Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (13330)
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes tiedä ketkä olivat kummejani- nyt tietysti jo kuolleet kun vissiin olivat joku isäni siskoista miehensä kanssa.
Itse en ole kenenkään kummi.
Tuntuu että siihen ladataan liikaa odotuksia tai vaatimuksia suorastaan.
Nyt perunat kiehumassa ja kaalisalaatti tehty.
Silliä, savulohta ja Jäämeren salaattia seurana ja lasillinen valkkaria.
Leppoisaa lauantaita!
No, en tarkoittanut asiaa niin, että minä vaatisin mitään erityistä ja en tänne kirjoita kaikkea sentään. Silti olisi ok kohdella toista niin kuin itseään tahtoisi kohdeltavan. Ehkä se ajatus on perimmäisenä itselleni jos haluan uskontoa siteerata. En ole odottanut mitään erityistä. Vaan sen, että olisin ollut edes olemassa niille ihmisille joita voi kummeiksi kutsua. En muuta. En ole mitään lahjoja pyytänyt tai mitään muutakaan. Vain että olisi ollut joskus ok edes tavata minua. Se olisi riittänyt. Jääköön asia osaltani tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en edes tiedä kummejani. Äitini kuoli kun olin 14 vuotias ja joskus aikuisena kysyin isältäni onko minulla kummeja ja hän tapansa mukaan kylmän ivallisesti "mistä minä tiedän". Eli ei mitään merkitystä elämässäni kummeilla. Sehän on vastavuoroinen suhde niinkuin kaikki ihmissuhteet kun ollaan aikuisia. Tuskin olisin minäkään yhteydessä ollut vaikka olisin tiennyt ketä he ovat. Tai en tiedä. Jos olisi ollut tarvetta niin ehkä olisinkin.
Kummiuden kehittyminen:
Lapsuusikä: Keskittyy perinteiseen kasteen ja uskonnollisen kasvatuksen tukemiseen yhdessä vanhempien kanssa.
Kouluikä: Aktiivinen läsnäolo arjessa, yhteinen tekeminen ja yhteydenpito.
Täysi-ikäisyys ja aikuisuus: Suhde muuttuu vähitellen kahden tasavertaisen aikuisen väliseksi luottamukselliseksi ystävyyssuhteeksi.
Tämän kertoi tekoäly.
Tuo uskonnollisen kasvatuksen tukeminen taitaa olla utopiaa muissa kuin uskispiireissä. Jos sitä ei ole, jää myös aktiivinen yhteinen tekeminen kouluiässä eikä aikuisena olla missään tekemisissä, molemmat ovat unohtaneet toistensa olemassaolon, varsinkin jos kummi ei ole läheistä sukua kummilapsen vanhempien kanssa. Monestihan kummeiksi pyydetään äidin/isän ystäviä ja kun tiet eroavat elämäntilanteiden muuttuessa, kummius unohtuu puolin ja toisin.
Kunhan pähkäilen asiaa
Kummeista ja kummilapsista ollut keskustelua.
Minulla oli 3 kummia, isäni veli ja vaimonsa ja isäni sisar. Isäni veli asui kauempana, niin harvemmin tapasimme. Vaikka kyllä sitä vastavuoroisesti kyläiltiin, vaikka oli välimatkaa eikä isälläni ollut edes autoa. Kummitätini kanssa olimme paljonkin tekemisissä; hän kävi kotonani usein ja myöhemmin asuinkin vuoden hänen luonaan, kun muutin lähikaupunkiin opiskelemaan. Kummitädin kanssa teimme usein marjastusretkiä. Kiitollinen olen hänelle ja äidille, että opettivat meidät lapset marjastamaan ja sienestämään.
Itselläni on 7 kummilasta. Osa asuu kauempana, osa lähiseudulla. Olen heidän elämässään saanut ollut mukana pienestä pitäen, toisten kanssa enemmän, toisten vähemmän. Kaikkien kanssa on yhteys jollain lailla säilynyt, vaikka ovatkin jo aikuisia ja heillä jo omatkin perheet.
En ole kummiutta kokenut "pakkopullana", päin vastoin eikä minulta ole vaadittu mitään. Kiitollinen olen jokaisesta kummilapsestani; he ovat tuoneet paljon iloa ja sisältöä elämääni, ja tuovat edelleen.
