Lehtolapsi perinnönjaossa
Jos naimaton, lapseton veljeni kuolee, joudunko minä hoitamaan hänen perunkirjoitukset sun muut? Millä tasolla minulla tulee ottaa selvää onko hänellä mahdollisesti aviottomia lapsia, jotta myöhemmin ei kävisi niin että jostain ilmestyy perillisiä vaatimaan osuuttaan? Veljelläni ei ole oikeastaan omaisuutta, mutta äidillämme on, eli jos veljeni kuolee ensin, ja siinä kohti lehtolapsia ei ilmaannu, voiko vielä myöhemmin äitimme kuollessa olla mahdollista että veljeni osuutta tulee hänen lehtolapsi vaatimaan osuuttaan? Onko kellään kokemusta vastaavasta? Olen yhdessä perinnönjaossa ollut mukana ja se oli erittäin stressaava kokemus enkä vastaavaan enää haluaisi uudelleen.
Kommentit (75)
Minun isäni tunnusti kaksi avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta aikuisina, kun hänelle selvisi, ettei elatusmaksujen maksaminen vastannut tunnustusta. Kun isä kuoli, jaoimme perinnön sovussa kaikkien kesken, vaikka tutustuimme näihin au-lapsiin vasta aikuisina. Eli eivät kaikki sukulaiset riitele.
Tilaa perunkirjoitus jostain lakitoimistosta. Näin jos et osaa tai halua tehdä sitä. He hoitaa kaikki asiat (mm. virkatodistukset).
Perinnönjako on sitten ihan eri tilaisuus. Siinä on mukana enää ne, jotka mainittiin perunkirjassa. Voit teettää senkin muilla jos ei ole osaamista tai halua tehdä sitä.
Osittain sinulla meni nämä kaksi asiaa sekaisin, minkä takia epäilen ettei osaa tehdä niitä joten älä tee vaan osta palvelu tai pyydä apuun joku joka oikeasti osaa tehdä tämän. Väärin tehdyn perunkirjan tai perinnönjaon voi joku riitauttaa tai sitten verottajakin voi "hylätä" sen ja mitähän veroja se alkaa sitten perimään? Joka tapauksessa perunkirja kannattaa tehdä oikein, koska verot määräytyy sen mukaan. Jos omaisuutta on tosi vähän, verojakaan ei tule mutta ei näitä silti kannata tehdä väärin.
Ei siinä mitään epäselvää pitäisi olla.
Virkatodistus paljastaa onko henkilöllä TUNNUSTETTUJA lapsia.
Lapsi ei voi vaatia perintöä, jos isä ei ole häntä tunnustanut. Eläessään isä voi tietenkin tunnustaa aikuisen lapsensa tai lapsi voi sitä vaatia käräjäoikeuden kautta.
Mutta isä voi testamentilla siirtää omaisuuttaan myös lehtolapsilleen.
Se voi sitten olla se yllätys muille perijöille.
Hautajaisten järjestelyistä ja perunkirjoituksista voi sopia vaikka hautaustoimiston kanssa,, jos vainajalla jää rahaa ne maksaa. Jos vainaja on varaton, niin kunnan sosiaalitoimistolta voi hakea avustusta ja kunta hoitaa hautauksen ilman ylimääräisiä kustannuksia. Siskon siis ei tarvitse tehdä mitään, jos hän ei halua. Mutta jos veljen rajoja olet hamuamassa niin säästät, kun itse hoidat.
Perunkirjoitus määrää kuka perii ja mitä. Sen jälkeen ei ole asiaa tulla perintöä vaatimaan. Tosin perunkirjoituksessa pitää olla virkatodistukset, joista näkee onko lapsia. Jos on niin heille pitää perunkirjoituksesta ilmoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Perinnön menetys ei huoleta, mutta se että sitä joutuu alkaa hoitamaan, myymään ja järjestelemään, mahdollisesti kärkkäiden ja vaativien ihmisten kanssa. Jos kaikki menisikin sopuisasti niin eihän siinä mitään, mutta yhdessä perinnönjaossa kun olen ollut mukana niin tiedän että läheistenkään ihmisten kanssa ei asiat mene sopuisasti. Siis toisin sanoen riitely pelottaa ja stressaan jo etukäteen asioista. Ja tuokin että jos esim. veljeni perunkirjoitukset tulee minun hoidettavaksi, voinko tehdä siinä jotain niin väärin että olen myöhemmin pulassa. -ap
Voit ulkoistaa perukirjoituksen tekemisen, hautaustoimistolta esimerkiksi tai vähävarainen voinee sen saada oikeusaputoimistolta. Huojenna mieltäsi ja hyvä että otat selville etkä jatka murehtimista.
Kysy veljeltä onko lapsia.
