Katkeruus, kun mies haluaa naimisiin myöhään

Vierailija kirjoitti:

Minä aikoinaan kerroin ukolle, että joko menemme hetimiten naimisiin tai jätän hänet. Oli jo lapsikin siinä vaiheessa. Olisin myös jättänyt, ei ollut pelkkä uhkaus. Nyt juhlittiin äskettäin hopeahääpäivää. Miksi jäädä sitkuamaan huonoon suhteeseen. Huonohan se on, jos sitoutumishaluja ei löydy. 

Uhkailemalla ja kiristämällä naimisiin?

Oletko tyytyväinen eloon tossumiehen kanssa, joka tekee niinkuin käsket ja jyräät, sen sijaan mitä tuntee sielussaan oikeaksi?

Olen itse nelikymppinen lapseton sinkku ja vähän huolissani siitä kuka minusta pitää huolta sitten vanhempana ja/tai jos sairastun. Heti tuli mieleen, että  ap:n miehelläkin voisi olla ikääntymisen myötä samoja ajatuksia mielessä ja siksi haluaa sitoa avokkinsa itseensä tiukemmin. Arvailua.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nelikymppinen lapseton sinkku ja vähän huolissani siitä kuka minusta pitää huolta sitten vanhempana ja/tai jos sairastun. Heti tuli mieleen, että  ap:n miehelläkin voisi olla ikääntymisen myötä samoja ajatuksia mielessä ja siksi haluaa sitoa avokkinsa itseensä tiukemmin. Arvailua.

Samaa epäilen itse. Siis, että tämä ei koe ap:ta kohtaan mitään rakkautta, vaan miettii ihan puhdasta järkiavioliittoa tulevaisuutta katsastaen.

Ap:n päätös sitten, että haluaako tuohon jäädä. Itse en jäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nelikymppinen lapseton sinkku ja vähän huolissani siitä kuka minusta pitää huolta sitten vanhempana ja/tai jos sairastun. Heti tuli mieleen, että  ap:n miehelläkin voisi olla ikääntymisen myötä samoja ajatuksia mielessä ja siksi haluaa sitoa avokkinsa itseensä tiukemmin. Arvailua.

 

Samaa epäilen itse. Siis, että tämä ei koe ap:ta kohtaan mitään rakkautta, vaan miettii ihan puhdasta järkiavioliittoa tulevaisuutta katsastaen.

Ap:n päätös sitten, että haluaako tuohon jäädä. Itse en jäisi.

Jos on muuten ei-kuormittava suhde niin sama kai jäädä. Ei se yksin oleminen sen kummempaa ole. Tuskin tulee mitään suurta elämän rakkauttakaan enää vastaan ja vaikka tulisikin niin ei sellaisella ole hirveästi käytännön merkitystä enää keski-iässä. Tietenkin jos miehen avioliittopuheet kaivaa vanhat, anteeksiantamattomat teot esiin niin voi olla että niistä muodostuu kynnyskysymys. Mutta noin yleisesti ottaen ei se ole mikään suuri synti jos jää kädenlämpöiseen suhteeseen loppuelämäksi. Tasaisuus on hyvää. Voisi olla paljon huonomminkin.

^ No tämä. Mä jäin silloin suhteeseen kun mies ei halunnut 10v sitten naimisiin, vaikka tosiaan hänkin suostui kun kosin häntä, ja hän jäi suhteeseen kun minä en halunnut naimisiin 10v myöhemmin. Molemmilla on siis kai aivan hyvin tässä asiat nyt. Ja aiheesta on myös puhuttu

Vierailija kirjoitti:

^ No tämä. Mä jäin silloin suhteeseen kun mies ei halunnut 10v sitten naimisiin, vaikka tosiaan hänkin suostui kun kosin häntä, ja hän jäi suhteeseen kun minä en halunnut naimisiin 10v myöhemmin. Molemmilla on siis kai aivan hyvin tässä asiat nyt. Ja aiheesta on myös puhuttu

Mikä teillä oli juurisyynä siihen, että mies oli valmis vasta 10v sen jälkeen kun sinä olisit ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ No tämä. Mä jäin silloin suhteeseen kun mies ei halunnut 10v sitten naimisiin, vaikka tosiaan hänkin suostui kun kosin häntä, ja hän jäi suhteeseen kun minä en halunnut naimisiin 10v myöhemmin. Molemmilla on siis kai aivan hyvin tässä asiat nyt. Ja aiheesta on myös puhuttu

