Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (8872)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän porukat kuvittelee tullessaan hymistelyketjuun, mitä luulette?
Riitelyä, haukkumista, ahdasmielisyyttä, ivaa, nimittelyä, kapea-alaisuutta, konservatismia, seksuaalista estyneisyyttä, pahaa oloa, huumorintajuttomuutta. Sitä on ollut ja tulee olemaan.
Olipa siinä pitkä lista negatiivisia asioita. Oletko itse kirjoittanut tänne niin, että ketjun ilmapiiri tulisi myönteisemmäksi ja toisia kunnioittavaksi? Hyvä, jos olet. Niin minäkin olen ja parhaani edelleen yritän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen poikaystävä. Ihana ihminen, jolla on maailman suurin sydän. Seurustelumme alkoi kaveruudesta ja en koskaan ollut palavasti rakastunut häneen. Pidin tottakai paljon, mutta jälkikäteen ajateltuna en ollut rakastunut. Mies oli todella ihastunut / rakastunut minuun. Ajattelin, että omat tunteeni syvenevät rakkaudeksi ajan kanssa. Näin ei käynyt. Päädyin lopettaamaan suhteemme, sillä mielestäni mies ansaitsee tulla aidosti rakastetuksi.
Tämä on ihan kauhea tilanne! Olen mies enkä ole koskaan ollut suhteessa jossa nainen rakastaa tai on edes kunnolla ihastunut minuun. Eli tavallaan olen aina yksin. Miksi naiset edes lähtee tällaiseen mukaan? Jos ei itse ole kunnolla mukana. Läheisyysriippuvuus?
No juuri se. Ollaan sen tyypin kanssa ehkä vain sen vuoksi kun se ihailee. Tämä tulee hyvin esille siitä, että nainen jo alkuvaiheessa menettää hermonsa erinäisistä asioista. Kun häntä ei niin mies itsessään kiinnosta, vaan lähinnä ärsyttää ja ainut mikä hänessä kiinnostaa on se hänen harrastama palvonta. Se tuntuu naisesta kivalta aina välillä.
Miksi jatkaa tällaista vuosi? Luulisi että riittää kuukausi tai jotain. Ja jos ei edes ole ihastunut toiseen, eikös kosketukset jne ala ällöttämään pikkuhiljaa?
Koska vastenmielisenkin tyypin kanssa on parempi olla kuin yksin.
Eiköhän mun kohdalla ollut niin että olen ihan hyvä tyyppi, mutta ei kyllä mitään kemiaa ollut. Itse en todellakaan ymmärrä miten on parempi olla jonkun kanssa, ihan sama kenen, kunhan ei ole yksin. Tiedän kyllä että moni tyytyy tällaiseen. Itse en pystyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen poikaystävä. Ihana ihminen, jolla on maailman suurin sydän. Seurustelumme alkoi kaveruudesta ja en koskaan ollut palavasti rakastunut häneen. Pidin tottakai paljon, mutta jälkikäteen ajateltuna en ollut rakastunut. Mies oli todella ihastunut / rakastunut minuun. Ajattelin, että omat tunteeni syvenevät rakkaudeksi ajan kanssa. Näin ei käynyt. Päädyin lopettaamaan suhteemme, sillä mielestäni mies ansaitsee tulla aidosti rakastetuksi.
Tämä on ihan kauhea tilanne! Olen mies enkä ole koskaan ollut suhteessa jossa nainen rakastaa tai on edes kunnolla ihastunut minuun. Eli tavallaan olen aina yksin. Miksi naiset edes lähtee tällaiseen mukaan? Jos ei itse ole kunnolla mukana. Läheisyysriippuvuus?
No juuri se. Ollaan sen tyypin kanssa ehkä vain sen vuoksi kun se ihailee. Tämä tulee hyvin esille siitä, että nainen jo alkuvaiheessa menettää hermonsa erinäisistä asioista. Kun häntä ei niin mies itsessään kiinnosta, vaan lähinnä ärsyttää ja ainut mikä hänessä kiinnostaa on se hänen harrastama palvonta. Se tuntuu naisesta kivalta aina välillä.
