Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (13330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Olen eri mieltä, näin oppii jakamaan tasapuolisesti, ahnehtia ei saa kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Olen eri mieltä, näin oppii jakamaan tasapuolisesti, ahnehtia ei saa kukaan.
En uko tuota. Jakaja ottaa itelleen jossain vaiheessa isomman palan kuitenkin. Niin kun on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Olen eri mieltä, näin oppii jakamaan tasapuolisesti, ahnehtia ei saa kukaan.
En uko tuota. Jakaja ottaa itelleen jossain vaiheessa isomman palan kuitenkin. Niin kun on nähty.
Meillä jakaja sai ottaa viimeiseksi. Muut valitsi ensin. Omasta osuudesta sai antaa muille, pikkusiskolle annettiin ja isälle. Äidille ei, kun hän oli ilkeä valttajanarsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Olen eri mieltä, näin oppii jakamaan tasapuolisesti, ahnehtia ei saa kukaan.
En uko tuota. Jakaja ottaa itelleen jossain vaiheessa isomman palan kuitenkin. Niin kun on nähty.
Meillä jakaja sai ottaa viimeiseksi. Muut valitsi ensin. Omasta osuudesta sai antaa muille, pikkusiskolle annettiin ja isälle. Äidille ei, kun hän oli ilkeä valttajanarsisti.
Ei ihme että äiti parka valitti, oli tainnut useinkin jäädä ilman. Ilkeet ihmiset tekee usein jostakin valittavan narsistin joka yrittää pitää puoliaan jos viittitte ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Olen eri mieltä, näin oppii jakamaan tasapuolisesti, ahnehtia ei saa kukaan.
En uko tuota. Jakaja ottaa itelleen jossain vaiheessa isomman palan kuitenkin. Niin kun on nähty.
Ootpa elänyt ankeassa ja ahneessa ympäristössä. Ei meillä tuollaista ollut eikä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Olen eri mieltä, näin oppii jakamaan tasapuolisesti, ahnehtia ei saa kukaan.
En uko tuota. Jakaja ottaa itelleen jossain vaiheessa isomman palan kuitenkin. Niin kun on nähty.
Meillä jakaja sai ottaa viimeiseksi. Muut valitsi ensin. Omasta osuudesta sai antaa muille, pikkusiskolle annettiin ja isälle. Äidille ei, kun hän oli ilkeä valttajanarsisti.
Ei ihme että äiti parka valitti, oli tainnut useinkin jäädä ilman. Ilkeet ihmiset tekee usein jostakin valittavan narsistin joka yrittää pitää puoliaan jos viittitte ajatella.
Tämä on usein perheen pienimpien lasten ongelma kun ovat saaneet osansa viimeisenä jos silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Olen eri mieltä, näin oppii jakamaan tasapuolisesti, ahnehtia ei saa kukaan.
En uko tuota. Jakaja ottaa itelleen jossain vaiheessa isomman palan kuitenkin. Niin kun on nähty.
Ootpa elänyt ankeassa ja ahneessa ympäristössä. Ei meillä tuollaista ollut eikä ole.
Ei tuota tapahtunut perheessä mutta työelämässä kyllä useinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Olen eri mieltä, näin oppii jakamaan tasapuolisesti, ahnehtia ei saa kukaan.
En uko tuota. Jakaja ottaa itelleen jossain vaiheessa isomman palan kuitenkin. Niin kun on nähty.
Meillä jakaja sai ottaa viimeiseksi. Muut valitsi ensin. Omasta osuudesta sai antaa muille, pikkusiskolle annettiin ja isälle. Äidille ei, kun hän oli ilkeä valttajanarsisti.
Ei ihme että äiti parka valitti, oli tainnut useinkin jäädä ilman. Ilkeet ihmiset tekee usein jostakin valittavan narsistin joka yrittää pitää puoliaan jos viittitte ajatella.
Miksi isä ei koskaan valittanut vaan tyytyi elämäänsä? Äiti valitti 95 vuotta. Aina ja turhasta, säästä, ruuasta, ihmisistä, tv ohjelmista.jne. Ei ollut koskaan tyytyväinen. Kaikki oli muiden syytä. Ei koskaan pyytänyt anteeksi, vaikka kohteli lapsiaan kaltoin ja riiteli ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen joku yritti aloittaa keskistelua akuutista aiheesta, mutta dee poisti sen. Pysyisikö nyt ?
