Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (9792)
Kesäkuun viimeinen viikko alkaa ja kohta heinäkuu jo, kesä on mennyt nopsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesäkuun viimeinen viikko alkaa ja kohta heinäkuu jo, kesä on mennyt nopsaan.
Hurjia nuo Euroopan helteet! Onneksi meillä ei vielä noin lämmintä.
Vierailija kirjoitti:
"Ystäväpariskunta suree jo nyt, että hoivakodissa he eivät voi harrastaa seksiä keskenään enää. Ovat muuten viriilejä ja hyväkuntoisia, mutta toisella on otsalohkodementia ja toinen liikkuu huonosti. Harrastavat edelleen seksiä viikoittain. Mutta miten dementikolta kysytään suostumus, kuinka jne. Ovat olleet yli 60 vuotta naimisissa.
Miten hoivakodeissa tämä on huomioitu? Tietääkö kukaan?
Vanhusväki lisäänyy ja ovat tottuneet erilaisin apuneuvoin seksielämän sujuvuuteen, mutta tästä ei ole julkisesti keskusteltu. Miten P;n äidin työpaikalla tähän on suhtauduttu?"
Sen verran mitä osaan tähän kirjoittaa niin hänen työpaikan asukkaat ovat niin huonokuntoisia jo etteivät nuo asiat ole oikein olleet esillä. Huonokuntoisia siis joko muistiongelmien, fyysisten ongelmien tai molempien vuoksi.
Siellä on ollut esim kolme pariskuntaa, jotka eivät ole enää vanhemmiten sietäneet toisiaan. Näin ovat yhdessä asuneet tuolla ensin ja sitten toinen muuttanut toiseen huoneeseen eli oikeastaan ihan eri "kämppään" siellä. Tämä sen vuoksi, ettei yhteiselo ole enää ollut mahdollista riitojen ja toisen muuttuneen käytöksen vuoksi. Joillakin ollut vaikeuksia jo ennen tuonne tuloa (esim väkivaltaa) ja tuolla kärjistynyt kaikki. Eräs puoliso piti siirtää toiseen kerrokseen asumaan, kun puolisonsa ei enää sietänyt lainkaan nähdä tätä.
Ja tietysti sitten on niitä jotka asuvat rauhallisesti yhdessä, mutta eivät edes tiedosta ainakaan aina, että siinä heidän puolisonsa. Kysellään kuka tuo on ja ihmetellään jos sanotaan, että siinä on miehesi tai toisinpäin.
Tai sitten toinen puoliso on niin huonossa kunnossa kuten saattohoidossa tai muuten sänkypotilas. Oikeastaan tuollakaan ei ole yhdenkään parin elämä ollut näinä vuosina samalla tasolla kunnon suhteen. Toinen on aina ollut paljon sairaampi mikä näkyy sitten elämässä ja kuollut aiemmin myös.
Lähinnä se on tuolla ollut jotain läheisyyttä kuten halauksia ja kädestä pitämistä mihin nämä ihmiset ovat vielä pystyneet ja osanneet esim puolisolleen kiintymystä osoittaa.
Näin uskon, että kun ihmiset pääsevät tai joutuvat (miten haluaa ajatella) yhä huonokuntoisempia hoivakotiin niin varsinkaan tuollaiseen missä äitini on töissä harvoin päätyy sellaisia pariskuntia mitkä vielä pystyisivät esim seksiin kaiken mainitsemani takia.
Voisi puoliso järkyttyä jos "tuntematon" ihminen haluaisi seksiä hänen kanssaan harrastaa. Tämä tuntematon voisi olla puoliso jota ei enää tunnistaisi. Siinä ehkä minusta menee raja. Pitää ymmärtää toisen kuntoa, vaikka tiedän, että kyllähän se on monesti vaikea asia jos toinen ei enää tunnista. Onhan nämä asiat vaikeita. Minusta jos dementikko tunnistaa miehensä ja suostuu seksiin niin se on ok, mutta jos tulee tuo "tuntematon" ihminen asetelma niin sitten ehkä ei enää. Jos loppuun mietin niin ehkä kaikkien jotka kotona pärjäävät kannattaa loppuun asti yrittää siellä asua. Hoivakoti on aina hoivakoti monissa jutuissa. Joku palveluasuntokin mihin saa apua on jo parempi ainakin aluksi. Anteeksi kun kirjoitan paljon taas.
