Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (8866)
Vierailija kirjoitti:
Pojat vielä nukkuu. Puuro hautuu hellalla. Tänään tehdään puupinot. Tai niin kauan kuin jaksetaan. Se on kovaa hommaa. Nuohotaan kesäsaunan piippu ja pestään sauna. Välillä käydään syömässä ja otetaan ruokaperäiset. Paljon hommaa, kaikkea ei tarvi tehdä. Kunhan ollaan yhdessä. Pappa.
Vielä ehdin jatkaa. Miten onkaan onnellinen olo, kun kaksi pientä ihmistä nukkuu kattoni alla. Ihan herkistyn kiitollisuudesta. Miehet saa itkeä, sen opetan pojillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat vielä nukkuu. Puuro hautuu hellalla. Tänään tehdään puupinot. Tai niin kauan kuin jaksetaan. Se on kovaa hommaa. Nuohotaan kesäsaunan piippu ja pestään sauna. Välillä käydään syömässä ja otetaan ruokaperäiset. Paljon hommaa, kaikkea ei tarvi tehdä. Kunhan ollaan yhdessä. Pappa.
Vielä ehdin jatkaa. Miten onkaan onnellinen olo, kun kaksi pientä ihmistä nukkuu kattoni alla. Ihan herkistyn kiitollisuudesta. Miehet saa itkeä, sen opetan pojillekin.
Huomenta pappa, pojat ja kaikki muut. Mukavaa maanantaita!
Päivän agenda on avoinna, vasta aamukahvilla ollaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Papan tarinat on tosi mukavia luettavia, mahtaa tuntua tyhjältä huusholli, kun pojat lähtee. Nauttikaa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Pojat vielä nukkuu. Puuro hautuu hellalla. Tänään tehdään puupinot. Tai niin kauan kuin jaksetaan. Se on kovaa hommaa. Nuohotaan kesäsaunan piippu ja pestään sauna. Välillä käydään syömässä ja otetaan ruokaperäiset. Paljon hommaa, kaikkea ei tarvi tehdä. Kunhan ollaan yhdessä. Pappa.
Kesäterveiset täältäkin "tavalliselta mummolta", mulla kolme lastenlasta jotka antaneet tuon nimen mulle, kun heillä oli vielä melkein satavuotias isomummo, jota kutsuivat pikkumummoksi. Vanhin heistä jo alkavassa esiteini-iässä, eikä kavereiltaan jouda enää niin usein mummolaan, ja niinhän se pitääkin mennä. Pienemmät naperot vielä sen sijaan käyvät usein, ja heti lähdettyään alkavat kuulemma kotonaan pikkureppujaan uudelleen pakkaamaan ja kun äitinsä kysyy minnekäs ootte menossa, niin vastaus aina, no mummon luo tietysti ;) Kyllä mummollekin tulee aina ikävä jo heti kun ovi napsahtaa kiinni...
En voi tajuta tuota että ruoka-avusta haettuja tarvikkeita hylätään kassitolkulla teitten varsille!
Eikö voisi jo saadessaan kassin tarkistaa kelpaako ruokatavara itselle?!
Kyllä joku muu mielellään varmaan ottaisi.
Parempi systeemi on että itse voi valita mieleisensä.
Hieno päivä tulossa. Uudet rullaverhot pimensi sopivasti, ei aamuyöstä tarvinnut valoon herätä.
Pyöräilypäivä tänään.
Mukava on papan touhuista lukea, kiitos kun löysit tähän ketjuun!
Omat vanhempani taisivat olla aika etäisiä lastenlapsilleen. Ehkä saivat meistä kahdeksasta lapsestaan tarpeeksi sitä lajia.
Itsekin olen etäinen täti, en ole pitänyt mitään yhteyttä moniin sisarusteni lapsiin.
Kiva kun on toisenlaisiakin sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat vielä nukkuu. Puuro hautuu hellalla. Tänään tehdään puupinot. Tai niin kauan kuin jaksetaan. Se on kovaa hommaa. Nuohotaan kesäsaunan piippu ja pestään sauna. Välillä käydään syömässä ja otetaan ruokaperäiset. Paljon hommaa, kaikkea ei tarvi tehdä. Kunhan ollaan yhdessä. Pappa.
