Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin kostaa ala-asteen opettajalleni, joka jätti minut jälki-istuntoon
04.02.2026 |
ja nolasi minut luokan kuullen monesti. Vaikka tiesi että perheellämme ei ollut helppoa (yksinhuoltajaäiti, vanhemmat eronneet, mutta kaupungista pikkukylään, asuminen mummon luona oli tietysti turvallista kun äiti oli välillä ryyppyreissuillaan). Kerran otti minut puhutteluun käytökseni (= oireiluni) vuoksi ja sanoi minulle "olen kuullut että äitisi on ollut tässä liikekannalla...". Olin silloin jotain 11 v, joten tajusin mitä hän tarkoitti.
Hirveä ihminen se oli.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutsin juoppouteen ei voi vedota enää kun itse on viisikymppinen, Riikka.
En edes ole viisikymppinen, daiju.
Ap
Eikä kolmekymppisenäkään, daiju. Mutta Riikka: ihan ikäiseltäsi sinä näytät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnittele kunnolla. Kosto nautitaan kylmänä.
Olisiko sinulta pitänyt olla vaatimatta samaa kuin muilta erityisyytesi vuoksi? Silloinhan olisit jäänyt erityisyytesi vangiksi etkä kokisi koskaan olevasi normaali ihminen normaalein vastuin, vapauksin ja velvollisuuksin? Onko kenties näin päässyt joka tapauksessa käymään?
Nimim. rankat olot oli mullakin ja istuin jälki-istunnossa tapeltuani pienempiä kiusanneen kanssa. Mielestäni tuomio oli väärä, mutta jatkoin elämää.
Voi pientä raukkaparkaa, äidin kultamussukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lohduttaa, niin tuskin kukaan muistaa toisten jälki-istuntoja ym. Et taida itsekään muistaa kenestäkään muusta. Nöyryytyksistä taas lienee kaikilla omia kokemuksia, opettajallakin.
Ap on näitä narsistihenkilöitä, jotka jää jumittamaan tunteisiin loppuiäksi kun eivät osaa käsitellä niitä ja itsetunto on silkkipaperia ohuempi. vi tun hy vä oppikirjaesimerkki vellojasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytöksesi vuoksi jälki-istuntoon jouduit eikä mikään "oireilu" eikä muukaan paha olosi oikeuttanut käytöstäsi, joten ihan ansiosi mukaan sait. Lopeta se piipitys ja hoidata se nuppis kuntoon, jos et vieläkään ole saanut aikaiseksi apua hakea, vaan edelleen oikeutat "oireilullasi" huonon käytöksesi.
Kuules empatiakyvytön yksilö: kyse oli lapsesta joka olisi tarvinnut tukea. Opettaja teki kaikkea muuta, se ihmishirviö. Psykologiaa oppimaan, mars.
Ap
Uskon, että sinulla oli vaikeaa lapsena, mutta älä silti haudo kostoajatuksia. Ne eivät johda mihinkään hyvään lopputulokseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas haluaisin kokeilla jälki-istuntoa. Pelkäsin sitä kaikki kouluvuoteni aivan sairaasti. Olisinpa uskaltanut ottaa rennommin ja katsoa, mikä olisi ollut pahinta mitä olisi voinut tapahtua, jos olisin saanut jälki-istuntoa. Tsemppiä ap:lle!
Minäpäs jouduin kerran jälki-istuntoon isojen poikien yllyttämän huonon käytöksen takia. Joku 15min taisi pitää olla luokassa koulun jälkeen kun opettaja teki jotain paperitöitä samalla, moitiskeli sitten huonosta käytöksestä ja sanoi että älä tee toiste. Tapahtui 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnejohtamisen ydinajatus on, että kun tunteen tunnistaa ja sen antaa tulla, sitä on myös helpompi johtaa ja muuttaa. Usein tunteen alta myös paljastuu muita tunteita ja vähitellen tunteiden virta jatkaa kulkuaan.
Nykyään tunnetaitoja opetetaan jo päiväkoti-ikäisille lapsille. Moni aikuinen työelämässä ei kuitenkaan tiedä, mitä pitäisi tehdä esimerkiksi vihalle, turhautumiselle tai surulle.
Monilla työpaikoilla ajatellaan edelleen, että tunteiden tuominen töihin on jotenkin sotkuista ja vaikeaa. Tunteita pelätään, koska niiden ajatellaan hallitsevan liikaa.
Tunteiden tuominen työpaikalle ei tarkoita, että kaikki olisivat siellä aivan tunteidensa vallassa. Pikemminkin se tarkoittaa, että ihmiset osaavat tunnistaa ja käsitellä tunteitaan myös työympäristössä, eivätkä pelkää niitä. Silloin päästään paljon nopeammin ratkaisuihin.
Suuri osa on tunteiden käsittelyn mestareita, silloin kun puhutaan asiakkaan tunteista.
Esimerkiksi potilaan rauhoittaminen ja turvallisuudentunteen luominen ovat ainutlaatuisia taitoja, joita mikään tekoäly ei tule korvaamaan.
Tunteet eivät ole pelottavia, ne vain kertovat siitä, mitä me tarvitsemme.
