Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä kirjoituksiini liittyen. En tiedä olenko useinkaan positiivinen ihminen. Paljon tännekin kirjoitan vaikeista asioista. Niin kuin joskus totesin, että kirjoitan paljon ehkä yksinäisyytenikin takia. Juttelen täällä mitä voin. En tiedä puutarhasta vielä, että ovatko puut elossa. Sen näkee sitten myöhemmin. Toivon, että moni olisi. 

 

Hyvää kevättä toivon myös muille. 

Joko huomaat puutarhassa kasvun merkkejä? Meillä sipulikukkien piipat nousee jo. Keppiaita vähän rakoilee, korjasin sitä uusilla rimoilla yksi päivä.

Hyvin on ohituskaistaa pitkin hymistelty tänään. Ei moniakaan rikkeitä tutkakameraan ole jäänyt. Porvoossa on jo kesärajoitukset. Kelpaa kesärenkailla körötellä.

Tänään on ollut tosi hyvä päivä. Tavallinen sellainen, mutta mukavia muistojakin tänään mielessä. Kävin aamulla jo kauppareissun. Hedelmiä ja vihanneksia alessa ja vähän leipää. Sentään ne. Varmaan kasvispihvejä teen taas. Ehkä suosikkiruoka nyt. Muuten kävin kirppiksellä myös. Yhden itsetehdyn huivin ostin mitä jo viimeksi katsoin. Oli puoleen hintaan nyt. Lisäksi iloa toi "uusi" päälläni ollut takki. Ostin kirppikseltä viimeksi ja oli tarpeellinen kyllä. Ohuempia takkeja minulla on tosi vähän. 

Se päivää piristänyt asia oli, kun tapasin entisen vuokranantajani perhettä sattumalta. Puhuttiin vähän siitä kämpästä ja ajasta, kun siellä asuin. Oli tosi hienolla paikalle se kämppä kyllä ja tuskin koskaan varmaan asun vastaavassa. Oli todella tärkeä paikka minulle ja koiralleni joka vietti siellä viimeiset hetkensä myös. 

He olivat hyvät vuokranantajat ja ottivat minut koirani kanssa sinne. Moni ei olisi ottanut varmaan, mutta sielläkin oli ns levotonta porukkaa asunut ennen minua. Näin itse toimin toisin ja siivosin kämpän niin hyvin, että sanoivat silloin lähtiessäni, että harva heidän vuokralaisistaan on siivonnut kuin ammattilainen koko kämpän ikkunoita ja kaikkia varastoja myöten. He sanoivat kuinka olen ollut tosi hyvä vuokralainen heille js olivat tyytyväisiä minuun kaikin tavoin. Se jäi mieleeni ja muistan sen aina, kun heilläkin on monia asuntoja vuokralla kuitenkin. En ollut ainoa. Näin erotuin edukseni ja hyvä niin. Mielelläni teen asiat niin, että minuun voi luottaa näissä jutuissa. 

Näin siis aika tuolla jäi mieleeni ja vähän liikutuin, kun muistelin sitä kaikkea ja en tiedä näkivätkö minusta sen. No, ainakin tietävät että arvostin paikkaa paljon ja kohtelin kuin omaani. Minulla on ollut onnea ja vuokranantajat olleet tosi hyviä kokonaisuudessaan. Tuo aika tuolla päättyi sitten vähitellen koirani jälkeen ja toisessa kämpässä nyt siis asun ja tämä toimii nyt paremmin minulle esim juuri vuokratason ja sijainninkin vuoksi. Tuolla asuessa oli tietyt juttunsa varsinkin talvisin. Muuten aika tuolla jäi mieleeni. Hyviä vuosia paljon ja muistoja. 

As It If - Dial Tones (tämänkin avulla kirjoitin kirjoitelmat eilen) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä kirjoituksiini liittyen. En tiedä olenko useinkaan positiivinen ihminen. Paljon tännekin kirjoitan vaikeista asioista. Niin kuin joskus totesin, että kirjoitan paljon ehkä yksinäisyytenikin takia. Juttelen täällä mitä voin. En tiedä puutarhasta vielä, että ovatko puut elossa. Sen näkee sitten myöhemmin. Toivon, että moni olisi. 

