Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Onko kummi sukulainen?

"Tuskallista" sunnuntaita! Eilen ystäväni kanssa Tuska-festareilla mietittiin, että ei kyllä jaksaisi enää olla kolmea päivää festareilla. Nuorena jaksoi, mutta ei enää. Tosin meillä molemmilla on tuki- ja liikuntaelinsairauksia, mikä tietty tekee jalkojensa päällä tuntikausia olemisesta "tuskallisempaa" kuin jos olisi terve. Mutta hauskaa silti oli. Tämä päivä taitaa mennä vaakatasossa sohvalla maaten ja Netflixiä katsellen. 

Kummeista... Mun kummini olivat isäni sisko ja hänen puolisonsa. Siihen aikaan taisi olla aika tavallista, että sisaruksia pyydettiin kummeiksi. Nämä tietysti asuivat satojen kilometrien päässä, joten heitä ei tavannut kovin usein. Synttäri- ja joululahjat tuli joka vuosi silloin, kun oli ihan lapsi, ja teininä sai sitten kummeilta kortin. Rippi- ja yo-juhliin tulivat.  Omille lapsilleni en halunnut sukulaisia kummeiksi vaan valitsin ystäviäni. Sellaisia, jotka myös asuivat pääkaupunkiseudulla. Samoin omat kolme kummilastani ovat ystävieni lapsia. Tavattiin usein ja monesti vastavuoroisesti oltiin lapsenvahtina. Ei tarvinnut vaivata isovanhempia lapsenvahdiksi, kun siihen hommaan sai ystäviäänkin. Yksi esikoiseni kummeista on lapseton sinkkumies. Hän vei kummilastaan paljon mukaan kaikenlaiseen. Kun tuli uusi Disney-leffa, ei kehdannut mennä yksin katsomaan, mutta kummilapsen kanssa kehtasi. Kävi myös talvisin pulkkamäessä, vei melomaan kanootilla ja vaikka mitä. Minäkin tein kummilasteni kanssa kaikenlaista. Vein Linnanmäelle, Korkeasaareen, Suomenlinnaan yms. Ja kun vuosituhat vaihtui, kaksi nuorinta kummilastani oli meillä. Mulla oli silloin se rekikoira, joten laitoin koiralle vetovaljaat, liinat ja pulkan perään ja vuorollaan sitten omat ja kummilapset sai istua pulkassa (kaikki 4 eivät mahtuneet samaan aikaan pulkkaan) ja koira veti. Kierrettiin tähtikirkkaana yönä lampea ja katseltiin ilotulitusta. 

Kummius voi siis hyvinkin olla joko varsin läheistä tai sitten virallista eli "vain kirkonkirjoihin" merkittyä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

"Tuskallista" sunnuntaita! Eilen ystäväni kanssa Tuska-festareilla mietittiin, että ei kyllä jaksaisi enää olla kolmea päivää festareilla. Nuorena jaksoi, mutta ei enää. Tosin meillä molemmilla on tuki- ja liikuntaelinsairauksia, mikä tietty tekee jalkojensa päällä tuntikausia olemisesta "tuskallisempaa" kuin jos olisi terve. Mutta hauskaa silti oli. Tämä päivä taitaa mennä vaakatasossa sohvalla maaten ja Netflixiä katsellen. 

Kummeista... Mun kummini olivat isäni sisko ja hänen puolisonsa. Siihen aikaan taisi olla aika tavallista, että sisaruksia pyydettiin kummeiksi. Nämä tietysti asuivat satojen kilometrien päässä, joten heitä ei tavannut kovin usein. Synttäri- ja joululahjat tuli joka vuosi silloin, kun oli ihan lapsi, ja teininä sai sitten kummeilta kortin. Rippi- ja yo-juhliin tulivat.  Omille lapsilleni en halunnut sukulaisia kummeiksi vaan valitsin ystäviäni. Sellaisia, jotka myös asuivat pääkaupunkiseudulla. Samoin omat kolme kummilastani ovat ystävieni lapsia. Tavattiin usein ja monesti vastavuoroisesti oltiin lapsenvahtina. Ei tarvinnut vaivata isovanhempia lapsenvahdiksi, kun siihen hommaan sai ystäviäänkin. Yksi esikoiseni kummeista on lapseton sinkkumies. Hän vei kummilastaan paljon mukaan kaikenlaiseen. Kun tuli uusi Disney-leffa, ei kehdannut mennä yksin katsomaan, mutta kummilapsen kanssa kehtasi. Kävi myös talvisin pulkkamäessä, vei melomaan kanootilla ja vaikka mitä. Minäkin tein kummilasteni kanssa kaikenlaista. Vein Linnanmäelle, Korkeasaareen, Suomenlinnaan yms. Ja kun vuosituhat vaihtui, kaksi nuorinta kummilastani oli meillä. Mulla oli silloin se rekikoira, joten laitoin koiralle vetovaljaat, liinat ja pulkan perään ja vuorollaan sitten omat ja kummilapset sai istua pulkassa (kaikki 4 eivät mahtuneet samaan aikaan pulkkaan) ja koira veti. Kierrettiin tähtikirkkaana yönä lampea ja katseltiin ilotulitusta. 

