Mille alalle sopii kiltti ja empaattinen ihminen?

Kyllähän lapset tykkää empaattisista aikuisista koska lapset tarvitsee turvan tunnetta jne.

Olisiko joku sellainen työ, jossa ei tarvitse olla ihmisten ja työnjohdon kanssa tekemisissä.

Tulkki tai opas, niissä ammateissa saa olla muille avuksi.

Opettajaksi. Toimintaterapeutiksi. Fyssariksi. Hammashoitajaksi. Lastenlääkäriksi....   onhan noita aloja joissa kiltteys on plussaa.

Ei ainakaan kulttuurialalle. 

Olin töissä yhdessä Suomen arvostetuimmista kulttuurialan työpaikoissa ja siellä avoimesti naurettiin mm. erityisherkkyydelle ja haukuttiin asiakkaita selän takana sekä puhuttiin pahaa kuolleesta työtoverista ennen kuin tämä oli kylmennyt. Oletin etukäteen kaikkien olevan siellä sivistyneitä ja käyttäytyvän sen mukaisesti mutta meno oli paljon pahempaa kuin siellä syvästi vihattujen duunareiden työpaikoilla. 

Itsenäisenä kuvataiteilijana ehkä pärjäisit. Tai kirjailijana joka olisi niin hyvä ettei kustantamo vaatisi edes esiintymään julkisesti ja olemaan julkkis. 

Vastaan omasta puolestani.

- kirjoittaminen, miel. yksin

- maaseutu tulonlähteenä; vaikka vapaat kanat/ munantuotanto, tyrnejä, viljaa.. siihen sivuun

- käsityöammatti. Esim. suutarina/ hevosten kengittäjänä/ taideteosten restauroijana toimiminen. Saat pakertaa yksin. Ihmisiäkin näet, mutta et joudu minuutista toiseen tekemään tulosta myymällä jotakin.

- suoranainen eläinsuojelu, ei tarkastajana toimiminen jossa joutuu riitelemään ihmisten kanssa mutta ehkä eläinsuojissa se itse eläinten hoito - ei tarvitse olla niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä- Tai vaikka työttömänä otat itse niitä löytökissoja. Sekin on eläinsuojelua, vaikkei ammatti.

Ei ikinä:

- olen kokenut burniksen sossuna vaikealla alalla; pahin mahd. vaikka voisi kuvitella että hyvä ammatti. Ei lähihoitajan eikä sosionomin pestiä, niissä ajaudut kuraattoriksi, ohjaajaksi nuorisokoteihin, vankiloihin tms. joissa näet asiakkaiden hyvinkin epäeettistä kohtelua. Sitä ei herkän/ oikeudentajuisen pää kestä. Luonnevikaiset selviävät kyllä.

- psykoterapeutti (omani on lähes burniksessa koska on empaattinen/herkkä)

Hautaustoimistoon 

Lähtökohtaisesti ei oikeen mihinkään. Koska rekrytoinnit on ulkoistettu rekrytointifirmoille, jotka näkevät nuo ominaisuudet heikkouksina ja merkkinä kunnianhimottumuudesta ja epävakaudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Opettajaksi. Toimintaterapeutiksi. Fyssariksi. Hammashoitajaksi. Lastenlääkäriksi....   onhan noita aloja joissa kiltteys on plussaa.

 

 

Opettaja ei käy. Siinä saa turpaan nykyisin.

Valtakunnan sovittelijaksi.
T:Maukka

Kertoo aika paljon yhteiskunnasta ja sen asenteista, jos kiltteys ja empaattisuus koetaan yksiselitteisesti negatiivisiksi ominaisuuksiksi.

Empaattisuutta pitäisi löytyä jokaisesta terveen psyyken omaavasta ihmisestä. Mitä kiltteydellä sitten tarkoitetaan, jotain kynnysmattoa vai ystävällisesti muihin suhtautuvaa henkilöä?

Monikin ala sopii sinulle. Kyse on siitä, että osaatko asettaa myös rajat, osaatko puolustaa itseäsi tarvittaessa. Kyllähän hoiva-alalla empaattisuutta tarvitaan. Ihmettelen jos joku empatiakyvytön hoitajaksi aikoo, näitäkin kyllä näkyy. Mutta tarvitaan myös henkistä ja fyysistäkin sietokykyä. Hyvin herkille ei sovi esim. pahasti vammautuneisen potilaiden hoitaminen tai psyykkisesti hyvin kuormittavat asiakkaat (lastensuojelu, mielenterveys- ja päihde).

Lähde muualle Eurooppaan töihin sieltä löytyy samanluonteisia ihmisiä paljon enemmän. 