Vielä ehdin jatkaa. Miten onkaan onnellinen olo, kun kaksi pientä ihmistä nukkuu kattoni alla. Ihan herkistyn kiitollisuudesta. Miehet saa itkeä, sen opetan pojillekin.
Hyvä, että opetat pojille tuon. Minä en saanut oikein edes "tyttönä" itkeä ja olen herkkä ihminen joten ei oikein toiminut. Näin hyvä, että sinä olet oikealla tiellä tuossa asiassa.
Mukavaa päivää teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli muuten mieleen se, että seuraako joku täällä jalkapalloa. Itse katsoin joskus melkein kaikki peli äitini kanssa MM- ja EM-kisoissa. Seurattiin todella mielenkiinnolla pelejä. Nyt mietin miten saisimme tuonkin perinteen taas jatkumaan. On käynyt kuin jääkiekolle, että katsominen on hiipunut. Nyt olisi hyvä aika aloittaa alusta tuonkin kanssa. Saa nähdä.
Ehkä elämämme on syynä tähän, ettei enää keskitytä katsomaan. Ollaan liian stressaantuneita muista jutuista ja keskittyminen huonoa. Silloin katsomisesta ei tule mitään. Äitini ehkä ensin siirtyi tuohon vaiheeseen. Minä sitten perässä. Oikeastaan olympialaisetkin ovat jääneet osittain katsomatta. Vuonna 2024 katsoin tosi vähän. Tylsä viesti, mutta ehkä itseä jopa ärsyttää tämä nykytilanne osaltamme.
Luojan luomista me lienemme altteimpia vaikutuksille; ystävällinen sana voi pitää meitä pystyssä kokonaisen viikon.
Mukavaa uutta viikkoa ihan jokaiselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutinen Arvi Lindin kuolemasta pysäytti. Häntä muisteli koskettavasti Yle.fi:ssä 7.6. historiantutkija, fil.tri Rinna Kullaa, joka asui lapsena Lindin naapurissa.
" Kullaa kokee olevansa onnekas, että Lind tarjosi hänelle esimerkkiä myös sosiaalisen kanssakäymisen taidosta. Lindillä oli hänen mukaansa sivistyksen tuomaa läheisyyden älyä.
- Hän oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa käyttäytyä tai miten on kohteliasta ja sivistynyttä käyttäytyä."
Kullaa on vaatimattomista oloista, mutta ehkä tämän innoittamana lähti nuorena opiskelemaan yliopistoon Jenkkeihin. Opinnot jatkuivat myöhemmin Oxfordissa ja Harvardissa. Hän tapasi opintojen alkuvaiheessa kotimaan vierailullaan Lindin, ja hänelle jäi mielikuva, että Lind oli ylpeä siitä, että hän oli niin nuorena uskaltautunut ulkomaille opiskelemaan.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten iso vaikutus hyvillä ihmisillä on lasten ja nuorten elämään. Sydämen sivistystä omaava naapuri, harrastuksen vetäjä tai koulubussin kuljettaja voi kääntää nuoren elämän suunnan. Aikuisillekin jopa pieni juttuhetki sellaisen henkilön kanssa antaa paljon.
Työkaverit muistavat Lindin sivistyneenä, huumorintajuisena ja toisia kunnioittavana ihmisenä, jolle yhteishengen rakentaminen oli tärkeää. Kansa piti Lindiä Suomen rehellisimpänä miehenä.
Olisipa Arvi Lindin kaltaisia enemmän. Kaikki voisivat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Uutinen Arvi Lindin kuolemasta pysäytti. Häntä muisteli koskettavasti Yle.fi:ssä 7.6. historiantutkija, fil.tri Rinna Kullaa, joka asui lapsena Lindin naapurissa.
" Kullaa kokee olevansa onnekas, että Lind tarjosi hänelle esimerkkiä myös sosiaalisen kanssakäymisen taidosta. Lindillä oli hänen mukaansa sivistyksen tuomaa läheisyyden älyä.
