Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Tulkitsin eri tavalla. Teki oivalluksen. Äiti on viisaasti ohjannut ulkoilemaan ja luontoon, kumpikin tarjoaa virkistystä ja hyviä juttuja. Nykyään painotetaan nuorillekin liikuntaa istumisen vastapainoksi. 

Vastaavasti mun lukuinnostus on peräisin äidiltä. Minun äitini käski lukea, jos ei ollut tekemistä. Sillä tiellä ollaan.

Sana pakkomielle pilasi!

Oletko mielestäsi pakkomielteinen lukija, vai luetko mielelläsi? Siinä on vinha ero.

Tulkintakysymys eikä mielestäni oleellista. Sellainen, joka ei itse ulkoile tai lue, voi ihmetellä päivittäisiä kävelyitä tai jokailtaista lukemista ja nähdä niissä koukuttumista. Se on hänen näkemyksensä, ei siitä kannata kenenkään numeroa tehdä. Jokainen ajattelee tavallaan. Kävelijät ja lukijat voi rauhassa jatkaa harrastustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Etkö oikeasti huomaa, että sinäkin neuvot ja ohjailet kirjoittajia? Olet jotenkin holhoava sinäkin, omalla tavallasi. Älä kaitse.

Eipä tästä enää enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Tulkitsin eri tavalla. Teki oivalluksen. Äiti on viisaasti ohjannut ulkoilemaan ja luontoon, kumpikin tarjoaa virkistystä ja hyviä juttuja. Nykyään painotetaan nuorillekin liikuntaa istumisen vastapainoksi. 

Vastaavasti mun lukuinnostus on peräisin äidiltä. Minun äitini käski lukea, jos ei ollut tekemistä. Sillä tiellä ollaan.

Sana pakkomielle pilasi!

Oletko mielestäsi pakkomielteinen lukija, vai luetko mielelläsi? Siinä on vinha ero.

Kuka omistaa sanat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietin, että voisin kirjoittaa tänne jotain erilaista ja jotain hauskaa yms, koska minussa on sekin puoli (yllätys). Silti jokainen juttu joka tavallaan on sellainen palaute, että viestisi ovat sitä ja tätä tavallaan sitten tuo ne ajatukset etten minä viitsi kirjoittaa sellaisia juttuja. Alkaa miettiä, että tämä tylsä linja on sitten parempi. Minulla on tosi hyvä mielikuvitus. Se on auttanut elämässä paljon. 

Hyvä alku Pentti, mutta kääntyy negatiiviseksi loppua kohti. Pidän sinusta jos toteutat "voisin kirjoittaa tänne jotain erilaista ja jotain hauskaa yms, koska minussa on sekin puoli (yllä...)

Ensinnäkin et ole oppinut vieläkään kutsumaan minua edes "oikealla" nimellä täällä. Näin se olisi hyvä opetella ensin jos pyytää toiselta jotain. Samoin hauskuus on lukijan on lukijan silmissä jos on. Näin huumori on vaikea juttu. Ihmiset eivät naura samoja asioita. Näin laiskana ihmisenä totean, että liian iso vaiva tuokin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Etkö oikeasti huomaa, että sinäkin neuvot ja ohjailet kirjoittajia? Olet jotenkin holhoava sinäkin, omalla tavallasi. Älä kaitse.

Eipä tästä enää enempää.

Huomaatko sinä, että teet nyt samoin? Oikeat holhoajien kokoontumisajot. Mahtaa muita hymyilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus mietin, että voisin kirjoittaa tänne jotain erilaista ja jotain hauskaa yms, koska minussa on sekin puoli (yllätys). Silti jokainen juttu joka tavallaan on sellainen palaute, että viestisi ovat sitä ja tätä tavallaan sitten tuo ne ajatukset etten minä viitsi kirjoittaa sellaisia juttuja. Alkaa miettiä, että tämä tylsä linja on sitten parempi. Minulla on tosi hyvä mielikuvitus. Se on auttanut elämässä paljon. 

Olet hyvin arka.

Ei minä ole arka vaan monesti laiska. En paljon viitsi alkaa kenenkään vuoksi kirjoittamista muuttaa ja keksimällä keksiä jotain ns uutta. Tämä on ehkä eräs asia elämässäni. Mitä enemmän joku on sanonut, että minun pitäisi olla sellainen tai tälläinen niin sitä enemmän olen miettinyt vaan, että minä olen sellainen kuin olen.

