Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun viestit joutaa mennä. Eivät sisällä kuolemattomia viisauksia. En ole kuolematon itsekään enkä järin viisaskaan. 

Sama. Riittää että kirjoitin sen, sitten saa mennä. Tämähän on vain keskustelua, puheetkin katoaa tuuleen.

Minä taas en päivystä tässä ketjussa klo 7:00-23:00 vaan mulla on muutakin elämää. Olisi kiva ehtiä lukemaan monenlaisia kommentteja erilaisista asioista ennenkuin ne poistuu. Joskus ehdin lukemaan kommentin, joka liittyy johonkin aiempaan kommenttiin. Aihe saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen, mutta alkuperäinen kommentti on kadonnut sillä aikaa, kun kävin kaupassa. 

Ethän sä torijuttelussakaan ole paikalla aina, vaan jatketaan aina uutta juttua paikalla olevien kanssa. Keskusteluketju on keskustelua, tajuatko eron? Harmitonta hymistelyä, jota ei jäädä kaipaamaan.

Jos mä torilla tapaan päivästä, viikosta, kuukaudesta tai jopa vuodesta toiseen saman ihmisen, niin totta hitossa mä juttelen sen  kanssa muustakin kuin vain mansikkakilon hinnasta. Ei siellä torilla kuitenkaan tarvitse olla joka päivä eikä ainakaan 16 tuntia vuorokaudessa. 

Luetunymmärtäminen Lammas! Nyt olen pettynyt. Keskustelu elää ja muuttuu koko ajan,  aina paikallaolijoiden mukaan. Ei kertailla ja palata aamun sanoihin enää illalla jne. Etkö ymmärrä?

Lähetän sulle virtuaalisen suklaamuffinsin, jotta pettymyksesi muhun edes vähän helpottaisi :) 

Sulla on eri näkemys tästäkin ketjusta kuin mulla. Me ollaan ihmisinä erilaisia ja se tottakai onkin ihan ok. Mun elämä ei ole niin hektistä, että sillä, mitä joku sanoi  4 tuntia sitten, ei olisi mulle enää mitään merkitystä.  Tai että en voisi jatkaa keskustelua aiheesta. Mulla on kuitenkin lähipiirissänikin yksi ihminen, jolle kaiken pitää tapahtua nyt ja ihan heti. ADHD. Jos laittaa mulle viestin enkä tuntiin vastaa, niin koko asia on hänelle jo ohi. On taas ihan muut asiat, jotka häntä kiinnostaa. Joskus en tiedä, itkiskö vai nauraisko, kun kauppareissulta palattuani vastaan, että no tarviitko sä viikonlopuksi lapsenvahtia vai et. Ja sitten hän vastaa, että ei tarvitsekaan, kun muuttikin jo suunnitelmiaan. Tosin parin päivän päästä saattaakin tulla viesti, että no sittenkin tarvitsisi lapsenvahdin. Ja mä olen jo ehtinyt sopia jotain muuta. Huugi buugi. 

Me ihmiset ollaan erilaisia. Joku haluaa keskustella vaikka tunnin perunan mahdollisesta sielunelämästä. Kunhan se keskustelu on tiivistä ja sillä hetkellä aktiivista. Tunnin päästä koko aihe ei kiinnosta enää. Mä taas itse tykkään ensin miettiä asioita. Yleensä monelta kantilta. Koske mulla ihan niin realiimaailman ihmissuhteita kuin sosiaalista mediaakin.  Mitä syvällisempi aihe, sitä enemmän haluan ensin asiaa miettiä. Aika userin vastaan tässä ketjussa johonkin kommenttiin, joka on kirjoitettu eilen. 

Olet selvännäkijä! Mulla on ADHD! 😂

Mulla oli yhdessä duunipaikassa työkaverilla ADHD. Meillä oli tiukat deadlinet ja muutoksia tuli koko ajan satamalla. Hän klaarasi kaiken hetkessä, ja siinä sivussa teki vielä kaikkea ylimääräistä. Hyppi kielestä ja asiasta toiseen vaikeuksitta. Yllättäen voi ollakin etu.