Toivon oikeastaan vaan sitä, että joku ymmärtäisi mitä tarkoitan tässä kummiasiassa. En pyytänyt huomiota tai mitään lahjoja yms vaan sitä, että joskus oltaisiin tultu katsomaan ja minulla olisi ollut jotain väliä heille. En mitään mitään muuta.
Jos jollekin on ihan se ja sama koko kummiasia niin minä taas näen sen niin, että on tavallaan myös ok odottaa edes jotain myös toisilta. Näin ymmärtäkää muidenkin näkökulmaa. Sitä oikeastaan vaan toivon.
Samalla aikuinen ihminen ei tarvitse kummeja, mutta minulla "ei ollut" kummeja edes lapsuudessa tai nuoruudessa. Ja ehkä aikuisuudessa kummit voivat silti olla elämässä mukana jos hyvin käy, vaikka läheisinä tai ystävinä. Tämä siis varmaan joillakin menee näinkin. Nyt en kirjoita enää, kun lupasin jo edellisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes tiedä ketkä olivat kummejani- nyt tietysti jo kuolleet kun vissiin olivat joku isäni siskoista miehensä kanssa.
Itse en ole kenenkään kummi.
Tuntuu että siihen ladataan liikaa odotuksia tai vaatimuksia suorastaan.
Nyt perunat kiehumassa ja kaalisalaatti tehty.
Silliä, savulohta ja Jäämeren salaattia seurana ja lasillinen valkkaria.
Leppoisaa lauantaita!
No, en tarkoittanut asiaa niin, että minä vaatisin mitään erityistä ja en tänne kirjoita kaikkea sentään. Silti olisi ok kohdella toista niin kuin itseään tahtoisi kohdeltavan. Ehkä se ajatus on perimmäisenä itselleni jos haluan uskontoa siteerata. En ole odottanut mitään erityistä. Vaan sen, että olisin ollut edes olemassa niille ihmisille joita voi kummeiksi kutsua. En muuta. En ole mitään lahjoja pyytänyt tai mitään muutakaan. Vain että olisi ollut joskus ok edes tavata minua. Se olisi riittänyt. Jääköön asia osaltani tähän.
En mitenkään sinun tilannettasi ajatellut kommentissani!
Ei kannata joka ikistä kirjoitusta täällä ottaa itselleen osoitetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse en edes tiedä kummejani. Äitini kuoli kun olin 14 vuotias ja joskus aikuisena kysyin isältäni onko minulla kummeja ja hän tapansa mukaan kylmän ivallisesti "mistä minä tiedän". Eli ei mitään merkitystä elämässäni kummeilla. Sehän on vastavuoroinen suhde niinkuin kaikki ihmissuhteet kun ollaan aikuisia. Tuskin olisin minäkään yhteydessä ollut vaikka olisin tiennyt ketä he ovat. Tai en tiedä. Jos olisi ollut tarvetta niin ehkä olisinkin.
Mulla oli täti ja eno kummeina. Eikä ollut merkitystä sillä kummeudella, sukulaisuudella oli. Nyt kaksi aikuista kummilastani pitävät itse yhteyttä. Ja välillä mäkin mutta ennemmin niin että saavat tulla tai soittaa kun siltä tuntuu. En tykkää että väkisin väännetään. Mutta aina sanon että ovi on auki. Toinen tyttö ja toinen poika, yhtä kivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli neljä kummia, kaikki rakkaita. Oli pitkä välimatka, mutta muistivat minua kyllä. Yo-juhlissakin koululla oli yhdet kummit.
Kaikkien hautajaisissa olin eräänlainen kunniavieras. Tunnelmalliset tilaisuudet.
Itsellä on kolme kummilasta, toki aikuisia ovat jo. Olen heidän kaikkien kanssa extralisäaikuinen. Kiinnostun asioistaan, kannustan elämän vaiheissaan. Kahdelle olen jo isokummi. Kunniatehtävä.
Sellainen satu tänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli neljä kummia, kaikki rakkaita. Oli pitkä välimatka, mutta muistivat minua kyllä. Yo-juhlissakin koululla oli yhdet kummit.