Miksi jatkaa tällaista vuosi? Luulisi että riittää kuukausi tai jotain. Ja jos ei edes ole ihastunut toiseen, eikös kosketukset jne ala ällöttämään pikkuhiljaa?
Koska vastenmielisenkin tyypin kanssa on parempi olla kuin yksin.
Eiköhän mun kohdalla ollut niin että olen ihan hyvä tyyppi, mutta ei kyllä mitään kemiaa ollut. Itse en todellakaan ymmärrä miten on parempi olla jonkun kanssa, ihan sama kenen, kunhan ei ole yksin. Tiedän kyllä että moni tyytyy tällaiseen. Itse en pystyisi.
Yksi iso syy lienee lapset. Naisilla se parasta ennen -päiväys tuppaa tulemaan aika nopeasti, ja osa yrittää sitten paniikissa suhdetta sen ensimmäisen suht mukavan kanssa joka biologisen kellon käynnistymisen jää haaviin. Ei se perhettä haluavaa naista paljon lohduta, jos se elämän rakkaus purjehtii vastaan viisikymppisenä kun on jo liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakaan vaimona ei toimita, koska se ei ole mikään ammatti kuitenkaan. Yleensä ammateista sanotaan, että hän toimii vaikka lääkärini. Ei vaimoista tai muistakaan.
Tämä on juuri sitä negatiivista konservatiivisyyden ja vanhojen arvojen alasajoa josta on huomattavissa huonoja vaihtoehtoja, perinteisistä arvoista vieraantumista ja sen huonot seuraukset.
Mitä hyötyä on vanhoista arvoista jos niitä käytetään esim naisten alistamiseen. Ei yhtään mitään.
Vanhat tavat ovat kunnioittavia ja toiset ihmiset huomioon ottavia päinvastoin kuin nykysin käyttäydytään. Vanhuksiakaan ei nykyään kunnioiteta muutoin kuin romaanien parissa, joilla perinteiset arvot ja tavat ovat tallella.
No, ne romanit vasta naisia kunniottaakin. Tämä sarkanismia. Oikein esimerkki mistä saamme julkisuudessa lukea. Paljon kunniakulttuuria heillä ja väkivaltaa. Näin en pitäisi esimerkkinä.
Ehkä myös kysyisin, onko vanhusten kunnioittaminen romaneilla oman heimon kesken vai kunnioitetaanko kaikkia vanhuksia, myös valkolaisia. - eri
Sen ainakin tiedän, että joillakin naapureillani on jokin noussut päähän oikein kunnolla. Jos pitäisi jotain itserakkautta yms mitata niin voittaisivat. Ehkä joskus putoavat vielä maanpinnalle. Oikein ikävää porukkaa, mutta ulkokultaista. Ollaan kuin omistettaisiin kaikki nämä tiet tästä. Pitäisi lupa kysyä saako kulkea varmaan. Ja en helpolla tätä kirjoita. En yleensä sorru arvostelemaan, mutta rajansa käytöksellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teimme tänään pienen kotimaan kierroksen; kävimme koiranäyttelyssä. Ihan hyvin pärjäsi koiramme.
Matkan varrella näimme lehmiä pelloilla, joutsenia, kurkiparin kahden pikkukurjen kanssa ja valtavasti lupiineja pitkin tienvarsia. Kauniita ne ovat, mutta kyllä riittäisi nyhtäjille töitä.
Sen verran lämmin päivä oli, että nyt on vähän uupunut olo.
Joku oli käynyt meitä kotoa tavoittamassa sillä aikaa; rappuharja oli jätetty ulko-ovea vasten. Ehkäpä kävijä selviää lähipäivinä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen poikaystävä. Ihana ihminen, jolla on maailman suurin sydän. Seurustelumme alkoi kaveruudesta ja en koskaan ollut palavasti rakastunut häneen. Pidin tottakai paljon, mutta jälkikäteen ajateltuna en ollut rakastunut. Mies oli todella ihastunut / rakastunut minuun. Ajattelin, että omat tunteeni syvenevät rakkaudeksi ajan kanssa. Näin ei käynyt. Päädyin lopettaamaan suhteemme, sillä mielestäni mies ansaitsee tulla aidosti rakastetuksi.
