Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Asiani ei edes kuulu tähän ketjuun, mutta välillä olen todella väsynyt elämääni ihmisten suhteen. Saan jonkun hyvän kokemuksen esim edellisellä koe kerralla tai lääkärikäynti eilen oli hyvä. Sitten joku tämänpäiväinen koe kokemus, josta kirjoitin jo tänne  on taas kuin märkä rätti naamaan ja seuraavalla kerralla muistaa sen kaiken. 

 

Näin minuakin on tavallaan kenenkään turha katsoa, että mitä oikein epäilen muita tai miksi jännitän eri tilanteita. Minulla on syytä siihen ollut jo on edelleen. En minä ole se ihminen joka luottaa muihin tai tutustuu heihin. Se on vaan totuus sillä monesti en jaksa häpeää kaikesta kokemastani tai en jaksa miettiä kuka taas pilkkaa jostain. Se kaikki vie iloa elämästäni todella paljon. 

 

Samalla koen välillä todella suuria epäreiluuden tunteita. En ole elämässäni kohdellut muita huonosti. Näin kokemani ovat jotain aivan liikaa siihenkin nähden. 

Joskus kirjoitin tänne, että jos pitäisi valita, että olenko loppuelämäni yksin ilman yhtään ystävää jos saisin nämä tosi ikävät kokemukset pois elämästäni  niin valitsisin sen. Sillä minua todellakin kuormittaa tämä kaikki ja se vie uskoni ihmisiin vähitellen. 

 

En tarkoita kaikkien muiden olevan pahoja ja tiedän etteivät kaikki sellaisia ole. Silti en enää oikean jaksa näitä kokemuksia enää, kun oloni on arvoton.  En kaipaa kehuja tai huomiota. En mitään sellaista. Haluaisin vaan kulkea rauhassa ilman, että tulisi näitä kokemuksia sekä haluaisin, että joku ihminen miettisi ennen kuin sanoo jotain ikävää. Silti eihän se niin mene. 

 

Huonona päivänä mietin onko elämäni ihmisten suhteen tavallaan mennyt jo niin pieneen, etten ikinä tule olevaan "normaali" enää ainakaan tältä osin. Se tuo surua, koska sitten en koe olevani tyytyväinen elämääni jos elän häpeän ja huonommuuden varjon alla. 

 

Joku kirjoittaa, ettei välitä muiden sanoista, mutta itseni tilanteessa raja on tullut jo vastaan. En ylläty tästä kaikesta enää. Silti en kuitenkaan jaksa aina elämääni tälläisenä kuin se on ihmisten suhteen. Elämäni on hyvää jos nämä kokemukset jäisivät väliin. Sitten voisin sanoa eläväni kuitenkin melko hyvää elämää. 

 

Joskus mietin oliko kaikki tässä. Olen toivoton ja väsynyt. Sitten näen taas jotain valoa jossain. Kyllä minä yrittänyt silti. En minä ole täysin lopettanutelämästä kuitenkaan. Nämä jutut silti jättävät jälkensä parhaiten voin, kun unohdan tämän kaiken hetkeksi aikaa. Sitten joku taas heittää sen märän rätin naaman ja muistuttaa asiasta. Tätäkin viestiä pahoittelen, mutta kyllästynyt olen tähän kaikkeen. 

Miksiköhän juttusi ei tänne kuuluisi?

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi erilaiset sanonnat, vanhat ja uudet sananlaskut ja semmoiset. Täällä eilen joku niistä mainitsikin jotain. mutta taisi häipyä sekin viesti bittiavaruuteen ennen kuin kerkisin kissaa sanoa...HH

Onko tämän päivän aihe siis? Vaikkei aamulla tullutkaan.

Lempparini on: Ei kannata hypätä, ennenkuin on oja edessä.

Ilomantsin Viinitornin hienossa Kiegu ja Kaigu-pullon etiketissä oli tämä

Ilo pintaan vaikk sydän märkänis!