Jos veli ei muista, niin pyytää virkatodistusta. Sillä se selviää.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla tunnustettu. Voi ilmestyä missä vaan ja milloin vaan ja vaatia dna-testiä (hautojakin on jo avattu tästä syystä) ja jos dna osoittaa, että veljesi on siittäjä, niin lapsi menee edellesi ja perii kaiken.
Jos ruumis on tuhlattu, niin saako siitä DNA:n? Ja voihan olla myös, että tuhkat ripoteltu mereen.
olet niin pihalla, varaa aika edulliseen oikeusaputoimistoon. joo se ns veljen lapsi perii äitisi-eli veljen osuuden. jos veljesi ei ollut aviossa kun sai lapsen hänhän ei ole nimitykseltään lehtolapsi.
seurakunnalta ja diivirastot auttavat selvittämään missä kaikkialla on veljesi asunut ja ns sukuselvitys.
asianajotoimistot myös tekevät puolestasi tuonkin.
et ole velvollinen mihinkään koskaan noissa asioissa. viranomainen hoitaa. kirjallinen- luovun oikeuksista sekä velvollisuuksitani ja testamentteihin--- ei testamentin vastaanottotahtoa.
verottaja odottaa määräajan vain perukirjaa- käteisvaratkin... avioliiton ulkopuoliset saati au lapset ovat lain mukaan aina perillisiä. kannattaa hoitaa- hoidattaa asiat niin hyvin, että ei tule jälkiseuraumuksia .
"Jos ruumis on tuhlattu, niin saako siitä DNA:n? Ja voihan olla myös, että tuhkat ripoteltu mereen. "
Tuhkasta ei kyllä enää taida oikein mitään saada.
Vierailija kirjoitti:
Perinnön menetys ei huoleta, mutta se että sitä joutuu alkaa hoitamaan, myymään ja järjestelemään, mahdollisesti kärkkäiden ja vaativien ihmisten kanssa. Jos kaikki menisikin sopuisasti niin eihän siinä mitään, mutta yhdessä perinnönjaossa kun olen ollut mukana niin tiedän että läheistenkään ihmisten kanssa ei asiat mene sopuisasti. Siis toisin sanoen riitely pelottaa ja stressaan jo etukäteen asioista. Ja tuokin että jos esim. veljeni perunkirjoitukset tulee minun hoidettavaksi, voinko tehdä siinä jotain niin väärin että olen myöhemmin pulassa. -ap
Kyllä se vain niin on, että jos olet lähin omainen, sinun on perunkirjoitus ym. perintöön liittyvä hoidettava. Jos asia huolettaa, niin esimerkiksi edesmenneen pankissa on yleensä lakiapua tarjolla ja he hoitavat korvausta vastaan perunkirjoitukseen liittyvät asiat. Meillä äitini jälkeen pankki hoiti myös perunkirjan eteenpäin verottajalle. Voi olla, että perintöön liittyen voi joutua realisoimaan omaisuutta esim. myymällä asunnon, ja sen voi tietysti jättää kiinteistönvälittäjälle. Toki palkkion perii hänkin. Mutta kaikki kulut tietysti vähennetään perinnön arvosta ja se vähentää sitten verotettavaakin.
Itsellä lähipiirissä tapaus, jossa perheettömän kuoleman jälkeen ilmeni, että hänellä onkin perillinen, muistaakseni testamentti tms. Niinpä tuttuperhe sai omaisuutta niin sanotusti puskista.
Vierailija kirjoitti:
Perinnön menetys ei huoleta, mutta se että sitä joutuu alkaa hoitamaan, myymään ja järjestelemään, mahdollisesti kärkkäiden ja vaativien ihmisten kanssa. Jos kaikki menisikin sopuisasti niin eihän siinä mitään, mutta yhdessä perinnönjaossa kun olen ollut mukana niin tiedän että läheistenkään ihmisten kanssa ei asiat mene sopuisasti. Siis toisin sanoen riitely pelottaa ja stressaan jo etukäteen asioista. Ja tuokin että jos esim. veljeni perunkirjoitukset tulee minun hoidettavaksi, voinko tehdä siinä jotain niin väärin että olen myöhemmin pulassa. -ap
no olen tällainen lehtolapsi kammotus teille sukulaisille, mutta en todellakaan lähtisi jostain vanhoista romuista riitelemään. se raha riittä kun ei riittänyt aikoinaan elatusmaksuihin.
Vierailija kirjoitti:
No yleensä hautajaisjärjestelyt ja perunkirjoitukset ovat sellaisia mistä lähiomaiset huolehtii.
Kyllä minä ymmärrän, että naimattoman ja ilmeisesti lapsettomankin ihmisen kohdalla ei välttämättä ole selkeää, kuka kaiken hoitaa.