Kiitos kun valaisit käytännön puolelta asiaa. Näin varmaan on, että siellä ollaan jo niin heikkoja, ettei tästä tule ongelmaa. Kiitos sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Olen eri mieltä, näin oppii jakamaan tasapuolisesti, ahnehtia ei saa kukaan.
En uko tuota. Jakaja ottaa itelleen jossain vaiheessa isomman palan kuitenkin. Niin kun on nähty.
Meillä jakaja sai ottaa viimeiseksi. Muut valitsi ensin. Omasta osuudesta sai antaa muille, pikkusiskolle annettiin ja isälle. Äidille ei, kun hän oli ilkeä valttajanarsisti.
Ei ihme että äiti parka valitti, oli tainnut useinkin jäädä ilman. Ilkeet ihmiset tekee usein jostakin valittavan narsistin joka yrittää pitää puoliaan jos viittitte ajatella.
Miksi isä ei koskaan valittanut vaan tyytyi elämäänsä? Äiti valitti 95 vuotta. Aina ja turhasta, säästä, ruuasta, ihmisistä, tv ohjelmista.jne. Ei ollut koskaan tyytyväinen. Kaikki oli muiden syytä. Ei koskaan pyytänyt anteeksi, vaikka kohteli lapsiaan kaltoin ja riiteli ihmisten kanssa.
Ehkä oli saanut paremman osan elämässään, ajattele vähän.
Luonteesta se on kiinni. Joku valittaa aina, toinen on tyytyväinen vähään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Kiitos kommentistasi, arviosi ei pidä ollenkaan paikkaansa, mutta enpä ala asiasta riitapeliä pitämään, koska olen sopuisa ihminen...mukavaa illanjatkoa ja tulevaa viikkoa.
Hieno asenne sulla tuota riidanhärkkijää kohtaan, antaa rakin räksyttää. Kyllä meilläkin herkut tasattiin, kun niitä harvoin oli. Kakkutaikinakulhokin viivoitettiin, että kaikki sai kaalia kulhoa. Lapsena ajattelin, että aikuisena kyllä teen kakkutaikinan ja syön sen yksin raakana, eipä ole tullut tehtyä. Nykyihmisten on vaikea tässä herkkujen maailmassa ymmärtää, että vaikkapa rusinasoppa, riisipuuro tai piimäkakku oli harvinaista herklua. Ananas, banaani tai appelsiinit oli jotain, josta vain haaveiltiin.
Mistä asti erimieltä olo on ollut riidanhaastoa, taidat olla niitä kakkupalan "oikeudenmukaisia" jakajia viivottimella.
Haukkuminen hankalaksi immeiseksi on riidan haastoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sana on vapaa, keskustelun sääntöjen ja otsikon puitteissa.
Trallallaa. Paarmoja pörrää ympärillä, sadetanssia harrastan huitoessani niitä pois. Ukkosta enteilee nuo mustat pilvet, sitten loilotan: Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan, kesäillan eilisen mä taas elää saan, satoihan silloinkin, kun sun jälleen kohtasin, sada, sada aina vain, muistan rakkainpain...
Käykö tämän kirjoittaja täysillä?
Valittamisesta. Isän isä kuulemma hankala ihminen. Sodassa ollut ja sekin vaikutti häneen. Vaimonsa isäni äiti aina iloinen ja myönteinen. Iso perhe heillä. Äitini isä taas aina myönteinen ja ei valittanut. Hyvin sopeutuva ihminen kaikkeen. Vaimonsa valitti aina ja kaikesta. Asioiden tuli mennä hänen mukaansa. Vaikea ihminen. Vanhempani taas isäni valittaa usein. Ei ole kuin harvoin oikein hyvällä tuulella. Vaihtelee paljon hänellä se fiilis. Välillä suuttuu tosi nopeasti. Äitini taas myös tosi harvoin oikein hyvällä tuulella. Toki moni asia vaikuttaa. Perusluonne ominkin sanoin silti sellainen perus kärkäs kaikkeen liittyen. Positiivisempi välillä kuin isäni, mutta pidempi aikaisesti suuttuva kuitenkin.
