Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (10869)
Eilinen päivä oli kyllä itselläkin melkoinen jos tekemisiä miettii. En ehtinyt tänne edes kirjoittaa myöhään illalla mitään, kun oli hommat kesken. Aamulla kävin kaupassa pitkästä aikaa. Isot ostokset, mutta sen arvasi.
Ostin myös mansikkalaatikon, kun oli tuollainen puoleen hintaan myynnissä. Muutamia huonoja joukossa, mutta hyvää mansikkaa kuitenkin. Alkaa vaan pakastimet olla liian täynnä. Näin pitää syödä pois ja äitini saa myös osan niistä. Muuten tuli vadelmia ja mansikkaa laitettua pakkaseenkin. Sitten tein kävelyt sateesta huolimatta.
Sitten aloitin leipomis- ja ruoanlaittourakan. Uuni päälle kello 21 ja viimeiset ruoat valmiina kello 2. Ensin mustikkapiirakan äidilleni. Sitten yritin tehdä ensimmäistä kertaa mustikkakukkoa, kun vanhojakin mustikoita vielä. No, tein liian pienen taikinan jopa pari kertaa. Jäi kukon "kansi" vajaaksi ja tein lisää. Siihen menikin aikaa. Lopulta sain sen uuniin kuitenkin ja onnistui ihme kyllä. Vähän kuivaa ja taikina ei ehkä paras, mutta kuitenkin syötävää. Hyvä juttu. Tätä on pitänyt pari vuotta jo tehdä.
Sitten vielä bataattilaatikko ja kasvispihvejä. Tein porkkanasta nuo pihvit ja juustoa yms joukkoon. Tähän kaikkeen menikin sitten aikaa ja lähes 6 tunnin urakka oli. Sähköä kului, mutta nyt en tee mitään vähään aikaan. Samalla vielä odotellessa laitoin mansikoita pakkaseen. Joskus kello 3 aikaan vielä ulkona kuljin varastoon niitä vieden. Tyhmää valittaa, mutta nyt olo ei ole kyllä pirtein. Tänään piti hakea yhdestä paikkaa reunakiviä puutarhaan, mutta se saa, kyllä jäädä nyt. Ei kivien kantelu innosta. Saa, jäädä toiseen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilinen päivä oli kyllä itselläkin melkoinen jos tekemisiä miettii. En ehtinyt tänne edes kirjoittaa myöhään illalla mitään, kun oli hommat kesken. Aamulla kävin kaupassa pitkästä aikaa. Isot ostokset, mutta sen arvasi.
Ostin myös mansikkalaatikon, kun oli tuollainen puoleen hintaan myynnissä. Muutamia huonoja joukossa, mutta hyvää mansikkaa kuitenkin. Alkaa vaan pakastimet olla liian täynnä. Näin pitää syödä pois ja äitini saa myös osan niistä. Muuten tuli vadelmia ja mansikkaa laitettua pakkaseenkin. Sitten tein kävelyt sateesta huolimatta.
Sitten aloitin leipomis- ja ruoanlaittourakan. Uuni päälle kello 21 ja viimeiset ruoat valmiina kello 2. Ensin mustikkapiirakan äidilleni. Sitten yritin tehdä ensimmäistä kertaa mustikkakukkoa, kun vanhojakin mustikoita vielä. No, tein liian pienen taikinan jopa pari kertaa. Jäi kukon "kansi" vajaaksi ja tein lisää. Siihen menikin aikaa. Lopulta sain sen uuniin kuitenkin ja onnistui ihme kyllä. Vähän kuivaa ja taikina ei ehkä paras, mutta kuitenkin syötävää. Hyvä juttu. Tätä on pitänyt pari vuotta jo tehdä.