Sama mulla. Olen nopea ja tehokas, kaikki tehty ensimmäisemä, minulla on valtavan hyvä muisti, kaksi yliopistotutkintoa  ja innostun kaikesta, ihan kaikesta. Mutta kyllästyn nopeasti, en voi istua varttia pidempään aloillani enkä kestä jaarittelua ja jankkausta. Lasten ja lastenlasten kanssa tulen toimeen. Olen kiitollinen ADHDstäni, ehkä kaikki läheiseni eivät. 😂 Ovat jo tottuneet 70 vuodessa. 🤪😜

Isäni on diagnosoimaton ADHD jos täällä tulkitsen asioita. Juoksee paikasta toiseen, ei paljon kuuntele muiden juttuja, keskittyy vaan  omiin juttuihin. Jos hänelle puhuu niin kuuntelee pari sanaa ja sitten jatkaa minua asioitaan. Kaikki pitää tehdä tosi nopeasti. Niin nipeasti, ettei äitini ole ikinä pysynyt perässä. Minä sinnittelen. Nytkin totean, että joskus on parempi suunnitella asioita kuin korjata jälkeenpäin. Älköön kukaan suuttuko tästä. En pahalla kirjoita paitsi silloin, kun isäni herää taas kello 4 ja "juoksee" tapansa mukaan kämpässä herättäen minut samalla. Tätä se on ollut ja tuttua. Minä puolestani valvon kello 2 ja hiivin hiljaa kämpässä, että isäni saa nukkua. No, kyllä tätä vielä muutaman yön jaksaa. Isäni luulee varmaan, että kämpässä on hyvät äänieristeet ja ovenikin betonia. No, en pahalla kirjoita. Meillä joskus oli hoitolapsia ns kesälapsia. Ei tarkemmin heistä. Melko pieniäkin kuitenkin. No, lähdettiin heidän kanssa reissuun. Eivät he vaan ymmärtäneet meidän rytmiä. Aamupala hotellissa heti, kun sinne sai mennä. Sitten juoksua pitkin kaupunkia. Minä viimeisenä katsoen, että pysyykö ne lapset mukana vai ei. Minäkin lapsi, mutta tottunut kävelemään lujaa. Sillä lujaa meillä mentiin. Sen voin sanoa. 

 

No, älkää suuttuko. Hommat edistyneet täällä ja hyvä niin. Tehokasta toimintaa ja isäni aika kulunut paremmin. Hyvä niin. Minä apuna ollut myös. 

Ihanasti kuvaat ADHDtä.  Mä ole tuo eka tapaus. En malta mennä nukkumaan, aina menee yli puolenyön. Aamulla en  malta nukkua, kun kaikkea kivaa on tehtävä ja heti. Nytkin olen jo siivonnut mökin, ladannut saunanpesän, hakenut vedet ja tehyt kaksi amupalaa.  Juosten kuljen aina. Ekana joka paikassa. 70 v.

Tunnen myös muutaman adhd:n. Yhteistä heissä on innostus asioihin, yksi jaksaa jatkaa vaikka kuinka pitkään. Muut enempi sinkoilee asiasta toiseen. Yhteistä heille on tosi kohtelias käytös, koskaan eivät moiti ketään ja muistavat kiittää.

Erilaisia persoonia ovat keskenäänkin ja varsinkin verrattuna tavan ihmisiin. Mielenkiintoisia keskustelukumppaneita ovat myös. Autismin kirjohan on hyvinkin laaja.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myös muutaman adhd:n. Yhteistä heissä on innostus asioihin, yksi jaksaa jatkaa vaikka kuinka pitkään. Muut enempi sinkoilee asiasta toiseen. Yhteistä heille on tosi kohtelias käytös, koskaan eivät moiti ketään ja muistavat kiittää.

Erilaisia persoonia ovat keskenäänkin ja varsinkin verrattuna tavan ihmisiin. Mielenkiintoisia keskustelukumppaneita ovat myös. Autismin kirjohan on hyvinkin laaja.

Heidän kohteliaasta käytöksestään kannattaa ottaa oppia.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myös muutaman adhd:n. Yhteistä heissä on innostus asioihin, yksi jaksaa jatkaa vaikka kuinka pitkään. Muut enempi sinkoilee asiasta toiseen. Yhteistä heille on tosi kohtelias käytös, koskaan eivät moiti ketään ja muistavat kiittää.

Erilaisia persoonia ovat keskenäänkin ja varsinkin verrattuna tavan ihmisiin. Mielenkiintoisia keskustelukumppaneita ovat myös. Autismin kirjohan on hyvinkin laaja.

Autismi ja ADHD ovat eri juttuja, molemmat kuitenkin  kuuluvat aivojen erilaisen toiminnan vuoksi nepsysairauksiin.  Mutta siis eri tapauksia. Molemmissa on paljon hajontaa ja yksilöllisyyttä. ( ja ei, kaikki ADHDt eivät ole kohteliaita, kuten eivät kaikki ruskeasilmäiset ole tanssijoita. 😂 ).   70v

Moni ADHD ei ymmärrä kohteliaisuutta/epäkohteliaisuutta käsitteinä. Saattaa tahtomattaan käyttäytyä huonosti tai jopa loukkaavasti.