- Hän oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa käyttäytyä tai miten on kohteliasta ja sivistynyttä käyttäytyä."
Kullaa on vaatimattomista oloista, mutta ehkä tämän innoittamana lähti nuorena opiskelemaan yliopistoon Jenkkeihin. Opinnot jatkuivat myöhemmin Oxfordissa ja Harvardissa. Hän tapasi opintojen alkuvaiheessa kotimaan vierailullaan Lindin, ja hänelle jäi mielikuva, että Lind oli ylpeä siitä, että hän oli niin nuorena uskaltautunut ulkomaille opiskelemaan.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten iso vaikutus hyvillä ihmisillä on lasten ja nuorten elämään. Sydämen sivistystä omaava naapuri, harrastuksen vetäjä tai koulubussin kuljettaja voi kääntää nuoren elämän suunnan. Aikuisillekin jopa pieni juttuhetki sellaisen henkilön kanssa antaa paljon.
Työkaverit muistavat Lindin sivistyneenä, huumorintajuisena ja toisia kunnioittavana ihmisenä, jolle yhteishengen rakentaminen oli tärkeää. Kansa piti Lindiä Suomen rehellisimpänä miehenä.
Olisipa Arvi Lindin kaltaisia enemmän. Kaikki voisivat paremmin.
Tänään tulee muisteluohjelma Radio Suomessa klo 16.00
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat vielä nukkuu. Puuro hautuu hellalla. Tänään tehdään puupinot. Tai niin kauan kuin jaksetaan. Se on kovaa hommaa. Nuohotaan kesäsaunan piippu ja pestään sauna. Välillä käydään syömässä ja otetaan ruokaperäiset. Paljon hommaa, kaikkea ei tarvi tehdä. Kunhan ollaan yhdessä. Pappa.
Kesäterveiset täältäkin "tavalliselta mummolta", mulla kolme lastenlasta jotka antaneet tuon nimen mulle, kun heillä oli vielä melkein satavuotias isomummo, jota kutsuivat pikkumummoksi. Vanhin heistä jo alkavassa esiteini-iässä, eikä kavereiltaan jouda enää niin usein mummolaan, ja niinhän se pitääkin mennä. Pienemmät naperot vielä sen sijaan käyvät usein, ja heti lähdettyään alkavat kuulemma kotonaan pikkureppujaan uudelleen pakkaamaan ja kun äitinsä kysyy minnekäs ootte menossa, niin vastaus aina, no mummon luo tietysti ;) Kyllä mummollekin tulee aina ikävä jo heti kun ovi napsahtaa kiinni...
Kiva kuulla on ihanaa kun saa olla mummo noin. Minun lapseni ei päästä lapsiaan meille kun pikaseen perheen kanssa käymään, silloinkin kaikki tekeminen ja syöminen on kontrollin alla. Olen kuin robotti joka tekee vaan mitä saa tehdä ja pyydetään. Saan tuntea vaan salaa mummon onnea jos iloitsen lasten kanssa vanhemmat alkavat karjua lapselleen ja lapsi etääntyy minusta ja juoksee vanhempiensa luokse. Minulla oli niin paljon haaveita mitä kaikkea voisin tehdä lastenlasten kanssa mutta en kai saa. Mitä edes voisin tehdä........
Mukavaa alkanutta viikkoa nasut ja epänasut! Mulla eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Piti vain käväistä puolen päivän aikaan isän luona, mutta vasta klo 19 olin takaisin kotona. Ensin isän kanssa lääkäriin ja sieltä sittten päivystykseen odottelemaan. Vielä nyt aamulla oli päivystyksessä, mutta siirretään sieltä jonnekin. Lupasivat ilmoittaa, kun tietävät, minne siirretään. Tarkoitus olisi vielä palata kotiin, mutta se nyt sitten riippuu siitä, kuinka pitkään joutuu sängynpohjalla makaamaan. Jos kovin pitkään,niin eipä se sitten pääse enää omin avuin edes sängystä ylös. Mutta aika näyttää.