Mikä teillä oli juurisyynä siihen, että mies oli valmis vasta 10v sen jälkeen kun sinä olisit ollut?

 en tiedä kuin sen syyn tai ne syyt mitä mies on itse kertonut. Sehän ei tarkoita että on puhunut totta. 
Ensin perus tämä en tarvitse paperia rakkauteen enkä papin aamen tai hääjuhlia ja sitten se että hänellä oli ikävä ero taustalla eikä halunnut uutta ikävää eroa kokea. Että eikö meillä ole ihan hyvä näin eihän sitä kannata muuttaa. 

Asiasta puhuttiin aikoinaan ja on puhuttu  myöhemminkin ja mies pyörsi puheitaan jo aiemmin, sanoi olleensa liian jyrkkä ja ymmärtävänsä että avioliiton solmiminen ei ole sama kuin hääjuhla 100 hengelle kuten exän kanssa, emmekä kumpikaan edes kuulu kirkkoon joten mitään pappeja ei tarvitse edes miettiä. 

Sanoi myös että on vuosien myötä tajunnut että meidän suhteemme on hyvin kaukana hänen ja exän suhteesta ja että ei usko että me erotaan koskaan.

 Kuitenkaan hän ei itse kosinut minua missään vaiheessa eikä tehnyt häässuunnitel mi tai puhunut  siihen suuntaan että haluaisi  minun kanssani naimisiin. 
Vasta noin 10 vuotta myöhemmin sanoi että pitäisikö meidän mennä naimisiin. Se oli liian myöhään, ja nyt tuostakin on jo vuosia aikaa ja miehelle on ihan OK että emme koskaan menneetkään naimisiin emmekä mene. Asia on myös minulle OK.

 Jos  mies valmistelisi salassa  naimisiin meno yllätyksen, hoitaisi asian kuten itse haluaisi esim läheiset ystävät ja läheiset sukulaiset paikalle (hän olisi siis myöhemmin halunnut kutsua vieraita ja pitää pienet häät) tai sitten ihan vain miten itse  niin voisin mennä naimisiin hänen kanssaan mutta se että hän ei ole mitään  laittanut mitään efforttia asian edistämiseksi on se perimmäinen syy minulla miksi naimisiin ei olla menty.

Jätä tuollainen "mies".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ No tämä. Mä jäin silloin suhteeseen kun mies ei halunnut 10v sitten naimisiin, vaikka tosiaan hänkin suostui kun kosin häntä, ja hän jäi suhteeseen kun minä en halunnut naimisiin 10v myöhemmin. Molemmilla on siis kai aivan hyvin tässä asiat nyt. Ja aiheesta on myös puhuttu

Mikä teillä oli juurisyynä siihen, että mies oli valmis vasta 10v sen jälkeen kun sinä olisit ollut?

 en tiedä kuin sen syyn tai ne syyt mitä mies on itse kertonut. Sehän ei tarkoita että on puhunut totta. 
Ensin perus tämä en tarvitse paperia rakkauteen enkä papin aamen tai hääjuhlia ja sitten se että hänellä oli ikävä ero taustalla eikä halunnut uutta ikävää eroa kokea. Että eikö meillä ole ihan hyvä näin eihän sitä kannata muuttaa. 

Asiasta puhuttiin aikoinaan ja on puhuttu  myöhem

Kiitos vastauksesta :)

Vierailija kirjoitti:

Appiukko oli väärässä, en halunnut mitään.

Ei vaan appiukko tiesi että tulette eroamaan. Ehkä mies petasi eroa jo tuolloin.