Sitten vielä bataattilaatikko ja kasvispihvejä. Tein porkkanasta nuo pihvit ja juustoa yms joukkoon. Tähän kaikkeen menikin sitten aikaa ja lähes 6 tunnin urakka oli. Sähköä kului, mutta nyt en tee mitään vähään aikaan. Samalla vielä odotellessa laitoin mansikoita pakkaseen. Joskus kello 3 aikaan vielä ulkona kuljin varastoon niitä vieden. Tyhmää valittaa, mutta nyt olo ei ole kyllä pirtein. Tänään piti hakea yhdestä paikkaa reunakiviä puutarhaan, mutta se saa, kyllä jäädä nyt. Ei kivien kantelu innosta. Saa, jäädä toiseen kertaan.
Olet ollut ahkera :)
Nyt P huilaamaan päiväunille ja sassiin!
Lähikauppaan pitäisi lähteä. Huomenna on aika akupunktiolääkärille ja mielenkiinnolla odotan, mitä mieltä se mun tilanteestani on. Jos voisin korvata kipulääkkeet akupunktiolla, voisin taas aloittaa uudestaan nivelreuman hoidon. Mutta katsotaan nyt. Viime yön nukuin tosi huonosti. Osittain näiden kipujeni vuoksi ja osittain siksi, että kissani tajusi, että purkinavaajahan voi viihdyttää sitä öisinkin.
Eilen mulla oli sellainen päivä, että mietin aik apaljon nk syntyjä syviä. Tänä päivänä monilla on tosi vaikeaa taloudellisesti ja jos heillä on siinä samassa sitten vielä paljon terveysongelmiakin, niin.... Totesin, että eipä munkaan kuolinpaidassani tule taskuja olemaan ja vaikka olisikin, niin tuhkaksi setelit taskuissani krematoriossa kuitenkin menisi. Joten päätin ilahduttaa muutamaa ihmistä koko veronpalautuksellani. Kaksi nuorta aikuista pääsee toukokuussa Sabatonin keikalle, kun tulevat Helsinkiin. Nuo kaksi nuorta olivat ne, joka ryntäsivät pyytämättäkin avukseni, kun mulla 3 vuotta sitten se vesivahinko oli ja oli vain viikko aikaa tyhjentää asuntoni alakerta kokonaan. Siis kun koko oma sukuni poikaani lukuunottamatta hävisivät kuin pierut Saharaan. Muutenkin sitten ostin lopulla veronpalautusrahallöa Lidlin lahjakortteja ja annoin niille, joilla tänä päivänä on tiukkaa ja jotka ovat vaikeina aikoina mua tavalla tai toisella auttaneet. Konkreettisesti tai ihan vaan olleet henkisenä tukena. Olen tyytyväinen päätökseeni ja eihän kansantalouden kannaltakaan nyt pitäisi hillota rahojaan pankkitilillä.
Tänä vuonna olen laittanut roposeni Radio Patmoksen radiotyöhön ja Israel-työhön. Myös eläintensuojeluun ja kissataloille olen lahjoittanut. Tuon ison marketin lähellä penkillä istuu toisinaan joku köyhän näköinen ihminen. Silloin mietin, että pitää muistaa seuraavalla kerralla ottaa seteli taskuun ja tiputtaa se siihen lähistölle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilinen päivä oli kyllä itselläkin melkoinen jos tekemisiä miettii. En ehtinyt tänne edes kirjoittaa myöhään illalla mitään, kun oli hommat kesken. Aamulla kävin kaupassa pitkästä aikaa. Isot ostokset, mutta sen arvasi.
Ostin myös mansikkalaatikon, kun oli tuollainen puoleen hintaan myynnissä. Muutamia huonoja joukossa, mutta hyvää mansikkaa kuitenkin. Alkaa vaan pakastimet olla liian täynnä. Näin pitää syödä pois ja äitini saa myös osan niistä. Muuten tuli vadelmia ja mansikkaa laitettua pakkaseenkin. Sitten tein kävelyt sateesta huolimatta.
