Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Mitä pitempään elän

mitä enemmän koen

sitä vähemmän tiedän ymmärtäväni

Minulla myös on useita jääkaappimagneetteja, itse ostettuja ja ystäviltä saatuja. Yhden annoin kerran äidilleni,  nyt kun äitiä ei enää ole, niin se on minulla.  Siinä teksti:  Jos äidit olisivat kukkia, poimisin juuri sinut".

Yhdessä nainen istuu tietokoneen ääressä, teksti: Järkeä kyllä olis, jos vaan sais juoksemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Risto Rasa:

Omenankuoressa on reikä. 
Jos siihen painaa korvansa ja kuuntelee oikein tarkasti, 
voi tuulen ja sateen ääniltä erottaa astioiden kilinää. 
Toukka tiskaa. 
 

Minunkin pitäisi ;)
 

Voitin arvalla semmoisen puhtaat/likaiset magneetin...

... käsitiski

Oravainen loikkii männynoksalla

Niin huoleton

Niin nopea

Tai siltä näyttää

Tahtoo, tahtoo... tyhjään tiskialtaaseen "puhtaat"-magneetin, mutta mihin sen "likaiset" laittaisin? Sohvalle muistutukseksi ;)

Magneeteista tuli mieleen kun jotkut keräävät jääkaapimagneetteja matkamuistoiksi, niin minä olen ostanut lintukirjoja: Birds of the British Isles, Birds of East Africa, Birds of Machu Picchu, Bids of Nepal, Birds of Mongolia, Birds and Mammals of the Antarctic, Subantarctic & Falkland Islands. Koko maailman ja euroopan lintukirjat löytyvät "lintuhyllystä", vaikken olekaan koko maailmaa kolunnut sekä laulavia lintukirjoja, joiden lauluja en koskaan ole ehtinyt opetella :(

Aikoinaan minulla oli Briteissä asiakas, josta tuli kirjeenvaihtoystävä, "lahjoimme" toisiamme; hän minua lintukirjoilla ja DVD:llä, minä häntä hänen keräilyharrastukseensa liittyvillä tavaroilla.

Suklaisia aivopähkinöitä päivään ja yksi arvoitus: Neljä oritta tallissa, viides tallia kiertää...

Kääk. En keksi arvoitukseen vastausta. Mulla on monta jääkaappimagneettia, osa itsetehtyjä mm männynkäpy. Yksi ihana: Enkelit ei ehdi kaikkialle, siksi Jumala loi äidin.

Rumpujen päristessä paljastan vastauksen: sukankudin ;)

Näin ehkä eilen maakotkan lentävän hiekkatien yli. Liiteli hitaasti läheisen pellon ylle. Toki en voi ihan varmasti lajia sanoa, mutta tosi iso lintu kyllä. Kotkia olen täällä aiemminkin nähnyt. Pari kertaa sähkölinjaan lentänyttä joutsenta popsimassa. 

Opinnoissa inhoan sitä jos pitää tehdä tehtävä jonka teosta en oikein ymmärrä mitään. Nytkin joku varmaan miettisi, että helppo juttu, mutta minä en nyt oikein nyt vaan osaa yhdistää tuota tietoa tämän tekemiseen. Aiheen ymmärrän, mutta en sitä mitä tehtävän osalta nyt haetaan. 

Kirjoittaisin mieluusti esseen tästäkin asiasta ja osaisin sen selittää, mutta en tässä tehtävän muodossa. Sitten väkisin yrittää tehdä jotain, mutta tietäen ettei tämä nyt onnistu niinkuin toivoisi. Jotenkin mietin, että jos yhtäkkiä tällainen erikoisempi tehtävä niin miksi ohjeistusta niin vähän kuitenkin. Onneksi tämä kurssi on poikkeus. Muut ok. Kirja tenttinä taas vuorossa raskas kirja luonnonsuojeluun yms liittyen. Toiseksi viimeinen kirja tällä hetkellä jos hyvin käy. 

Erilaisista aforismeista mun elämässäni on  kulkenut "Kenties elän niin kauan, että kaivaten muistan tätä murheeni aikaa".  Jo vuosikymmeniä tuo aforismi on lohduttanut mua elämäni vaikeina aikoina ja antanut toivoa, että jonain päivänä olen tästäkin selvinnyt ja asiat on taas paremmin. 

Minulla ei mitään mietilauseita elämääni liittyen. Ei oikeastaan mitään. Ehkä ainoa juttu on jonkin toivoon liittyvä ajatus, että asiat voivat muuttua ja sellainen asenne, että pitää mielikuvituksen mukana elämässään. Tapahtui mitä vaan. Yrittää haaveilla ja ehkä joskus haaveita toteuttaa jos hyvin käy. 

Nyt joku saa potkia minut pihalla täältä, kun laiskuus iski ja ulos pitäisi päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitempään elän

mitä enemmän koen

sitä vähemmän tiedän ymmärtäväni

Tämä hyvä. Nuorena sitä on olevinaan niin viisas, rohkea ja kaikkitietävä, uskaltaa melkein mitä vaan. Niin kai se on oltavakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Risto Rasa:

Omenankuoressa on reikä. 
Jos siihen painaa korvansa ja kuuntelee oikein tarkasti, 
voi tuulen ja sateen ääniltä erottaa astioiden kilinää. 
Toukka tiskaa. 
 