Kummius voi siis hyvinkin olla joko varsin läheistä tai sitten virallista eli "vain kirkonkirjoihin" merkittyä. 

Mulla oli kivat kummit ja omat kummilapseni ovat mahtavia. Kunniatehtävä.

Festareista: kivoja ovat, useampi päivä on jo loppuvaiheessa hiukan väsyttävää, kun helposti unet jää vähiin, mutta muistojen arkkuun on kiva kerätä, on sitten vanhana mukava kertailla.

Vieläkö muistatte MM-jalkapallosta Kap Verden joukkueen maalivahdin Vozinhan? Hänet, jota itketti ensimmäisen hienon pelin jälkeen, kun hän oli torjunut kaikki vastustajan, Espanjan laukaukset. Köyhistä oloista lähtöisin, nöyrä ja uuttera pelaaja. Hän kertoi itkeneensä siitäkin syystä, kun hänen äitinsä ei ollut päässyt katsomaan tuota peliä. No, äiti pääsi sitten paikan päälle kannustamaan, kun Kap Verde pelasi Uruguayta vastaan jälleen hienosti tasapelin 2-2. Kap Verde menee nyt jatkopeleihin ja vastaan tulee seuraavaksi Argentiina ja Messi.

Oikeasti en tiedä jalkapallosta paljon mitään, mutta tässä oli tällainen futiskatsaus. Katsoin aamulla viime yön maalikimaraa ja oikeesti näytti välillä siltä, että pallo ihan itse osasi kiertää puolustuksen ja koukkasi sitten vielä maalivahdin ohi maaliin.

Kertoisit joskus omia juttujasi, etkä revittelisi toisten kuulumisia! Vai eikö sulle oikeasti kuulu muuta, kuin Vauva?

Vierailija kirjoitti:

Kertoisit joskus omia juttujasi, etkä revittelisi toisten kuulumisia! Vai eikö sulle oikeasti kuulu muuta, kuin Vauva?

Pakkomielle on paha, jankkaus ei kiinnosta.

Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.

Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.

Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.

Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.

Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.

Ei silloin joka päivä herkuteltu!

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.

Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.

Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.

Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.

Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.

Ei silloin joka päivä herkuteltu!

Kuulostaa erittäin tutulta -70 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisit joskus omia juttujasi, etkä revittelisi toisten kuulumisia! Vai eikö sulle oikeasti kuulu muuta, kuin Vauva?

Olen kirjoittanut vaikka kuinka paljon muita viestejäkin . Ehdin paljon.  Olen ahkera ja nopea. En jätä sinuakaan rauhaan, älä luulekaan.

. !

Vierailija kirjoitti:

Aurinkoinen aamu ja ainoa aihetoiveeni olisi, ettei tuota samaa enää...Olisiko jotain mukavampia keskusteluaiheita teillä mielessä.

Näinpä. Suurin osa on samaa mieltä. Aiheita on pilvin pimein keskusteluksi ja jank vaan jatkuu...

Kiitti, nyt riitti tätä lajia.

Laitoin aamulla veljelleni viestin, että sopiiko tulla käymään. Keittääkö kahvit, jos tuon kahvileivät tullessani. Toivotti tervetulleiksi.

Hän asuu pääkaupunkiseudulla, mutta tulee kesäksi landelle. Tapaamme kerran kesässä hänen kesäpaikassaan.

Olipa mukava tapaaminen, vaikka olikin vähän surullisia kuulumisia.

Vein vähän mansikoita viemisiksi kahvileivän lisäksi, ensimmäiset tämän kesän mansikat omalta maalta.

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.

Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.

Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.

Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.

Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.

Ei silloin joka päivä herkuteltu!

Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)

Sana on vapaa, keskustelun sääntöjen ja otsikon puitteissa.

Trallallaa. Paarmoja pörrää ympärillä, sadetanssia harrastan huitoessani niitä pois. Ukkosta enteilee nuo mustat pilvet, sitten loilotan: Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan, kesäillan eilisen mä taas elää saan, satoihan silloinkin, kun sun jälleen kohtasin, sada, sada aina vain, muistan rakkainpain...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.

Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.

Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.

Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.

Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.

Ei silloin joka päivä herkuteltu!

Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)

Nää on niin mukavia muistoja, samaistuttavia. Talkoohommissa olin erilaisissa 70-luvun alussa. Usein palkaksi riitti limsapullo, punaista Palmaa tai Sitruunasoodaa. Ai ettäs. Ja ne korkit rikkoivat sormenpäät...