Sitten aloitin leipomis- ja ruoanlaittourakan. Uuni päälle kello 21 ja viimeiset ruoat valmiina kello 2. Ensin mustikkapiirakan äidilleni. Sitten yritin tehdä ensimmäistä kertaa mustikkakukkoa, kun vanhojakin mustikoita vielä. No, tein liian pienen taikinan jopa pari kertaa. Jäi kukon "kansi" vajaaksi ja tein lisää. Siihen menikin aikaa. Lopulta sain sen uuniin kuitenkin ja onnistui ihme kyllä. Vähän kuivaa ja taikina ei ehkä paras, mutta kuitenkin syötävää. Hyvä juttu. Tätä on pitänyt pari vuotta jo tehdä.
Sitten vielä bataattilaatikko ja kasvispihvejä. Tein porkkanasta nuo pihvit ja juustoa yms joukkoon. Tähän kaikkeen menikin sitten aikaa ja lähes 6 tunnin urakka oli. Sähköä kului, mutta nyt en tee mitään vähään aikaan. Samalla vielä odotellessa laitoin mansikoita pakkaseen. Joskus kello 3 aikaan vielä ulkona kuljin varastoon niitä vieden. Tyhmää valittaa, mutta nyt olo ei ole kyllä pirtein. Tänään piti hakea yhdestä paikkaa reunakiviä puutarhaan, mutta se saa, kyllä jäädä nyt. Ei kivien kantelu innosta. Saa, jäädä toiseen kertaan.
Tuollainen säästää sähköä kun paistaa kaikki yhteen syssyyn.
Joskus tekeminen vie mennessään, ajankulua ei edes huomaa eikä malta kesken lopettaa! Niin tuttua kun inspiraatio iskee.
Lammas, kiitos vinkistä!
Minäkin päätin ilahduttaa erästä henkilöä ruokakaupan lahjakorteilla. Näin menee veronpalautukseni "hyötykäyttöön".
Jotkut ovat olleet ahkeria, tehneet ruokia ja leiponeet. Jospa minäkin joskus taas innostun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää yötä hollannikkaat ja palipalit.
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna olen laittanut roposeni Radio Patmoksen radiotyöhön ja Israel-työhön. Myös eläintensuojeluun ja kissataloille olen lahjoittanut. Tuon ison marketin lähellä penkillä istuu toisinaan joku köyhän näköinen ihminen. Silloin mietin, että pitää muistaa seuraavalla kerralla ottaa seteli taskuun ja tiputtaa se siihen lähistölle.
Mulle kävi kerran aikoinaan Viipurin ryhmämatkalla ikävästi, kun parveilimme porukalla siinä torilla, tuli nuori nainen pikkulapsi sylissään anelemaan multa "anna rahaa lapselle ruokaan" ja sattumoisin olimme jonkun ruokakojun vieressä ja kysyin mitä ruokaa voisin ostaa heille...kauhea sättiminen ja haukkuminen alkoi, alkoi tyrkkimään ja melkein heittelemään niillä leivillä mua. Sen jälkeen en ole rahaa edes harkinnutkaan kerjäläisille antaa, vaan olen WWF kummina ollut vuosikymmeniä pikkusummalla ja valitsin kohteeksi sympaattiset ja harvinaiset saimaannorpat...joskus telkkarista katsoessani sitä kummimainosta, jossa kolaavat norpille niitä talvipesiä jäälle, hymistellen ajattelen että muutaman lumikolan olen ehkä sinne hommannut minäkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna olen laittanut roposeni Radio Patmoksen radiotyöhön ja Israel-työhön. Myös eläintensuojeluun ja kissataloille olen lahjoittanut. Tuon ison marketin lähellä penkillä istuu toisinaan joku köyhän näköinen ihminen. Silloin mietin, että pitää muistaa seuraavalla kerralla ottaa seteli taskuun ja tiputtaa se siihen lähistölle.