Minunkin pitäisi ;)
 

Voitin arvalla semmoisen puhtaat/likaiset magneetin...

... käsitiski

Oravainen loikkii männynoksalla

Niin huoleton

Niin nopea

Tai siltä näyttää

Tahtoo, tahtoo... tyhjään tiskialtaaseen "puhtaat"-magneetin, mutta mihin sen "likaiset" laittaisin? Sohvalle muistutukseksi ;)

Magneeteista tuli mieleen kun jotkut keräävät jääkaapimagneetteja matkamuistoiksi, niin minä olen ostanut lintukirjoja: Birds of the British Isles, Birds of East Africa, Birds of Machu Picchu, Bids of Nepal, Birds of Mongolia, Birds and Mammals of the Antarctic, Subantarctic & Falkland Islands. Koko maailman ja euroopan lintukirjat löytyvät "lintuhyllystä", vaikken olekaan koko maailmaa kolunnut sekä laulavia lintukirjoja, joiden lauluja en koskaan ole ehtinyt opetella :(

Aikoinaan minulla oli Briteissä asiakas, josta tuli kirjeenvaihtoystävä, "lahjoimme" toisiamme; hän minua lintukirjoilla ja DVD:llä, minä häntä hänen keräilyharrastukseensa liittyvillä tavaroilla.

Suklaisia aivopähkinöitä päivään ja yksi arvoitus: Neljä oritta tallissa, viides tallia kiertää...

Kääk. En keksi arvoitukseen vastausta. Mulla on monta jääkaappimagneettia, osa itsetehtyjä mm männynkäpy. Yksi ihana: Enkelit ei ehdi kaikkialle, siksi Jumala loi äidin.

Rumpujen päristessä paljastan vastauksen: sukankudin ;)

Tää oli vaikea, en olis ikinä keksinyt, vaikka kutoja-akka olenkin.

Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus.

Nuorena mulla oli seinätaulu: Kohoa siivillesi, elämä kantaa.

Samalla anteeksi jos minäkin vaikutan välillä hyvinkin typerältä ihmiseltä. Ehkä olen jäänyt lapselliseksi vähän senkin vuoksi kirjoitan jostain musiikista tai sarjasta tai jostain muusta vastaavasta, kun ikinä elämästäni ole kenenkään kanssa voinut puhua mistään asiasta mikä minua kiinnostaa. 

En jakaa ajatuksia eri jutuista ja se asia monesti vaivaa minua. Tuntuu siltä, että aina on pitänyt pitää ne asiat vaan itsellään mistä tykkäisi puhua ja jaettu ilo on suurempi ilo ainakin jos itse voin todeta. Sen vuoksi joskus suren tätä kaikkea, kun haluaisin jutella ja haluaisin jakaa jonkun ilon aiheen tai muun huomion elämästä ja en voi sitä tehdä. Tämä kaikki on ollut oikeastaan hyvin nuoresta saakka se taustalla oleva juttu itselläni. Toki yleistystä ja ei aina kiinnostuksen kohteet yms kohtaa. Ymmärrän sen. Silti välillä tahtoisi jakaa jonkun asian toisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitempään elän

mitä enemmän koen

sitä vähemmän tiedän ymmärtäväni

Tämä hyvä. Nuorena sitä on olevinaan niin viisas, rohkea ja kaikkitietävä, uskaltaa melkein mitä vaan. Niin kai se on oltavakin.

Minä en ole koskaan ollut. Edes nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitempään elän

mitä enemmän koen

sitä vähemmän tiedän ymmärtäväni

Tämä hyvä. Nuorena sitä on olevinaan niin viisas, rohkea ja kaikkitietävä, uskaltaa melkein mitä vaan. Niin kai se on oltavakin.

Minä en ole koskaan ollut. Edes nuorena. 

Minä olin. Kävelin moneen työpaikkaan noin vaan ja kyselin töitä, useimmiten sain myös. Joissain paikoissa olin vuosikausia. Irtisanoin myös itseni useamman kerran, eikä ollut uudesta paikasta tietoa. Reissasin, pidin omaa lomaa ja aina töitä taas löytyi. Huoleton Hulda.