Mä olen eilisestä ihan uupunut, joten tänään en tee yhtikäs mitään. Paitsi rapsuttelen Kyylää ja katselen Netflixiä. Tietysti tässä kelailee kaikenlaista. Pahin skenaario on se, että kun siskoni lopuviikosta lähtee taas mökille, niin päättävätkin kotiuttaa isän just silloin. Ja siten, että se ei kotona yksin pärjääkään. Ja sitten mä joudun juoksemaan siellä päivin ja öin ja jos jotain sattuu, ei auta kuin soittaa 112:een ja lanssi tulee viemään sen taas päivystykseen. Äitihän oli kolmen kuukauden aikana 4 kertaa päivystyksessä ja jostain syystä - varmaan Murphyn laki - aina silloin, kun mun siskoni oli mökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat vielä nukkuu. Puuro hautuu hellalla. Tänään tehdään puupinot. Tai niin kauan kuin jaksetaan. Se on kovaa hommaa. Nuohotaan kesäsaunan piippu ja pestään sauna. Välillä käydään syömässä ja otetaan ruokaperäiset. Paljon hommaa, kaikkea ei tarvi tehdä. Kunhan ollaan yhdessä. Pappa.
Kesäterveiset täältäkin "tavalliselta mummolta", mulla kolme lastenlasta jotka antaneet tuon nimen mulle, kun heillä oli vielä melkein satavuotias isomummo, jota kutsuivat pikkumummoksi. Vanhin heistä jo alkavassa esiteini-iässä, eikä kavereiltaan jouda enää niin usein mummolaan, ja niinhän se pitääkin mennä. Pienemmät naperot vielä sen sijaan käyvät usein, ja heti lähdettyään alkavat kuulemma kotonaan pikkureppujaan uudelleen pakkaamaan ja kun äitinsä kysyy minnekäs ootte menossa, niin vastaus aina, no mummon luo tietysti ;) Kyllä mummollekin tulee aina ikävä jo heti kun ovi napsahtaa kiinni...
Kiva kuulla on ihanaa kun saa olla mummo noin. Minun lapseni ei päästä lapsiaan meille kun pikaseen perheen kanssa käymään, silloinkin kaikki tekeminen ja syöminen on kontrollin alla. Olen kuin robotti joka tekee vaan mitä saa tehdä ja pyydetään. Saan tuntea vaan salaa mummon onnea jos iloitsen lasten kanssa vanhemmat alkavat karjua lapselleen ja lapsi etääntyy minusta ja juoksee vanhempiensa luokse. Minulla oli niin paljon haaveita mitä kaikkea voisin tehdä lastenlasten kanssa mutta en kai saa. Mitä edes voisin tehdä........
Tunnen suurta myötätuntoa siitä että tilanteesi on tuollainen. En arvostele kenenkään perheen sisäisiä asioita, mutta jotenkin minun tavallisen mummon ajatteluun ei meinaa mahtua tuollainen käytös. Hyvää kesää sinulle, aurinko paistaa meille kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat vielä nukkuu. Puuro hautuu hellalla. Tänään tehdään puupinot. Tai niin kauan kuin jaksetaan. Se on kovaa hommaa. Nuohotaan kesäsaunan piippu ja pestään sauna. Välillä käydään syömässä ja otetaan ruokaperäiset. Paljon hommaa, kaikkea ei tarvi tehdä. Kunhan ollaan yhdessä. Pappa.
Kesäterveiset täältäkin "tavalliselta mummolta", mulla kolme lastenlasta jotka antaneet tuon nimen mulle, kun heillä oli vielä melkein satavuotias isomummo, jota kutsuivat pikkumummoksi. Vanhin heistä jo alkavassa esiteini-iässä, eikä kavereiltaan jouda enää niin usein mummolaan, ja niinhän se pitääkin mennä. Pienemmät naperot vielä sen sijaan käyvät usein, ja heti lähdettyään alkavat kuulemma kotonaan pikkureppujaan uudelleen pakkaamaan ja kun äitinsä kysyy minnekäs ootte menossa, niin vastaus aina, no mummon luo tietysti ;) Kyllä mummollekin tulee aina ikävä jo heti kun ovi napsahtaa kiinni...
