Ovatko nämä mielestäsi päteviä syitä erota vaikka edelleen rakastaisi toista?

Yksittäisinä asioina en pitäisi noita vielä kovin kummoisina syinä, mutta samassa parisuhteessa tuossa on jo ihan riittävästi perusteita molempien etsiä sopivampi kumppani.

Rakkaus voi syvetä ja kehittyä ihmiseen jonka kanssa ei haluta samaa, jopa täysin sovittamattomilla tavoilla, kuten lapsikysymys, yksiavioisuus, asuinpaikka (toinen haluaa asua kaupungin ytimessä ja toinen maalla ilman juoksevaa vettä jne). 

Nuoruuden vahingosta ja tuskallisesta erosta viisastuneena olen ollut hyvin valikoiva, koska itselläni ei esimerkiksi sitä lapsiasiaa ole kirittämässä. Eli mielummin yksin kuin romanssissa joka vie ensin energiaa ja sitten tuskalliseen umpikujaan. 

Itselläni oli kaksi koiraa ja ex venkoili kolmannesta, vaikka emme asuneet yhdessä eikä hän halunnutkaan muuttaa yhteen vielä vuosiin, eikä osallistunut mihinkään koira-aiheiseen. Ja kun olisimme muuttaneet yhteen niin hänen puheissaan se olisi ollut johonkin ylihintaiseen omakotitaloon Espooseen. :/ 

Hän yritti myös painostaa että minun olisi oltava kunnianhimoinen, vaikka en ole. Tienaan juuri sen että hengissä pysyn ja priorisoin etätyöt ja projektit jotka jaksan. 

Lopulta kun vielä kasvoimme ja 30 alkoi lähestyä niin tuntui, ettei mitään ollut jäljellä exän luonnonläheisyydestä, luovuudesta, seikkailunhalusta, eläinrakkaudesta, uskollisuudesta ja rehellisyydestä. Asioista joihin rakastuin. Kaikki liikunta oli myös jäänyt pikkuhiljaa.

Olin hetken sinkku ja kun etsin huvikseni seuraa niin olin selkeä, että koiria on hitosti ja tulee lisää, aion muuttaa maalle kunhan kerkiän ja minua ei missään nimessä kiinnosta viikonloppusuhteilu tai välttelevä mies jota joutuu haastattelemaan tietääkseen missä mennään. 

Löytyi oikein sopiva mies, koiria on neljä ja viides tulee jossain kohtaa, asutaan maalla ja miehelle yhteiselo on se elämän suola, kaikenlainen yhdessä tekeminen ja pötköttely ja lenkkeily. 

Ei kannata jäädä suhteeseen, jossa koko ajan tuntuu, että se estää omasta elämästä tärkeitä asioita. Etenkin jos niitä estää ihminen, joka ei edes halua nähdä usein tai haluaa oikeasti sitoutua "vasta sitten joskus". Heille löytyy sopivampia ihmisiä jotka itsekin tahtovat tuollaisen suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

! Jos mies ei halua naimisiin kanssasi niin ikinä en sellaisen kanssa jatkaisi. Minulle tärkeintä on se että mies sitoutuu minuun loppuelämäksi. Ei vain siksi aikaa että on kivaa. 

 

! Arvot täytyy tietenkin kohdata. Jos kotona ei pysty keskustella isoista asioista myötämielisesti, miten sellainen voisi kestää? 

 

- Jos mies ei halua koiraa, silloin ei tule koiraa. Meneekö koira parisuhteen edelle? 😅

 

- Jos miehellä on raskas työ, voi omalta osaltaan yrittää tehdä siitä kevyempää. Oletuksena toki että palkka tulee perheelle ja mies työskentelee molempien eteen. Koskaan en sellaiseen lähtisi että eletään kuin aviopari mutta molemmat rakentaa vain omaa elämäänsä. 

 

- Yhteinen aika on minulle tärkeää. Mutta se riippuu täysin siitä mikä on se asia mikä menee minun edelle? Työ on ymmärrettävää, ja uni, näiden jälkeen viimeistään pitäisi tulla puoliso ja

Niin me olemme erilaisia. Itse en ikinä suostuisi miehen elätettäväksi, molemmilla on oma palkkansa eli omat rahansa. Lisäksi olisin hyvin voinut olla olla menemättä naimisiin, mutta kissahaaveestani en olisi miehen takia luopunut.

En myöskään ottaisi miestä jonka kaikki aika menee töissä. Elämässä moni muu asia on niin paljon tärkeämpää (kuten yhdessäolo).

Vierailija kirjoitti:

Miksei?

 

Jos itse haluaa tiiviin suhteen joka johtaa avioliittoon, ja lisäksi haaveilee koirasta, niin miksei valitsisi itselleen kumppania joka toivoo samoja asioita?

Niinpä. Hyviä kumppaneita, jotka rakastaa sinua ja ennen kaikkea, joita kohtaan tuntee rakkautta, on pilvin pimein. Senkus vaan napsii seuraavan jonosta mukaan.

Totuus on se, että sitä parempaa voi joutua etsimään vuosia ja taas vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei?

 

Jos itse haluaa tiiviin suhteen joka johtaa avioliittoon, ja lisäksi haaveilee koirasta, niin miksei valitsisi itselleen kumppania joka toivoo samoja asioita?

Niinpä. Hyviä kumppaneita, jotka rakastaa sinua ja ennen kaikkea, joita kohtaan tuntee rakkautta, on pilvin pimein. Senkus vaan napsii seuraavan jonosta mukaan.

Totuus on se, että sitä parempaa voi joutua etsimään vuosia ja taas vuosia.

Ehkä se on silti parempi kuin tyytyä epäsopivaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai ovat. Naisen ei pidä perua omia tärkeitä unelmiaan siksi, ettei kyseinen mies halua niitä. 

Tällaisissa tapauksissa on yllättävän usein niinkin, että jonkun toisen kanssa mieskin alkaa yllättäen haluta noita asioita. Eli kannattaa erota, jos on tunne ettei suhde tyydytä. Unelmien hylkäämisestä seuraa pitkällä tähtäimellä katkeruutta. 

Tämä on oikeasti kaikista kamalinta, mitä voi toiselle tehdä. Siinä sitten konkretisoituu, että yhteinen aika oli hukkaan heitettyä ja toinen ei oikeasti välittänyt susta yhtään. Ihmettelen kyllä näitä ihmisiä, jotka haluaa olla yhdessä vaikka eivät halua mitään yhteisiä asioita. Sitten kun toinen haluaakin erota, niin ääni muuttuu kellossa. Ehkä ovat niin hukassa sitten, että eivät oikeastaan tiedä mitä haluavat.