Sydän tietää sen mitä järki ei kerro. Kuulostaa siltä että olette ihan onnellisia ilman avioliittoakin. Itse näin vanhempana näen sen häähössötyksen ym. turhana. Arjen toimivuushan se on tärkein. Toki ymmärrän että jos lapsia aiotaan hankkia, rahallisesti on kannattavampaa/ turvatumpaa mennä naimisiin. Mutta teillähän ei ole sitä tarkoitusta enää. Kaikkea hyvää teille =) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis AP on : 
katkerana ravannut muiden häissä mutta itse ei ole saanut suutaan aikaisemmin auki; 
Nyt ne omat häät tai .!! 
Nyt sitten ollan katkeria kun ikäkin alkaa jo 4. ja kaikki on miehen vika?! 
Goood luck 🍀

Puhuin asiasta sen miljoona kertaa ja asiasta on yritetty puhua mutta mies ei ikinä oikein antanut mitään vastausta. Tuli ostettua häämekkokin kun mies puhui joskus että ihan just ollaan menossa naimisiin mutta tajusin sitten lopulta että asia ei etene mihinkään eikä miehen kanssa pystynyt käymään asiasta mitään keskustelua. Ap

Sinua tämä ei enää auta mutta tuo tarkoittaa yksinkertaisesti ettei mies tahtonut sinun kanssasi naimisiin. Hän halusi pitää auki sen vaihtoehdon että löytyy joku parempi johon ihastuu tulisesti. Sitten voi erota nopsaan, naimisiin mennään vauhdilla alle vuoden sisään ja vauvakin on laitettu alulle viimeistään vuoden sisällä erosta. Mies toimii eikä jahkaile kun oikeasti rakastuu.

Mies kosi vihdoin viimein kun luovutti ja arveli ettei kai nyt parempaakaan tässä iässä enää löydy. Tuohon on tyydyttävä. Niin että heitetään tuolle nyt sitten säälikosinta kun se aikoinaan niin kovasti naimisiin halusi. Mahdollisesti osasyy on että on huomannut sinun tunteiden alkaneen viiletä.

Ymmärrän että kiukuttaa. Osa tuossa kiukussa on myös omaa saamattomuutta kohtaan. Että miksi en tajunnut ja tunnustanut itselleni kuviota aikaisemmin. Ja mahdollisesti nostanut kytkintä. 

Ymmärrän hyvin, että naimisiinmenolle on yleensä joku parasta ennen -aikaikkuna, jonka jälkeen romantiikka asiasta vähän väljähtyy.

 Itse menin naimisiin 2 vuoden tuntemisen ja vuoden yhdessäasumiseen jälkeen.  Kosinnan jälkeen naimisiin mentiin muutaman kk:n päästä ja pienet ja kivat häätkin ehdittiin järjestää. Jos mies ei olisi tuolloin kosinut ja asiaa olisi vetkuteltu vuosikausia, olisin kyllä tulkinnut, että kovin syvää rakastaminen ja sitoutuminen miehen puolelta ei ole. (Toki olisin minäkin voinut kosia, mutta mies ehti ensin). 

Vaikutelmaksi väistämättä jäisi, että yhdessä ollaan paremman puutteessa. Kosiminen 10+ vuoden jälkeen tuo mieleen, että kyseessä on alistuminen siihen, että sitä parempaa ei sitten löytynyt ja tähän tyydytään. Kuka sellaista haluaa.

AP:na miettisin kyllä tarkkaan haluanko ylipäänsä edes jatkaa yhdessäoloa miehen kanssa, jota hän kuvailee itsekkääksi. Ap:lla oikeutetusti jäänyt tästä suhteesta paljon hampaankoloon ja tunnistaa itsessään katkeruuden merkkejä. 

Naimisiinmeno ei ehkä tässä tapauksessa ole edes se ydinkysymys, vaan se, että mies ei selvästi ole koko suhteen kuluessa välittänyt ap:n tunteista ja toiveista. Onko hän silloin ylipäänsä ihminen johon voin luottaa hädän hetkellä? Ihan riippumatta siitä ollaanko naimisissa vai ei noita heikkouden hetkiä tulee joka suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nämä vauvapalstan miestenhaukkumisjutut on 0/5 tasoa, mutta tässä olen team ap. Ymmärrän kirjoittajan tunteet. Mies teki hölmösti kun lykkäsi naimisiinmenoa.

T. Mies

No minä sanoisin että mies teki typeryyden jatkamalla seurustelua sellaisen naisen kanssa joka ei kiinnostanut tippaakaan aviopuolisona. Olisi antanut mennä ja jatkanut sen oikean etsintää. Naimisiin ei toki kenenkään tarvitse haluta epäkiinnostavan ihmisen kanssa.

Mun ystävä halusi naimisiin, mies ei. Sanoi sitten joskus, ei kiirettå.