Kaikkien hautajaisissa olin eräänlainen kunniavieras. Tunnelmalliset tilaisuudet.
Itsellä on kolme kummilasta, toki aikuisia ovat jo. Olen heidän kaikkien kanssa extralisäaikuinen. Kiinnostun asioistaan, kannustan elämän vaiheissaan. Kahdelle olen jo isokummi. Kunniatehtävä.
Sellainen satu tänään.
Joo sehän on mainostanut tätä kummijuttuaan monesti. Kuinka hän on niin rento ja pidetty kummitäti. Hah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummiudesta joku kirjoitti, ettei aikuinen tarvitse kummeja. Tästä olen eri mieltä. Upeaa oli, kun kummit tulivat merkkipäivien juhliin. Viimeinen kummi jopa 50v tilaisuuteen. Aikuinen tarvitsee kummeja, roolit vaihtuu. Minä huolehdin kummistani, kävin kylässä ja muistin merkkipäivät. Samoin toivon omien kummilasten muistavan kummiretket. Muistavan minut, kun vanhenen.
Lapsettomille ehkä merkitsee jotain, ei niille, joilla on omia lapsia ja lapsenlapsia, riesana vaan heille.
Minun kummejani olivat kaksi naapuria samasta kerrostalosta, jossa asuimme. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa noista ihmisistä, ei myöskään valokuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes tiedä ketkä olivat kummejani- nyt tietysti jo kuolleet kun vissiin olivat joku isäni siskoista miehensä kanssa.
Itse en ole kenenkään kummi.
Tuntuu että siihen ladataan liikaa odotuksia tai vaatimuksia suorastaan.
Nyt perunat kiehumassa ja kaalisalaatti tehty.
Silliä, savulohta ja Jäämeren salaattia seurana ja lasillinen valkkaria.
Leppoisaa lauantaita!
No, en tarkoittanut asiaa niin, että minä vaatisin mitään erityistä ja en tänne kirjoita kaikkea sentään. Silti olisi ok kohdella toista niin kuin itseään tahtoisi kohdeltavan. Ehkä se ajatus on perimmäisenä itselleni jos haluan uskontoa siteerata. En ole odottanut mitään erityistä. Vaan sen, että olisin ollut edes olemassa niille ihmisille joita voi kummeiksi kutsua. En muuta. En ole mitään lahjoja pyytänyt tai mitään muutakaan. Vain että olisi ollut joskus ok edes tavata minua. Se olisi riittänyt. Jääköön asia osaltani tähän.
En mitenkään sinun tilannettasi ajatellut kommentissani!
Ei kannata joka ikistä kirjoitusta täällä ottaa itselleen osoitetuksi.
En minä otakaan vaan yritän vaan kertoa omaa näkökulmaa jos joku ajattelee vaan miten heillä on mennyt yms. Sitä tarkoitan. Täällä monesti unohdetaan se, ettei kenenkään tilanne ole samanlainen.
Joillakin on supermuisti. Ei kannata valehdella täällä, kaikki muistetaan. Myös ketjun ulkopuoliset asiat. Äly ja muisti liittyy toisiinsa. Toisilla on, toisilla ei. Kertotaan sullekin, kysy vaan, jollet muista hahmojasi. Me muistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Roisto-Roosa on uusin hahmon nimi, toimintatapa toki entinen: valhetelu, varastelu, nimittely, omien peukuttelu ja muiden viestien poistelu. 🤠
Korjaan lapsuksen ennen kuin solvaus alkaa: valehtelu (eikä valhetelu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli neljä kummia, kaikki rakkaita. Oli pitkä välimatka, mutta muistivat minua kyllä. Yo-juhlissakin koululla oli yhdet kummit.
Kaikkien hautajaisissa olin eräänlainen kunniavieras. Tunnelmalliset tilaisuudet.
Itsellä on kolme kummilasta, toki aikuisia ovat jo. Olen heidän kaikkien kanssa extralisäaikuinen. Kiinnostun asioistaan, kannustan elämän vaiheissaan. Kahdelle olen jo isokummi. Kunniatehtävä.
Sellainen satu tänään.
