Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismin ydin on erittäin hauras ydinminä, joka peilaa minuuttaan koko ajan  suosioonsa. Epävarmuuden tilassa jokainen eriävä mielipide on hänelle uhka.  Häntä ei saa arvostella, hän hyökkää heti kimppuun.

Liisa Keltinkangas-Järvisen luennoilla olen aikoinani istunut ja tenttinytkin hänelle. Vielä jaksaa puhua aiheesta selkokielellä kaikella kansalle. Hyvä Liisa.

Liisa on viisas. Toisin kuin luotto tämän palstan tietäjään.

Vierailija kirjoitti:

Jospa nyt kuitenkaan ei mitään keittiöpsykologin diagnooseja alettaisi etänä jakaa :)

Tuo on vaan sun vaatimaton mielipiteesi. Älä yleistä. Missä sun kuulumiset? 😂🤣

Vierailija kirjoitti:

Miten se robottileikkuri huomioi siilit ja sammakot- rupikonna on hidas, ehtiikö alta pois?

Joka kesä taitaa siilejä silpoutua.

Eläimiä ei ole 10 vuoden aikana kertaakaan jäänyt alle. Yöllä emme aja. Meidän kone hurisee ja menee suht hiljaa, eläimet kaikkoaa sen valojakin. Hyvä peli, enemmän eläimiä jäi työnnettävän leikkurin alle aikoinaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa nyt kuitenkaan ei mitään keittiöpsykologin diagnooseja alettaisi etänä jakaa :)

Tuo on vaan sun vaatimaton mielipiteesi. Älä yleistä. Missä sun kuulumiset? 😂🤣

Ite oot ja mietin vaan :)  ja kuinka  läheiset jaksaa sua,  Jne. Kannattaa aina hyökätä lapsellisilla perusteilla ja lopuksi 20 kertaa jank jank. Johan uskovat. Huuuiii. Mämmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa nyt kuitenkaan ei mitään keittiöpsykologin diagnooseja alettaisi etänä jakaa :)

Tuo on vaan sun vaatimaton mielipiteesi. Älä yleistä. Missä sun kuulumiset? 😂🤣

Mun mielestä legendaarisin oli:

"Kantelupukki kaakattaa."

Suoraan 1960-luvulta. Järkevää argumentointia.  4-vuotiaalta.

Kaurapuurosta:

Tätini osasi tehdä hyvää puuroa, pitkään haudutettua eikä liian paksua, se maistui hyvältä.

Äitini puuro oli liian paksua. Sitä jouduin syömään vuosikaudet kun isänisä asui meillä. Se oli paksumpaa, ettei ukin rinnuksille tippunut.

Anoppilassa kaurapuuro tehtiin mikrossa minimalistisen vesitipan kanssa, sitä olisi voinut leikata veitsellä ja syödä haarukalla. Onneksi siitä  sementistä pystyi kieltäytymään.

Kaikkein "paras" oli kuitenkin omatekemäni, kun ensimmäisen ja viimeisen kerran jouduin puuronkeittoon ollessani kaksin ukin kanssa kotona. Lipsahti ehkä hiukan liikaa kaurahuitaleita ja sitä jankkia ei saanut edes kattilasta ulos!

Olen syönyt kiintiöni täyteen, mutta jos tädin tekemää saisin, söisin vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismin ydin on erittäin hauras ydinminä, joka peilaa minuuttaan koko ajan  suosioonsa. Epävarmuuden tilassa jokainen eriävä mielipide on hänelle uhka.  Häntä ei saa arvostella, hän hyökkää heti kimppuun.

Liisa Keltinkangas-Järvisen luennoilla olen aikoinani istunut ja tenttinytkin hänelle. Vielä jaksaa puhua aiheesta selkokielellä kaikella kansalle. Hyvä Liisa.

Liisa on viisas. Toisin kuin luotto tämän palstan tietäjään.

Eipä taida päättäjät Liisaa ja kumppaneita kuunnella. Paljon on  puhunut myös  päiväkotien ja koulujen liian suuresta koosta ja persoonallisuuksien eroista.  Kuuntelematta jää myös aivotutkijat, joiden mukaan multitaskaaminen työelämässä polttaa aivot kolmessa vuodessa loppuun. Taloustieteilijöittenkin varoitukset on kadonneet tuulen mukana nekin. Euroopan suurin työttömyys meillä. Onneksi sentään ollaan onnellisin kansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostettiin kullan kanssa jo robottiruohonleikkuri mökkiinsä, ohjelmoitiin valmiiksi ja vielä ladattiin, jaksaa sitten taas ajella tontilla. Haettiin samalla varastosta kesäkalusteet terasseille. Oli tosi kylmää. 

