Työttömät! Kysely

Vierailija kirjoitti:

45 vuotta, vuoden verran työttömänä. Päivät kyllä venyy, mutta eipä harrastuksiin olisi rahaakaan. Elämän sisältö on pelkkää työttömyysrallia.

Kannattaa nyt, kun on aikaa niin käyttää se itselle kivoihin asioihin. Kaikki harrastukset esim. Eivät ole maksullisia. 

Alle vuosi työttömänä. Olen tehnyt töitä 32 vuotta.

55v. monisairas

40 v., noin 2,5 vuotta työttömyyttä takana. Vielä olen taloudellisesti pystynyt harrastamaan itselleni mieluisia asioita, joten ihan päivittäinen mieliala on ihan ok, itsearvostukseni ei riipu työnteosta. Kyllä se kumminkin mietityttää, että löytääköhän sitä koskaan enää palkkatöitä ja millainen eläkehän sitä aikanaan sitten on. Harmittaa, että meidän pitkäaikaistyöttömien tilanne tunnutaan ohittavan aivan täysin tässä yhteiskunnassa, työllisyyspalveluistakin pitäisi tuo palvelu-sana korvata jollain muulla, kun ei sieltä mitään palvelua kyllä saa.

Vierailija kirjoitti:

 

Helpoimmin työttömyydessä pärjäävät "joustavat tyypit", joilla identiteetti on rakentunut muiden(kin) asioiden varaan kuin työn ja työtä ei nähdä niinkään moraalisena velvollisuutena vaan konstina tienata rahaa.

 

 

Rahan puute alkaa vaivata joustaviakin, jos eivät koskaan pääse tienaamaan mitään vaan joutuvat elämään minimituilla koko elämänsä. Ja alkaa se vaivata niitäkin, jotka "erehtyivät" hankkimaan oman kodin pienillä tuloilla ja nyt joutuvat myymään sen tappiolla ja muuttaa vuokralle. 

Tosin jos ihminen ei välitä mistään menetyksistä, niin itse en kutsuisi heitä joustaviksi, vaan välinpitämättömiksi. 

62 vuotta. Työttömyyttä takana nyt noin kuukausi. Fiilikset ovat varsin hyvät. Uskon löytäväni mieluisan työpaikan tai vaihtoehtoisesti toimeksiannon yritykselleni muutaman kuukauden sisällä.

45 5 kk työttömänä. Ihan ok fiilikset. Kesää kohti toivoen töitä. Yks homma puolivarma. Mut ei koskaan varma. Jos ei sitä niin sit jotain muuta. Jos ei sitäkään. Niin kunto pysyy hyvänä pulloja kerätessä. Näkee ihmisiä ja juttelee monipuolisesti eri ihmisten kanssa. Ihan kuin töissä. Talvi menee treenatessa. Harmi, kun olin kipeänä yli viikon. Ei pääse pakkaseen käppäilemään vielä. Tykkäisin kyllä mennä.

49 v, työtön 3 vuotta. Olen yh joten epätoivoinen olo. Rahat ei kertakaikkiaan riitä. Jos olisin yksin muuttaisin ulkomaille maahan missä olin töissä 10 v. 

37 v ja työttömänä nyt ensimmäistä kertaa elämässä olen ollut 2 kk. Aika tylsäähän tämä on, haluaisin jo töihin tekemään rahaa mutta yhdestäkään työpaikasta en ole kuullut mitään vaikka useampaan olen hakenut.

Kohta 40 ja yhteensä 7 vuotta ollut työttömänä, välissä ollut pätkätöitä. En oikein odota työllistyväni omalla alallani, haastavaa on ollut. Näpertelen sen minkä pystyn, mutta muuten tottunut jo vähävaraisuuteen. Käytän aikaani kiinnostaviin asioihin, kuten lukemiseen ja harrastuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Luin jonkun psykoterapeutin analyysin työttömyydestä. Työttömyys masentaa eniten heitä joille työ on merkittävä osa identiteettiä ja moraalia (töitä pitää tehdä). Nämä ihmiset ovat heikoimmin henkisesti varautuneet työttömyyteen. Työttömyys tulee heille shokkina ja se että heillä on useimmin mindset että he saavat aina jostain uuden vastaavan työn. Suurin riski romahtaa, on 3kk. työttömyyden jälkeen. Esim. monet heistä alkavat "hoitaa" v' tutustaan alkoholilla.

Helpoimmin työttömyydessä pärjäävät "joustavat tyypit", joilla identiteetti on rakentunut muiden(kin) asioiden varaan kuin työn ja työtä ei nähdä niinkään moraalisena velvollisuutena vaan konstina tienata rahaa.

 Toki työttömyys on suurimmalle osalle työttömistä kova pala mutta joustavat tyypit jotka eivät sido identiteettiään työhön tai hae sosiaalista statusta tai arvostusta muiden silmissä työn kautta, selviävät paremmin.

Tämä on täysin totta. Minulla ei ole mitään ongelmaa olla työttömänä, tekemistä on niin paljon että ei ehdi puoliakaan mitä haluaisi päivän aikana tehdä. Rahallisesti tietysti aivan jäätävää selviytymistaistelua minimituella 595€/kk. Henkisesti ei mitään ongelmaa. Tämä on tosi uskomatonta esimerkiksi minun työkkärinvirkailijalle. Kyselee lähes joka kerta miten pärjään. Ihan hyvinhän minä. Hän ei pärjäisi, sen tiedän. Joutuu raukka sairaanakin tekemään työtään joka päivä. Kun ei heikko pää kestäisi työttömyyttä ja "arvonalennusta". Säälittää nuo heikot ihmiset.

47 ja 3 vuotta työttömänä.

Työtä en sinänsä kaipaa, mutta rahattomuus ja näköalattomuus käy hermoille kyllä. Olen ollut koko aikuisikäni töissä, joten kaikki tälläiset asiat kuin työkkärin kanssa asioiminen.. voi hyvänen aika!

Eniten ärsyttää loputon hakemusten kirjoittaminen, kun jo etukäteen tietää tekevänsä ihan turhaa työtä. Viimeksi sain työhaastattelukutsun kaksi vuotta sitten. Ei voi oikein välttyä ajatukselta, että saanko oikeasti ikinä töitä enää?

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se että olisi aikaa viimeinkin tehdä mutta ei mihinkään varaa.

Tää on niin totta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se että olisi aikaa viimeinkin tehdä mutta ei mihinkään varaa.

Tää on niin totta..

Tässä siunauksena on se jos viihtyy jo hyvin kotona, keksii tekemistä vaikka sanomalehdistä. Kannattaa hyödyntää aika vaikka opettelemalla jotain pitkäjänteistä uutta taitoa! Videoita löytyy aiheeseen kuin aiheeseen, sen kun alkaa opiskelemaan ja tekemään. Ja jos tulee tylsää niin sehän on mahtavaa! Tylsyys on olennaista ihmiselle, silloin syntyy ideoita ja aivot saavat hengähtää ilman jatkuvaa häiriötä ja somepommitusta. Nauttikaa tylsyydestä!

60 v ja monta vuotta työttömänä. En edes osaisi olla enää työelämässä. Niin olen työttömöytynyt. Eikä edes kiinnosta hevon paskaakaan. Tekemistä riittää. Meen vaikka kirjastoon. Rahattomuushan se eniten ahdistaa. Joka kuukausi mietin miten saan rahat riittämään. Onneksi miesystävä auttaa.