Kiva kuulla on ihanaa kun saa olla mummo noin. Minun lapseni ei päästä lapsiaan meille kun pikaseen perheen kanssa käymään, silloinkin kaikki tekeminen ja syöminen on kontrollin alla. Olen kuin robotti joka tekee vaan mitä saa tehdä ja pyydetään. Saan tuntea vaan salaa mummon onnea jos iloitsen lasten kanssa vanhemmat alkavat karjua lapselleen ja lapsi etääntyy minusta ja juoksee vanhempiensa luokse. Minulla oli niin paljon haaveita mitä kaikkea voisin tehdä lastenlasten kanssa mutta en kai saa. Mitä edes voisin tehdä........
Kuulostaa surulliselta. Asiasta on varmaan jo käyty keskustelua lastesi kanssa. Ihmisillä on aina jokin motiivi päätöksilleen ja teoilleen. Oletko selvillä, mikä heidät saa toimimaan näin? Onko keskinäinen luottamus kunnossa? Suhde ja luottamus omien lasten kanssa alkaa rakentua jo näiden varhaislapsuudessa. Silloin syntyy pohja sille, miten aikuisina toimitaan. Aina ei löydy yhteistä säveltä, eikä toista voi muuttaa. Hyvä kuitenkin, että yhteys on säilynyt ja tapaat lapsenlapsia.
Asioitten korjaaminen voisi alkaa avoimesta keskustelusta. Silloin kummankin on hyvä olla valmis pohtimaan omaa osuutta ja aidosti kuuntelemaan myös toista osapuolta. Yhteispeli vaatii puolin ja toisin joustavuutta ja toisten elämän ymmärtämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat vielä nukkuu. Puuro hautuu hellalla. Tänään tehdään puupinot. Tai niin kauan kuin jaksetaan. Se on kovaa hommaa. Nuohotaan kesäsaunan piippu ja pestään sauna. Välillä käydään syömässä ja otetaan ruokaperäiset. Paljon hommaa, kaikkea ei tarvi tehdä. Kunhan ollaan yhdessä. Pappa.
Kesäterveiset täältäkin "tavalliselta mummolta", mulla kolme lastenlasta jotka antaneet tuon nimen mulle, kun heillä oli vielä melkein satavuotias isomummo, jota kutsuivat pikkumummoksi. Vanhin heistä jo alkavassa esiteini-iässä, eikä kavereiltaan jouda enää niin usein mummolaan, ja niinhän se pitääkin mennä. Pienemmät naperot vielä sen sijaan käyvät usein, ja heti lähdettyään alkavat kuulemma kotonaan pikkureppujaan uudelleen pakkaamaan ja kun äitinsä kysyy minnekäs ootte menossa, niin vastaus aina, no mummon luo tietysti ;) Kyllä mummollekin tulee aina ikävä jo heti kun ovi napsahtaa kiinni...
Kiva kuulla on ihanaa kun saa olla mummo noin. Minun lapseni ei päästä lapsiaan meille kun pikaseen perheen kanssa käymään, silloinkin kaikki tekeminen ja syöminen on kontrollin alla. Olen kuin robotti joka tekee vaan mitä saa tehdä ja pyydetään. Saan tuntea vaan salaa mummon onnea jos iloitsen lasten kanssa vanhemmat alkavat karjua lapselleen ja lapsi etääntyy minusta ja juoksee vanhempiensa luokse. Minulla oli niin paljon haaveita mitä kaikkea voisin tehdä lastenlasten kanssa mutta en kai saa. Mitä edes voisin tehdä........
Kuulostaa surulliselta. Asiasta on varmaan jo käyty keskustelua lastesi kanssa. Ihmisillä on aina jokin motiivi päätöksilleen ja teoilleen. Oletko selvillä, mikä heidät saa toimimaan näin? Onko keskinäinen luottamus kunnossa? Suhde ja luottamus omien lasten kanssa alkaa rakentua jo näiden varhaislapsuudessa. Silloin syntyy pohja sille, miten aikuisina toimitaan. Aina ei löydy yhteistä säveltä, eikä toista voi muuttaa. Hyvä kuitenkin, että yhteys on säilynyt ja tapaat lapsenlapsia.