Tykkään sanalaskuista, vaikka niiden käyttöä jotkut pitää vanhanaikaisina, ei haitta. Omat teinit aikoinaan sai kuullakseen niitä kyllikseen esim. "sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto," kun yritin jossain asiassa neuvoa ja vastaus oli yleensä "että oot nolo mutsi, lopeta"

Sitä sanaa ei ihminen sano, joka ei eteen kierry.

Karman laki entisaikaan.

Issäin ol uamu-unine, äitiin ol iltaunine, mie raukka tulin molempii

Naama on kuin petolinnun perse.

Lapsi polkee äidin syliä, nuori sydäntä.

Mieheni muunnos: Lapsi polkee isän syliä, nuori lompakkoa. 

Minkä taakseen jättää sen eestään löytää.  Ja vanha kunnon Vennamon sanonta: Kyllä kansa tietää, ovat lemppareitani

Holkeri: Minä juon nyt kahvia

Uudempaa tuotantoa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään sanalaskuista, vaikka niiden käyttöä jotkut pitää vanhanaikaisina, ei haitta. Omat teinit aikoinaan sai kuullakseen niitä kyllikseen esim. "sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto," kun yritin jossain asiassa neuvoa ja vastaus oli yleensä "että oot nolo mutsi, lopeta"

Tosi moneen tilanteeseen löytyy sananlasku. Köytän myös paljon niitä.

Hädässä ystävä tutaan

Auta miestä mäessä, älä mäen alla

Mitäs huono huokaa, vaik on turva kelkassa

Tiedätkö tarinan tuon Mitäs huono huokaat, vaikk on turva kelekassas? lausahduksesta. Perimätiedon mukaan kotikylässäni asui juoppo mies, jonka vaimo haki häntä juopporeissuilta kotiin. Kerran sattui olemaan taas kelkkakeli, vaimo raahasi miehen vesikelkkaan ja alkoi työläästi vetää kelkkaa ja miestä umpihangessa kotiinpäin. Huokaili ja puuskutti. Siihen  mies sanoi nuo sanat: - Mitäs huono huokaat, vaikk on turva kelekassas?

Mummoni kertoi tunteneensa tuon pariskunnan.

lueskelin lapsena kirjaa nimeltä kirpusta keisariin ja se oli ihan kuvitettu sananlaskukirja eri puolilta Suomea ja sieltä muistan erikoisen sananlaskun; löyhässä se on hattu köyhän miehen päässä, piti ihan aikuisilta kysyä mitä tarkoittaa, eipä silloin enää paljo hattuja nosteltu.

Savolaisukko seisoskeli kaatosateessa ja tuumasi siinä: "Suattaa ruveta satammaan"   Hymistelyä

Vierailija kirjoitti:

Ja taas on luuta lakaissut monta viestiä.

Menisit lakaisija katuja lakaisemaan, niin olisi sinustakin jotakin hyötyä!

EI auta itku markkinolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas on luuta lakaissut monta viestiä.

Menisit lakaisija katuja lakaisemaan, niin olisi sinustakin jotakin hyötyä!

EI auta itku markkinolla

Tämä!

Usein olen miettinyt selitystä. Olisiko nykyään:

Ei itku auta karkkihyllyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas on luuta lakaissut monta viestiä.

Menisit lakaisija katuja lakaisemaan, niin olisi sinustakin jotakin hyötyä!

EI auta itku markkinolla

Tämä!