Se on näppärä peli, rajalangan asentaminen varsinkin telakkaan on vaikee. Robotti lähti telakasta ja alkoi kiertää ympyrää paikallaan, kiipes kukkapenkkiin ja toppas talon seinään.

Hetken luulin, että kuvattiin häirikköpoistajaisäntäjankkaajaa :)

"Saako joku sen toimimaan oikein?" 

Isännän? Miehen yleensä? Siinä on sellainen pitkä ohjainsauva, sitä painelemalla ja puristelemalla saa toimimaan oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa nyt kuitenkaan ei mitään keittiöpsykologin diagnooseja alettaisi etänä jakaa :)

Tuo on vaan sun vaatimaton mielipiteesi. Älä yleistä. Missä sun kuulumiset? 😂🤣

Mun mielestä legendaarisin oli:

"Kantelupukki kaakattaa."

Suoraan 1960-luvulta. Järkevää argumentointia.  4-vuotiaalta.

Eiks pukit kuulu seksiosioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa nyt kuitenkaan ei mitään keittiöpsykologin diagnooseja alettaisi etänä jakaa :)

Tuo on vaan sun vaatimaton mielipiteesi. Älä yleistä. Missä sun kuulumiset? 😂🤣

Mun mielestä legendaarisin oli:

"Kantelupukki kaakattaa."

Suoraan 1960-luvulta. Järkevää argumentointia.  4-vuotiaalta.

Eiks pukit kuulu seksiosioon?

Kuuluu kait, mutta Erikoismieshaaveissaan hinkuu niitä joka paikkaan. Salaisuudet pyrkii pintaan huomaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa nyt kuitenkaan ei mitään keittiöpsykologin diagnooseja alettaisi etänä jakaa :)

Tuo on vaan sun vaatimaton mielipiteesi. Älä yleistä. Missä sun kuulumiset? 😂🤣

Mun mielestä legendaarisin oli:

"Kantelupukki kaakattaa."

Suoraan 1960-luvulta. Järkevää argumentointia.  4-vuotiaalta.

Eiks pukit kuulu seksiosioon?

Kuuluu kait, mutta Erikoismieshaaveissaan hinkuu niitä joka paikkaan. Salaisuudet pyrkii pintaan huomaamatta. 

Erikoismies, tuo tukahdutettujen halujen kohde.

Häntä ei voi trollit eikä ilniöt korvata.

ex-mies väitti aikoinaan että nainen pystyy riitelemään vaikka ittensä kanssa ihan yksikseen, nyt alan kääntyä siihen ajatukseen minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin joskus ihmettelin sitä, että jos vaikka inhoaa jotain bändiä niin mitä kukaan menisi sen saman bändin keikoille jatkuvasti valittamaan, kuinka kamalaa musiikkia siellä oikein kuulee tai kuinka tylsää on. Ihminen viisastuu ja miettii, että tuo bändi ei ole minua varten ja menee kuuntelemaan jotain muuta ennenkuin alkaa muille siellä valittaa kyseisestä bändistä tai toistuvasti jatkaa siellä käymistä. 

Tässä totuuden siemen.

Siementäjää kaipaat taas? Koko ajan jankkaat sitä, ei se enää sulla onnistu.

Joku täällä puhui aikaisemmin unettomuudesta ja toinen puuroista.  Itse olen alkanut tehdä joskus iltaisin perinteellistä kauravelliä, vaikka sitä ennen pidettiinkin toipilaiden tai lasten ruokana. Keitän vellin täysmaitoon ja annan sen hautua pehmeäksi.  On kun samettikääre vatsalle, jos päivällä on tullut juotua kahvia tai raskaita ruokia liikaa. Velli lämmittää ja antaa hyvän unenkin.  Joskus viikonloppuisin haudutan riisipuuron iltaruoaksi, ja sekin täyttää hyvin, jos vielä keittää jonkun marjakiisselin kyytipojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin joskus ihmettelin sitä, että jos vaikka inhoaa jotain bändiä niin mitä kukaan menisi sen saman bändin keikoille jatkuvasti valittamaan, kuinka kamalaa musiikkia siellä oikein kuulee tai kuinka tylsää on. Ihminen viisastuu ja miettii, että tuo bändi ei ole minua varten ja menee kuuntelemaan jotain muuta ennenkuin alkaa muille siellä valittaa kyseisestä bändistä tai toistuvasti jatkaa siellä käymistä. 