Kotirouva rikkaan miehen vaimona.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän lapset tykkää empaattisista aikuisista koska lapset tarvitsee turvan tunnetta jne.

Ongelma on että ne aikuiset eivät tykkää empaattisista ihmisistä. Erikoista eikö? Se mikä on (tai olisi) parasta lapselle, on aikuiselle mahdoton paikka. Silti niitä lapsia vaan hankitaan. Miksiköhän? Siksi että "minä haluan"? Siksi että "minulla on oikeus"? Milloin lapsen oikeus turvalliseen kotiin ja vastuullisiin vanhempiin heitettiin roskiin?

Ehkä kirjailija, taiteilija tai oman maatilan pitäjä jos taitoja näistä löytyy

Kirjastonhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo aika paljon yhteiskunnasta ja sen asenteista, jos kiltteys ja empaattisuus koetaan yksiselitteisesti negatiivisiksi ominaisuuksiksi.

 

Empaattisuutta pitäisi löytyä jokaisesta terveen psyyken omaavasta ihmisestä. Mitä kiltteydellä sitten tarkoitetaan, jotain kynnysmattoa vai ystävällisesti muihin suhtautuvaa henkilöä?

 

Monikin ala sopii sinulle. Kyse on siitä, että osaatko asettaa myös rajat, osaatko puolustaa itseäsi tarvittaessa. Kyllähän hoiva-alalla empaattisuutta tarvitaan. Ihmettelen jos joku empatiakyvytön hoitajaksi aikoo, näitäkin kyllä näkyy. Mutta tarvitaan myös henkistä ja fyysistäkin sietokykyä. Hyvin herkille ei sovi esim. pahasti vammautuneisen potilaiden hoitaminen tai psyykkisesti hyvin kuormittavat asiakkaat (lastensuojelu, mielenterveys- ja päihde).

Mutta kuka on "hyvin herkkä"? Mihin siinä laitetaan raja, kuka sen määrittelee? Mikä tai mitä on  "äärimmäinen herkkyys"?

Vierailija kirjoitti:

Kertoo aika paljon yhteiskunnasta ja sen asenteista, jos kiltteys ja empaattisuus koetaan yksiselitteisesti negatiivisiksi ominaisuuksiksi.

 

Empaattisuutta pitäisi löytyä jokaisesta terveen psyyken omaavasta ihmisestä. Mitä kiltteydellä sitten tarkoitetaan, jotain kynnysmattoa vai ystävällisesti muihin suhtautuvaa henkilöä?

 

Monikin ala sopii sinulle. Kyse on siitä, että osaatko asettaa myös rajat, osaatko puolustaa itseäsi tarvittaessa. Kyllähän hoiva-alalla empaattisuutta tarvitaan. Ihmettelen jos joku empatiakyvytön hoitajaksi aikoo, näitäkin kyllä näkyy. Mutta tarvitaan myös henkistä ja fyysistäkin sietokykyä. Hyvin herkille ei sovi esim. pahasti vammautuneisen potilaiden hoitaminen tai psyykkisesti hyvin kuormittavat asiakkaat (lastensuojelu, mielenterveys- ja päihde).

No tämä. Silti valinnassa korostuu nykyisin esim. persoonallisuustestit. Yms. Joissa yllättävän monessa on ns. "etua" siitä että olet oikeastaan tunteeton kyynerpäillä etenevä opportunisti. 

Tunnollisuus, empaattisuus ja kiltteys tuovat lähinnä miinuspisteitä. Ja tätä on alkaneet miettiä jo rekrytoimistot / työnantajat itsekin. 

Varmaan joku energiahoitaja tai vyöhyketerapeutti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan kulttuurialalle. 

Olin töissä yhdessä Suomen arvostetuimmista kulttuurialan työpaikoissa ja siellä avoimesti naurettiin mm. erityisherkkyydelle ja haukuttiin asiakkaita selän takana sekä puhuttiin pahaa kuolleesta työtoverista ennen kuin tämä oli kylmennyt. Oletin etukäteen kaikkien olevan siellä sivistyneitä ja käyttäytyvän sen mukaisesti mutta meno oli paljon pahempaa kuin siellä syvästi vihattujen duunareiden työpaikoilla. 

Itsenäisenä kuvataiteilijana ehkä pärjäisit. Tai kirjailijana joka olisi niin hyvä ettei kustantamo vaatisi edes esiintymään julkisesti ja olemaan julkkis. 

Jokainen kustantamo vaatii nykyään kirjailijaa itseään hoitamaan myös markkinoinnin mm. somessa, joten se siitä ajatuksesta, ettei tarvitsisi muka olla julkkis, totta kai pitää, ja oikeastaan on aina tarvinnutkin, enemmän tai vähemmän.