Tämä on ihan kauhea tilanne! Olen mies enkä ole koskaan ollut suhteessa jossa nainen rakastaa tai on edes kunnolla ihastunut minuun. Eli tavallaan olen aina yksin. Miksi naiset edes lähtee tällaiseen mukaan? Jos ei itse ole kunnolla mukana. Läheisyysriippuvuus?
Olen eri, mutta aika usein sitä lukee täältäkin miten naisten pitäisi vaan laskea rimaa ja antaa niille ihan kivoille mutta ei-sytyttäville miehille mahdollisuus. Eikä se ole pelkkää nettitrollausta. Näitä mielipiteitä voi muodossa tai toisessa tulla muualtakin mediasta ja jopa kavereilta ja sukulaisilta. Osa naisista löytää jo parisuhdetaipaaleensa alkumetreillä sen lottopotin joka sekä sytyttää että on hyvää aviomies- ja isämateriaalia, mutta niistä jotka eivät löydä aika moni sortuu jossain vaiheessa elämää uskomaan tätä propagandaa ja kokeilemaan sitä tyytymistä. Yleensä huonolla lopputuloksella.
Miten antaa mahdollisuuden miehelle, joka ei edes puhu naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kun näitä lukee niin rupeaa ällöttämään suhde kenen tahansa kanssa esim. kun lukee noita hygieniajuttuja jne.
Muistan nuorena kuulleeni tarinoita, miehiltä ja naisilta: Lissu (nimi muutettu) on niin nätti, fiksu ja mukava. Miks ei löydä miestä, sais kenet vaan... sanoin noin sata kertaa: ei riitä, vaikka olis sata miestä jonossa. Jos se yksi, keneen ihastuu ei vastaa tunteeseen. Ei riitä ne sata muuta. Selitin ja selitin. Ei auttanut.
Ootteko törmännyt vastaavaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelyllä olin äitini kanssa. Hänelle vaan kipuja enemmän ja huonompi tilanne. Onneksi ensi viikolla taas lääkäri soittaa. Muuten hieman eri maisemat taas piristivät vähän. Kiviä olen hölmönä alkanut keräämään. Ehkä koristeeksi johonkin. Nytkin taskut täynnä kiveä, kun autolle palattiin. Jospa vielä luovun tästä tavasta.
Sitten hautasin linnut kuusen alle. Istutin toisen 5 euron alppiruusun viimein sekä vaihdoin isolle tuijalle toista multaa. Istutin sen viime vuonna väärään multaan ja tuija kärsinyt. Nyt hapanta multaa ja kokeilen miten käy. Ehkä pelastuu vielä. Tuli jotain siis tehtyä. Trimmeri in pitää ostaa uusi akkulaturi ainakin tai jopa akku. Maksavat yli 100 euroa. Harmittaa ostaa, kun tuo koko laite akkuineen ja latureineen maksoi 70 euroa alessa vuosia sitten. Ruusut hukkuvat heinikkoon muuten.
Fiilis sellainen, että voisi sanoa taistelevani, että surullinen olo saadaan pidettyä pois. Kyllästynyt olen moniin asioihin ja äitini kanssa myös jatkuvasti jotain. Osaa olla välillä tosi vaikea ihminen. En kirjoita tässä enempää. Ihmisenä en ikinä ole halunnut mitään kehuja tai huomiota. Tätä mietin. Lähinnä vaan sitä, että joku kohtelisi asiallisesti. En minäkään silti täydellinen ole, mutta en ole loukannut muita oikeassa elämästä. Täällä ehkä joskus. Silti minulle riittää tosi vähäkin. Joku käden nosto on jo minulle kiva juttu. Ehkä kertoo siitä, että osaan olla iloinen pienestäkin eleestä, että hei vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kun näitä lukee niin rupeaa ällöttämään suhde kenen tahansa kanssa esim. kun lukee noita hygieniajuttuja jne.