Vierailija kirjoitti:

Moni ADHD ei ymmärrä kohteliaisuutta/epäkohteliaisuutta käsitteinä. Saattaa tahtomattaan käyttäytyä huonosti tai jopa loukkaavasti.

Samantyyppinen ongelma liittyy narsismiin. Oman käytöksen syitä tai vaikutusta ei kyetä ymmärtämään. Vika nähdään aina muissa. Hankalaa läheisten ja ympäristön kannalta. Itse narsisti ei kärsi, koska ei tiedosta asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ADHD ei ymmärrä kohteliaisuutta/epäkohteliaisuutta käsitteinä. Saattaa tahtomattaan käyttäytyä huonosti tai jopa loukkaavasti.

Samantyyppinen ongelma liittyy narsismiin. Oman käytöksen syitä tai vaikutusta ei kyetä ymmärtämään. Vika nähdään aina muissa. Hankalaa läheisten ja ympäristön kannalta. Itse narsisti ei kärsi, koska ei tiedosta asiaa.

ADHDt tietää olevansa niitä ja yrittää keskittyä ja rauhoittua, narsisti ei yritä muuttaa käytöstään. Hän yrittää muuttaa muita. Ei koskaan itseään. Selkeä ero. ADHD on avoin, avulias ja omistaa paljon sydänystäviä, narsistin kanssa ei kukaan halua olla pidempään kuin on pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ADHD ei ymmärrä kohteliaisuutta/epäkohteliaisuutta käsitteinä. Saattaa tahtomattaan käyttäytyä huonosti tai jopa loukkaavasti.

Samantyyppinen ongelma liittyy narsismiin. Oman käytöksen syitä tai vaikutusta ei kyetä ymmärtämään. Vika nähdään aina muissa. Hankalaa läheisten ja ympäristön kannalta. Itse narsisti ei kärsi, koska ei tiedosta asiaa.

ADHDt tietää olevansa niitä ja yrittää keskittyä ja rauhoittua, narsisti ei yritä muuttaa käytöstään. Hän yrittää muuttaa muita. Ei koskaan itseään. Selkeä ero. ADHD on avoin, avulias ja omistaa paljon sydänystäviä, narsistin kanssa ei kukaan halua olla pidempään kuin on pakko. 

ADHD t saa usein avun lääkkeistä ja rutiineista, narsismiin ei auta lääkkeet eikä terapia, ei mikään. Todella surullinen sairaus potilaalle ja läheisille ja koko yhteisön tai jopa valton ja koko maailman kannalta.  ( Amerikka ym.)

Vierailija kirjoitti:

Moni ADHD ei ymmärrä kohteliaisuutta/epäkohteliaisuutta käsitteinä. Saattaa tahtomattaan käyttäytyä huonosti tai jopa loukkaavasti.

Mutta kun hänelle kertoo asiasta, hän on syvästi pahoillaan ja yrittää korjata tilanteen (säheltämällä lisää 🥺).

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myös muutaman adhd:n. Yhteistä heissä on innostus asioihin, yksi jaksaa jatkaa vaikka kuinka pitkään. Muut enempi sinkoilee asiasta toiseen. Yhteistä heille on tosi kohtelias käytös, koskaan eivät moiti ketään ja muistavat kiittää.

Erilaisia persoonia ovat keskenäänkin ja varsinkin verrattuna tavan ihmisiin. Mielenkiintoisia keskustelukumppaneita ovat myös. Autismin kirjohan on hyvinkin laaja.

Meillä taas isäni moittii kyllä muita tosi usein. Ei  ole kovinkaan kohtelias ollut. Välillä ihan toisin. Ei mieti sanojaan. Tekee omaan pään mukaan lähes kaiken jos häntä ei ohjaile ja neuvo.  Samoin ei kiitä mistään. 

Esim lukiossa, kun en pärjännyt yhdessä aineessa kovin hyvin niin olisi hänestä koko lukio pitänyt jättää kesken, vaikka jo vuosia kävin. Se loukkasi silloin, kun olin ollut jo monissa yo-kokeissa ja saanut ihan hyvä numeroita niistä. Näin tuo lause, että jätä kesken oli silloin tosi paha minulle etenkin, kun lukiossa tosi vaikeaa olla ja kiusattiin sekä olin melkein yksin ne vuodet. 