Asioitten korjaaminen voisi alkaa avoimesta keskustelusta. Silloin kummankin on hyvä olla valmis pohtimaan omaa osuutta ja aidosti kuuntelemaan myös toista osapuolta. Yhteispeli vaatii puolin ja toisin joustavuutta ja toisten elämän ymmärtämistä.
Meille isovanhemmille kuulemma kostetaan samat mitä olemme lapsellemme tehnyt aikanaan. Meillä oli kyllä oikeat motiivit toimillemme ja valinnoillemme mutta lapsemme ei sitä ymmärrä kun hänelle isovanhemmat oli kuulemma aikoinaan hyviä, vaikka lapsemme ei edes tiedä miten isovanhemmat heistä meille puhuivat, lisäksi heillä oli isoja keskinäisiä ja mt-ongelmia siksi halusimme suojella lastamme eikä annettu olla paljon tekemisessä mutta kyläilimme joskus yhdessä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mukavaa alkanutta viikkoa nasut ja epänasut! Mulla eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Piti vain käväistä puolen päivän aikaan isän luona, mutta vasta klo 19 olin takaisin kotona. Ensin isän kanssa lääkäriin ja sieltä sittten päivystykseen odottelemaan. Vielä nyt aamulla oli päivystyksessä, mutta siirretään sieltä jonnekin. Lupasivat ilmoittaa, kun tietävät, minne siirretään. Tarkoitus olisi vielä palata kotiin, mutta se nyt sitten riippuu siitä, kuinka pitkään joutuu sängynpohjalla makaamaan. Jos kovin pitkään,niin eipä se sitten pääse enää omin avuin edes sängystä ylös. Mutta aika näyttää.
Mä olen eilisestä ihan uupunut, joten tänään en tee yhtikäs mitään. Paitsi rapsuttelen Kyylää ja katselen Netflixiä. Tietysti tässä kelailee kaikenlaista. Pahin skenaario on se, että kun siskoni lopuviikosta lähtee taas mökille, niin päättävätkin kotiuttaa isän just silloin. Ja siten, että se ei kotona yksin pärjääkään. Ja sitten mä joudun juoksemaan siellä päivin ja öin ja jos jotain sattuu, ei auta kuin soittaa 112:een ja lanssi tulee viemään sen taas päivystykseen. Äitihän oli kolmen kuukauden aikana 4 kertaa päivystyksessä ja jostain syystä - varmaan Murphyn laki - aina silloin, kun mun siskoni oli mökillä.
Kuule, nyt mielestäni kannattaisi olla tiukkana siskollesi: ei mökkeilyä, kun isä on huonossa kunnossa. Piste! Hänen vuoronsa on hoitaa asiat. Tiedetään hoitsukoulutuksesi, voi olla vaikea siirtää se sivuun. Ehkä voit olla mukana, mutta sisko päävastuussa.
:D
Joko kivut on hellittäny?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mukavaa alkanutta viikkoa nasut ja epänasut! Mulla eilinen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Piti vain käväistä puolen päivän aikaan isän luona, mutta vasta klo 19 olin takaisin kotona. Ensin isän kanssa lääkäriin ja sieltä sittten päivystykseen odottelemaan. Vielä nyt aamulla oli päivystyksessä, mutta siirretään sieltä jonnekin. Lupasivat ilmoittaa, kun tietävät, minne siirretään. Tarkoitus olisi vielä palata kotiin, mutta se nyt sitten riippuu siitä, kuinka pitkään joutuu sängynpohjalla makaamaan. Jos kovin pitkään,niin eipä se sitten pääse enää omin avuin edes sängystä ylös. Mutta aika näyttää.