Ikäihmisten seksuaalisuus.
Ystäväpariskunta suree jo nyt, että hoivakodissa he eivät voi harrastaa seksiä keskenään enää. Ovat muuten viriilejä ja hyväkuntoisia, mutta toisella on otsalohkodementia ja toinen liikkuu huonosti. Harrastavat edelleen seksiä viikoittain. Mutta miten dementikolta kysytään suostumus, kuinka jne. Ovat olleet yli 60 vuotta naimisissa.
Miten hoivakodeissa tämä on huomioitu? Tietääkö kukaan?
Vanhusväki lisäänyy ja ovat tottuneet erilaisin apuneuvoin seksielämän sujuvuuteen, mutta tästä ei ole julkisesti keskusteltu. Miten P;n äidin työpaikalla tähän on suhtauduttu?
Monelle parille varmaan arka aihe, eikä kehtaa kysyä hoivakodista tms. etukäteen miten asia on huomioitu siellä. Aktiivinen seksielämä voi jatkua kuolemaan asti. Se on terveellistäkin monella tapaa.
Aika harvoin vanhuspariskunta on hoivakodin tarpeessa samaan aikaan. Monesti käy niin, että toinen saa ensin hoivakotipaikan ja toinen joskus myöhemmin, mutta ei välttämättä siihen samaan hoivakotiin. Tänä päivänä on oikeasti lottovoitto, jos aviopari pääsee samaan aikaan samaan hoivakotiin. Ellei sitten ole sen verran äveriäs pariskunta, että voi ostaa hoivakotipalvelun yksityiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Kiitos kommentistasi, arviosi ei pidä ollenkaan paikkaansa, mutta enpä ala asiasta riitapeliä pitämään, koska olen sopuisa ihminen...mukavaa illanjatkoa ja tulevaa viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen joku yritti aloittaa keskistelua akuutista aiheesta, mutta dee poisti sen. Pysyisikö nyt ?
Ikäihmisten seksuaalisuus.
Ystäväpariskunta suree jo nyt, että hoivakodissa he eivät voi harrastaa seksiä keskenään enää. Ovat muuten viriilejä ja hyväkuntoisia, mutta toisella on otsalohkodementia ja toinen liikkuu huonosti. Harrastavat edelleen seksiä viikoittain. Mutta miten dementikolta kysytään suostumus, kuinka jne. Ovat olleet yli 60 vuotta naimisissa.
Miten hoivakodeissa tämä on huomioitu? Tietääkö kukaan?
Vanhusväki lisäänyy ja ovat tottuneet erilaisin apuneuvoin seksielämän sujuvuuteen, mutta tästä ei ole julkisesti keskusteltu. Miten P;n äidin työpaikalla tähän on suhtauduttu?
Monelle parille varmaan arka aihe, eikä kehtaa kysyä hoivakodista tms. etukäteen miten asia on huomioitu siellä. Aktiivinen seksielämä voi jatkua kuolemaan asti. Se on terveellistäkin monella tapaa.
Aika harvoin vanhuspariskunta on hoivakodin tarpeessa samaan aikaan. Monesti käy niin, että toinen saa ensin hoivakotipaikan ja toinen joskus myöhemmin, mutta ei välttämättä siihen samaan hoivakotiin. Tänä päivänä on oikeasti lottovoitto, jos aviopari pääsee samaan aikaan samaan hoivakotiin. Ellei sitten ole sen verran äveriäs pariskunta, että voi ostaa hoivakotipalvelun yksityiseltä.
Näinhän se on. Tuo ystäväpariskuntakin miettii sitä, että onko siellä omaa tilaa, rauhaa tai lupaa harrastaa seksiä puolison kanssa esim. vierailujen aikana. Kumpikin on halukas, ainakin vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Olen eri mieltä, näin oppii jakamaan tasapuolisesti, ahnehtia ei saa kukaan.