Samoin yo-juhlapäivänä, joka minulle raskas (pilkattiin ulkonäköni täysin) isäni alkoi myöhemmin riidellä mummuni kanssa ja syynä se, että mummuni pyysi odottamaan että ehdittäisiin edes muutama sana vaihtaa minun kanssani. Siinä meni sekin päivä. Sitä ennen olin äitini kanssa hoitanut koirani. Lenkittänyt sen ja se sai olla pihassa vapaana ja vielä ruoka. Näin ei voi sanoa ettenkö olisi tehnyt asioita. Pitäisi joskus kysyä kuka ylioppilas hoitaa kaikki koiransa jutut juhlapäivänä. No, ehkä niitäkin on. 

Samoin jos joskus olen tehnyt oman pään mukaan eli esim eräänä kesänä koirani oli pakko uittaa ennen ajomatkaa vedessä. No, isäni mielestä koko auto meni pilalle (koirani lyhyt turkki jo kuivunut osittain) ja alkoi siitä raivota, että P (nimeni tähän) tekee aina miten tahtoo jne. Todellisuudessa tein harvoin niin ja koiraani en helteessä uuvuta jos se oli minusta kiinni. Näin koirani täytyi käydä uimassa ensin ja meillä suojat takapenkillä muutenkin. 

Lapsuudessa olin urheilussa aina liian hidas, vaikka mitä tein. Olisi aina pitänyt olla parempi ja nopeampi. Pärjätä paremmin, vaikka tein kaiken sen eteen. Niin paljon, kun kropasta lähti irti. Sen voin sanoa. Kaikkeni annoin kisoissa. Näin meillä ei ole mikään helppo suhde ollut. Joku näkee arvosteluna, mutta lapsuudessa en useinkaan riittänyt. Ja pelkäsin isäni suuttumista melko paljon. Hän saattoi olla myös puhumatta viikkoja. Anteeksi viestini, mutta en ole häntä elämässäni paljonkaan loukannut. En ikinä sanonut oikeastaan pahasti. Sen voin todeta. En huutanut hänelle mistään tms. 

Yksi pahimmista muistoista oli se, kun minun oli tarkoitus mennä pääsykokeeseen lukion jälkeen. Isäni oli luvannut hoitaa koiraani, mutta päivä ennen koetta hän alkoi raivota, ettei hänellä ollut mukamas vaatteita yhteen työpaikan juhlajuttuun tms. Kyllä hänellä oli, mutta eivät silloin kelvanneet ja menetti hermonsa. No, minä olin lukenut kokeeseen paljon ja muistan, kun istuin rannalla koirani ja mietin jätänkö kokeen väliin ja hoitaako isäni koiraani niin kuin lupasi. Koko ilta meni siihen. Sitten lopulta myöhään illalla kysyin, että lähdenkö lainkaan koereissuun (piti olla yön yli hotellissa) ja isäni sanoi, että kuitenkin hoitaa koirani. Näin lähdin sinne, mutta se stressi oli silloin kova, että mitä teen. 

Anteeksi viestini, mutta isäni on monesti pitänyt täällä ihan omaa tahtia yllä ja päättänyt asioista. Siinä on jääty me äitini kanssa jalkoihin monin tavoin. Se on yksi syy joihinkin juttuihin miksei yhteisolo toiminut kovin hyvin. Enempää en tästä jatka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myös muutaman adhd:n. Yhteistä heissä on innostus asioihin, yksi jaksaa jatkaa vaikka kuinka pitkään. Muut enempi sinkoilee asiasta toiseen. Yhteistä heille on tosi kohtelias käytös, koskaan eivät moiti ketään ja muistavat kiittää.

Erilaisia persoonia ovat keskenäänkin ja varsinkin verrattuna tavan ihmisiin. Mielenkiintoisia keskustelukumppaneita ovat myös. Autismin kirjohan on hyvinkin laaja.

Heidän kohteliaasta käytöksestään kannattaa ottaa oppia.

Hyvä kun huomasit. Korjaa ihmeessä käytöstäsi.

Ja lopeta turhat poistot, älä häiriköi keskustelua. Anna sen soljua haluamaansa suuntaan, ei sinun määrittelemiin aiheisiin.

Olisko mitä, jos me jokainen jatkettaisi keskustelua ihan vaan ihmisinä, ilman lokerointia? Jokainen saa tietenkin itsestään kirjoittaa, mutta pitkät tarinat eri häiriöistä on puuduttavia. Hypin yli, mutta joitain saattaa loukata. Arvelen.