Minä taas olen sellainen ihminen, että elämäni vaikuttaa. Yritin olla positiivinen, mutta välillä vaivun synkkyyteen. Ei valita silti oikeassa elämässä kovinkaan usein. Pahiten levottomuutta tuo epävarmuus eri jutuissa. Olen tasaisemman elämän ihminen joka ei tietyissä jutuissa ole pitkään aikaan sellaista elämää saanut. Se tuo levottomuutta mikä näkyy fiiliksessä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana on vapaa, keskustelun sääntöjen ja otsikon puitteissa.
Trallallaa. Paarmoja pörrää ympärillä, sadetanssia harrastan huitoessani niitä pois. Ukkosta enteilee nuo mustat pilvet, sitten loilotan: Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan, kesäillan eilisen mä taas elää saan, satoihan silloinkin, kun sun jälleen kohtasin, sada, sada aina vain, muistan rakkainpain...
Käykö tämän kirjoittaja täysillä?
Pahalta näyttää tekstistä päätellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Kiitos kommentistasi, arviosi ei pidä ollenkaan paikkaansa, mutta enpä ala asiasta riitapeliä pitämään, koska olen sopuisa ihminen...mukavaa illanjatkoa ja tulevaa viikkoa.
Hieno asenne sulla tuota riidanhärkkijää kohtaan, antaa rakin räksyttää. Kyllä meilläkin herkut tasattiin, kun niitä harvoin oli. Kakkutaikinakulhokin viivoitettiin, että kaikki sai kaalia kulhoa. Lapsena ajattelin, että aikuisena kyllä teen kakkutaikinan ja syön sen yksin raakana, eipä ole tullut tehtyä. Nykyihmisten on vaikea tässä herkkujen maailmassa ymmärtää, että vaikkapa rusinasoppa, riisipuuro tai piimäkakku oli harvinaista herklua. Ananas, banaani tai appelsiinit oli jotain, josta vain haaveiltiin.
Mistä asti erimieltä olo on ollut riidanhaastoa, taidat olla niitä kakkupalan "oikeudenmukaisia" jakajia viivottimella.
Haukkuminen hankalaksi immeiseksi on riidan haastoa!
Vaikutat hankalalta immeiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana on vapaa, keskustelun sääntöjen ja otsikon puitteissa.
Trallallaa. Paarmoja pörrää ympärillä, sadetanssia harrastan huitoessani niitä pois. Ukkosta enteilee nuo mustat pilvet, sitten loilotan: Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan, kesäillan eilisen mä taas elää saan, satoihan silloinkin, kun sun jälleen kohtasin, sada, sada aina vain, muistan rakkainpain...
Käykö tämän kirjoittaja täysillä?
Pahalta näyttää tekstistä päätellen.
Sitä sahti teetättää. Ja pahempaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana on vapaa, keskustelun sääntöjen ja otsikon puitteissa.
Trallallaa. Paarmoja pörrää ympärillä, sadetanssia harrastan huitoessani niitä pois. Ukkosta enteilee nuo mustat pilvet, sitten loilotan: Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan, kesäillan eilisen mä taas elää saan, satoihan silloinkin, kun sun jälleen kohtasin, sada, sada aina vain, muistan rakkainpain...
Käykö tämän kirjoittaja täysillä?
Pahalta näyttää tekstistä päätellen.
Sitä sahti teetättää. Ja pahempaakin.
No sepä tämän selittää ja riidan haastonkin. Mutta mikä selittää seksipelon? Kun siitä ei edes muut saa keskustella.
Ehkä oli saanut paremman osan elämässään, ajattele vähän.