Hyvä huomio. Täällä jotkut kaikelle kansalle pro votarkoituksessa noita juttujaan sepustavat. Sitten puhutaan toisaalla yksinäisyyden lisääntymisestä ja perheen perustamisen vaikeudesta. Sanonpa, että nuo täällä olevat vastenmielisetkin tarinat kyllä haittaavat kaikin puolin lukijoiden luottamusta toisia ihmisiä kohtaan. Jos nimittäin joku erehtyy noita sepustuksia vahingossa lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakaan vaimona ei toimita, koska se ei ole mikään ammatti kuitenkaan. Yleensä ammateista sanotaan, että hän toimii vaikka lääkärini. Ei vaimoista tai muistakaan.
Tämä on juuri sitä negatiivista konservatiivisyyden ja vanhojen arvojen alasajoa josta on huomattavissa huonoja vaihtoehtoja, perinteisistä arvoista vieraantumista ja sen huonot seuraukset.
Mitä hyötyä on vanhoista arvoista jos niitä käytetään esim naisten alistamiseen. Ei yhtään mitään.
Vanhat tavat ovat kunnioittavia ja toiset ihmiset huomioon ottavia päinvastoin kuin nykysin käyttäydytään. Vanhuksiakaan ei nykyään kunnioiteta muutoin kuin romaanien parissa, joilla perinteiset arvot ja tavat ovat tallella.
Ei kaikki vanhatkaan ihmiset noudata ns. hyviä tapoja, jos ne katsotaan vanhoihin arvoihin kuuluvaksi. En lähtisi lapsilta edellyttämään vanhan ihmisen kunnioitusta, jos tämä vaikka on itsekäs ja kiroilee ja huutaa. Kunnioitusta ei voi vaatia, se on ansaittava.
Jäin miettimään, mitä nuo vanhat, hyvät arvot oikeasti ovat.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on paljon vihaa sisällä. Toivottavasti en törmää kaltaisiinne ikinä. Osoitettu molemmille sukupuolille ketkä täälä toisiaan haukkuu. Ei oo fiksujen ihmisten hommaa.
Naisten ja miesten maailmojen eriytyminen on koko Eurooppaa koskeva ilmiö. Vastikään uutisoitiin naisvihasta Ranskassa. Täysin järjetöntä. Kukahan tätä lietsoo ja kuka tästä hyötyy? Hyötyjät on varmaan muut kuin ne yksittäiset miehet, jotka saadaan manipuloitua mukaan. Aika rankkoja aiheita tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin oli mies jolle teki mieli lähettää semmoinen "haluatko täydellisen naisen?" osta barbie"-meemi. Naisen oli oltava laiha kuin huippumalli mutta isot tissit ja jokainenhan tietää, ettei anorektisen laihalla naisella voi olla isoja luomurintoja. Hiuksia piti olla paljon mutta muuta karvoitusta ei, edes sänki (siis se joka jää väistämättä näkyviin vaikka vasta sheivattu) saanut näkyä. Kynsien piti olla pitkät. Napakoru tai nännikorut, muttei lävistyksiä kasvoissa. Naisen piti syödä mahdollisemman vähän tai yksin, kuulemma ei seissyt kun näki barbinsa mussuttamassa vaikka vain salaattia. Tupakointi oli ok, kunhan ei ollut mikään yskivä syljeskelijä. Menkoista piti esittää ettei niitä ole olemassa. Sängyssä piti hallita kaikki temput, mm kondomin pukeminen suulla esileikiksi.
Olin masentunut bulimikko ja suhde tuohon mieheen rikkoi minut täysin. Piti vaan hymyillä eikä saanut paljastaa, että väsyttää tai itkettää tai vatsaan koskee. Ja koko ajan sain haukkuja miten kuvottavan pienet tissit minulla on (piti pitää sängyssäkin push up-liivejä) ja miten henkeni haisee (kuvitelkaa nyt lemua kaiken sen oksentelun ja tupakanpolton jälkeen..) Kun jouduin osastolle, mies lemppasi minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen poikaystävä. Ihana ihminen, jolla on maailman suurin sydän. Seurustelumme alkoi kaveruudesta ja en koskaan ollut palavasti rakastunut häneen. Pidin tottakai paljon, mutta jälkikäteen ajateltuna en ollut rakastunut. Mies oli todella ihastunut / rakastunut minuun. Ajattelin, että omat tunteeni syvenevät rakkaudeksi ajan kanssa. Näin ei käynyt. Päädyin lopettaamaan suhteemme, sillä mielestäni mies ansaitsee tulla aidosti rakastetuksi.