 

Hyvää kevättä toivon myös muille. 

Joko huomaat puutarhassa kasvun merkkejä? Meillä sipulikukkien piipat nousee jo. Keppiaita vähän rakoilee, korjasin sitä uusilla rimoilla yksi päivä.

Oikeastaan en ole huomannut vielä mitään. Omenapuut vielä "hiljaa" ja ruusut myös. Minulla on vieläkin hallapeitteet joidenkin ruusujen päällä. Saa nähdä miten niille on käynyt talven aikana. Onko kato käynyt pahemman kerran. Osa arkoja tähän ilmastoon. 

. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, mitä mahtaa kuulua iäkkäälle äidille, joka miltei nukkui, eikä ruoka maistunut enää. Täällä hänestä kirjoiteltiin. Omat vanhempani kuolivat melko pian, viikon verran sairaalassa olivat. Eikä lähipiirissäkään kukaan ole hoivakodissa ollut. Eipä siis ole minulla mitään käsitystä, millaista on meininki nykyään. Vaihtelee tietysti paljon eri paikoissa. Pienellä henkilökunnalla yritetään pärjätä, eikä sijaisia oteta sairastapauksia tuuraamaan.

Mä ainakin kirjoitin omasta äidistäni jossain näistä kuulumisketjuista.  Siitä, kun äiti ei pistänyt enää yhtään mitään suuhunsa,  meni vähän yli viikko,  kun sydän lopulta lakkasi lyömästä. Sisukas sissi.  Yleensä nestehukkaan kuolee muutamassa päivässä. Oli kuollessaan kuukautta vaille 97v.

Vierailija kirjoitti:

Häätäjä, näätäjä, määrääjä

Vaikea on suomenkieli. 

Kiusoittelua :)

Ei pidä unohtaa määkijää. Bää:)

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa tämä Doriksen oma peukutus! Ei tietenkään itse myönnä. Sormet verillä peukuttaa, luulee että, uskotaan.

Jollain on pädettävä, kun sivistyssanat ei ole hallussa.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, mitä mahtaa kuulua iäkkäälle äidille, joka miltei nukkui, eikä ruoka maistunut enää. Täällä hänestä kirjoiteltiin. Omat vanhempani kuolivat melko pian, viikon verran sairaalassa olivat. Eikä lähipiirissäkään kukaan ole hoivakodissa ollut. Eipä siis ole minulla mitään käsitystä, millaista on meininki nykyään. Vaihtelee tietysti paljon eri paikoissa. Pienellä henkilökunnalla yritetään pärjätä, eikä sijaisia oteta sairastapauksia tuuraamaan.

Mä ainakin kirjoitin omasta äidistäni jossain näistä kuulumisketjuista.  Siitä, kun äiti ei pistänyt enää yhtään mitään suuhunsa,  meni vähän yli viikko,  kun sydän lopulta lakkasi lyömästä. Sisukas sissi.  Yleensä nestehukkaan kuolee muutamassa päivässä. Oli kuollessaan kuukautta vaille 97v.

Jotkut kestää liiankin kauan tässä mielessä. Äitini jutteli joskus kuinka joku vanhus voi olla lähes syömättä ja juomattakin pitkään ja silti pysyä tässä maailmassa. Eräskin jopa kuukausia ja tiedettiin kyllä oliko syönyt tai juonut ja vastaus oli ettei juurikaan mitään. En tiedä sitten tässäkään, että mikä on ihninillistä enää. Äitini sanoo aina, että se on myös sydämestä kiinni. Joillakin vahva sydän vaan pitää elämässä kiinni. Ja en siis puhu kenellekään näitä asioita. 

Montakohan droonia, miehittämätöntä muualta tullutta ilma-alusta löytyy vielä Suomen maaperältä...? Täällä läntisessä Suomessa ei nyt ole hornettien ääniä kuulunut, hiljaista on ollut taivaalla.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin on ohituskaistaa pitkin hymistelty tänään. Ei moniakaan rikkeitä tutkakameraan ole jäänyt. Porvoossa on jo kesärajoitukset. Kelpaa kesärenkailla körötellä.

Ketjun liikennepoliisi. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häätäjä, näätäjä, määrääjä

Vaikea on suomenkieli. 