Toki tässäkin jokin neuvo on tarpeen ja ihminen voi joissakin jutuissa tehdä toisin. Silti yleensä tuo lause olen mitä olen, on se minulle tuttu. 

Joku inhoaa aina, kun esim kirjoitan niistä nettitutuista, vaikka minulla on heihin liittyen paljon muistoja. Sitten esim tämän kohdalla mietin, että miksi kirjoitan sitten heistä tänne jos se ei maksa vaivaa. Minulla on kuitenkin melko "pieni" elämä ja jos jättää jonkun osion pois niin se on sitten sitä tavallista arjen juttua mitä tänne kirjoitan. Näin on parempi. Se arkuudesta vielä en olenko ikinä sellainen ollut. Arka ihminen ei olisi ehkä kulkenut kengissäni. Mutta ei tee ketjusta taas itseni ketjua ja näin mielelläni luen muiden tekemisistä yms kuin itsestäni. Parempi sekin ja varmaan muillekin. 

Jyväskylän yliopiston tutkija Jarno Hietalahti on kirjoittanut kirjan Huumorin ja naurun filosofia. Hän sanoo:

"Huumorintaju kytkeytyy maailmankatsomukseen. Huumorintaju on kyky tai ominaisuus hahmottaa poikkeamia ja ristiriitoja, jotain kummallisia sattumuksia."

Huumori on tosiaan vaikea aihe. Se vaatii tilannetajua ja kykyä nauraa itselleen. Jos oma maailma on kovin erilainen kuin toisen, ei huumori natsaa. Siksi huumori usein ymmärretään väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoletonta huomenta. Puolivartiset sukat kantapäät tehtynä toinen silmä ruutuja silmäillen. Tapanani on neuloa molempia vuorotellen: varret, kantapäät, terät. Valmistuvat melkein yhtä aikaa, eikä vanha ehdi unohtaa kerrosmääriä ;) Kysynpä, vaikkei neulomisesta saakaan kirjoittaa, mikä on sinun tapasi?

Laiska töitään luettelee ;) Tänään teen loppuun mikron siistimisen, kupu on jo tiskattu... kolme tiskiä eilen, taitaa olla ennätys! Ja jatkuu lautasen pesulla, ei loppua näy! Eikä pakettia :( Se on ollut 17. päivästä asti tulliselvityksessä, ei uusia päivityksiä, herää epäily että se on joutunut vääriin käsiin!

Neulomisiin

Usein teen samalla tapaa, kahta samaan aikaan. Äkkiä unohtuu silmukat ja kerrokset, jos on joku kuvioneule yms. Vaikeampi on laskea valmiista työstä. Tuttu kutoo pyöröpuikoilla samaan aikaan kahdet sukat. En ymmärrä, kantapäätkin! Olenkin blondi.

 

Iik, kadonneet paketit on niiiiin työläitä. Toivotaan parasta.

Pyöröpuikoilla, no huh! Eivät minunkaan aivoni moiseen taivu vaikka olen videon tavasta nähnyt, opettelmista olisi. Paras jatkaa tutulla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Jyväskylän yliopiston tutkija Jarno Hietalahti on kirjoittanut kirjan Huumorin ja naurun filosofia. Hän sanoo:

"Huumorintaju kytkeytyy maailmankatsomukseen. Huumorintaju on kyky tai ominaisuus hahmottaa poikkeamia ja ristiriitoja, jotain kummallisia sattumuksia."

Huumori on tosiaan vaikea aihe. Se vaatii tilannetajua ja kykyä nauraa itselleen. Jos oma maailma on kovin erilainen kuin toisen, ei huumori natsaa. Siksi huumori usein ymmärretään väärin.

Ja kirjoitettuna toimii huonommin, kun puuttuu äänensävyt, ilmeet yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Etkö oikeasti huomaa, että sinäkin neuvot ja ohjailet kirjoittajia? Olet jotenkin holhoava sinäkin, omalla tavallasi. Älä kaitse.

Eipä tästä enää enempää.

Huomaatko sinä, että teet nyt samoin? Oikeat holhoajien kokoontumisajot. Mahtaa muita hymyilyttää.

Ja sinäkin! Ilman mitään lisäarvoa.