Tämä on ihan kauhea tilanne! Olen mies enkä ole koskaan ollut suhteessa jossa nainen rakastaa tai on edes kunnolla ihastunut minuun. Eli tavallaan olen aina yksin. Miksi naiset edes lähtee tällaiseen mukaan? Jos ei itse ole kunnolla mukana. Läheisyysriippuvuus?
Olen eri, mutta aika usein sitä lukee täältäkin miten naisten pitäisi vaan laskea rimaa ja antaa niille ihan kivoille mutta ei-sytyttäville miehille mahdollisuus. Eikä se ole pelkkää nettitrollausta. Näitä mielipiteitä voi muodossa tai toisessa tulla muualtakin mediasta ja jopa kavereilta ja sukulaisilta. Osa naisista löytää jo parisuhdetaipaaleensa alkumetreillä sen lottopotin joka sekä sytyttää että on hyvää aviomies- ja isämateriaalia, mutta niistä jotka eivät löydä aika moni sortuu jossain vaiheessa elämää uskomaan tätä propagandaa ja kokeilemaan sitä tyytymistä. Yleensä huonolla lopputuloksella.
Tulee mieleen suomalainen lyhytelokuva Säälistäjät. Mainio satiiri n. 10 vuoden takaa. Siinä työvoimatoimiston naiset kuulee uutisen, että kouluampumisten takana on nuorten miesten pohjaton epätoivo, kun eivät saa naista.
He ovat itsensä haudanvakavasti ottavia byrokraatteja ja päättävät ratkaista tämän ongelman. He yrittävät tunnistaa asiakaskunnasta riskitapaukset ja ryhtyvät vuorolistan mukaan säälistä antamaan näille katastrofien estämiseksi. Juttu saa riemukkaita käänteitä, kun heidän pohjaton vakavuutensa asian edessä törmää heviä soittavien nuorten maailmaan. Tyylillä tehty juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä ollut vilkasta, tuo 70v polo joka haluaa puhdasta: 100. viesti samaa lopettais jo.
Tulin just juhlista, mieli leijailee siellä jossain vielä. Tuttavissa on 1 onnellinen liitto: suomalainen mies, thaikkunainen. Muut menneet pieleen ja pahasti.
Taikut on tiukkii ja naisellisii eikä kerää massaa niinku kotimainen nainen.
Eikä ryyppää.
Mä tykkään pienistä ja siroista naisista, monet miehet tykkää. Suomalaiset on usein rotevia, lihavia ja liian pitkiä monen mielestä. Mä itse olen 189 cm, mutta pieni nainen sytyttää. Iloisuus ja hyväntahtoisuus on thainaisilla hyvänä puolena. Vaikka olis feikkiäkin, niin se auttaa elämässä.
Voi polo. Rahasta ne on vaikka kuinka "herttaisia ja suloisia", monet menneet vipuun.
Ei haittaa, niinhän kerroin. Etkö ymmärtänyt lukemaasi. Kunhan on kiltti ja iloinen. Vaikka vain rahan vuoksi. En jaksa riitelyä ja nälvimistä. Olen rauhaa rakastava. Sinun kanssasi en jaksaisi edes keskustella, joten lopetetaan tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin oli mies jolle teki mieli lähettää semmoinen "haluatko täydellisen naisen?" osta barbie"-meemi. Naisen oli oltava laiha kuin huippumalli mutta isot tissit ja jokainenhan tietää, ettei anorektisen laihalla naisella voi olla isoja luomurintoja. Hiuksia piti olla paljon mutta muuta karvoitusta ei, edes sänki (siis se joka jää väistämättä näkyviin vaikka vasta sheivattu) saanut näkyä. Kynsien piti olla pitkät. Napakoru tai nännikorut, muttei lävistyksiä kasvoissa. Naisen piti syödä mahdollisemman vähän tai yksin, kuulemma ei seissyt kun näki barbinsa mussuttamassa vaikka vain salaattia. Tupakointi oli ok, kunhan ei ollut mikään yskivä syljeskelijä. Menkoista piti esittää ettei niitä ole olemassa. Sängyssä piti hallita kaikki temput, mm kondomin pukeminen suulla esileikiksi.