Mä olen eilisestä ihan uupunut, joten tänään en tee yhtikäs mitään. Paitsi rapsuttelen Kyylää ja katselen Netflixiä. Tietysti tässä kelailee kaikenlaista. Pahin skenaario on se, että kun siskoni lopuviikosta lähtee taas mökille, niin päättävätkin kotiuttaa isän just silloin. Ja siten, että se ei kotona yksin pärjääkään. Ja sitten mä joudun juoksemaan siellä päivin ja öin ja jos jotain sattuu, ei auta kuin soittaa 112:een ja lanssi tulee viemään sen taas päivystykseen. Äitihän oli kolmen kuukauden aikana 4 kertaa päivystyksessä ja jostain syystä - varmaan Murphyn laki - aina silloin, kun mun siskoni oli mökillä.
Ei. Ei vaan nyt pitää sanoa että tehdään niinkuin on jo sovittu, siskosi hoitaa isäsi. Et tarvitse ohjeita, tiedän mutta silti pakko tämä sanoa. Nyt ei mennä mökille vaan nyt hoidetaan isä koska niin on sovittu. Nyt sen aika on tullut.
(Älä suutu mutta sitä hyväksyntää tai rakkautta mitä vaan, et tule isältäsi saamaan vaikka kaksoisvolttia heittäisit hänen loppuelämänsä. Anteeksi että puutun.)
Lammas, yritä kieltää kotiutus!
Sanot ettei kumpikaan teistä tyttäristä ole hoitamassa ja vastuuta ottamassa!
Onpas ikävä tilanne. Isä tietysti vakuuttaa pärjäävänsä kun tytär hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojat vielä nukkuu. Puuro hautuu hellalla. Tänään tehdään puupinot. Tai niin kauan kuin jaksetaan. Se on kovaa hommaa. Nuohotaan kesäsaunan piippu ja pestään sauna. Välillä käydään syömässä ja otetaan ruokaperäiset. Paljon hommaa, kaikkea ei tarvi tehdä. Kunhan ollaan yhdessä. Pappa.
Kesäterveiset täältäkin "tavalliselta mummolta", mulla kolme lastenlasta jotka antaneet tuon nimen mulle, kun heillä oli vielä melkein satavuotias isomummo, jota kutsuivat pikkumummoksi. Vanhin heistä jo alkavassa esiteini-iässä, eikä kavereiltaan jouda enää niin usein mummolaan, ja niinhän se pitääkin mennä. Pienemmät naperot vielä sen sijaan käyvät usein, ja heti lähdettyään alkavat kuulemma kotonaan pikkureppujaan uudelleen pakkaamaan ja kun äitinsä kysyy minnekäs ootte menossa, niin vastaus aina, no mummon luo tietysti ;) Kyllä mummollekin tulee aina ikävä jo heti kun ovi napsahtaa kiinni...
Kiva kuulla on ihanaa kun saa olla mummo noin. Minun lapseni ei päästä lapsiaan meille kun pikaseen perheen kanssa käymään, silloinkin kaikki tekeminen ja syöminen on kontrollin alla. Olen kuin robotti joka tekee vaan mitä saa tehdä ja pyydetään. Saan tuntea vaan salaa mummon onnea jos iloitsen lasten kanssa vanhemmat alkavat karjua lapselleen ja lapsi etääntyy minusta ja juoksee vanhempiensa luokse. Minulla oli niin paljon haaveita mitä kaikkea voisin tehdä lastenlasten kanssa mutta en kai saa. Mitä edes voisin tehdä........