En uko tuota. Jakaja ottaa itelleen jossain vaiheessa isomman palan kuitenkin. Niin kun on nähty.
Meillä jakaja sai ottaa viimeiseksi. Muut valitsi ensin. Omasta osuudesta sai antaa muille, pikkusiskolle annettiin ja isälle. Äidille ei, kun hän oli ilkeä valttajanarsisti.
Ei ihme että äiti parka valitti, oli tainnut useinkin jäädä ilman. Ilkeet ihmiset tekee usein jostakin valittavan narsistin joka yrittää pitää puoliaan jos viittitte ajatella.
Ei äidin pidä "pitää puoliaan" lapsiaan vastaan, vaan asettaa lapset etusijalle! Lapsille jäätelöä tms ja jos jää, sitten aikuisille. Tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ystäväpariskunta suree jo nyt, että hoivakodissa he eivät voi harrastaa seksiä keskenään enää. Ovat muuten viriilejä ja hyväkuntoisia, mutta toisella on otsalohkodementia ja toinen liikkuu huonosti. Harrastavat edelleen seksiä viikoittain. Mutta miten dementikolta kysytään suostumus, kuinka jne. Ovat olleet yli 60 vuotta naimisissa.
Miten hoivakodeissa tämä on huomioitu? Tietääkö kukaan?
Vanhusväki lisäänyy ja ovat tottuneet erilaisin apuneuvoin seksielämän sujuvuuteen, mutta tästä ei ole julkisesti keskusteltu. Miten P;n äidin työpaikalla tähän on suhtauduttu?"
Sen verran mitä osaan tähän kirjoittaa niin hänen työpaikan asukkaat ovat niin huonokuntoisia jo etteivät nuo asiat ole oikein olleet esillä. Huonokuntoisia siis joko muistiongelmien, fyysisten ongelmien tai molempien vuoksi.
Siellä on ollut esim kolme pariskuntaa, jotka eivät ole enää vanhemmiten sietäneet toisiaan. Näin ovat yhdessä asuneet tuolla ensin ja sitten toinen muuttanut toiseen huoneeseen eli oikeastaan ihan eri "kämppään" siellä. Tämä sen vuoksi, ettei yhteiselo ole enää ollut mahdollista riitojen ja toisen muuttuneen käytöksen vuoksi. Joillakin ollut vaikeuksia jo ennen tuonne tuloa (esim väkivaltaa) ja tuolla kärjistynyt kaikki. Eräs puoliso piti siirtää toiseen kerrokseen asumaan, kun puolisonsa ei enää sietänyt lainkaan nähdä tätä.
Ja tietysti sitten on niitä jotka asuvat rauhallisesti yhdessä, mutta eivät edes tiedosta ainakaan aina, että siinä heidän puolisonsa. Kysellään kuka tuo on ja ihmetellään jos sanotaan, että siinä on miehesi tai toisinpäin.
Tai sitten toinen puoliso on niin huonossa kunnossa kuten saattohoidossa tai muuten sänkypotilas. Oikeastaan tuollakaan ei ole yhdenkään parin elämä ollut näinä vuosina samalla tasolla kunnon suhteen. Toinen on aina ollut paljon sairaampi mikä näkyy sitten elämässä ja kuollut aiemmin myös.
Lähinnä se on tuolla ollut jotain läheisyyttä kuten halauksia ja kädestä pitämistä mihin nämä ihmiset ovat vielä pystyneet ja osanneet esim puolisolleen kiintymystä osoittaa.
Näin uskon, että kun ihmiset pääsevät tai joutuvat (miten haluaa ajatella) yhä huonokuntoisempia hoivakotiin niin varsinkaan tuollaiseen missä äitini on töissä harvoin päätyy sellaisia pariskuntia mitkä vielä pystyisivät esim seksiin kaiken mainitsemani takia.