Olin masentunut bulimikko ja suhde tuohon mieheen rikkoi minut täysin. Piti vaan hymyillä eikä saanut paljastaa, että väsyttää tai itkettää tai vatsaan koskee. Ja koko ajan sain haukkuja miten kuvottavan pienet tissit minulla on (piti pitää sängyssäkin push up-liivejä) ja miten henkeni haisee (kuvitelkaa nyt lemua kaiken sen oksentelun ja tupakanpolton jälkeen..) Kun jouduin osastolle, mies lemppasi minut.
Naisen pitäis koko aika käydä brassivahauksessa tai olla sheivaamassa alapäätä, niin ettei mitään karvoja missään, ei edes pepussa. En jaksa enää näitä pimperopeppu miehiä. Ise olevinaan niin täydellisiä, valehtelevat minkä jaksavat.
Sanopa älä muuta! Naisen pitää olla täydellinen, mutta itse ovat ylipainoisia, alkoholisoituneita luusereita ilman minkäänlaisia käytöstapoja tai ihmiselämässä tarvittavia taitoja ylipäätään (kuten ruoanvalmistus, tai edes niiden p****arantujen puhdistaminen vessanpöntöstä). Siksi sanonkin aina, että suostun sellaisiin vaatimuksiin, kun jätkä näyttää Henry Cavillilta, on yhtä fiksu kuin Steve Jobs ja kokkaa yhtä hyvin kuin Gordon Ramsay :D
Kyllä täällä moni kirjoittaa toisista hyvin ilkeästi. En haluaisi itse kirjoittaa samaa ja mietin mitä te voitatte tuolla erottelulla, että naiset sitä ja miehet tätä ja arvostelut päälle. Ei ole hyvä lopputulos.
Joskus talvella 2025 muistaakseni tänne palstalle perusti ketjun mies, joka kirjoitti olevansa kokematon. Moni alkoi siihen jotain ikävää kirjoittaa ja mies vaan muistaakseni pyysi jotain vinkkejä seurusteluun ja halusi vaan kirjoittaa asiasta. Minä sitten myös kirjoitin ja alkoi ärsyttää se hänen arvostelunsa mitä sai.
Kerroin sitten omia kokemuksiani ihmisistä ja selostin, että minäkin olen ihan kokematon, mutta muuten en luota ihmisiin jne. Hänelle sitten joku vinkkasi minua, että hei tänne kirjoitti tuo nainen, että etkö voisi häntä pyytää edes sähköpostikamuksi yms. Hän sitten kysyi minulta, että haluatko tutustua ja minä yritin mahdollisimman kohteliaasti selittää sen, miten ihmisiin tutustuminen on tosi vaikeaa ja en oikein edes pysty ajattelemaan seurustelua nyt. Arvostin silti tosi paljon sitä, että hän kysyi ja toivotin kaikkea hyvää hänelle. Joku toinen olisi voinut tarttua mahdollisuuteen. Tuli tänään mieleen tuo kaikki. Tämä tarina on totta.
Olen eri, mutta aika usein sitä lukee täältäkin miten naisten pitäisi vaan laskea rimaa ja antaa niille ihan kivoille mutta ei-sytyttäville miehille mahdollisuus. Eikä se ole pelkkää nettitrollausta. Näitä mielipiteitä voi muodossa tai toisessa tulla muualtakin mediasta ja jopa kavereilta ja sukulaisilta. Osa naisista löytää jo parisuhdetaipaaleensa alkumetreillä sen lottopotin joka sekä sytyttää että on hyvää aviomies- ja isämateriaalia, mutta niistä jotka eivät löydä aika moni sortuu jossain vaiheessa elämää uskomaan tätä propagandaa ja kokeilemaan sitä tyytymistä. Yleensä huonolla lopputuloksella.