Lue keskustelun säännöt.
Kiltti passiivinen mies, käskin muuttaa pois kunnes muuttuu
31.01.2026 |
Mies eli omaa elämäänsä käyden töissä, harrastuksissa, salilla yms ja istui kotona yleensä työhuoneessa ovi kiinni. Työelämässä menestynyt ja urjohteinen arvostettu mies on kotona täysi lapanen.
Viettää aikaa mun kanssa ja keskustelee, mutta vain silloin kun minä teen aloitteen. Tämän jälkeen palaa omen asioiden pariin eikä edes huomaa että olen olemassa. Syö mitä ruokaa laitetaan ja lähtee lomamatkalle sinne minne minä haluan. Ostaa lahjoja ja yllättää, mutta vain kun minä olen ensin sanonut asiasta. Järjestää treffi-illan vasta kun minä olen käskenyt.
Lopulta meni hermot. Lähetin yöllä viestin että aamulla kun herää, hän on etsinyt itselleen toisen asunnon ja muuttaa sinne kunnes tilanteeseen tulee muutos. Jos ei tule muutosta, jääkööt sinne pysyvästi. Meillä ei ole lapsia
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Lässynlässyn
Sulla ei taida olla kummoista parisuhdeonnea?
Eri
Miten on sen oman parisuhdeonnesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässynlässyn
Sulla ei taida olla kummoista parisuhdeonnea?
Eri
En herää öisin hiestä märkänä murehtimaan sitä olenko onnellinen. Mun ukko on ihan hyvä tyyppi ja meillä sujuu ihan kivasti.
- vaimo since -94
Ah, tyytyjä.
Se on sinun tunteesi, ei minun.
"Mun ukko on ihan hyvä tyyppi ja meillä sujuu ihan kivasti". Kädenlämpöistä, mutta hyvä jos riittää.
Sitä kutsutaan realistiseksi rakkaudeksi. Sinä olet nostanut romanttisen rakkauden jalustalle. Aito rakkaus kumppaniin ja ystäviin on tavoittelemisen arvoista.
Jep, nautin siitä suuresti. Mä pystyn reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen vielä ihailemaan miestäni, mutta hän on kieltämättä harvinaisuus ja voihan se olla, että tämäkin joskus jäähtyy. Toistaiseksi ei näy merkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässynlässyn
Sulla ei taida olla kummoista parisuhdeonnea?
Eri
Miten on sen oman parisuhdeonnesi kanssa?
Kiitos kysymästä, mulla on puolisona se mulle oikea. Hän arvostaa eniten yhdessävietettyä aikaa ja minä fyysistä kosketusta, ja ne on tosi helppo sovittaa yhteen. Rakkauden kielissähän on kyse vain siitä, minkä kokee rakkauden osoitukseksi ja mikä saa olon runtemaan rakastetuksi, ei sen enempää lässynlässyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässynlässyn
Sulla ei taida olla kummoista parisuhdeonnea?
Eri
En herää öisin hiestä märkänä murehtimaan sitä olenko onnellinen. Mun ukko on ihan hyvä tyyppi ja meillä sujuu ihan kivasti.
- vaimo since -94
Ah, tyytyjä.
Se on sinun tunteesi, ei minun.
"Mun ukko on ihan hyvä tyyppi ja meillä sujuu ihan kivasti". Kädenlämpöistä, mutta hyvä jos riittää.
Sitä kutsutaan realistiseksi rakkaudeksi. Sinä olet nostanut romanttisen rakkauden jalustalle. Aito rakkaus kumppaniin ja ystäviin on tavoittelemisen arvoista.
Toisen muuttuessa tutummaksi tunteet laimenevat väistämättä ja silloin mitataan kyky ymmärtää ihmissuhteiden perimmäinen tarkoitus. Työ, harrastukset, läheiset, ystävät, jne, on kyllin hyvä pohja kyllin hyvään elämään. Onnea ja menestystä niille, jotka kuvittelevat olevansa paremman arvosia ja toivon he löytävät ne pilvilinnansa.
- tyytyjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässynlässyn
Sulla ei taida olla kummoista parisuhdeonnea?
Eri
Miten on sen oman parisuhdeonnesi kanssa?
Kiitos kysymästä, mulla on puolisona se mulle oikea. Hän arvostaa eniten yhdessävietettyä aikaa ja minä fyysistä kosketusta, ja ne on tosi helppo sovittaa yhteen. Rakkauden kielissähän on kyse vain siitä, minkä kokee rakkauden osoitukseksi ja mikä saa olon runtemaan rakastetuksi, ei sen enempää lässynlässyä.
Vain sinä ja vain sinä olet löytänyt sen oikean ja muut tyytyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässynlässyn
Sulla ei taida olla kummoista parisuhdeonnea?
Eri
Miten on sen oman parisuhdeonnesi kanssa?
Kiitos kysymästä, mulla on puolisona se mulle oikea. Hän arvostaa eniten yhdessävietettyä aikaa ja minä fyysistä kosketusta, ja ne on tosi helppo sovittaa yhteen. Rakkauden kielissähän on kyse vain siitä, minkä kokee rakkauden osoitukseksi ja mikä saa olon runtemaan rakastetuksi, ei sen enempää lässynlässyä.