Tässä totuuden siemen.

Siementäjää kaipaat taas? Koko ajan jankkaat sitä, ei se enää sulla onnistu.

Samat lauseet toistuu vuosikausia. Jollei lue kirjoja eikä muuta tapahdu kuin postiauton ohihurahdus, ei kielikään kehity.

Sain kuitenkin kirjoitettua tehtävät ja se toi ajatuksen, että yritin ainakin. Tässä kurssissa on vaan se juttu, että jokainen kirjoittamasi asia arvostellaan ja lasketaan yhteen. Lyhyet kirjoitukset ja sitten se lopun pidempi vielä. 

Ehkä kurssit joilla on saanut kirjoittaa viestejä  annetun aiheen mukaisesti yhteiselle alueelle toisten luettavaksi ovat olleet minulle mieleisiä, kun niissä on pystynyt lukemaan muiden ajatuksia eri aiheisiin ja niihin liittyen on sitten vielä kommentoitu toisten kirjoituksen aiheita. Niistä tehtävistä olen pitänyt ja niitä ei ole arvosteltu lainkaan. Näin ollut eri asia kirjoittaa niitä ja olen saanut ajatuksia moniin juttuihin. 

Tentti on sitten toiseen kurssiin liittyen ennen pääsiäistä. Olen jo valmis menemään, kun lyhyen kirjan lukeminen monia kertoja on hieman tylsää. Lähinnä yritän vielä tiettyjä lukuja ja muita, asioita mieleeni painaa. 

No, tänään on ollut silti melko hyvä päivä. Äitini sai eräitä asioita eteenpäin ja onnistui yhdessä asiassa. Hän on melko viisas ihminen ja olisi voinut itsekin opiskella enemmänkin. Sen vuoksi toivoo minulle eri tietä kuin itselleen. Ymmärrän sen. Muuten ulkoilua ja siivoamista. Minullekin on kertynyt liikaa tavaraa jo. 

Tapani on miettiä joskus esim lapsuuttani. Nyt tuli mieleen alakoulun teemapäivät yms jolloin oli taas jotain totuus ja tehtävä peliä. Siellä sitten kiusallisia kysymyksiä tällaiselle vähän ujolle tyypille. Minäkään en voinut kysyjälle vastata, että juuri sinusta minä tykkään, kun kysyjäni oli ihastukseni. Näin aivojen mennessä solmuun sanoin erään toisen ihmisen nimen. Myöhemmin hävetti niin paljon se kaikki ja eräälle kamulle selitin, joka tiesi oikein asianlaidan, etten vaan pystynyt sanomaan suoraan kysyjälle, että sinusta minä pidän. Jos kysyjä olisi ollut toinen kysymyksineen, että kenestä sinä pidät niin olisi ehkä ollut helpompaa sanoa se oikea nimi. 

Loppukevennys. Väärän nimen sanominen ei tuonut harmia muille ja kohde ei pahastunut asiasta. Onneksi niin.  Oikeastaan tämä kömmähdys ei aiheuttanut mitään ikävää. Ei minulle eikä kohteelle jonka nimen sanoin. Kiitän häntäkin mielessäni.  Toisaalta ehkä parempi niin, etten ikinä oikaissut asiaa. Näin tämä väärä kohde sai suosion osoitukseni ja minä en hänelle mitään ikävää tuottanut alkamalla asioita enää selittää. Minä itse kaduin tuota päivää pitkään ja tunsin olevani ääliö. Antakaa näin armoa täälläkin. Olin lapsi jonka aivot menivät solmuun sinä hetkenä pahemman kerran. 

Samoin mietin aina, kun kirjoitan tänne, että kuka näitä juttuja lukee. Ketä viestini kiinnostaa ja ymmärrän, että kirjoitan itsekin aina jotenkin väärin jos asiaa mietitään. Tylsästi, pitkästi, ilman sisältöä, liian surullisesti jne. En muuta väitäkään. Jos luet niin kiitän mielessäni. 