Eikös keskustelun säännöissäkin ollut joku vinkki, että keskityttäis enempi oman viestin sisältöön tms. kuin toisten  kommenttien ruotimisen ?

Vierailija kirjoitti:

Olisko mitä, jos me jokainen jatkettaisi keskustelua ihan vaan ihmisinä, ilman lokerointia? Jokainen saa tietenkin itsestään kirjoittaa, mutta pitkät tarinat eri häiriöistä on puuduttavia. Hypin yli, mutta joitain saattaa loukata. Arvelen.

Eikös keskustelun säännöissäkin ollut joku vinkki, että keskityttäis enempi oman viestin sisältöön tms. kuin toisten  kommenttien ruotimisen ?

No, minä nyt vaan omasta puolestani kirjoitin omasta elämästäni ja perheestäni ajatuksia. Muiden aiheeseen tämäkin yhdistettynä. Itse jos ajattelen vielä, niin minusta lisättynä vielä se, että ehkä olen hieman ADD piirteinen ihminen. Tuskin diagnoosia saisin ikinä ja en tarvitse sellaista, mutta joitakin juttuja tunnistan. Ehkä isäni perintöä tämäkin. Nyt siis muihin aiheisiin terveisin P. 

Minä olen hyvinkin flegmaattinen tyyppi.

Voin hyvin tuntikausia lukea kirjaa tai vain olla ja katsella ikkunasta ulos.

Aika yksitoikkoista elämä on mutta enpä kauheasti tekemistä kaipaakaan.

Nyt on suunnitelmissa sentään käydä ensi viikolla Salmelassa joka on ollut jo kauan traditiomme. Loppukesästä pariksi viikoksi pohjoiseen.

Nyt on kuuma painostava ilma. Ehkä illemmalla vähän pihatöitä- jos viitsii.

Hyvää alkavaa viikonloppua touhukkaat ja muut!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen hyvinkin flegmaattinen tyyppi.

Voin hyvin tuntikausia lukea kirjaa tai vain olla ja katsella ikkunasta ulos.

Aika yksitoikkoista elämä on mutta enpä kauheasti tekemistä kaipaakaan.

Nyt on suunnitelmissa sentään käydä ensi viikolla Salmelassa joka on ollut jo kauan traditiomme. Loppukesästä pariksi viikoksi pohjoiseen.

Nyt on kuuma painostava ilma. Ehkä illemmalla vähän pihatöitä- jos viitsii.

Hyvää alkavaa viikonloppua touhukkaat ja muut!

Täällä myös on rauhallinen luhnustelija. Toisinaan. Joskus innostun askareisiin, valmista syntyy silloin. Aamulla on hitaan heräämisen jälkeen kiva ihan rauhassa pohtia, mitä päivä tuokaan tullessaan. Ikänsä on kellon kanssa saanut kulkea, enää ei tarvitse. 

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myös muutaman adhd:n. Yhteistä heissä on innostus asioihin, yksi jaksaa jatkaa vaikka kuinka pitkään. Muut enempi sinkoilee asiasta toiseen. Yhteistä heille on tosi kohtelias käytös, koskaan eivät moiti ketään ja muistavat kiittää.

Erilaisia persoonia ovat keskenäänkin ja varsinkin verrattuna tavan ihmisiin. Mielenkiintoisia keskustelukumppaneita ovat myös. Autismin kirjohan on hyvinkin laaja.

Heidän kohteliaasta käytöksestään kannattaa ottaa oppia.

Hyvä kun huomasit. Korjaa ihmeessä käytöstäsi.

Ja lopeta turhat poistot, älä häiriköi keskustelua. Anna sen soljua haluamaansa suuntaan, ei sinun määrittelemiin aiheisiin.

Annetaan keskustelun elää.

Seipäille heinää heittelin, Hector. Kyllä musiikki tekee tunnelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myös muutaman adhd:n. Yhteistä heissä on innostus asioihin, yksi jaksaa jatkaa vaikka kuinka pitkään. Muut enempi sinkoilee asiasta toiseen. Yhteistä heille on tosi kohtelias käytös, koskaan eivät moiti ketään ja muistavat kiittää.

Erilaisia persoonia ovat keskenäänkin ja varsinkin verrattuna tavan ihmisiin. Mielenkiintoisia keskustelukumppaneita ovat myös. Autismin kirjohan on hyvinkin laaja.

Heidän kohteliaasta käytöksestään kannattaa ottaa oppia.

Hyvä kun huomasit. Korjaa ihmeessä käytöstäsi.