Vain sinä ja vain sinä olet löytänyt sen oikean ja muut tyytyy?
Jos ukko on ihan hyvä tyyppi ja menee ihan kivasti, niin mulle se olisi tyytymistä. Ei sen kaikille tarvitse olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässynlässyn
Sulla ei taida olla kummoista parisuhdeonnea?
Eri
Miten on sen oman parisuhdeonnesi kanssa?
Kiitos kysymästä, mulla on puolisona se mulle oikea. Hän arvostaa eniten yhdessävietettyä aikaa ja minä fyysistä kosketusta, ja ne on tosi helppo sovittaa yhteen. Rakkauden kielissähän on kyse vain siitä, minkä kokee rakkauden osoitukseksi ja mikä saa olon runtemaan rakastetuksi, ei sen enempää lässynlässyä.
Vain sinä ja vain sinä olet löytänyt sen oikean ja muut tyytyy?
Jos ukko on ihan hyvä tyyppi ja menee ihan kivasti, niin mulle se olisi tyytymistä. Ei sen kaikille tarvitse olla.
Mulla menisi varmaan järki sun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, nautin siitä suuresti. Mä pystyn reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen vielä ihailemaan miestäni, mutta hän on kieltämättä harvinaisuus ja voihan se olla, että tämäkin joskus jäähtyy. Toistaiseksi ei näy merkkejä. // Elät harhassa, että teidän suhde on uniikki harvinaisuus. Suurin osa miehistä on näitä naisten unelma miehiä. Naisvalitus on vain opittu naisten keskenäinen puhetapa.
Mulla menisi varmaan järki sun kanssa.
Hyvin todennäköisesti, sellaisia ihmisiä on paljon. Me romantikot (tai demiseksuaalit, kuten nykyään sanotaan) ollaan muistaakseni noin 15% vähemmistö ja sovitaan oikeastaan yhteen vain keskenämme, muiden kanssa tulee aivan liikaa pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei teillä rakautta enää ollutkaan, jos jos siis aluksi oli. Mies hyödynsi edullisen vuokran (maksoi puolet) ja sun seksipalvelut ja kodinhoidon. Yritti pitää sut tyytyväisenä sillä että teki just kun sanoit mitä pitää tehdä, osti lahjat jotka halusit jne. Miestä sä et enää kiinnostanut ja siksi hän katosi sinne omaan maailmaansa.
Ihmiset on erilaisia persoonaltaan. Toisilla on suurempi tarve vaikka elämyksille kuin toisilla. On hyvä olla rehellinen itselleen. Ei ole väärin haluta elämyksiä, mutta ei pidä mennä yhteen sellaisen kanssa, joka ei niiden päälle ymmärrä tai jopa pitää niitä rasitteena. Yhteensopivuus on se juttu, ei tarpeet itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, nautin siitä suuresti. Mä pystyn reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen vielä ihailemaan miestäni, mutta hän on kieltämättä harvinaisuus ja voihan se olla, että tämäkin joskus jäähtyy. Toistaiseksi ei näy merkkejä. // Elät harhassa, että teidän suhde on uniikki harvinaisuus. Suurin osa miehistä on näitä naisten unelma miehiä. Naisvalitus on vain opittu naisten keskenäinen puhetapa.
En, vaan toivon muidenkin löytävän tällaisen suhteen ja yritän ymmärtää, ettei suuri enemmistö sitä kaipaa tai tarvitse. Suhteissa hyvin yleistä on painaa toista alas niin ajatuksen, puheen kuin tekojenkin tasolla, ihan sukupuolesta riippumatta. En ymmärrä sellaista lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla menisi varmaan järki sun kanssa.
Hyvin todennäköisesti, sellaisia ihmisiä on paljon. Me romantikot (tai demiseksuaalit, kuten nykyään sanotaan) ollaan muistaakseni noin 15% vähemmistö ja sovitaan oikeastaan yhteen vain keskenämme, muiden kanssa tulee aivan liikaa pettymyksiä.
Nyrkkisääntö on se, että meidän on helpointa tulla toimeen itsemme kaltaisten ihmisten kanssa. Muiden seurassa on helppoa olla, kun jakaa heidän ajatus- ja arvomaailmansa sekä kiinnostuksenkohteensa. Sen sijaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa on usein vaikeaa ja raskasta olla. Kuplautumiselle on syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä rakkauden kielet, yms voimalauseet ovat silkkaa markkinataloutta. Kaiken maailman rakkaustohtorit, yksisarvisterapeutit, yms kristalli-kurssin vetäjät ovat tehneet rakkaudesta miljoonabisneksen. Näissä opetellaan parempaa näyttelemistä kuin Teatterikorkeakoulussa ja he leimaavat tunteettomaksi tyypit, jotka eivät osaa näytellä sitä harmaata arkea oikein.