Miten olenkin näin kaksisuuntainen. Tänään on sellainen päivä, että hädin tuskin uskallan peiliin katsoa. Saatan viettää koko päivän sisällä ja surkutella ulkonäköäni. Toisena päivänä olen omasta mielestäni maailman kaunein ja kaikki on mahdollista. Olen joskus törmännyt sellaiseenkin termiin, kuin vääristynyt minäkuva, sillä taisi olla jokin lääketieteellisempikin nimi ja on ihan oikea sairaus. En ole ikinä jutellut tuntemuksistani kenellekään. En kehtaa. Ei kukaan lähipiiristän  suhtaudu ulkonäkökirurgiaankaan hyväksyvästi. Tai en ole edes kysynytkään. Haluaisin nimittäin korjata epäkohdan itsessäni. Kirjoitukseni antaa varmasti minusta pinnallisen kuvan, mutta tämä on oikeastaan jotain ihan muuta kuin pinnallisuutta. Ehkä tuhoavampaa. En tiedä, mutta jotenkin helpotti kun edes kirjoitin tuntemuksiani. Saa nauraa jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Miten olenkin näin kaksisuuntainen. Tänään on sellainen päivä, että hädin tuskin uskallan peiliin katsoa. Saatan viettää koko päivän sisällä ja surkutella ulkonäköäni. Toisena päivänä olen omasta mielestäni maailman kaunein ja kaikki on mahdollista. Olen joskus törmännyt sellaiseenkin termiin, kuin vääristynyt minäkuva, sillä taisi olla jokin lääketieteellisempikin nimi ja on ihan oikea sairaus. En ole ikinä jutellut tuntemuksistani kenellekään. En kehtaa. Ei kukaan lähipiiristän  suhtaudu ulkonäkökirurgiaankaan hyväksyvästi. Tai en ole edes kysynytkään. Haluaisin nimittäin korjata epäkohdan itsessäni. Kirjoitukseni antaa varmasti minusta pinnallisen kuvan, mutta tämä on oikeastaan jotain ihan muuta kuin pinnallisuutta. Ehkä tuhoavampaa. En tiedä, mutta jotenkin helpotti kun edes kirjoitin tuntemuksiani. Saa nauraa jos siltä tuntuu.

Tuttava korjautti plastiikkakirurgilla kasvoistaan kohdan, joka häiritsi. Muut ei nähneet kasvoissa ongelmaa. Ihan tavallisen näköinen oli ennen leikkaustakin.

Oli lopputulokseen tyytyväinen. Kertoi, että vaikutti minäkuvaan. Sitähän moni tavoittelee, että koko elämä muuttuu paremmaksi leikkauksen myötä. Aina niin ei välttämättä tapahdu. Moni asia johtuu omista asenteista. Yksilöllistä ja riippuu leikkauksen onnistumisestakin. Kasvojen kohotuksissa se huoli, että leikkaus pitää säännöllisesti uusia, iho venyy iän myötä koko ajan. Tämä kaikki yleisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitempään elän

mitä enemmän koen

sitä vähemmän tiedän ymmärtäväni

Tämä hyvä. Nuorena sitä on olevinaan niin viisas, rohkea ja kaikkitietävä, uskaltaa melkein mitä vaan. Niin kai se on oltavakin.

Minä en ole koskaan ollut. Edes nuorena. 

Minä olin. Kävelin moneen työpaikkaan noin vaan ja kyselin töitä, useimmiten sain myös. Joissain paikoissa olin vuosikausia. Irtisanoin myös itseni useamman kerran, eikä ollut uudesta paikasta tietoa. Reissasin, pidin omaa lomaa ja aina töitä taas löytyi. Huoleton Hulda.

Minäkin olin ja olen vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Näin ehkä eilen maakotkan lentävän hiekkatien yli. Liiteli hitaasti läheisen pellon ylle. Toki en voi ihan varmasti lajia sanoa, mutta tosi iso lintu kyllä. Kotkia olen täällä aiemminkin nähnyt. Pari kertaa sähkölinjaan lentänyttä joutsenta popsimassa. 

Näinä aikoina arvaisin, että drone.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Erilaisista aforismeista mun elämässäni on  kulkenut "Kenties elän niin kauan, että kaivaten muistan tätä murheeni aikaa".  Jo vuosikymmeniä tuo aforismi on lohduttanut mua elämäni vaikeina aikoina ja antanut toivoa, että jonain päivänä olen tästäkin selvinnyt ja asiat on taas paremmin. 

Se on japanilaisen Kiyosuken tanka-runo. Löytyy Tuomas Anhavan kokoamista tankoista. Kirjan nimi on Kuuntelen, vieras.

Teki minuunkin jo vuosia sitten vaikutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitempään elän

mitä enemmän koen

sitä vähemmän tiedän ymmärtäväni

Tämä hyvä. Nuorena sitä on olevinaan niin viisas, rohkea ja kaikkitietävä, uskaltaa melkein mitä vaan. Niin kai se on oltavakin.

Jollei nuorena ole radikaali, on vanhana talikaali.

Radikaalissa olin mukana minäkin ammoisina aikoina 80-luvun taitteessa. Tämä oli iskulauseena:

Nuorten Pohjola on ydinaseeton! Nuorten Pohjola on ydinaseeton!

Ja tänä päivänä, nih, mistä nyt puhutaan. Ei ainakaan ydinaseettomasta Pohjolasta.

Nuorena oli luottavainen ja huoleton, otti isojakin riskejä. Kuvittelin, että kaikki järjestyy. Jälkeenpäin ihmettelen, miten uskalsinkin liftata ja liikkua yksin yöaikaan,  vaikka olin pohjimmiltani aikamoinen arkajalka. Joistakin tempauksista piti kyllä maksaa oppirahat. Onpahan muistelemista.