Ja lopeta turhat poistot, älä häiriköi keskustelua. Anna sen soljua haluamaansa suuntaan, ei sinun määrittelemiin aiheisiin.

Outo kommentti. En ole tehnyt mitään noista, mitä väität. Tänään olen tuon lainaamasi lisäksi kirjoittanut yhden lyhyen kommentin, ihan neutraalin. Muuten olen vaan seurannut keskustelua. Ilkeästi annat myös ymmärtää, että muut kirjoittajat olisi jotenkin johdateltavia, siis tyhmiä. Aika ylemmyydentuntoista tekstiä.

Joku kirjoitti, että hänen omainen tarvii aina yhden uhrin, jota saa rääkätä, muuten ei tunne olevansa mitään.

Olisko sulla sama ongelma? 

Olet vainonnut minua tunnetulla tyylilläsi niin tässä kuin muissakin ketjuissa. Ihan asiallisia viestejä tulkitset oudosti, syyttelet ja nimittelet.

En ole ikinä poistanut mitään, mutta nyt ymmärrän, jos joku muu tökeröitä syyttelyjä poistaa. Nämäkö nyt on niitä hengentuotteita, joita täällä pitäisi vaalia? Salli mun nauraa.

Mulla alkaa hienotunteisuus loppumaan. Joku sanoi, että häntä ei saa ajettua tästä ketjusta, niin vahva on. Tiedoksi vaan sulle, että niin olen minäkin. Kiusaajat ovat mielestäni pohjasakkaa. 

En lähde kanssasi riitelemään. 

Ihanaa että kesä löysi takaisin ja aurinko armas lämmittää taas. Mulla ainakin tuo sää tuntuisi vaikuttavan paljonkin mielialaan. Harmaat, koleat päivät olivat todellakin koleita kaikin tavoin...Nyt en valita vaikka miten kuumat kelit kupoleineen olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myös muutaman adhd:n. Yhteistä heissä on innostus asioihin, yksi jaksaa jatkaa vaikka kuinka pitkään. Muut enempi sinkoilee asiasta toiseen. Yhteistä heille on tosi kohtelias käytös, koskaan eivät moiti ketään ja muistavat kiittää.

Erilaisia persoonia ovat keskenäänkin ja varsinkin verrattuna tavan ihmisiin. Mielenkiintoisia keskustelukumppaneita ovat myös. Autismin kirjohan on hyvinkin laaja.

Heidän kohteliaasta käytöksestään kannattaa ottaa oppia.

Hyvä kun huomasit. Korjaa ihmeessä käytöstäsi.

Ja lopeta turhat poistot, älä häiriköi keskustelua. Anna sen soljua haluamaansa suuntaan, ei sinun määrittelemiin aiheisiin.

Outo kommentti. En ole tehnyt mitään noista, mitä väität. Tänään olen tuon lainaamasi lisäksi kirjoittanut yhden lyhyen kommentin, ihan neutraalin. Muuten olen vaan seurannut keskustelua. Ilkeästi annat myös ymmärtää, että muut kirjoittajat olisi jotenkin johdateltavia, siis tyhmiä. Aika ylemmyydentuntoista tekstiä.

 

Joku kirjoitti, että hänen omainen tarvii aina yhden uhrin, jota saa rääkätä, muuten ei tunne olevansa mitään.

Olisko sulla sama ongelma? 

Olet vainonnut minua tunnetulla tyylilläsi niin tässä kuin muissakin ketjuissa. Ihan asiallisia viestejä tulkitset oudosti, syyttelet ja nimittelet.

En ole ikinä poistanut mitään, mutta nyt ymmärrän, jos joku muu tökeröitä syyttelyjä poistaa. Nämäkö nyt on niitä hengentuotteita, joita täällä pitäisi vaalia? Salli mun nauraa.

 

Mulla alkaa hienotunteisuus loppumaan. Joku sanoi, että häntä ei saa ajettua tästä ketjusta, niin vahva on. Tiedoksi vaan sulle, että niin olen minäkin. Kiusaajat ovat mielestäni pohjasakkaa. 

En lähde kanssasi riitelemään. 

Sivusta:

Poistuu viestit kyllä. Huh huh

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kostat meille kaikille, hullu kostaja? Poistat kaikkien viestejä hyödyttömässä kostossasi, etkö ymmärrä yhtään mitään???

Mulla kans mitta täyttyi N Y T

Pitäkää tunkkinne

 

Etsin uuden ketjun henkeville keskusteluille, täällä se ei näemmä onnistu.

Miksi pitää tahallaan pilata oiva ketju? En vaan tajua.