Voisi puoliso järkyttyä jos "tuntematon" ihminen haluaisi seksiä hänen kanssaan harrastaa. Tämä tuntematon voisi olla puoliso jota ei enää tunnistaisi. Siinä ehkä minusta menee raja. Pitää ymmärtää toisen kuntoa, vaikka tiedän, että kyllähän se on monesti vaikea asia jos toinen ei enää tunnista. Onhan nämä asiat vaikeita. Minusta jos dementikko tunnistaa miehensä ja suostuu seksiin niin se on ok, mutta jos tulee tuo "tuntematon" ihminen asetelma niin sitten ehkä ei enää. Jos loppuun mietin niin ehkä kaikkien jotka kotona pärjäävät kannattaa loppuun asti yrittää siellä asua. Hoivakoti on aina hoivakoti monissa jutuissa. Joku palveluasuntokin mihin saa apua on jo parempi ainakin aluksi. Anteeksi kun kirjoitan paljon taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Kiitos kommentistasi, arviosi ei pidä ollenkaan paikkaansa, mutta enpä ala asiasta riitapeliä pitämään, koska olen sopuisa ihminen...mukavaa illanjatkoa ja tulevaa viikkoa.
Hieno asenne sulla tuota riidanhärkkijää kohtaan, antaa rakin räksyttää. Kyllä meilläkin herkut tasattiin, kun niitä harvoin oli. Kakkutaikinakulhokin viivoitettiin, että kaikki sai kaalia kulhoa. Lapsena ajattelin, että aikuisena kyllä teen kakkutaikinan ja syön sen yksin raakana, eipä ole tullut tehtyä. Nykyihmisten on vaikea tässä herkkujen maailmassa ymmärtää, että vaikkapa rusinasoppa, riisipuuro tai piimäkakku oli harvinaista herklua. Ananas, banaani tai appelsiinit oli jotain, josta vain haaveiltiin.
Minä ja äitini arvostetaan ruokaa sen vuoksi, että se on melko hintavaakin monesti. Ei heitetä mitään oikeastaan pois. Lisäksi lasken aina meille tasapuoliset annokset. Eli mitoitan määrät niin, että molemmille riittää. Joskus lasken kaiken tosi tarkkaan. Tyhmää ehkä, mutta varmistan riittävyyden ja samalla minimoin vähikin. Itselleni lasken kaiken ihan hullun tarkkaan välillä. Tyylin hedelmiä ostaessa lasken, että sain näitä esim kaksi päivässä ja näin 14 viikossa jne. Tai leivästä kuinka monta siivua menee päivässä eli 4. Näin ruokakulut yleensä alle 150 euroa. Äidilläni samoin. Meillä yhteensä noin 300 euroa kuussa. Joskus vähemmänkin.
Pärjätään ihan ok ja syödään silti melko hyvin. Itse voisin vieläkin nipistää, mutta äitini syö usein kanssani ja ei voi syödä kaikkea niin se nostaa kuluja. Jos jaksan niin siirryn varmaan siihen, että teen enemmän ruokaa itselle ja äidilleni omat jutut. Itse kun voin syödä, vaikka viikon linssisoppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Olen eri mieltä, näin oppii jakamaan tasapuolisesti, ahnehtia ei saa kukaan.
En uko tuota. Jakaja ottaa itelleen jossain vaiheessa isomman palan kuitenkin. Niin kun on nähty.
Meillä jakaja sai ottaa viimeiseksi. Muut valitsi ensin. Omasta osuudesta sai antaa muille, pikkusiskolle annettiin ja isälle. Äidille ei, kun hän oli ilkeä valttajanarsisti.
Ei ihme että äiti parka valitti, oli tainnut useinkin jäädä ilman. Ilkeet ihmiset tekee usein jostakin valittavan narsistin joka yrittää pitää puoliaan jos viittitte ajatella.
Miksi isä ei koskaan valittanut vaan tyytyi elämäänsä? Äiti valitti 95 vuotta. Aina ja turhasta, säästä, ruuasta, ihmisistä, tv ohjelmista.jne. Ei ollut koskaan tyytyväinen. Kaikki oli muiden syytä. Ei koskaan pyytänyt anteeksi, vaikka kohteli lapsiaan kaltoin ja riiteli ihmisten kanssa.