Kiusoittelua :)

Valehtelija, feikkaaja, epärehellinen peukuttaja.

Sä yrität D nyt viedä huomion sun valehtelujutusta keksimällä näitä höpsösanoja, aivan kuten pikkulapset tekee jäätyään kiinni pahanteosta. Huomio muualle, ettei tarvitse kantaa vastuuta pahanteosta, sun tapauksessa jatkuvasta valehtelusta. Kunka sä kehtaa enää tulla tänne kirjoittelemaan yhtään mitään?  Eikö sua yhtään nolota ja pistä omaantuntoon? Paatumaton?

Omatunto?  Mikä se on.  Ei oo näkyny.  Kuka omistaa omantunnon? 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, mitä mahtaa kuulua iäkkäälle äidille, joka miltei nukkui, eikä ruoka maistunut enää. Täällä hänestä kirjoiteltiin. Omat vanhempani kuolivat melko pian, viikon verran sairaalassa olivat. Eikä lähipiirissäkään kukaan ole hoivakodissa ollut. Eipä siis ole minulla mitään käsitystä, millaista on meininki nykyään. Vaihtelee tietysti paljon eri paikoissa. Pienellä henkilökunnalla yritetään pärjätä, eikä sijaisia oteta sairastapauksia tuuraamaan.

Mä ainakin kirjoitin omasta äidistäni jossain näistä kuulumisketjuista.  Siitä, kun äiti ei pistänyt enää yhtään mitään suuhunsa,  meni vähän yli viikko,  kun sydän lopulta lakkasi lyömästä. Sisukas sissi.  Yleensä nestehukkaan kuolee muutamassa päivässä. Oli kuollessaan kuukautta vaille 97v.

Täällä joku kirjoitti parin viikon sisään.

Tikkutiistai - todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Häätäjä, näätäjä, määrääjä

Vaikea on suomenkieli. 

Kiusoittelua :)

Sori. Se olikin näätäilijä aiemmin.

Hei, älkää poistattaa viestejä. Kohta täällä ei ole kuin Lammas ja P keskenään viestittelemässä.

Vierailija kirjoitti:

Montakohan droonia, miehittämätöntä muualta tullutta ilma-alusta löytyy vielä Suomen maaperältä...? Täällä läntisessä Suomessa ei nyt ole hornettien ääniä kuulunut, hiljaista on ollut taivaalla.

Just viiden uutisista kuulin,  että on tulossa kansalaisille droonivaroitus. Tekstiviestinä ja jos haluaa tarkempaa tietoa,  pitää ladata joku uusi äppi.  Kuuluu siis näihin vaaratiedotteisiin.  

Samaan aikaan sitten jotkut kaupat ovat alkaneet kokeilla ostosten kotiinkuljetuksia drooneilla.  Muistaakseni Espoossa ainakin yksi Alepa.  Asun aika lähellä Espoon rajaa,  joten pitääköhän sitä ruveta kulkemaan kypärä päässä? Ettei tule piimää ja sirpaleita päänahkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häätäjä, näätäjä, määrääjä

Vaikea on suomenkieli. 

Kiusoittelua :)

Sori. Se olikin näätäilijä aiemmin.

Yäk. Tämä oli jo ällö.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, mitä mahtaa kuulua iäkkäälle äidille, joka miltei nukkui, eikä ruoka maistunut enää. Täällä hänestä kirjoiteltiin. Omat vanhempani kuolivat melko pian, viikon verran sairaalassa olivat. Eikä lähipiirissäkään kukaan ole hoivakodissa ollut. Eipä siis ole minulla mitään käsitystä, millaista on meininki nykyään. Vaihtelee tietysti paljon eri paikoissa. Pienellä henkilökunnalla yritetään pärjätä, eikä sijaisia oteta sairastapauksia tuuraamaan.

Mä ainakin kirjoitin omasta äidistäni jossain näistä kuulumisketjuista.  Siitä, kun äiti ei pistänyt enää yhtään mitään suuhunsa,  meni vähän yli viikko,  kun sydän lopulta lakkasi lyömästä. Sisukas sissi.  Yleensä nestehukkaan kuolee muutamassa päivässä. Oli kuollessaan kuukautta vaille 97v.

Täällä joku kirjoitti parin viikon sisään.