 

Usein olen miettinyt selitystä. Olisiko nykyään:

Ei itku auta karkkihyllyllä

Ennen vanhaan markkinoilla saattoi tarvaran, halkojen, perunoiden,  eläinten jne. hinta nousta vaikka kuinka korkeaksi kysynnän ja tarjonnan tai huutokaupan vuoksi. Jos halusi jotakin, ei auttanut itkeä, vaan maksaa pyydetty hinta. Kartelleita ei tietenkään ollut .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään sanalaskuista, vaikka niiden käyttöä jotkut pitää vanhanaikaisina, ei haitta. Omat teinit aikoinaan sai kuullakseen niitä kyllikseen esim. "sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto," kun yritin jossain asiassa neuvoa ja vastaus oli yleensä "että oot nolo mutsi, lopeta"

Tosi moneen tilanteeseen löytyy sananlasku. Köytän myös paljon niitä.

Hädässä ystävä tutaan

Auta miestä mäessä, älä mäen alla

Mitäs huono huokaa, vaik on turva kelkassa

Tiedätkö tarinan tuon Mitäs huono huokaat, vaikk on turva kelekassas? lausahduksesta. Perimätiedon mukaan kotikylässäni asui juoppo mies, jonka vaimo haki häntä juopporeissuilta kotiin. Kerran sattui olemaan taas kelkkakeli, vaimo raahasi miehen vesikelkkaan ja alkoi työläästi vetää kelkkaa ja miestä umpihangessa kotiinpäin. Huokaili ja puuskutti. Siihen  mies sanoi nuo sanat: - Mitäs huono huokaat, vaikk on turva kelekassas?

Mummoni kertoi tunteneensa tuon pariskunnan.

Oikeesti?

Olen selityksen tälle kuullut, ei sama, mutten myöskään muista sitä.

Tää oli hauska:

Kekkonen oli vieraana talossa, kahvia läikkyi pöytäliinalle. Kekkonen pyyteli vuolaasti anteeksi, johon emäntä toppuutteli, ettei mitään haittaa. Tippui sitten isännältä kahvia liinalle, emäntä tokaisi: Toinenki tohelo

Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.

Isäni sanoi usein: Päätä sitten asioista, kun on jalat oman pöydän alla.

Naapurin ukko humalassa: Soon viis hirttä poikki tuos, siittä ulos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään sanalaskuista, vaikka niiden käyttöä jotkut pitää vanhanaikaisina, ei haitta. Omat teinit aikoinaan sai kuullakseen niitä kyllikseen esim. "sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto," kun yritin jossain asiassa neuvoa ja vastaus oli yleensä "että oot nolo mutsi, lopeta"

Tosi moneen tilanteeseen löytyy sananlasku. Köytän myös paljon niitä.

Hädässä ystävä tutaan

Auta miestä mäessä, älä mäen alla

Mitäs huono huokaa, vaik on turva kelkassa

Tiedätkö tarinan tuon Mitäs huono huokaat, vaikk on turva kelekassas? lausahduksesta. Perimätiedon mukaan kotikylässäni asui juoppo mies, jonka vaimo haki häntä juopporeissuilta kotiin. Kerran sattui olemaan taas kelkkakeli, vaimo raahasi miehen vesikelkkaan ja alkoi työläästi vetää kelkkaa ja miestä umpihangessa kotiinpäin. Huokaili ja puuskutti. Siihen  mies sanoi nuo sanat: - Mitäs huono huokaat, vaikk on turva kelekassas?

Mummoni kertoi tunteneensa tuon pariskunnan.

Oikeesti?

Olen selityksen tälle kuullut, ei sama, mutten myöskään muista sitä.

Tää oli hauska:

Kekkonen oli vieraana talossa, kahvia läikkyi pöytäliinalle. Kekkonen pyyteli vuolaasti anteeksi, johon emäntä toppuutteli, ettei mitään haittaa. Tippui sitten isännältä kahvia liinalle, emäntä tokaisi: Toinenki tohelo

Tuon pariskunnan pikkuruinen tupanen  oli mummolan vieressä, nyt jo maatunut. Lapseton pariskunta, luteita tupa täynnä. Köyhää ja surkee eloa, mutta huumori kukki. Syntyneet 1800-l puolella jo.

...tämä hetki voi olla se ainut kun Mossella kurvassa painut...