Tuo Kostaja jo kauan sitten kirjoitti, että haluaa lopettaa näissä kuulumisketjuissa kaiken kirjoittelun. Tosin totesi, että voi jäädä tänne Lampaan eli mun kanssa kirjoittelemaan. Taisi tietää, että mua ei täältä ihan helposti saa ajettua pois. Sen verran luupää kun olen,,että minään lauhkeana lampaana en todellakaan aio astella Kostajan teuraalle. 

Moni on tästäKIN ketjusta lähtenyt. Tehnyt juuri niinkuin Kostaja on halunnutkin.  Mutta jotkut meistä ei lähde. Jotkut meistä edelleen hymistelee tai vaikka keskustelee syvällisemmistäkin asioista.  En tiedä, mitä kamalaa Kostajan elämässä on joskus tapahtunut., mutta annetaanko me oikeesti Kostajan päättää?  Joo, on ärsyttävää, kun Kostaja poistattaa kommentteja, mutta Kostajako tämän ketjun muka omistaa?  Ei anneta sille periksi. Ihan vaan tälleen lauhkeana lampaana ehdotan. 

Tuota just en minäkään ymmärrä. Häätää kaikki kirjoittajat? Kostaa kaikille? Mikä on tarkoitus?

Mä tunnen ihmisiä, joille joku joskus vuosikymmeniä sitten on tehnyt jotain loukkaavaa. Ja jotka kantavat sitä katkeruutta koko lopun elämäänsä. Ja jos sen loukkauksen kohde ei olekaan  enää tavoitettavissa, purkavat sen kaiken kaunansa sitten muihin ihmisiin.  Jotkut jopa omiin alaikäisiin lapsiinsa. 

Mulla oli aikoinaan - vuosituhannen alussa - yksi tällainen ystävä. Miehensä petti ja jätti nuoremman naisen vuoksi. Ymmärrän vihan ja katkeruuden, mutta oikeasti tuollaisista asioista pitäisi kuitenkin vuosien jälkeen edes yrittää selvitä. Mä yritin auttaa ja tsempata häntä, koska kuvittelin, että avioero oli tapahtunut ihan hiljattain. Pari vuotta myöhemmin selvisi, että ero oli tapahtunut jo 10 vuotta aiemmin.  Sen parin vuoden aikana hänen lapsensa tulivat jo teini-ikään ja koska ystäväni myrkytti omalla katkeruudellaan koko kodin ilmapiirin, lapsensa halusivat muuttaakin isälleen. Ja tämähän vaan heitti bensaa liekkeihin. Mua kohtaan oli silloin ystävyytemme alussa ihan mukava, mutta pikkuhiljaa kaikki muuttui. Exäänsä ja lapsiinsa ei sitten lopulta ollut enää oikein mitään yhteyksiä, niin otti mut vihansa ja katkeruutensa kohteeksi. Joo ei. Hetken aikaa olin ymmärtäväinen, mutta sitten pistin välit kokonaan poikki. En tiedä, mitä hänelle nykyisin kuuluu eikä kiinnostakaan tietää. Liekö edes elossa enää. No eipä kiinnosta sekään. 

Ei mulla ole mitään viisastenkiveä, miten mielenterveysongelmia pitäisi  hoitaa. Varsinkaan, kun koko ajan pitää vaan kaikesta säästää. Mutta uskon, että yhä enemmän keskuudessamme liikkuu vahingollisia ihmisiä. Ei siksi, että olisivat jotenkin syntyjään pahoja vaan siksi, että eivät ole saaneet tarvitsemaansa apua ajoissa. 

Olet ehkä törmännyt narsistiin. Täällä ollaan käyty aiemmin  keskustelua narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Ihan maallikkopohjalta ja viestien perusteella, mm. Lauerman haastattelujen pohjalta. Narsismiin ei ole mitään hoitoa, koska sairaudentunne puuttuu. Narsisti ei lähtisi terapiaan. Narsisti ei opi eikä muutu. Narsisti on täysin sokea omalle käytökselleen ja näkee vian aina muissa. Hän jakaa lapsenomaisesti ihmisiä kivoihin ja ilkeisiin. Mitään todellista syytä jaolle ei tarvita. Narsisti ei siedä eriäviä mielipiteitä. Narsisti manipuloi muita valheellisilla rooleilla ja pyrkii keräämään hovin ympärilleen. Muut ovat hänelle vain välineitä. Todellisuudessa hän ei välitä kenestäkään.