Mulle kävi kerran aikoinaan Viipurin ryhmämatkalla ikävästi, kun parveilimme porukalla siinä torilla, tuli nuori nainen pikkulapsi sylissään anelemaan multa "anna rahaa lapselle ruokaan" ja sattumoisin olimme jonkun ruokakojun vieressä ja kysyin mitä ruokaa voisin ostaa heille...kauhea sättiminen ja haukkuminen alkoi, alkoi tyrkkimään ja melkein heittelemään niillä leivillä mua. Sen jälkeen en ole rahaa edes harkinnutkaan kerjäläisille antaa, vaan olen WWF kummina ollut vuosikymmeniä pikkusummalla ja valitsin kohteeksi sympaattiset ja harvinaiset saimaannorpat...joskus telkkarista katsoessani sitä kummimainosta, jossa kolaavat norpille niitä talvipesiä jäälle, hymistellen ajattelen että muutaman lumikolan olen ehkä sinne hommannut minäkin...
Näinhän se on. Kyllä minäkin siinä autolle kävellessäni oon miettinyt, että jos annan rahaa, tuo ihminen voi mennä ja ostaa vaikka alkoholia koko rahalla ja sitten menee ja ajaa pyörällään kolarin, niin siinä sitä sitten ollaan.
Siili meni baariin ja tilasi siiderin, laita piikkiin se sanoi baarimikolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna olen laittanut roposeni Radio Patmoksen radiotyöhön ja Israel-työhön. Myös eläintensuojeluun ja kissataloille olen lahjoittanut. Tuon ison marketin lähellä penkillä istuu toisinaan joku köyhän näköinen ihminen. Silloin mietin, että pitää muistaa seuraavalla kerralla ottaa seteli taskuun ja tiputtaa se siihen lähistölle.
Mulle kävi kerran aikoinaan Viipurin ryhmämatkalla ikävästi, kun parveilimme porukalla siinä torilla, tuli nuori nainen pikkulapsi sylissään anelemaan multa "anna rahaa lapselle ruokaan" ja sattumoisin olimme jonkun ruokakojun vieressä ja kysyin mitä ruokaa voisin ostaa heille...kauhea sättiminen ja haukkuminen alkoi, alkoi tyrkkimään ja melkein heittelemään niillä leivillä mua. Sen jälkeen en ole rahaa edes harkinnutkaan kerjäläisille antaa, vaan olen WWF kummina ollut vuosikymmeniä pikkusummalla ja valitsin kohteeksi sympaattiset ja harvinaiset saimaannorpat...joskus telkkarista katsoessani sitä kummimainosta, jossa kolaavat norpille niitä talvipesiä jäälle, hymistellen ajattelen että muutaman lumikolan olen ehkä sinne hommannut minäkin...
Näinhän se on. Kyllä minäkin siinä autolle kävellessäni oon miettinyt, että jos annan rahaa, tuo ihminen voi mennä ja ostaa vaikka alkoholia koko rahalla ja sitten menee ja ajaa pyörällään kolarin, niin siinä sitä sitten ollaan.
Niinpä, viinaanhan se yleensä menee jos rahaa annat.
Olen kyllä kerran antanut rahaa muutamalle opiskelijapojalle, jotka rehellisesti kyltissään pyysivät kaljarahaa! Hymyilytti poikien rehellisyys! Taisi olla Hämeenkadun appron aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt P huilaamaan päiväunille ja sassiin!
En nykyisin enää huilaa päivisin lainkaan. Oikeastaan eilenkin tuli silti tehtyä koko päivä jotain. Tein kävelyt ja kävin kauempana eri maisemissa. Sitten illalla vielä vadelmaan tuohon toiseen paikkaan lähemmäs ja pyöräily vielä. Tuonnekin jäi vielä vadelmaa. Pakastimet järjestelin myös uudestaan, että mahtuisi vielä marjaa. Paras olo on ehkä nykyisin silloin, kun olen tehnyt paljon kaikkea ja se tuntuu myös. Nyt on ollut sellainen levoton mieliala muutenkin. Sellainen, ettei tee mieli ainakaan päivällä paljon istua alas mietimään asioita. Näin mieluummin teen kaikkea ja välillä liikaakin. Myöhemmin illalla sitten rauhallisempi olo toivottavasti. Sitten keskityn lukemaan kirjaakin.
