. Olemme tekemissä 3 kertaa viikossa ja molempia vtutti se, että isämme salasi kaiken. Ei tullut perintöriitaa vaan saatiin sisarus elämään.
Hän on 15v nuorempi kuin minä ja veljeni. Veli sanoi, että miten kehtas pimittää tämän tiedon. Veli 2v vanhempi kuin minä. Hän on sellainen isoveli, että pitää aina huolta jne. Vähän suojeleva luonne. Nyt sitten sai toisen siskon, niin ekana osti Hifkin kausikortin silloin ja tekivät siitä oman juttunsa. Isämme oli varakas mies ja kaikki sai omansa, mutta ketää meistä kiinnostanut se varallisuus yhtään, kun kävi ilmi, että yksi nuori nainen on siskomme.
Vierailija kirjoitti:
Perinnön menetys ei huoleta, mutta se että sitä joutuu alkaa hoitamaan, myymään ja järjestelemään, mahdollisesti kärkkäiden ja vaativien ihmisten kanssa. Jos kaikki menisikin sopuisasti niin eihän siinä mitään, mutta yhdessä perinnönjaossa kun olen ollut mukana niin tiedän että läheistenkään ihmisten kanssa ei asiat mene sopuisasti. Siis toisin sanoen riitely pelottaa ja stressaan jo etukäteen asioista. Ja tuokin että jos esim. veljeni perunkirjoitukset tulee minun hoidettavaksi, voinko tehdä siinä jotain niin väärin että olen myöhemmin pulassa. -ap
Kieltäydyt perinnöstä niin et mokaa eikä tarvitse riidellä. Kyllä sen veljesi kunta kuoppaa, ja maksaa kulut pesän varoista.
Ahne narsistisiskoni hoiti asian omalla tavallaan.
Mies oli saanut pojan toisen naisen kanssa.
Siskopa hoiti homman: Kaikki omaisuus siirrettiin hänen nimiinsä ja mies muuttui yrityksen osaomistajasta ilmaiseksi rengiksi yritykseen. Heidän yhteinen poikansa perii kaiken.
Au-lapsi ei tietenkään saanut pennin hyrrää mistään. Kas kun isä oli todettu varattomaksi!
Minun naimaton veljeni, erittäin varakas, on monesti sanonut, että sukulaiset ei peri mitään. Hautajaisohjeet on kirjattu ja annettu järjestävälle taholle. Perinnön saaja selviää testamentin jaossa.
Toivotaan, että aloittajan veli on hoitanut asiat yhtä fiksusti.
Jos ap:n ja veljen isä on jo kuollut (oletan, että heillä on sama isä), niin ap on perillinen, vaikka äiti vielä eläisi. Siinä tapauksessa puolet perinnöstä menee äidille ja puolet veljen isän muille lapsille eli tässä tapauksessa ilmeisesti ap:lle. Oletuksena on siis, että veljellä ei ole lapsia eikä testamenttia eikä hän ole naimisissa.