OT. Elän itse avoliitossa. Miehellä on lapsi, johon on etäiset välit. Minun kanssani tämä lapsi ei ole suostunut olemaan missään tekemisissä. Jos mieheni kuo lee ensin, niin oletan lapsensa hoitavan asiat. Toisaalta ei hän tiedä isänsä elämästä oikein mitään. Tietäisikö selvittää jotain ulkomaan asioita esimerkiksi.
Sukulainen kuoli aikoinaan ilman perillisiä. Yleisesti oli kuitenkin tiedossa, että joskus 40 vuotta aiemmin oli syntynyt lehtolapsi. Joka puolelta tuli käskyjä ja neuvoja, että "poika on etsittävä". Ei löytynyt väestörekisteristä tai kirkon kirjoista, joten perintö jaettiin lähiomaisten kesken. Jotkut sukulaiset ovat tästä katkeria vielä vuosikymmenien jälkeen.
Jos perinnön jaon jälkeen ilmaantuu lehtolapsi (joka ei ole tunnustettu), ja joka onnistuu vielä menestyksekkäästi saamaan isyyskanteen läpi niin hänellä on oikeus perintöön 10 vuotta kuolemasta.
Jos isyys vahvistetaan myöhemmin kuin tuon ajan sisällä niin oikeutta perintöön ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään epäselvää pitäisi olla.
Virkatodistus paljastaa onko henkilöllä TUNNUSTETTUJA lapsia.
Lapsi ei voi vaatia perintöä, jos isä ei ole häntä tunnustanut. Eläessään isä voi tietenkin tunnustaa aikuisen lapsensa tai lapsi voi sitä vaatia käräjäoikeuden kautta.
Mutta isä voi testamentilla siirtää omaisuuttaan myös lehtolapsilleen.
Se voi sitten olla se yllätys muille perijöille.
Hautajaisten järjestelyistä ja perunkirjoituksista voi sopia vaikka hautaustoimiston kanssa,, jos vainajalla jää rahaa ne maksaa. Jos vainaja on varaton, niin kunnan sosiaalitoimistolta voi hakea avustusta ja kunta hoitaa hautauksen ilman ylimääräisiä kustannuksia. Siskon siis ei tarvitse tehdä mitään, jos hän ei halua. Mutta jos veljen rajoja olet hamuamassa niin säästät, kun itse hoidat.
Tunnustamaton lapsi voi nostaa kanteen isyyden vahvistamiseksi, myös isän jo kuoltua.
Vierailija kirjoitti:
"Jos ruumis on tuhlattu, niin saako siitä DNA:n? Ja voihan olla myös, että tuhkat ripoteltu mereen. "
Tuhkasta ei kyllä enää taida oikein mitään saada.
Onko myös kaikki aiemmat polvet ja sisarukset tuhkattu, joiden DNA:sta asian voisi päätellä?
Aika vaikea saada todisteet liki 10 vuoden päästä mahdollisen isän toteamiseksi. Tuhkaus on nykyisin niin yleinen hautausmuoto.
Vierailija kirjoitti:
Aika vaikea saada todisteet liki 10 vuoden päästä mahdollisen isän toteamiseksi. Tuhkaus on nykyisin niin yleinen hautausmuoto.
Isyyden selvittämiseen voidaan käyttää myös oletetun isän elossa olevien sukulaisten DNA:ta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tällainen pelko?
Harvalla on kuitenkaan tunnustettuja lapsia, joista lähipiiri ei olisi tietoinen.
Rahanahneus iski yön pimeinä tunteina?
Sukulaiset pitävät minua erään tytön isänä. En ole. Minulla oli kyllä tytär mutta hän kuoli muutama vuosi sitten. Hänen lapsensa tietävät kuka olen mutta mitään virallista ei ole.
Toisaalta heillä on enemmän varallisuutta mitä minulla ei ole koskaan ollut.
Virallinen lapseni tulee kohta täysi-ikäiseksi joten ajattelin esitellä heidät toisilleen.
"Ei tarvitse olla tunnustettu. Voi ilmestyä missä vaan ja milloin vaan ja vaatia dna-testiä (hautojakin on jo avattu tästä syystä) ja jos dna osoittaa, että veljesi on siittäjä, niin lapsi menee edellesi ja perii kaiken."
Jos noin kävisikin niin se on niin pitkä prosessi että se perukirjoitus kyllä pitää tehdä jo aikaisemmin sillä oletuksella että lapsia ei ole. Se perinnönjako sitten oikaistaan myöhemmin jos sukulaisuus tulee todistetuksi.
Tämä ei siis vaikuta suoraan siihen perukirjoitukseen mutta tietekin siihen että sitä perittyä omaisuutta ei sitten kannata tuhlata jos se meneekin kenties myöhemmin jollekin muulle.