Tänäänkin marjastamaan. Mustikkaa vuorostaan. Muuten tässä nyt odottelua esim opintoihin liittyen. Eivät vielä lähde käyntiin nuo jutut. Äitiini liittyen toivon hänen asioidensa selviävän. Nyt on paljon kysyttävää kaikesta ja toivon terveysjuttujen edistyvän. On ehkä sen aika nyt ja paljon hänen vointinsa on huonontunut viime kesästä ja talvestakin. Liikunta paljon huonompaa ja se on näkynyt tässä kesässä. Paljon huolia tuonut minullekin.
Muuten mukavaa lukea siitä, että joku muistaa toisia esim lahjakortein. Nekin tosin mieluusti niin, että hyödyllisiä. Juuri tuollaiset ruokakauppaan liittyvät varmaan hyviä. Itse sain joskus tosi kauan aikaa sitten lahjakortin kultasepänliikkeeseen. Kiva ajatus, mutta en itse käytä koruja. En mitään. Ei ole ollut reikiä ikinä korvissa, sormuksista en piittaa ja tykkää pitää, rannekorut tiellä ja kaulakorut myös. Näin ostin sillä kortilla kaulakorun. Nätin lumihiutaleen, mutta pitämättä jäi.
En osaa pitää tuollaisia. Ehkä jos joku ihminen josta pidän tai joka olisi minulle tärkeä ostaisi sellaisen niin yrittäisin tottua pitämään tuollaisia. Edes yrittäisin. Nyt en vaan osaa pitää mitään. Tuli tämä mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt P huilaamaan päiväunille ja sassiin!
Tuo huilaamien sana tarkoittaa aivan päinvastaista joissain pohjois-suomen murteissa, vauhdikasta menoa...aivan kuin tuima sanakin, sen olen ihan itse kokenut, kun anopin mielestä liian tuimaan soppaan alkoi lisätä suolaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt P huilaamaan päiväunille ja sassiin!
Tuo huilaamien sana tarkoittaa aivan päinvastaista joissain pohjois-suomen murteissa, vauhdikasta menoa...aivan kuin tuima sanakin, sen olen ihan itse kokenut, kun anopin mielestä liian tuimaan soppaan alkoi lisätä suolaa...
huilaaminen
Minä olen huilannut, siis levännyt muutaman viikon. Tänään kävin vähän poimimassa vadelmia. Sen verran, että voin sanoa käyneeni :)
Jokin aika sitten tein mustikkarahkapiirakan helpolla ohjeella. Tänään tein samalla ohjeella vadelmista. Hyvää on sekin.
Pitää herkutella marjaleivoksilla nyt, kun on tuoreita marjoja saatavilla.
Paastosin yön ja lähdin labraan, otettiin testit, sitten onneksi asukastila oli auki johon pääsin kahville ja oli leipäpalat mukana, paluumatkalla ostin päivän pizzan mukaan lähi pizzeriasta. Loppupäivän vietän kotona, illaksi vielä pzzaa.
Eilen sain ison osan mustaherukoista pakkaseen, osa aamupuuron päälle tuoreena. Pensaassa vielä aika paljon, mies tekee hilloa niistä. Karviaiset odottaa vielä poimimista. Niitä tulikin aika reippaasti.
Tänään lähdettiin pyöräilemään ja minä ihmettelin että kylläpä häikäisee- unohdin laittaa tummuvat silmälasit päähäni! En sisällä tarvitse niitä, telkkalasit on erikseen.
Mustikoita ostin vihdoin kojumyyjältä.
Ilmassa on jo syyskesän viileyttä ja tuoksua.
Minulle tuo huilaaminen on aina merkinnyt lepäämistä ja tuima tuimaa eli äkäistä ilmettä. Tämä jo lapsesta saakka opetettu näin. Toki muualla ehkä eri merkitykset.