Tuo on tosi surullista. Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta siskollani on. Kun siskonpoika aikoinaan sai esikoisensa, niin siskoni kertoi, että oli saanut kahden A4:sen listan siitä, miten mummolassa lasta piti hoitaa. Kerran sitten siskoni ei pystynytkään ottamaan lasta hoitoonsa, joten siskonpoika kysyi mua avuksi. Siskonpoikani oli aikoinaan mulla tosi paljon hoidossa. Ihan pienestä pitäen. Ei ollut vielä subjektiivista päivähoito-oikeutta ja monesti kävi niin, että yksityinen perhepäivähoitaja päätti puolen vuorokauden varoitusajalla, että ei otakaan hoitolapsia enää aamulla. Mä olin itse silloin vielä hoitovapaalla ja mä tietysti otin siihen asti, että siskooni löysi uuden hoitopaikan lapselleen. Myös siskoni tytär - joka oli allerginen suunnilleen kaikelle - oli mulla paljon hoidossa. Mä sanoin siskonpojalleni, että jos otan lapsesi hoitoon, niin mä hoidan sitten omalla tavallani enkä minkään käskylistan mukaisesti. Mikäli hän itse on lapsuudessaan kokenut, että mä olin huono hoitamaan lapsia, niin sitten turha edes kysyä mua hoitoavuksi. Tai jos hänellä on yksikin syy epäillä, että minä sairaanhoitajana antaisin lapselle jotain sellaista, mille lapsi on allerginen, niin siinäkään tapauksessa ei kannata pyytää mua avuksi. Siskonpoika kävi keskustelun vaimonsa kanssa ja lopputulos oli, että mitään käskylistaa ei tarvittu. Heillä on jo toinenkin lapsi ja molemmat ovat aina tulleet mielellään mulle hoitoon. Nyt jo kymmenvuotiaita suunnilleen kumpikin, joten hoitopaikkaa ei kovin usein enää tarvita.
Yksi mukavimpia muistojani on, kun se silloin noin 1,5 v pieni poika oli mulla hoidossa. Kaivoin kirjahyllystä vanhan karttakirjan. Istuin mukavasti nojatuolissa, pieni poika sylissäni ja katseltiin karttakirjaa. Kerroin, että nuo siniset ovat vesistöjä, nuo vihreät alueet metsää tai peltoja, keltaiset alueet aavikkoa ja ruskean harmaan vuoristoja. Se noin muuten vilkas pikkupoika istui siinä karttakirjaa katsellen yli 2 tuntia. Ja mä näytin kartalta jonkun paikan ja sityten toisen paikan ja kysyin lapselta, miten hänen mielestään laivalla pääsisi tästä ekasta paikasta tokaan paikkaan. Pienellä sormellaan hn veti viiivaa, mitä kautta laiva voisi kulkea. Muutenkin hän ja pikkusiskonsa viihtyivät meillä aina erittäin hyvin. Koska mulla on kotona vähän erilaisia tavaroita kuin heillä nykyaikaisissa tyylikkäissä kodeissaan. Esimerkiksi lankapuhelin, jollaisia oli ennen toista maailmansotaa. Ei tietenkään toimiva, mutta voi miten kumpikin tykkäsi "soittaa" sillä jonnekin. Kerran "soittivat" Ankkalinnaan Hessu Hopolle. Sotien aikainen kirjoituskonekin löytyy ja sitä heistä oli hauska naputella. Ja paljon muuta sellaista lapsen mielenkiintoa herättävää, jota ei oikeastaan kenenkään kodeissa enää ole. Sellaisina 5-6 -vuotiaina tykkäsivät maalata vesiväreillä, piirtää ja askarrella. Ja koska mun kotini on aina ollut elämistä varten, ei ollut niin kokon nuukaa, vaikka jotain öljyväriä tippui matolle tai jotain muuta vastaavaa.
Jos mun siskonpoika olisi sanonut, että ei käy vaan käskylistaa pitää noudattaa, olisin kehottanut etsimään lapsenvahdin jostain muualta. Pari kertaa kävin hoitamassa näitä lapsia heidän omassa kodissaan ja tottakai silloin käskylista oli ihan ok ja "talossa talon tavalla". Mutta kun lapset tuli mun kotiini, niin myös silloin "talossa talon tavalla".
Ihania tarinoita lastenhoidoista. Kummilasten kanssa minäkin retkeilin aikoinaan, ja muidenkin. En ole tavannut tenavaa, joka ei haluaisi eväsretkelle lähteä.
Pojat vielä nukkuu. Puuro hautuu hellalla. Tänään tehdään puupinot. Tai niin kauan kuin jaksetaan. Se on kovaa hommaa. Nuohotaan kesäsaunan piippu ja pestään sauna. Välillä käydään syömässä ja otetaan ruokaperäiset. Paljon hommaa, kaikkea ei tarvi tehdä. Kunhan ollaan yhdessä. Pappa.