 

Tikkutiistai - todellakin.

Varmaan tarkoitat minua- äitini hoitopaikasta siis soitettiin siskolleni että kannattaa tulla katsomaan ja hyvästejä jättämään kun äiti vaan nukkuu eikä enää juo eikä syö.

Minä olin silloin kakkoskodissa pitkän matkan päässä eikä lähdetty ajamaan sieltä.

Sisaruksiani meni useampikin.

No eikö mitä- parin päivän päästä äiti istuu päiväsalissa ja juttua tulee koko ajan, ruokakin maistuu!

Lapsesta asti kovaa työtä tehnyt eikä mitään fyysistä sairautta ole.

Loppuviikosta menemme tapaamaan. Oikea tervaskanto on hän!

Otettiin hedelmäpuitten suojat pois tänään. Kukkapenkeistä näkyy jotakin jo nousevan.

Hyvää keväänodotusta kaikille!.

Pätemiskeskustelusta vielä. 

Mulle on ihan selvää, että tässä ketjussa ja kaikkialla muualla on minua älykkäämpiä, sivistyneempiä, paremmin koulutettuja, kauniimpia, terveempiä, nuorempia, kielitaitoisempia ja lahjakkaampia ihmisiä. 

Samoin on minua tyhmempiä, sivistymättömämpiä, huonommin koulutettuja, rumempia, sairaampia, vanhempia, kielitaidottomampia ja lahjattomampia ihmisiä.

Näinhän maailma rakentuu. Mulle tämä ei ole mikään ongelma. Olen tyytyväinen itseeni ihan keskinkertaisuutena. Kun haluan olla parempi jossain kuin olen, teen asialle jotain. En rupea nälvimään niitä, jotka koen paremmiksi. 

Miksi joku tekee tästä jaosta myllynkiven kaulaansa? Jos ei hyväksy itseään sellaisena kuin on, kannattaa kehittää itseään ja jättää muitten nälviminen. Onnistumisen kokemukset nostaa itsetuntoa. Saa itselleen paremman elämän.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä, mitä mahtaa kuulua iäkkäälle äidille, joka miltei nukkui, eikä ruoka maistunut enää. Täällä hänestä kirjoiteltiin. Omat vanhempani kuolivat melko pian, viikon verran sairaalassa olivat. Eikä lähipiirissäkään kukaan ole hoivakodissa ollut. Eipä siis ole minulla mitään käsitystä, millaista on meininki nykyään. Vaihtelee tietysti paljon eri paikoissa. Pienellä henkilökunnalla yritetään pärjätä, eikä sijaisia oteta sairastapauksia tuuraamaan.

Mä ainakin kirjoitin omasta äidistäni jossain näistä kuulumisketjuista.  Siitä, kun äiti ei pistänyt enää yhtään mitään suuhunsa,  meni vähän yli viikko,  kun sydän lopulta lakkasi lyömästä. Sisukas sissi.  Yleensä nestehukkaan kuolee muutamassa päivässä. Oli kuollessaan kuukautta vaille 97v.

Jotkut kestää liiankin kauan tässä mielessä. Äitini jutteli joskus kuinka joku vanhus voi olla lähes syömättä ja juomattakin pitkään ja silti pysyä tässä maailmassa. Eräskin jopa kuukausia ja tiedettiin kyllä oliko syönyt tai juonut ja vastaus oli ettei juurikaan mitään. En tiedä sitten tässäkään, että mikä on ihninillistä enää. Äitini sanoo aina, että se on myös sydämestä kiinni. Joillakin vahva sydän vaan pitää elämässä kiinni. Ja en siis puhu kenellekään näitä asioita. 

Surullista oli katsoa äidin viimeisiä elinpäiviä.  Itseasiassa hänen viimeisiä elinkuukausiaankin.  Mä istuin viime kesänä ex-anoppini sairaalasängyn vieressä.  Oli jo ihan muissa maailmoissa,  mutta morfiinista huolimatta selvästi kivuissaan.  Surullista katsottavaa sekin.  Mutta tosiaan jos sydän on vahva,  voi mennä yllättävän pitkään ennenkuin pääsee pois. 

Muistakaahan nasut,  että huomenna on aprillipäivä. Ei pidä uskoa ketään eikä mitään.