Luin tarjouslehtiä, kahvi alkaa olla vähissä. Normihintaista en suostu ostamaan, oma merkki (en mainosta) on liki kympin. 

Kyllä tarjouksia kannattaa tutkia, hintoja vertailla näinä aikoina, säästää pitkän sentin.

 

Paljonko maksaa raakalauta metriltä? 90 senttiä.

Sulta jäi kokoontumisajohuumori huomaamatta. Mitä luulet, voitaisko yhdessä nauraa itsellemme? Se toisi hyvää lisäarvoa eikä saataisi mainetta turhantärkeinä tosikkoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tämä on olettamus ja väärä tulkinta josta jo kirjoitin.  Ensinnäkin olen jo lapsuudessa ollut se, joka viihtyy ulkona. Olin jo hyvin pienenä se, joka rämpi pitkin metsiä. En paljon sisällä viihtynyt. En minä muuten olisi vapaaehtoisesti lenkittänyt toisten koiria tuntien ajan. Isoja koiria siis ja jaksoivat kävellä. Ja minulla oli liikunnalliset harrastukset. Samoin koirani kanssa totuin kävelemään paljon. 

Jos nykyhetkeä miettii niin olen tottunut kävelemään tosi paljon ja tämänkin myötä se tuo minulle paljon hyvää. Nukun paremmin, kävely on liikunnallisesti hyväksi ja sitten saan hieman aikaakin kulutettua sekä näen hieman eri maisemia. Puutarhassa on mukava tehdä hommia tai lukea kirjaa iltaisin. Nytkin sain yhden loppuun saakka. Näin joskus mietin jos en pääsisi ulos niin se vaikuttaisi minuun ja toivon, että joskus joku minut ulos kärrää, vaikka on olisi enää kunnolla tässä maailmassa. Näin ilahdun jos joku vanhus on päässyt ulos ja luen tästä. Se ilahduttaa. Näin kysykää mieluummin ennenkuin päättelette liikaa asioita. Tämä vinkkinä ihan yleisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti. 

Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.

Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jyväskylän yliopiston tutkija Jarno Hietalahti on kirjoittanut kirjan Huumorin ja naurun filosofia. Hän sanoo:

"Huumorintaju kytkeytyy maailmankatsomukseen. Huumorintaju on kyky tai ominaisuus hahmottaa poikkeamia ja ristiriitoja, jotain kummallisia sattumuksia."

Huumori on tosiaan vaikea aihe. Se vaatii tilannetajua ja kykyä nauraa itselleen. Jos oma maailma on kovin erilainen kuin toisen, ei huumori natsaa. Siksi huumori usein ymmärretään väärin.

Ja kirjoitettuna toimii huonommin, kun puuttuu äänensävyt, ilmeet yms.

Huumorin lajit vaihtelee. Joku tykkää vitseistä, joku tilannekomiikasta, joku parodiasta, joku pieruhuumorista. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin pieniä rakkauden- ja huomionosoituksia arjessa: puoliso leikkaa tomaatit valmiiksi aamupalalle, kuorii kananmunat. Laittaa savusaunaan pesuvedet sopivan lämpöisiksi. Vie vessaan hyvissä ajoin paperia lisää. Huolehtii renkaanvaihdot ajoissa.

Minä teen lempiruokaansa, vaikken itse siitä välitä, yllätän pannukakulla, kun tulee metältä. Ostan pikkuaskin karkkeja, mistä tykkää.

Tässä muutamia esimerkkejä, mites teillä?

Mieheni useimmiten vie biojätteet kompostoriin, hakee perunat kellarista ja pesee ne valmiiksi ruokaa varten, paloittelee esim. hirvenlihan ja pakasteseitin valmiiksi. Mieheni lämmittää saunan ja laittaa pesuvedet.

Jos huomaan, kun mieheni tulee kotiin, niin avaan ulko-oven valmiiksi. Teen miehelleni jotain arkiruoasta parempaa nimi- ja syntymäpäivinään, leivon myös hänen merkkipäivikseen jotakin kahvin kanssa tarjottavaa. Meillä on tapana syödä porkkanoita välipalaksi, kuorin porkkanan valmiiksi molemmille.

Yhdessä vaihdamme esim. renkaat autoihin.

Nämä nyt tuli ekaksi mieleen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti. 

Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.

Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.

Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään. 

Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua. 

"Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok."

Lisään vielä edelliseen liittyen yhden kohdan viestistäsi missä huomaan, että olemme ero sivulla keskustelussa. Eli sinä ilahtuisit jos joku sanoisi sinulle noin, koska se totta ja sinusta tuli kirjafriikki äitisi lauseen ja kehotuksen ajamana ja sillä oli merkitystä elämääsi. Huomaatko se on totta ja näin hyväksyisit sen lauseen. 

Mieti sitten jos tuo lause ei olisikaan totta ja olisit lukenut ihan muuten vaan kirjoja eikä äitini liittyisi siihen mitenkään. Näin korjausitko väärää oletusta ja kertoisit, että ei äitini minua lukemaan kehottanut ja oletit väärin. Kyllä uskon, että selittäisit asiaa. Samoin minun on ok korjata jos joku olettaa minun liikkuvan äitini toteamuksen myötä ja vielä pakkomielteisesti. Siinä, kun on kaksi väärää olettamaa eli äitini liittyminen asiaan, kun hän ei liity siihen mitenkään ja vielä pakkomielteisyys mikä ei myöskään ole oikea sana tähän liittyen. Näin on oikein korjata asioita. Väärät käsitykset muista veivät myös harhatielle ja sen olen elämässä kokenut. Nyt lopetan, kun itseäni pohdin jo muutenkin. 

Hei. Kävin verenkierto tutkimuksessa keskussairaalassa, veri kiertää normaalisti. Join kahvin munavoipiirakalla kahviossa, 5,20e. Kohta tulee poika kylään.

Vierailija kirjoitti:

Hei. Kävin verenkierto tutkimuksessa keskussairaalassa, veri kiertää normaalisti. Join kahvin munavoipiirakalla kahviossa, 5,20e. Kohta tulee poika kylään.

Oliko varjoainekuvaus, ultra vai mikä? Tutulla ei nilkassa tuntunut syke, tutkittiin. En kehdannut kysellä tarkemmin. Sitten tehtiin sääreen joku ohitus.

Vierailija kirjoitti:

"Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok."

Lisään vielä edelliseen liittyen yhden kohdan viestistäsi missä huomaan, että olemme ero sivulla keskustelussa. Eli sinä ilahtuisit jos joku sanoisi sinulle noin, koska se totta ja sinusta tuli kirjafriikki äitisi lauseen ja kehotuksen ajamana ja sillä oli merkitystä elämääsi. Huomaatko se on totta ja näin hyväksyisit sen lauseen. 

Mieti sitten jos tuo lause ei olisikaan totta ja olisit lukenut ihan muuten vaan kirjoja eikä äitini liittyisi siihen mitenkään. Näin korjausitko väärää oletusta ja kertoisit, että ei äitini minua lukemaan kehottanut ja oletit väärin. Kyllä uskon, että selittäisit asiaa. Samoin minun on ok korjata jos joku olettaa minun liikkuvan äitini toteamuksen myötä ja vielä pakkomielteisesti. Siinä, kun on kaksi väärää olettamaa eli äitini liittyminen asiaan, kun hän ei liity siihen mitenkään ja vielä pakkomielteisyys mikä ei myöskään ole oikea sana tähän liittyen. Näin on oikein korjata asioita. Väärät käsitykset muista veivät myös harhatielle ja sen olen elämässä kokenut. Nyt lopetan, kun itseäni pohdin jo muutenkin. 

Nostit monia tärkeitä asioita esiin. Sinulla todellakin on oikeus olla juuri sellainen kuin olet. Tämä toteutuu parhaiten, kun et välitä toisten mielipiteistä, vaan kirjoitat mitä haluat, kuten sanot. Minäkään en ole riippuvainen muiden mielipiteistä. Jokainen voi arvostella minua  ihan miten haluaa, se on hänen mielipiteensä. Mulla on hyvä itsetunto ja tiedän itse oman arvoni. Jos sanoista puhutaan, minua ja muitakin on nimitelty täällä hölmöksi, ääliöksi, idiootiksi jne. ja haukuttu rajatta. Lähinnä olen ihmetellyt, ettei jollain ole käytöstapoja, mutta ei nuo muuten mitenkään vaikuttaneet mun mielipiteisiin. Kirjoittele rauhassa jatkossakin mistä haluat.