40 vuotta sitten opettaja pahoinpiteli melkein päivittäin. Tukistelua ja riepoittelua ympäriinsä. Jotkut vanhemmat tekivät ilmoituksia, mutta ne eivät johtaneet mihinkään. Aikuinen ihminen pahoinpitelee pieniä lapsia.
Näin hänet kun oli vanha. Mietin vedänkö turpaan vai mitä. Muutin mieleni kun olisin saanut tuomion pahoinpitelystä. Nyt on kuollut, mutta ois pitänyt vähän niistää pitkin katua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat eivät ole täydellisiä kuten ei muutkaan ihmiset. Opettajatkin on vaan ihmisiä. Minunkin opettajat ovat tehneet virheitä, mutta en syytä heitä omista ongelmistani. Katkeruus ja kostonhimo ei auta mitään. Ap sinun äitisi on henkilö, jota kohtaan ennemminkin voisit tuntea vihaa. Hän on tarinan pahis, ei huolehtinut lapsestaan eli sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytöksesi vuoksi jälki-istuntoon jouduit eikä mikään "oireilu" eikä muukaan paha olosi oikeuttanut käytöstäsi, joten ihan ansiosi mukaan sait. Lopeta se piipitys ja hoidata se nuppis kuntoon, jos et vieläkään ole saanut aikaiseksi apua hakea, vaan edelleen oikeutat "oireilullasi" huonon käytöksesi.
Kuules empatiakyvytön yksilö: kyse oli lapsesta joka olisi tarvinnut tukea. Opettaja teki kaikkea muuta, se ihmishirviö. Psykologiaa oppimaan, mars.
Ap
Uskon, että sinulla oli vaikeaa lapsena, mutta älä silti haudo kostoajatuksia. Ne eivät johda mihinkään hyvään lopputulokseen.
Olet oikeassa. Ap on sairas yksilö, joka on kadottanut suhteellisuudentajunsa. Mahdollisesti kverulantti eli ammattivalittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, ja toki isääsikin voit syyttää 50%. Vahempien tehtävä on huolehtia lapsesta. Opettaja on tarinan sivuhenkilö
Vierailija kirjoitti:
Voi pientä raukkaparkaa, äidin kultamussukkaa.
Äitini on menehtynyt alkoholismiin ollessani parikymppinen, että se tuosta kommentistasi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään lapsen ei pitäisi kuulla tuollaista. 🤔
Paras tapa "kostaa" on kuitenkin pärjätä ja mennä eteenpäin.
Englanninopettaja oli aikoinaan kamala ja olin pitkään katkera, kunnes annoin anteeksi ja päästin irti. Oli vaikeaa tuolloin perhesyistä. (En kerro tässä, kun tulee vähättelijöitä ja kiusaajia kommentoimaan...)
Niin olen yrittänyt pärjätä "ylivirittyneisyys" ominaisuuteni kanssa. Kaiken huippu oli, kun joku sanoi minulle, että "osaat hyvin ääntää englantia". En meinannut uskoa korviani. 🤣
Ja mikä lumppu se äitisikin oli? Olitko edes isäsi lapsi? Ja onko geenit periytyneet?
Vierailija kirjoitti:
Jos sulle suurin ongelma ikinä on jälki-istunto, johon jouduit oman typeryytesi vuoksi, eikä esim. äitisi juominen, niin et sä kyllä ole terve vieläkään.
Miksi tuli mieleen että olet perussuomalainen?
Eihän sulle mitään muuta tule mieleen koskaan.
Ap kokee vahvaa ja suhteetonta tunnetta, jonka normaali ihminen olisi käsitellyt ajat sitten. Hänen kostonhalunsa kohdistuu oikeasti hänen vanhempiinsa, jotka eivät huolehtineet hänestä. Se jätti häneen arvottomuuden tunteen, jonka hän projisoi opettajaan ja väitänpä, että kaikkiin läheisiinsä tänäkin päivänä.
Opettaja yritti kasvattaa häneen kuria kuten siihen aikaan tapana oli, varsinkin jos vanhemmat olivat asian laiminlyöneet, muttei tietenkään pystynyt tarjoamaan rakkautta, jota ap olisi myös tarvinnut.
Kukaan ei ole täydellinen, eikä tuossa stoorissa ole yhtään täydellistä ihmistä. Ap sensijaan on avainroolissa oman elämänsä parantamisessa: joko menee lääkärille nyt ja hommaa itselleen terapialähetteen, tai jää makaamaan omaan paskaansa loppuiäkseen, jolloin toivoa mistään paremmasta ei ole. Oma valinta, ap. Laiskat on luusereita.
Aikaa on kulunut, älä tee hänelle mitään. Paras kosto on että menestyt. Menet elämässä niin pitkälle että et enää edes kuule mitä epäilijät sanoo.
Noin rankka lapsuus ja silti noin uniikki lumihiutale.
Jos lohduttaa, niin tuskin kukaan muistaa toisten jälki-istuntoja ym. Et taida itsekään muistaa kenestäkään muusta. Nöyryytyksistä taas lienee kaikilla omia kokemuksia, opettajallakin.