Eilen joku yritti aloittaa keskistelua akuutista aiheesta, mutta dee poisti sen. Pysyisikö nyt ?

Ikäihmisten seksuaalisuus.

Ystäväpariskunta suree jo nyt, että hoivakodissa he eivät voi harrastaa seksiä keskenään enää. Ovat muuten viriilejä ja hyväkuntoisia, mutta toisella on otsalohkodementia ja toinen liikkuu huonosti. Harrastavat edelleen seksiä viikoittain. Mutta miten dementikolta kysytään suostumus, kuinka jne. Ovat olleet yli 60 vuotta naimisissa. 

Miten hoivakodeissa tämä on huomioitu? Tietääkö kukaan? 

Vanhusväki lisäänyy ja ovat tottuneet erilaisin apuneuvoin seksielämän sujuvuuteen, mutta tästä ei ole julkisesti keskusteltu. Miten P;n äidin työpaikalla tähän on suhtauduttu?

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.

Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.

Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.

Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.

Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.

Ei silloin joka päivä herkuteltu!

Kauppa-auto kävi kaksi kertaa viikossa meidän pihatien päässä 50 m ja kauppa, posti, pankki, lääkäri ym. oli 5 km:n matka jossa myös usein asioitiin. Kauppa-autolta sai kesällä ostaa tuutin ja limsaa. Kivaa oli odotella autoa ja leikkiä naapurin kaverien kanssa sillä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.

Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.

Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.

Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.

Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.

Ei silloin joka päivä herkuteltu!

Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)

Nää on niin mukavia muistoja, samaistuttavia. Talkoohommissa olin erilaisissa 70-luvun alussa. Usein palkaksi riitti limsapullo, punaista Palmaa tai Sitruunasoodaa. Ai ettäs. Ja ne korkit rikkoivat sormenpäät...

Mehän siskon kanssa kerättiin niitä limsapullon värikkäitä korkkeja, pehmeää metallia olivat ja niistä teimme tekokynnet itsellemme, rakennekynsien esiäidit siis...

Taivas harmaana ja ilma odottava koskahan jytisee.... luvattiin ukkosta. Aamupäivällä satoi vettä. Eilen oli niin helteinen sää.

Vierailija kirjoitti:

Eilen joku yritti aloittaa keskistelua akuutista aiheesta, mutta dee poisti sen. Pysyisikö nyt ?

Ikäihmisten seksuaalisuus.

Ystäväpariskunta suree jo nyt, että hoivakodissa he eivät voi harrastaa seksiä keskenään enää. Ovat muuten viriilejä ja hyväkuntoisia, mutta toisella on otsalohkodementia ja toinen liikkuu huonosti. Harrastavat edelleen seksiä viikoittain. Mutta miten dementikolta kysytään suostumus, kuinka jne. Ovat olleet yli 60 vuotta naimisissa. 

Miten hoivakodeissa tämä on huomioitu? Tietääkö kukaan? 

Vanhusväki lisäänyy ja ovat tottuneet erilaisin apuneuvoin seksielämän sujuvuuteen, mutta tästä ei ole julkisesti keskusteltu. Miten P;n äidin työpaikalla tähän on suhtauduttu?

Monelle parille varmaan arka aihe, eikä kehtaa kysyä hoivakodista tms. etukäteen miten asia on huomioitu siellä. Aktiivinen seksielämä voi jatkua kuolemaan asti. Se on terveellistäkin monella tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Eilen joku yritti aloittaa keskistelua akuutista aiheesta, mutta dee poisti sen. Pysyisikö nyt ?

Ikäihmisten seksuaalisuus.

Ystäväpariskunta suree jo nyt, että hoivakodissa he eivät voi harrastaa seksiä keskenään enää. Ovat muuten viriilejä ja hyväkuntoisia, mutta toisella on otsalohkodementia ja toinen liikkuu huonosti. Harrastavat edelleen seksiä viikoittain. Mutta miten dementikolta kysytään suostumus, kuinka jne. Ovat olleet yli 60 vuotta naimisissa. 

Miten hoivakodeissa tämä on huomioitu? Tietääkö kukaan? 

Vanhusväki lisäänyy ja ovat tottuneet erilaisin apuneuvoin seksielämän sujuvuuteen, mutta tästä ei ole julkisesti keskusteltu. Miten P;n äidin työpaikalla tähän on suhtauduttu?

Sama ongelma muissa laitoksissa. Olin nuorena kesätöissä mielisairaalassa ja siellä kiellettiin kaikki kanssakäyminen 1970-luvulla. ( ei auttanut, menivät piilossa touhuamaan) . Nyt kieltäminen on varmaan laitonta rajoittamista. Vankiloissahan on perhehuoneet tätä varten.