Tänään lenkillä löysin kaksi kurjen sulkaa. Toinen varsinkin tosi iso ja sellainen harmaa, jossa sulassa musta pää. En ole edes kovin paljon kerännyt niitä vähään aikaan, mutta nyt oli nuo otettava. Niitä on jo kertynyt paljon. Hienoin on kurjen sulka, mikä sellainen joka kaartuu ja hieno "viuhka" siinä. Se varmaan paras löytö ollut.
Muuten ihmettelin eilen, kun yhdessä pienessä vesisaavissa elää sellainen sukeltajakuoriainen. Mietin miten on tuollaiseen ilmestynyt. Olin jo auttamassa sitä pois sieltä, että tavallinen kuoriainen on veden varassa ja tämä sukeltelee. Harmi vaan, että nyt sitten hävinnyt sieltä. Oliko lintu napannut. Harmi, kun vasta huomasin sen ja nyt sitten jo hävisi.
Mustikassa olin jo täällä taitaa nyt ulkolaiset poimijat kiertää. Toki heitä varmaan vähemmän. Aina, kun kuljen niin jossain näkyy samat porukat, mutta minulle ok. Lähinnä ajattelen, että minulle riittää marjoja sen verran mitä pystyn säilömään. Mustaherukkaa poimin ja kiva, että tässä pihassa on ihan riittävästi. Karviaisia myös. Keltaiset hyviä. Punaiset kuin saippuaa minusta ja syön väkisin ajatuksella, ettei saa hukata. Muuten en yleensä nirsoille, mutta ei kyllä ole minun makuuni nuo. Paljon tekstiä tavallisesta päivästä.
Äitiini totean, että kyllä hänen tilanteensa on nyt meidän kesän teema ollut. Vähän on kuin koko kesä mennyt osittain siihen ja samalla itseltäkin kuin ohi osittain. Ei voi mitään. Viime kesästä selvittiin näiltä osin paremmin. Nyt sinnittelyä. Äitini olisi voinut tehdä jotain päätöksiä toisin ja esim nopeammin, mutta en syytä häntä ja leikkaus tulee olemaan hänellä tosi kova paikka. Tiedän sen.
Silti itsekin olen ajoittain uuvuksissa hänenkin kanssaan ollut. Valittaa niin paljon ja kaikki asiat pyörivät samoissa jutuissa. Toisaalta ymmärrän. Silti nyt, kun ei ole töissä niin ehtii vielä enemmän keskitytä jotenkin noihin asioihin ja viime kesä siis selvästi helpompi meille ollut. Itsellä se väsymys ilmenee sitten esim ajatuskatkoina. Eilen keitin mansikkojen kannoista mehua. Sitten, kun piti siivilöidä ne kannat mehusta niin en muistanut laittaa kippaa alle ja näin kaasin iloisesti mehun viemäristä alas siivilän läpi. Sitten jo mielessäni kirosin, että nyt meni mehut hukkaan ja mietin missä ajatukseni oikein menee. Tällöin huomaa sen, että olen väsähtänyt joihinkin juttuihin. Ei ehkä enää pää mukaan eri juttuihin. Äitini tuskin sitä ikinä käsittää, että väsyn tilanteeseen ja häneen välillä pahasti. No, tämä tästä. En kirjoita nyt tästä aiheesta vähään aikaan.
Tämähän se, että myyjä ja ostaja ei kohtaa. Ja ymmärrän hyvin senkin, että ei yksityishenkilönä haluaisi myydä toiselle yksityishenkilölle vaan mieluummin myisi jollekin yritykselle. Silloin muutama vbuosi sitten, kun palstalla nuori työttömäksi jäänyt kaveri kyseli, ooisko kellään mitään hommia, kun päivät alkaa tuntua liian pitkiltä ja tylsiltä, niin mietin hetken aikaa, miten oikein saan häneen yhteyden. Tänne palstalle en sentään viitsinyt puhelinumeroani laittaa eikä tietenkään hänkään :D Mutta keksin keinon ja niin tavoitin hänet.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/