Ennen perheissä naiset oli niitä sopeutujia parisuhteessa ja elämä elettiin miehen työn ym haasteiden mukaan ja nainen saattoi vaan ajautua osaansa yksin jäämisen pelossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Kiitos kommentistasi, arviosi ei pidä ollenkaan paikkaansa, mutta enpä ala asiasta riitapeliä pitämään, koska olen sopuisa ihminen...mukavaa illanjatkoa ja tulevaa viikkoa.
Hieno asenne sulla tuota riidanhärkkijää kohtaan, antaa rakin räksyttää. Kyllä meilläkin herkut tasattiin, kun niitä harvoin oli. Kakkutaikinakulhokin viivoitettiin, että kaikki sai kaalia kulhoa. Lapsena ajattelin, että aikuisena kyllä teen kakkutaikinan ja syön sen yksin raakana, eipä ole tullut tehtyä. Nykyihmisten on vaikea tässä herkkujen maailmassa ymmärtää, että vaikkapa rusinasoppa, riisipuuro tai piimäkakku oli harvinaista herklua. Ananas, banaani tai appelsiinit oli jotain, josta vain haaveiltiin.
Mistä asti erimieltä olo on ollut riidanhaastoa, taidat olla niitä kakkupalan "oikeudenmukaisia" jakajia viivottimella.
Lampaalle olisi minulla kysymys eli Tuskasta kirjoitit niin jos viitsit niin kirjoittaisitko pienen yhteenvedon mistä bändeistä pidit ja oliko, vaikka jokin uusi kiinnostava bändi siellä josta pidit jne. Tai muuten mikä jäi mieleen esiintymisessä. Jos viitsit niin olisi mukavaa kuulla vaan jokin pieni kuvaus kaikesta. Kiitos.
Jos elämäni olisi toisenlaista niin olisin varmaan aina mukana tuollaisissa. Tekosyitä joku sanoo, että ihminen on se minä hänestä on tullut. Nyt jokin tuollainen tapahtuma, vaikka kuinka ihmiset olisivat ok on vaan itselleni liikaa. Ehkä joskus ei. Silti musiikki on minulle tosi tärkeää kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saas nähdä tuleeko se ukkosrintama tänne. Kovasti sillä on peloteltu. Ainakin ilma on hautova ja painostava.
Kävimme autolla kylmälaukun kanssa jätskiostoksilla, nyt on pitkäksi aikaa sitä herkkua.
Lapsuudesta muistan harvoin saaneeni jäätelöä. Kauppa-auto kävi pari kertaa viikossa kilometrin päässä, kirkonkylälle oli yli 40 km matkaa. Meillä ei ollut autoa vielä silloin joten matkanteko oli hidasta.
Joskus isä toi jätskipaketin moneen sanomalehteen käärittynä ettei ihan ollut ehtinyt sulaa.
Se sitten tarkkoihin määräpalasiin leikattiin. Isä nuoli pahvikääreen ja sanoi hänelle sen riittävän.
Ei silloin joka päivä herkuteltu!
Saunalimsatkin jaettiin meilläkin laseihin, viivotinkin joskus apuna, että jokaisessa kolmessa lasissa just saman verran. Omenaporetta tietysti ;)
Tuollaiset on hankalia immeisiä aikuisena kun asiat on jaettu viivottimella. Yleensä ovat aikuisenakin sen mitan kanssa kadehtimassa ettei työkaverit, puolisot ja muut saa enemmän ja se tekee työyhteisönkin ikäväksi, ankeaksi kyttäilyksi ja vähän sairaaksi.
Kiitos kommentistasi, arviosi ei pidä ollenkaan paikkaansa, mutta enpä ala asiasta riitapeliä pitämään, koska olen sopuisa ihminen...mukavaa illanjatkoa ja tulevaa viikkoa.
Tuota en usko alkuunkaan, riitelet varmaan jostain sinäkin.
Alue: Aihe vapaa
Eikä riittänyt että oli miesten ja naisten osastot. He touhusivat sitten miesparina ja naiset keskenään. Seksuaalisuus on niin valtava voima ja tarve, ettei sitä voi väkisin sammuttaa laitoksissakaan.
Rikollisia toki lääkittiin, etteivät pysty jatkamaan.
Oli sekin kesätyöpaikka nuorelle Elämän rajut puolet tuli tutuiksi.