Rakkauden kielet on vain 1 tapa miettiä sitä, mistä kenellekin tulee rakastettuna olemisen kokemus ja mikä on luontaista läheisyyttä. Joku kaipaa ennen kaikkea keskusteluyhteyttä, toinen fyysistä hellyyttä jne. Tai useampia. Voi noita asioita toki ymmärtää, vaikka ei olisi juuri rakkauden kielet sanaparia kuullut. Mutta jollekin se teoria voi avata myös uutta ymmärrystä. Mitään ei tarvitse sitä varten ostaa, voi lukea ilmaiseksi Wikipediasta.
Netistä ja mediasta voi olla vaikeaa löytää ihmissuhdetaitoja opettavia tahoja, jotka eivät olisi tavalla tai toisella arvo- tai tunnelatautuneita. Tällaisten materiaalien kuluttaminen on ongelmallista siksi, että ne muokkaavat omaakin maailmankuvaamme tiettyyn suuntaan. Tätä voi tapahtua erityisesti, kun niitä lukevat itse vielä verrattain kokemattomat tai muutoin herkässä tilassa olevat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menisi varmaan järki sun kanssa.
Hyvin todennäköisesti, sellaisia ihmisiä on paljon. Me romantikot (tai demiseksuaalit, kuten nykyään sanotaan) ollaan muistaakseni noin 15% vähemmistö ja sovitaan oikeastaan yhteen vain keskenämme, muiden kanssa tulee aivan liikaa pettymyksiä.
Nyrkkisääntö on se, että meidän on helpointa tulla toimeen itsemme kaltaisten ihmisten kanssa. Muiden seurassa on helppoa olla, kun jakaa heidän ajatus- ja arvomaailmansa sekä kiinnostuksenkohteensa. Sen sijaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa on usein vaikeaa ja raskasta olla. Kuplautumiselle on syynsä.
Aivan. Ja parisuhteessa on kyse vielä paljon enemmästä kuin keskenään toimeen tulosta, vähempikin resonointi riittää esim työpaikalla. Sen kun tajuaisi heti nuoresta, että lika barn osv. Kuplissamme kukin.
Veikkaanpa, että tuo mies löytää kohta uuden naisen, jos kerran totta, että on kuvatulla tavalla valmis keskustelemaan, viettämään aikaa, ostamaan lahjoja, lähtemään yhteiselle lomalle, just naisen toivomalla ja ehdottamalla tavalla. Ap.ta voi ruveta kaduttamaan, kun ei löydykään ukkoa, joka toteuttaa naisen toiveet, mutta ikään kuin ajatuksenlukija, muka omina ideoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla menisi varmaan järki sun kanssa.
Hyvin todennäköisesti, sellaisia ihmisiä on paljon. Me romantikot (tai demiseksuaalit, kuten nykyään sanotaan) ollaan muistaakseni noin 15% vähemmistö ja sovitaan oikeastaan yhteen vain keskenämme, muiden kanssa tulee aivan liikaa pettymyksiä.
Nyrkkisääntö on se, että meidän on helpointa tulla toimeen itsemme kaltaisten ihmisten kanssa. Muiden seurassa on helppoa olla, kun jakaa heidän ajatus- ja arvomaailmansa sekä kiinnostuksenkohteensa. Sen sijaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa on usein vaikeaa ja raskasta olla. Kuplautumiselle on syynsä.
Aivan. Ja parisuhteessa on kyse vielä paljon enemmästä kuin keskenään toimeen tulosta, vähempikin resonointi riittää esim työpaikalla. Sen kun tajuaisi heti nuoresta, että lika barn osv.
Kyse on vielä paljon enemmästä, jos on vaatimus siitä, että kumppanin toteuttaa kaikki toiveesi ja tarpeesi ja parisuhde on se itseisarvo, eikä vain elämää täydentävä tekijä.
Yön aikana hommasi asunnon. Juu, juu 🥴
Kyse on vielä paljon enemmästä, jos on vaatimus siitä, että kumppanin toteuttaa kaikki toiveesi ja tarpeesi ja parisuhde on se itseisarvo, eikä vain elämää täydentävä tekijä.
En mä kyllä tiedä kuin yhden ihmisen, jolle parisuhde on itseisarvo, ja hän on hyvin erilainen kuin minä. Ollaan lapsuudenystävät 45 vuoden takaa. Hänellä on aina joku, koska hän ihastuu helposti ja se on normi ja hyvä, että hänellä on joku. Nuorena ihmeteltiin toistemme aivoituksia, varmaan edelleen. 😄 Ymmärrän ap:ta siinä mielessä, että kovin yksinäiseksi minäkin tuntisin itseni tuollaisessa suhteessa, missä kokisin, ettei toinen ei ole kiinnostunut.
Sitä kutsutaan realistiseksi rakkaudeksi. Sinä olet nostanut romanttisen rakkauden jalustalle. Aito rakkaus kumppaniin ja ystäviin on tavoittelemisen arvoista. Se palkitsee ilolla, luottamuksella, läheisyydellä, turvallisuudella ja läsnäololla. Ehkä meidän olisi jo aika päästää keskiaikainen ritari ratsastamaan kohti auringonlaskua ja päivittää käsitys rakkaudesta vastaamaan tätä päivää.