Olivat olleet 5 v yhdessä, ystävä sanoi nyt hän ei enää odota. Hän antaa kk aikaa, joko kosit tai erotaan. Mieshän veti herneet nenään, häntä ei kiristetä. Yståvä sanoi asia selvä, haki muualle töitä. Asunto oli ystäväni työsuhdeasunto ja asuivat siinä, mutta mies siis muutti samana iltana.

Kuukauden päivät meni, kun sai sisäisen siirron ja kun mies tuli katumapäälle, oli ystävä jo muuttanut paikkakunnalta. Miehen ystävät oli yrittänyt puhua järkeä, sanoi mm kuka muu sut huolii. Viimeksi, kun törmättiin, vajaa 10 v sitten, kysyi mitäköhän tälle kuuluu. Ei kannattanut

Vierailija kirjoitti:

Sydän tietää sen mitä järki ei kerro. Kuulostaa siltä että olette ihan onnellisia ilman avioliittoakin. Itse näin vanhempana näen sen häähössötyksen ym. turhana. Arjen toimivuushan se on tärkein. Toki ymmärrän että jos lapsia aiotaan hankkia, rahallisesti on kannattavampaa/ turvatumpaa mennä naimisiin. Mutta teillähän ei ole sitä tarkoitusta enää. Kaikkea hyvää teille =) 

 

 

Mikä ihmeen häähössötys.

Avioliittoon siunaaminen. Kaksi todistajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.

 

Mieshän väärin teki. Ap ei ole siis vuosiin enää puhunut naimisiin menosta niin mies on keksinyt moisen. Typerä mies. Meni jo. 

Miten niin teki mies väärin? Onko jotenkin se, mitä nainen haluaa, oikeampaa ja naisen mielipiteellä enemmän painoarvoa? Kyllä naimisiin voi mennä pitemmänkin yhdessäolon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.

 

Mieshän väärin teki. Ap ei ole siis vuosiin enää puhunut naimisiin menosta niin mies on keksinyt moisen. Typerä mies. Meni jo. 

Miten niin teki mies väärin? Onko jotenkin se, mitä nainen haluaa, oikeampaa ja naisen mielipiteellä enemmän painoarvoa? Kyllä naimisiin voi mennä pitemmänkin yhdessäolon jälkeen.

Loukata voi monella tapaa. Tuollainen on yksi loukkaus. On muka suhteessa, mutta ei voi toisen mieliksi naimisiin mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä halusi naimisiin, mies ei. Sanoi sitten joskus, ei kiirettå.

Olivat olleet 5 v yhdessä, ystävä sanoi nyt hän ei enää odota. Hän antaa kk aikaa, joko kosit tai erotaan. Mieshän veti herneet nenään, häntä ei kiristetä. Yståvä sanoi asia selvä, haki muualle töitä. Asunto oli ystäväni työsuhdeasunto ja asuivat siinä, mutta mies siis muutti samana iltana.

Kuukauden päivät meni, kun sai sisäisen siirron ja kun mies tuli katumapäälle, oli ystävä jo muuttanut paikkakunnalta. Miehen ystävät oli yrittänyt puhua järkeä, sanoi mm kuka muu sut huolii. Viimeksi, kun törmättiin, vajaa 10 v sitten, kysyi mitäköhän tälle kuuluu. Ei kannattanut

Jäikö mies yksin? Mites ystäväsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma, kun mikään ei koskaan kelpaa.

 

Mieshän väärin teki. Ap ei ole siis vuosiin enää puhunut naimisiin menosta niin mies on keksinyt moisen. Typerä mies. Meni jo. 

Miten niin teki mies väärin? Onko jotenkin se, mitä nainen haluaa, oikeampaa ja naisen mielipiteellä enemmän painoarvoa? Kyllä naimisiin voi mennä pitemmänkin yhdessäolon jälkeen.

 

 

Loukata voi monella tapaa. Tuollainen on yksi loukkaus. On muka suhteessa, mutta ei voi toisen mieliksi naimisiin mennä. 

No mies ei halunnut naimisiin koska oli ap:n kanssa vaan paremman puutteessa. Kynnys astua avioon vain naisen mieliksi oli siis vähän liian korkea.

Eri asia jos mies olisi tosissaan ollut rakastunut aloittajaan. No, silloin mieskin olisi oma-aloitteisesti ottanut tulevaisuudensuunnitelmat puheeksi.