As It Is - My oceans were lakes

(ongelmista jotka ovat aluksi pieniä voi kasvaa lopulta iso virta)  

Vierailija kirjoitti:

ex-mies väitti aikoinaan että nainen pystyy riitelemään vaikka ittensä kanssa ihan yksikseen, nyt alan kääntyä siihen ajatukseen minäkin.

Tavallaan täällä yksi kirjoittaja tekee näin. Hän ei suostu keskustelemaan eikä perustele kantojaan. Mitään vuorovaikutusta ei synny. Hän huomioi vain omat mielipiteensä. Yksipuolista syyttelyä ja rajoittamista tulee. Miksei hän voisi vaan kirjoittaa omia juttujaan.

Vierailija kirjoitti:

Poistuu. Poistuu.

Diktaattorihäirikkö hallinnoi pahemmin kuin kymmenen Dorista. Miksi moitit häntä samasta, mitä itse teet?

 

Miksi matkit Dorista?

 

2256

Jospa Doris ottaisi tämän ihailijan mukaansa ja poistuisivat takavasemmalle?

Syömisestä ja ruoasta tylsähkö pitkä viesti. Varoitus siis. 

Lapsuudessa olin huono syömään. Lähinnä jotkut ruoat suosikkeja. Kalakeitto, lohi yleensäkin, kalapuikot, murukastike jauhelihasta, itsetehdyt lihapullat, siinä kai suosikkiruokani. Puurosta tykkäsin ja tykkään edelleen. Söisin, vaikka joka päivä. Ruispuuro parasta ja sellainen missä makua oikeasti. Tai ruismarjapuuro.  Kaurapuuro huonointa ja makua vähiten minusta. Näin pelkkä kaura ei ole suosikkini. 

Nykysyömiset kuvaan sanalla lihaton. Kalaa syön. Lohta yleensä, tonnikalaa, joskus kuhaa. Muuten kasvispainotteista ja olen vielä lisännyt niiden käyttöä. Kasvispihvit teen itse ja niitä tulee nykyisin syötyä paljon. En käytä lihankorvikkeita useinkaan. Joskus mifua, härkistä jopa paheksittua nyhtökauraa ostan. Minusta siinäkin ok maku. Toisaalta on ole hyvä kokki. Arvostan ruokaa ja teen niin hyvin kuin osaan ne ruoat ettei tuli mokia, kun en ruokaa pois tahdo heittää. 

Muuten en ole tarkka ruoan kanssa enää. Syön melko reippaasti mitä vaan näillä kriteereillä mitä minulla on. En ole nirso. Ruoka on siis minulle tärkeää ja harrastan suurella mielenkiinnolla punalapputuotteiden metsästystä toki järki mukana pitäen. Samalla en kaipaa toisaalta keneltäkään mitään kulinaarista elämystä. Lähinnä kiittelin hyvässä ruoasta, mutta samalla toteaisin, että juu minulle riittää yksi lämmin ruoka päivässä näitä "sotkuja" (kröhöm tarkoitan siis yksinkertaisia ruokia) mitä itse teen ja tuskin kovin paljon osaisin asiaa parantaa. Tai sitten se vaatisi asiaan perehtymistä mikä ei ole intohimoni. 

Eniten kaupassa viehättää silti hedelmä ja vihannesosasto. Siellä kuluu aikaa paljon ja hävikkikori on ensimmäinen paikka kaupassa mihin suorastaan juoksen. Yleensä aina tärppää ja jotain löytyy. Ilahdun myös hävikkileivistä ja joskus arvokkaammasta kalalöydöstä. Dyykkaamaan en täällä asuessa ala. Muualla ehkä voisin harkita ja Onni tonkija on idolini kuitenkin. 

Kiinnostava huomio, ettei kenenkään tehtävä ole viihdyttää muita eikä järjestää kenellekään mitään sirkusta täällä. Iso osa täällä kuitenkin kirjoittaa suodatin päällä. Kohteliaasti ja siten, että muitakin voisi kiinnostaa. Jotta heräisi keskustelua ja ketjussa viihdyttäisiin. Sellaista peruskauraa, toisten huomioon ottamista. Jotkut kutsui sitä sirkukseksi ja muitten viihdyttämiseksi, johon eivät katso velvollisuudekseen osallistua. Oikeassa elämässä sitä kutsutaan sosiaalisiksi taidoiksi. Mitä tapahtuisi, jos kaikki poistaisi suodattimen?