Sairaanhoitajana varmaan tiedät, mitä tuhoa narsisti kylvää ympäristöönsä. Häntä ei voida auttaa tai parantaa. Hoito keskittyy uhrien auttamiseen, heidän suojautumiseensa narsistin hyökkäyksiltä.

Narsistin itsetunto on vaurioitunut. Kuva itsestä on ihanteellinen ja väärä. Hän on omasta mielestään iki-ihana äititeresa, vaikka kiroilee, nimittelee, arvostelee ja haastaa riitaa. Kaikkien työpaikkojen inhokki nro 1.

Anteeksi, kun olin tässä hetken aikaa tekemässä ihan muita juttuja. Ei vissiin pitäisi enää kommentoida sun kirjoitustasi, kun kommentistasi on jo yli tunti  aikaa eikä vanhoihin kirjoituuksiin kuulemma pitäisi enää puuttua. Voitasko vaikka keskustelle tämän vuoden raparperisadosta?  No vitsi vitsinä. 

Mä tiedän sekä sairaanhoitajana että tyttärenä ihan hiton hyvin, millaista tuhoa narsisti kylvää ympärilleen. Miten narsisti manipuloi ja saa  älykkyysomäärältäänkin ihan älykkään ihmisen uskomaan valheisiinsa. Joskus mua surettaa mun sisko, jota isä nyt manipuloi. Koska isä ei pysty enää manipuloimaan mua. Narsistihan aina tarvitsee edes yhden ihmisen, jota voi pitää kuristusotteessaan. Koska ilman sitä kuristusotetta narsisti ei koe olevansa enää olemassakaan. Olen siskolleni jo monta kertaa sanonut, että älä anna isän kohdella sua noin. Siis tavalla, jolla  sinä päädyt hautaan ennenkuin isä.  Mutta siskonikin on narsisti-isänsä uhri. Minä en onneksi enää ole. Enkä todellakaan aio mennä edes isän hautajaisiin. Kun KÄÄKkä kuolee, käyn ostamassa Alkosta kalleimman shamppanjapullon, mitä sieltä löytyy. Istun mukavasti shamppanjalasi kädessäni ja toivotan isälle "hasta la vista".

Kaikki ei onnistu irrottautumaan. Onnittele itseäsi. Olet jo shampanjasi ansainnut. Rapaperisadosta voidaan jutella, mutta puhu sinä varsista, niin minä puhun lehdistä. 

Saanko mä kuitenkin puhua raparperin lehdistä? Tuli nimittäin yksi juttu mieleen muutaman vuoden takaa. Mun siskohan on ottanut aina kesäisin  kilpikonnansa mukaan  mökille. Sillä on ollut siellä ulkona sellainen konnille mukava aitaus. Yks kerta toinen niistä isoista kilpikonnista olikin keksinyt kaivaa itsensä maan alta ulos sieltä aitauksesta. Toinen eli se vähän arempi konna oli seurannut perässä.  Siskoni oli koko päivän tehnyt mökillä sellaisia hommia, mitä loppukesästä mökillä yleensä tehdäänkin. Kun huomasi konnien karkaamisen, sai kiinni sen aremman konnan, mutta se  toinen konna oli jo kadonnut. Muistan hyvin siskoni hädän, kun hänen oli pakko lähteä takaisin kaupunkiin, koska maanantaina piti olla taas töissä.  Mä googlettelin ja löysin Tampereelta sellaisen vapaaehtoisen, jonka koira saattaisi haistaa myös kilpikonnan. Seuraavaksi viikonlopuksi tätä ihmistä koirineen ei olisi vielä siskoni mökille saanut, mutta sitä seuraavaksi olisi. Siskoni palasi seuraavana viikonloppuna  mökille, mutta konnaa ei edelleenkään näkynyt missään.  Kunnes sitten siskoni katsoi yhden raparperin ison lehden alle. Ja siellähän se karkulainen lymyili. Hyvin oli pärjännyt, koska yötkään eivät olleet vielä liian kylmiä ja ruokaa oli kuin olisi maannut vatsallaan Silja Linen buffet-pöydällä. Tämä siis tuli mieleeni ihan vaan raparperinlehdistä.

Noin muuten, niin mä olen tänään nauranut niin, että poskilihaksetkin on jo kipeenä. Ihmiset on varmaan jo huomanneet sen Keskon rekan ja Iranin ajatollahin hautajaiset. Sain ystävältäni tänään viestinä meemin:

Keskon varastolla:
Seppo, tuli keikka Inariin"
"Okei"

Kolmen viikon päästä:
"Seppo, missä h**vetissä sä oiken oot?"
"No täällä Iranissa"
"Ei v***u Seppo!"