Joo sehän on mainostanut tätä kummijuttuaan monesti. Kuinka hän on niin rento ja pidetty kummitäti. Hah!
Muistan deen kehuneen, kuinka hän leikkii heidän kanssaan ja on niin suosittu kummitäti, valetta kaikki. Toiveajattelua. Kukaan ei halua lapselleen epärehrellistä narsistia kummiksi.
Kaunista sunnuntai aamupäivää sulle. Onkos suunnitelmia kesäpäivälle, näitähän on meillä Suomen maassamme vain muutama kymmenen kesässä, jos sitäkään ja itse aina mietin mitä tekisin etteivät menisi tavallaan hukkaan ;) Nyt mulla taas tuo lapsen koira hoidossa ja kovin anovasti katselee mua jokos sitä kohta jo lähettäis lenkille. Pikku takapihakäynti tehtiin herättyämme, yöpaidassa käytin, eipä haittaa, taitaa kaikki naapuritkin olla jossain reissuillaan. Olen aina ollut ns. kesäihminen, herään kuin murmeli talviunesta keväisin...keskikesällä synttäritkin, siitäköhän johtunee...
Vierailija kirjoitti:
Rehrellistä?
Olet joko ilkeä, tyhmä tai sosiaalisesti kyvytön kun tartut tällaiseen. Kaikkia noita, luulen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehrellistä?
Olet joko ilkeä, tyhmä tai sosiaalisesti kyvytön kun tartut tällaiseen. Kaikkia noita, luulen.
Ja tämän piti olla hymistelyketju! Pahin kiusaamis- ja riitelyketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli neljä kummia, kaikki rakkaita. Oli pitkä välimatka, mutta muistivat minua kyllä. Yo-juhlissakin koululla oli yhdet kummit.
Kaikkien hautajaisissa olin eräänlainen kunniavieras. Tunnelmalliset tilaisuudet.
Itsellä on kolme kummilasta, toki aikuisia ovat jo. Olen heidän kaikkien kanssa extralisäaikuinen. Kiinnostun asioistaan, kannustan elämän vaiheissaan. Kahdelle olen jo isokummi. Kunniatehtävä.
Sellainen satu tänään.
Joo sehän on mainostanut tätä kummijuttuaan monesti. Kuinka hän on niin rento ja pidetty kummitäti. Hah!
Muistan deen kehuneen, kuinka hän leikkii heidän kanssaan ja on niin suosittu kummitäti, valetta kaikki. Toiveajattelua. Kukaan ei halua lapselleen epärehrellistä narsistia kummiksi.
Kaunista sunnuntai aamupäivää sulle. Onkos suunnitelmia kesäpäivälle, näitähän on meillä Suomen maassamme vain muutama kymmenen kesässä, jos sitäkään ja itse aina mietin mitä tekisin etteivät menisi tavallaan hukkaan ;) Nyt mulla taas tuo lapsen koira hoidossa ja kovin anovasti katselee mua jokos sitä kohta jo lähettäis lenkille. Pikku takapihakäynti tehtiin herättyämme, yöpaidassa käytin, eipä haittaa, taitaa kaikki naapuritkin olla jossain reissuillaan. Olen aina ollut ns. kesäihminen, herään kuin murmeli talviunesta keväisin...keskikesällä synttäritkin, siitäköhän johtunee...
ps. Pakko kertoa tämä vielä; Istuskelin tässä hörppien vielä myöhäisiä aamukahvejani ja koiran mokoma tulikin eteisen penkiltä nappaamansa talutusflexi hampaissaan nuhjaamaan jalkoihini, kuin sanoen, eikö se mummo höppänä ymmärrä jo lähteä. Fiksu koira, mummosta ei tiedä ;)
Alue: Aihe vapaa
Minä en edes tiedä ketkä olivat kummejani- nyt tietysti jo kuolleet kun vissiin olivat joku isäni siskoista miehensä kanssa.
Itse en ole kenenkään kummi.
Tuntuu että siihen ladataan liikaa odotuksia tai vaatimuksia suorastaan.
Nyt perunat kiehumassa ja kaalisalaatti tehty.
Silliä, savulohta ja Jäämeren salaattia seurana ja lasillinen valkkaria.
Leppoisaa lauantaita!